Kirjoittaja Aihe: Beethoven 1 l Koirallinen yhteys l draama, perhesuhteet l S l tuplapuoliraapale  (Luettu 475 kertaa)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 454
  • ava © Johanna Tarkela
Nimi: Koirallinen yhteys
Kirjoittaja: Secu
Fandom: Beethoven 1
Hahmot: Beethoven & Newtonien perhe
Genre: koiramainen draama, perhesuhteet
Ikäraja: S
A/N: Ensimmäisen Beethovenin katsominen uudelleen lapsuuden jälkeen innoitti kirjoittamaan tämän tekstin ^^

Lukuiloa! ^^



Kaunein ympäröimäni kaksitassuinen lauma.

Emily oli suojelukseni alainen, Ted tarvitsi rohkeutensa kohottamista, karvojen nostatusta, Rycelle toimin suunnannäyttäjänä ja lohtuturkkina. Äiti oli topakan lempeä ja lämmin, ihmiset kai näyttivät iloisina hampaitaan. Isä taas kätki kiintymyksensä syytösten ja kateuden alle. Vein hänen ihmismäisen urosmaisuutensa noin 70 kilolla koirallista kiintymystä, lempeistä suupielistäni putouksina virtaavalla kuolalla ja veijarimaisella vilpittömyydellä. Jostain syystä isä ei pitänyt siitä, että nuorempana, huolettomana ja pennunpainoisena sisustin kotiamme uudelleen maalaamalla kurajälkiä pinnoille, lisäämällä kodikkaita tuoksuja matoille ja kengänpohjien selkeisiin pikkualtaisiin.

Eräs piirre kasvoi kokoni mukana, nimittäin ruoan halu. Onnekseni lapset, äiti ja päivisin kotinurkkieni ystävälliset vierasihmiset tarjosivat tarpeeni tyydyttämiseen helpotusta. Joku kutsuisi sitä karkaamiseksi, mutta kyllä kävi työstä tutkia kaupunkiamme perheeni ollessa poissa, tein oman osuuteni hankkimalla ja ylläpitämällä suhteita – ne taisivat olla niitä kahden tai useamman välisiä mukavia sidoksia, meikäläisten haukahduksia, joita ei isän mukaan nähnyt, mutta kuuli sävystä. Niin, saatoin lapset koulustakin, heidän lempihetkensä, kun näkivät minun lerpahtelevat kasvoni opettajien sijaan.

Sitten seurasi sarja epämieluisia tapahtumia, jotka päättyivät koirien iloksi ja pahojen ihmisten suruksi. Pääsimme jopa hetkeksi televisioon. Tummissa pussisilmissäni se oli koirankoppi, jossa pyöri joukko pieniä ihmisiä, esineitä ja meikäläisiä, vaihtoivat välillä vahtivuoroa, napin painalluksella koppi pimeni, nukkumisajaksi.

Mainittujen sattumien jälkeen isä löysi takaisin urosmaisuutensa takaisin jahdattuaan sitä hännän lailla. Torjuva päälliskarva tippui pois ja alta paljastui mies, joka myönsi melkoisesti äidin jälkeen, että perheen yhdistämiseen tarvittiin koirallinen yhteys. Kuolakarvakasasta oli tullut perhettä, tasavertainen  jäsen. Hivenen romuluiset ja rohmut rakastamistapani palkittiin parhaimmalla herkulla: pysyvällä kodilla perhelaumani ympärillä. Isäkin näki, että pienestä pitäen olin heltynyt heistä koko koiruudellani.


The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 576
Aww, Beethoven ♥ Onpa kyllä niin söpöä, että kirjoitat näistä "vanhoista" sarjoista! Ihan kuin palaisi taas hetkeksi lapsuuteen. (:

Tämäkin oli niin hellyttävä! Ihana katsaus ihmiselämään koiran silmien kautta. Erityisesti tykkäsin siitä, miten tässä käsiteltiin isää, tämän urosmaisuutta ja ylipäänsä sitä, miten Beethoven valloittaa tämän puolelleen. Aww. Tuli hyvä mieli, kiitos! (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

ainze

  • ***
  • Viestejä: 44
Ihana<3 Beethoven on sympaattinen ja kiva lukea ihmisistä koiran silmin. Tykkäsin siitä kuinka Beethoven ajatteli suhdettaan jokaiseen perheenjäseneen. Lopussa meinasi tulla itku kun se oli niin suloinen :D Mukava ja suloinen pieni fikki :)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 454
  • ava © Johanna Tarkela
Arte: Ihana kuulla, että fikki toi lapsuuden mieleen ja sait hyvän mielen! :) Pidin elokuvassa eniten Beethovenin ja isän suhteen dynamiikasta ja kehityksestä, joten sitä halusin käsitellä enemmän ^^ Kiitos kommentistasi! :)

ainze: Kiva, että tykkäsit ja tunnelmoit ^^ Oli myös mukava kirjoittaa perheenjäsenistä yksilöllisesti koiran näkökulmasta. Kommenttisi oli mukava ja suloinen, kiitos! :)
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep