Kirjoittaja Aihe: Muste ihollasi (S • Sola/Aleksa • femme • 4 x raapale)  (Luettu 2850 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Nimi: Muste ihollasi
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Sola/Aleksa
Ikäraja: S
Genre: Draama, femme, fluff, romantiikka, minimaalinen hurt/comfort
Yhteenveto: Parhaiten Sola kuitenkin muistaa sen magneetin, joka on vetänyt hänen katsettaan toisen koristellulle iholle.
Osat: 4 x raapale

A/N: No niin, sainpas tämänkin vihdoin valmiiksi. Tämä kyhäelmä kuuluu samaan universumiin Suudelmia kaatosateessa (S) -tekstin kanssa, mutta muuta yhteyttä näillä ei ole. En oikein tiedä, mitä mun tästä pitäisi sanoa, muuta kuin se, että tässä on taas pienoinen katsaus Solan ja Aleksan elämään ja suhteeseen. Näistä tytöistä on ollut erittäin kiva kirjoittaa. :D






Muste ihollasi


Se päivä on hieman muistisumussa, mutta jotkin yksityiskohdat ovat painuneet Solan mieleen hyvin kirkkaina. Hymyn poikanen nousee koristamaan hänen huuliaan, kun hän muistelee sitä päivää, joka on muuttanut kaiken.

Aleksan hupparin alta paljastuneet käsivarsia peittävät tatuoinnit, unohtuminen ihailemaan niitä vähän väliä, rento pirteys, niin valloittava hymy ja tarttuva, persoonallinen nauru, jotka ovat saaneet hänet tuntemaan olonsa kevyeksi.

Ihastunut huokaus pakenee Solan huulilta, kun hän käy sen päivän tapahtumia yhä uudestaan läpi. Siitä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, mutta yksityiskohdat eivät silti ole haalistuneet. Hän muistaa välähdyksiä seuraavilta päiviltä – haalean mustat juovat iholla, katse vaivihkaa jäämässä kiinni niihin, perhoset vatsassa, kun toinen ei ole samassa huoneessa, sen rauhan, joka on vallannut hänet, kun he ovat jakaneet saman tilan. Tuulisen, mutta aurinkoisen sään, kun hän on ujosti halannut Aleksaa tämän työpaikan pihalla. Varastetut kahdenkeskiset hetket tupakkapaikalla työpaikkarakennuksen takana.

Parhaiten Sola kuitenkin muistaa sen magneetin, joka on vetänyt hänen katsettaan toisen koristellulle iholle.


X X X


Sola juoksuttaa sormiaan pitkin Aleksan käsivartta, tuntee ihon lämmön ja pehmeyden seuraillessaan tummia ääriviivoja. Jokainen piirto on niin täydellinen – tummat koukerot, terävän rosoiset reunat sulautuvat saumattomasti värien hennoksi kirjoksi ja sitten taas tummaksi vanaksi. Sola voisi hukkua niiden muodostamaan kauniiseen mustemereen.

Aleksan pehmeä nauru katkaisee Solan ihailuhetken, ja Sola siirtää katseensa tähän. Aleksa hymyilee sitä tuttua rakastunutta hymyään ja sanoo, että Solan kosketus on kutittanut häntä vahingossa. Sola pahoittelee, ja vastaa toisen hymyyn. Aleksan huulet kaartuvat mutruun ja Solan on pakko suukottaa niitä ennen kuin palauttaa huomionsa taas tämän koristemusteeseen.

Tällä kertaa Sola painaa sormiaan tiiviimmin vasten toisen ihoa, jatkaa ääriviivojen piirtämistä ja unohtuu niiden maailmaan. Hän antaa katseensa vaeltaa alastomalla keholla – tummat purot valuvat olkapäistä ranteisiin ja reisistä nilkkoihin, muodostavat osan kartasta, joka on vielä keskeneräinen.

Sormien tanssittaminen toisen iholla johtaa hitaasti lämpöä heidän välillään, rauhoittaa Solaa, ja hänestä tuntuu, että jokaisen piirron myötä hän kirjoittaa näkymätöntä viestiä.

Minun.


X X X


”Sä teet sitä taas.”

Sola säpsähtää, palaa maan pinnalle pudistettuaan päätään, ja tajuaa taas unohtuneensa tuijottamaan Aleksan tatuointeja. Tai ei oikeastaan mitä tahansa tatuointeja vaan kahta pientä uutta sellaista, jotka koristavat tämän niskaa ja kaulaa.

”Sori”, Sola pahoittelee ja Aleksa naurahtaa, hipaisee sormillaan Solan kättä.

”Ei se mitään. En tarkoittanut, että et saisi katsoa niitä, mutta kun tässä on tämä elokuva vielä kesken”, Aleksa toteaa ja viittoo television suuntaan, jossa parhaillaan pyörii jokin toimintaleffa.
”Sori”, Sola toistaa pahoittelunsa, ja kääntää katseensa televisioon.
”Hei, älä nyt pahoita mieltäsi. Tuijotus vain häiritsee pikkuisen, kun yritän tässä katsoa tätä elokuvaa.”

Sola ei vastaa mitään, laittaa kätensä puuskaa ja pitää katseensa visusti televisioruudussa. Aleksa kietoo toisen kätensä hänen harteilleen, ja alkaa suukotella hänen poskeaan.
”Oot ihana”, tämä sanoo suukkojen lomassa, ja Solan suupielet alkavat nykiä pikkuisen ylöspäin. ”No niin, alkaahan se hymykin sieltä löytyä.”

Sola yrittää pitää ilmeensä peruslukemilla, mutta epäonnistuu varsin lahjakkaasti, kun Aleksan jakamat suukot siirtyvät valloittamaan hänen kaulaansa, ja huulten kosketus alkaa kutittamaan häntä. Sola yrittää työntää toista kauemmas nauraen.

”Hei, lopeta, tuo kutittaa.”
”Lupaatko, ettet pahoita mieltäsi enää tästä asiasta?” Aleksa kuiskuttaa vasten Solan kaulan ihoa, ja jatkaa sitten sen suukottelua.

Sola kiemurtelee kosketuksen alla, ja joutuu myöntämään tappionsa.

”Lupaan.”


X X X


Lähetä siitä kuva. : D

Sola pudistaa hymyillen päätään puhelimen näytöllä olevalle Whatsapp-viestille, ja alkaa heti kirjoittaa omaa viestiään Aleksalle.

Näät sen sitten, kun tuut tänne. : D

Aleksan nimen alapuolelle ilmestyy melkein heti ilmoitus kirjoittaa… ja Sola odottaa kärsivällisesti tämän vastausta.

No höh. : ( Kai siitä nyt edes hieno tuli?

Sola naurahtaa ja vilkaisee oikean käsivarren sisäpuolella olevaa tuoretta tatuointiaan. Tummat koukerot koristavat nyt hieman turvonnutta ja punertavaa ihoa, muodostavat kuvan Solalle hyvin tärkeästä asiasta, musiikista. Hän on jo aivan rakastunut siihen, vaikka taideteos ei ole ollut iholla kuin kolmisen tuntia.

Tietysti se on hieno, tykkään tosi paljon. : D

No sitten mäkin varmasti tykkään siitä. : D

Varmasti. Nyt sä saat sit vuorostaan ihastella tätä aina, niin tulee vähän tasapuolisempaa tästä meidän meiningistä : D

Haha, hyvä pointti. : D Mut kyllä mä tykkään, kun sä ihastelet näitä mun tatuointeja.

Hyvä tietää. : D Ne vaan on niin huisin upeita.

: D Nyt en kyllä malta odottaa, että nään sen sun tatuoinnin.


Viesti saa Solan hymyilemään entistä leveämmin, ja jotain lämmintä läikähtää hänen rinnassaan. Ei hänkään malta odottaa, että voi näyttää mustetaideteoksen toiselle.

Jaksa vielä muutama tunti niin odotus palkitaan. : D

Parasta onkin palkita. ; )


Hymy Solan huulilla on vankka, kun hän tuijottaa puhelimen näyttöä ja Aleksan nimeä, jonka alapuolelle lopulta ilmestyy teksti paikalla tänään klo 14.06.
« Viimeksi muokattu: 17.02.2018 23:50:57 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Iiii ihanaa että kirjoitit näistä tytöistä taas! Muistaakseni kommentoin tuota toistakin tekstiä? Ja sanoin jo siinä, että tykkään näistä tytöistä valtavasti. Ja siitä, että meitä femmenrakastajia ja kirjoittajia on lisää! Femmeä fini täyteen ja silleen? ;D Tatuoinnit oli hyvä elementti joka sitoi nää raapaleet tavallaan toisiinsa. Ja suloinen Sola kun vähän närkästyi pienestä :3 Nää on niin suloisia! Femmessä on vaan sitä jotakin, miksi nautin tästä niin suuresti (ja täytyy linkata tää tyttöystävällekin luettavaks!)
Kiitos tästä! <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Lunalotta: Iik, olipas ihana kommentti. :D Ihanaa, että tykkäät näistä tytöistä, sillä nää on mulle tosi rakkaita, vaikka en vielä paljon näistä olekaan kirjoittanut. Femme on ihan huippua, ja sitä saa tosiaan tulla runsain mitoin lisää - itsekin aion ehdottomasti kartuttaa femmetarjontaa täällä eli näistä tytöistä on varmasti tulossa vielä jossain vaiheessa lisää tekstiä. Femmessä tosiaan on sitä jotain... ;D Mulla oli jo sen edellisen tekstin aikana mielessä, että seuraavakin tulee noudattamaan jotain tiettyä teemaa ja tässä teema-elementtinä toimivat sitten tatuoinnit ja niiden ihastelu. Ja Sola osaa olla suloinen närkästyessään. :D Toivottavasti tyttöystäväsikin pitää tästä. Tuhannet kiitokset sulle! ♥
« Viimeksi muokattu: 21.02.2018 14:53:28 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 785
  • Not killing people is really hard.
Moikka! Eksyin tänne Kommenttiarpajaisten innoittamana, enkä ookkaan ennen tainnut lukea sulta mitään joten mielenkiintoista nähdä millainen olet kirjoittajana! Tässä tekstissä oli kiva otsikko ja tykästyin nimeen Sola, joten valitsin siksi tämän :D

