Kirjoittaja Aihe: Oliverin opissa | Draco/Oliver | S | Ficlet-sarja 4/× | päivitetty 2.6.  (Luettu 3398 kertaa)

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Ficin nimi - Oliverin opissa
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - YleisDraama
Paritus - Draco Malfoy/Oliver Wood
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, en saa tästä korvausta.
Summary - Draco on päässyt Rapakon Palloseuran varaetsijäksi. Elämä on heitellyt nuorta miestä, eikä kotityötkään aivan ole hallussa. Onneksi joukkueessa on mukava pitäjä.

Haasteet :
Paritusgenetaattorihaaste #2
FanFic100 - 094.  Itsenäisyys.
One true Something 20 #2 - Slash




A/N - sain paritusgenetaattorista tämän parituksen ja hetken kyllä jouduin miettimään miten nämä herrat saan yhteen muka sopimaan. :D Noh, ficlet-sarjalla mennään ja pyrin, että tähän tulisi alle kymmenen osaa. :)



Oliverin opissa



Ennakkoluulot


”Onko sinulla harjoituksia tänään?” Oliver kysyy tullessaan teekuppinsa kanssa olohuoneeseen.

”Ei. Huomenna on minun vuoroni", Draco vastaa ja kääntää laiskasti huispauslehtensä sivua.

”Tekisitkö ruuan tänään?” Oliver ehdottaa istuutuessaan sohvalle.

Draco murahtaa myöntävästi. Pojan elämä on muuttunut melkoisesti vuoden aikana. Tylypahkan sodan jälkeen kaikki muuttui. Draco oli joutunut osallistumaan useisiin oikeudenkäynteihin ja vaikka hänet todettiin syyttömäksi, kiitos maailman pelastaja-Potterin, on hän käytännössä silti luopunut elämästään. Malfoyn suvun rahat kartanoa myöden olivat menneet sotakorvauksiin ja Draco oli jäänyt tyhjän päälle puhdistetun oman maineensa kanssa. Ministeriö oli toki tarjonnut hänelle asunnon, pienen pienen kopin viistokujalta. Draco oli joutunut viettämään siellä kolme kuukautta ennen kuin oli päässyt onnenpotkun ja taas sen kirotun minä pelastan sinutkin -Potterin ansiosta Rapakon Palloseuran varaetsijäksi. Siitä ei maksettu paljoa, mutta siitä edes maksettiin. Oliver, joukkueen pitäjä, oli tarjonnut Dracolle oman kotinsa sohvaa käytyään kerran Dracon luona toimittamassa sopimuspapereita. Vanha Draco ei olisi koskaan suostunut luuhaamaan kenenkään nurkissa, mutta kolme kuukautta vetoisassa kopissa sai hänetkin nöyrtymään. Etenkin, kun hän oli vieraillut Oliverin pyynnöstä tämän kodikkaassa kaksiossa. Sohva voitti muhkuraisen sängyn.

Oliver lähtee harjoituksiin ja Draco jää yksin. Oliverin koti on mukava kaksio Lontoon laitamilla rivitalon päädyssä. Draco oli yllättynyt, että nuorella Oliverilla oli varaa sellaiseen, mutta hänen yllätyksekseen Woodin perhe ei ollutkaan köyhimmästä päästä ja Oliverin vanhemmat olivat ostaneet pojalleen asunnon. Draco oli joutunut jo siinä vaiheessa myöntämään etteivät hänen kaikki ennakkoluulonsa entistä rohkelikkoa kohtaan pitäneet paikkansa. Oliver oli reilu, sanavalmis ja ystävällinen, kuten kunnon rohkelikolta saattoi odottaakin, mutta tässä oli myös muita puolia. Oliverilla oli sarkastinen huumorintaju ja tämä sanoi Dracolle vastaan jämerästi, jos tämä intoutui kiukuttelemaan, mutta kuitenkin ilkeilemättä. Aluksi Draco oli kiukutellut kotitöistä ja osaamattomuudestaan, mutta kärsivällisesti Oliver oli perustellut miksi pojankin täytyi osallistua ja opettanut muutaman kätevän kotityö-loitsun, sekä kolme perusruokaa, jotka Draco hallitsee jo kohtalaisesti. Draco ei olisi koskaan uskonut, että voisi olla jollekin niin kiitollinen. Etenkään ihmiselle, joka oli tuvasta, jonka oppilaita hän oli lähtökohtaisesti vihannut vain hieman yli vuosi sitten.

