Kirjoittaja Aihe: Yksi monista samanlaisista aamuista (S, Lily ja Marlene, Slice of Life)  (Luettu 2055 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Nimi: Yksi monista samanlaisista aamuista
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Tyylilaji: Slice of Life
Vastuuvapautus: Kaikki, mikä kuuluu Rowlingille, kuuluu hänelle.
Tiivistelmä: Lily Evans ja Marlene McKinnon olivat viidesluokkalaisten rohkelikkotyttöjen makuusalissa ne aamu-unisimmat.
Kirjoittajan sana: Tämä menee 12+ virkettä –haasteeseen, Sataseen sanalla aamiainen sekä Arkifestiin, josta valitsin aiheekseni aamurutiinit.


Yksi monista samanlaisista aamuista

Marlene McKinnon oli ennustanut, että tammikuusta 1975 tulisi erityisen aurinkoinen. Marlenen päälaen alta löytyivät epäilemättä kyvykkäät aivot, mutta ennustaminen ei totisesti ollut Marlenen erityisosaamista. Rutto vieköön, Lily ei muistanut, että tammikuussa olisi koskaan ollut niin paljon harmaita sadepäiviä kuin tuona vuonna!

”Hei, älä viitsi, minulla on kova tahto oppia ennustamaan”, Marlene sanoi, kun Lily huomautti hänelle asiasta taas yhtenä sadeaamuna.

”Minä palaan mestariennustukseesi niin kauan, kunnes aurinko tulee esiin, mikä tapahtuu ehkä toukokuussa”, Lily sanoi ja venytteli sängyssään.

”Tästä tulee tiukka kevät”, Marlene puuskahti omalta vuoteeltaan ja alkoi vetää sukkia jalkoihinsa.

”Miten varpaankyntesi jaksaa, vieläkö siitä näkee, että se otti yhteen ryhmyn kanssa?”

”Siitä kasvaa jokin outo töyhtö, katso.”

”No hyi, hirveä mutaatio, käy näyttämässä tuota matami Pomfreylle.”

”Minä haaveilen, että töyhtö kasvaisi niin isoksi, että sen voisi letittää.”

”Marlene, painu avaruuteen.”

”Ajattele, kiva keltainen letti…”

Lily tarttui yöpöydällään olevaan pulloon ja heitti sillä Marlenea (tosin pahasti ohi). Samalla hänen mieleensä tuli muisto päiväkodista. Siellä täti oli huutanut hennolla äänellään aina, jos joku oli erehtynyt heittämään jotakin. Ikivanhan tädin raivo oli laantunut vasta sitten, kun heittäjä oli viitannut ja pyytänyt anteeksi huonoa käytöstään.

”Lily hei, aamiainen loppuu ja tee jäähtyy, jos aiot makoilla vielä pitkään”, Marlene sanoi ja veti rohkelikkoslipoverin päänsä yli.

Lily vihasi aamuherätyksiä, mutta ilman aamupalaa koulupäivästä tulisi hirveä, joten huokaisten hän nousi pukemaan.

”Se Siriuksen uusi tatuointi on aika cool”, Marlene sanoi kieputtaessaan ruskeita kiharoitaan nutturalle.

”Minusta ilkeys tatuoituna latinaksi hauikseen ei ole kovinkaan cool”, Lily sanoi ja veti hameen päälleen. Sitten hän otti tuolin selkänojalta valkoisen kauluspaidan, jonka joku kotitontuista oli yön aikana silittänyt.

”Ainakaan se ei ole tavallinen ja tylsä, kuten ei Siriuskaan.”

”Katso, kotitonttu on silittänyt nenäliinanikin.”

”Kuule Evans, sinun ajatuksesi on eksynyt jo kymmeneen merkityksettömään asiaan tänä aamuna, koeta nyt vain saada ne kengät jalkaan”, Marlene huudahti käsi ovenkahvalla.

”Hei, tänään on perjantai, joten aamiaisella on munuaispiirakkaa”, Lily hihkaisi ja idioottimainen hymy levisi hänen huulilleen, ehkä tästä sadepäivästä tulisi sittenkin mukava.




Sanalista:
1. aurinkoinen
2. päälaki
3. rutto
4. tahto
5. kunnes
6. tiukka
7. varpaankynsi
8. töyhtö
9. mutaatio
10. haaveilla
11. avaruus
12. keltainen
13. pullo
14. päiväkoti
15. hento
16. viitata
17. tee
18. vihata
19. tatuointi
20. ilkeys
21. silittää
22. tavallinen
23. nenäliina
24. eksynyt
25. idioottimainen

« Viimeksi muokattu: 22.03.2018 15:27:11 kirjoittanut Rowena »

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Olipa tämä hauska pieni teksti! Kaikki yksityiskohdat latinankielisistä hauistatuoinneista keltaisiin varvastöyhtöihin saivat kyllä hymyilemään, ja muutenkin Lilyn ja Marlenen keskustelu sai aikaan jotenkin lämpimän olon. Joskus virkehaaste mahdollistaa vähän absurdimmatkin tekstit, ja tämän mukavasti luonnollinen ja kivan huumorintajuinen ote sanojen virtaan toimi kivasti. Kiitokset! <3

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 356
  • Lunnikuningatar
Haha. :D Tää oli kyllä keveydessään ja hauskuudessaan niin taattua Rowenaa, että pystyin kuvittelemaan nämä tyypit sanailemaan erään toisen pimeydeltä suojautumista opettavan koulun käytäville aamutuimaan (hieman muutettuna, tietenkin). Eli siis: elämänmakuista ja todentuntuista, hahmot vaikuttivat oikeasti nuorilta opiskelijoilta. (Joilla on kaikesta höpinästä ja aamuäreydestä huolimatta kaikki juuri nyt hyvin.)

Tämä oli ihanaa luettavaa! Tekee hyvää lukea välillä tällaisia arkisia ficcejä, joissa hahmot voivat oikeasti hyvin ja elämä ei vaadi sen kummempaa dramatiikkaa. Kiitos. ♥


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Kiitos kommenteista <3!

Ronen, hauskaa, että pidit tästä ja poimit vielä huumorinkin rivien välistä :). Mietin kirjoittaessani, että onko tää ihan tylsää luettavaa, kun tässä ei tapahdu varsinaisesti mitään, mutta kiva, että tällainen arkificcikin löytää lukijoita.

Nevilla, hahaa, mulla on kyllä pitkät piuhat: mietin tovin, että mistä pimeyden voimilta suojautumisen koulusta puhut... kunnes tajusin, että niin, siitä, minne menen taas huomenna vitsejäni kertomaan XD. Oli tosi virkistävää kirjoittaa vaihteeksi nuorista tyypeistä! Ihanaa, kun luit, tykkäsit ja kommentoit :).

Kiitti vielä molemmille, piristitte tosi paljon!