Tykkäsin siitä miten olit puheessa sekoittanut vähän kirjakieltä ja vähän puhekieltä! Teksti oli sen takia tosi helppolukuista, kun se ei ollut pelkkää puhekieltä, mutta myöskin kuulosti ns. aidolta puheelta kun välissä oli puhekielisiä sanoja kuten sori tai sä jne. Normaalisti en kauheasti välitä siitä että sekoitetaan kirjakieltä ja puhekieltä, ainakaan kovin radikaalisti, mutta tässä se toimi ja ero oli niin pieni, että se tuntui tosi luonnolliselta.

Tässä tekstissä oli kauttaaltaan semmoinen rauhallinen, vähän hidas ja unelias tunnelma, joka varmasti paljolti tuli preesensin käytöstä ja sanavalinnoista sekä lausemuodoista, ja musta se tunnelma sopi tähän. Tässä ei ollut kiire mihinkään ja vaikka pätkät oli tällaista tunnelmointia, tätä oli oikeasti miellyttävää lukea!

Kiitos, pidin hurjasti tästä tekstistä!
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Hazyel: Iiks, mahtia, että päädyit tämän tekstin pariin! Hienoa kuulla, että otsikko ja Sola-nimi on vetäneet puoleensa. Itsekin pidän hieman erikoisimmista nimistä, joten sillä perusteella naisten nimet tuli valittua. Hyvä, ettei puhe- ja kirjakielen sekoitus ollut häiritsevää ja että pidit tunnelmasta. :D Preesens on oikeastaanaika haastava aikamuoto ja siksi en sitä juurikaan paljoa käytä enää, mutta hienoa, että tässä se on toiminut. Super-iso kiitos sulle ihanasta kommentista! ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Tikkis

  • Mrs. Black
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 452
  • Ava Fractalta <3
Eksyin tänne stalkkaillessani, mitä foorumilla tapahtuu. Mua veti puoleensa tän otsikko, josta saikin jo osviittaa, minkälaista aihetta tää käsittelee. Siitäkin huolimatta olin vähän yllättynyt siitä, miten vahvasti tää raapalesarja tukeutui tatuiointeihin. Ihan positiivisessa mielessä toki!

Mä tykkäsin tässä siitä, miten tää lähti liikkeelle siitä alkuaikojen muistelusta, tietynlaisesta haikailustakin, koska se on aina parisuhteissa ja monissa muissakin ihmissuhteissa kutkuttavaa. Se antaa myös hyvän perustan sille, miksi tää raapalesarja keskittyy niin vahvasti tatuointeihin. Ehkä lempparein asia tässä raapalesarjassa oli kuitenkin toi arkiromantiikka, mikä nousee kaikkein parhaiten esiin 3. raapaleessa. Siihen on jotenkin niin helppo samaistua. Pientä muka möksäyttelyä, lepyttelyä ja söpöilyä. <3

Pidin myös siitä, miten viimeisen raapaleen kohdalla kerronta vaihtui vielä vahvemmin nykyaikaan tuon whatsapp-keskustelun myötä. Se rikkoi tätä kokonaisuutta, mutta just semmosella kivalla tavalla. Raapaleen ja oikeastaan tän koko sarjan lopetukseksi tuo paikalla tänään klo 14.06 sopi mielettömän hyvin. Kaiken kaikkiaan tosi eheä kokonaisuus, josta mä tykkäsin tosi paljon!
Aina ei sanoja tarvita.
Vain katse alaston.