Draco saa lehtensä luettua ja päättää valmistaa jo ruuan. Oliver on neuvonut myös säilyvyysloitsun, jolla  ruoka pysyy vasta valmistettuna muutaman tunnin. Draco on oikeastaan aika ylpeä siitä mitä on vuoden aikana oppinut. Ensin hän oli kauhuissaan elämästä ilman kotitonttuja ja suurta kartanoa, mutta tottui ajatukseen yllättävänkin nopeasti. Päästyään isänsä pikkutarkan silmän alta hän on kokenut elämänsä olevan vapautunutta. Hän saa itse päättää miten käyttäytyy ja mitä tahtoo elämällään tehdä. Draco nostelee ruokatarvikkeet pöydälle kerraten samalla päässään Oliverin ohjetta perunoiden ja lihapullien valmistukseen. Kananmunia ja vettä hän ainakin tarvitsisi. Draco saa täytettyä suuren kattilan vedellä juuri, kun keittiössä välähtää. Draco pelästyy ja vettä roiskuu ympäriinsä hänen pudottaessaan kattilan kolisten lattialle.

”Jackson loukkaantui, tule harjoituksiin", valmentajan ääni kumisee seinistä keittiöön ilmestyneen karhun muodossa. Draco oli nähnyt ensi kertaa puhuvan suojeliuksen vasta asuttuaan kuukauden Oliverin luona, eikä vieläkään ollut tottunut niihin.

Draco huitaisee sauvallaan kuivausloitsun läikyttämäänsä veteen ja ryntää vaatekaapilleen. Hän hulmauttaa laivastonsinisen huispauskaavun päälleen ja kaikkoontuu poksahtaen.
« Viimeksi muokattu: 02.06.2018 10:34:37 kirjoittanut Dokumentti »
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Vs: Oliverin opissa | Draco/Oliver | S | Ficlet-sarja 1/×
« Vastaus #1 : 09.02.2018 11:32:21 »
Olipas mielenkiintoinen aloitus. Ensin on pakko sanoa parituksesta, että se oli se minkä takia klikkasin tämän auki. En ole tainnut koskaan lukea Oliver/Dracoa, mutta kerta se on ensimmäinenkin :D Kivasti olit kuitenkin tuonut tähän tuon huispauksen. Lisäksi tarina vaikuttaa uskottavalta juuri siksi, että Oliver on rohkelikko ja kuka tahansa rohkelikko toimisi juuri tuolla tavalla.

Tällä on myös hyvin, hyvin mielenkiintoinen nimi. Mietinkin jo, että mitähän kaikkea Oliver mahtaakaan opettaa Dracolle. Tosin ikäraja näyttää olevan tuolla alhaalla, joten... Jään seurailemaan ja odottelemaan jatkoa!

Kiitos tästä,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Vs: Oliverin opissa | Draco/Oliver | S | Ficlet-sarja 1/×
« Vastaus #2 : 09.02.2018 12:33:37 »
Vendela - En itsekään ole koskaan lukenut tällä parituksella ficciä, joten oli mielenkiintoista kirjoittaa tätä. :D Huispaus kuitenkin yhdistää heitä ja siitä oli "helppo" lähteä. Hyvä kuulla, että tarina vaikuttaa uskottavalta! :)
Ihanaa, etten ole ainoa, joka saa heti kaksimielisiä ajatuksia tuosta otsikosta. :'D Alunperin harkitsin meneväni PWP kautta ilman että tarvitsisi selittää sen suurempia, mutta halusin kokeilla vähän erilaista näillä nyt. :)
Kiitos paljon kommentistasi!<3 Jatkoa saatkin jo Nyt! :)




Miellyttäminen


”Ei mieleesi tullut tarkistaa loitsun toimivuutta?” Oliver kysyy rauhallisesti. 

”Ei, minulla oli kiire", Draco vastaa vaihtaen painoa jalalta toiselle. Oliver kuivaa keittiön vedestä, jonka Draco luuli kuivanneensa lähtiessään. Hän oli onnistunut kuivamaan vain pienen läntin kaapiston edestä. Eikä hän ollut tajunnut tarkistaa asiaa. 

”Eikä mieleesi tullut, ettei raakaa lihaa kannata jättää pöydälle?” Oliver jatkaa rauhallisesti leijuttaessaan lihapaketin roskakoriin. 

Draco mutisee taas kiireestä ja raapii niskaansa. Draco ei ole myöntänyt vielä kunnolla itselleenkään kuinka kovasti tahtoo miellyttää Oliveria. Tahtoo tehdä asiat oikein, eikä mokata koko ajan. Oliver on häntä monta vuotta vanhempi, mutta ei hänkään ole typerä. Kuitenkin monesti hän tuntee itsensä tuon miehen seurassa suorastaan idiootiksi. Se ei ole kiinni Oliverin asenteesta, tämä ei koskaan alenna Dracoa, eikä pilkkaa. Se johtuu Dracon oudosta tarpeesta miellyttää toista. 

”Anteeksi", Draco mutisee. Sana istuu vieläkin huonosti hänen sanavarastoonsa. Ennen Draco ei pyydellyt anteeksi keneltäkään, isältään ehkä lapsena, mutta muihin hän ei ole sanaa kuluttanut. Eikä ole ollut tarvettakaan. 

”Tehdään jotain muuta", Oliver naurahtaa kättään huiskaisten ja taputtaa Dracoa olkapäähän. ”Kuorisitko perunat?” 

Draco nappaa perunapussin Oliverin vierestä ja leijuttaa kuorimaveitsen perunoiden kimppuun. Hän joutuu keskittymään enemmän kuin Oliver, joka pystyy pitämään kauhan liikkeessä kattilassa, lastan paistamassa kanaa, veitsen pilkkomassa porkkanoita ja toisen leikkaamassa leipää. Draco ei voi kuin ihailla toisen ruuanlaittotaitoja. 
Draco hypähtää työtasolle tiskialtaan viereen, jossa perunat kuoriutuvat hänen valvovan silmänsä alla. Oliver luo häneen moittivan katseen, mutta Draco vain virnistää. Hän tietää ettei Oliver erityisemmin pidä, että hän istuu pöydällä, mutta Oliverin vihainen katse on niin hellyttävä. Tuntuu kuin mies ei edes osaisi olla vihainen. Paitsi huispauskentällä, siellä Oliveriin syttyy liekki, joka saa mieheen päälle taistelutahdon ja tarvittaessa vihankin. Huispausoliver on täysin oma lajinsa. 

Oliver tönäisee ohi mennessään lantiollaan Dracoa alas pöydältä, mutta toinen hypähtää siihen heti takaisin virnistäen Oliverin alistuneelle huokaukselle. 

”Kakara", Oliver virnistää ja kurottautuu sotkemaan Dracon hiuksia entisestään. Harjoitusten jälkeen ne eivät muutenkaan ole aivan järjestyksessä. Draco näyttää aikuismaisesti kieltä ja leijuttaa kuoritut perunat odottamaan vuoroaan leikkuulaudan viereen. 

”Kattaisitko pöydän?” Oliver kysyy ainesten leijuessa kiehuvaan veteen. 

Draco hyppää vihdoin alas pöydältä ja nostelee lautaset ja ruokailuvälineet ruokapöydälle. 

”Mukavaa, kun saa tehdä ruokaa toisellekin", Oliver hymyilee heidän istuessaan pöytään. 

Draco hymyilee takaisin ja kauhoo kanakeittoa lautaselleen. Hän nauttii heidän rennosta ilmapiiristään. Malfoyn kartanossa ruokailu valtavassa kartanon ruokasalissa oli aina jähmeää ja kuulumisia käytiin läpi pinnallisesti. Tylypahkassa luihuisen tupapöytä oli ollut täynnä häliseviä oppilaita ja siellä Dracolla ei ollut ystävää joka olisi oikeasti ollut kiinnostunut hänen elämästään. Ministeriön tarjoamassa asunnossa tapahtuneita ruokailuita Draco ei edes tahdo miettiä, hän oli usein syönyt kylmää ruokaa istuen sängyllään. Oliverin kanssa he puhuivat huispauksesta, toistensa kuulumisista ja hyvä ruoka vain oli suuri bonus. Uudessa elämässä hänellä oli monia uusia asioita, eivätkä kaikki niistä olleet miellyttäviä, mutta Draco oli onnellinen että Oliver oli häntä opastamassa siinä.


Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Jatkoa tulikin sitten aivan kuin tilauksesta ;D Kiitos!

Vaikka olenkin PWP:n ystävä, niin olen silti iloinen ettet lähtenyt sille linjalle. Uskon, että tällä ikärajalla saat paljon enemmän aikaan ;) (Vaikka ei minua haittaisi jos jossain osassa tuo ikäraja olisi hieman korkeammalla... *köh*)

Oliver on ihanan kärsivällinen. Draco taas täysi pentu ;D Mutta luulen, että se on suojakuorta. Se, että Draco haluaa miellyttää on uutta varmaan hänelle itselleenkin. Mutta minusta on hienoa, jos Draco voi myöntää virheensä ja ottaa opiksi, monessakin mielessä.

Kiitos,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Onpas hauska paritus! Oliverin takia tänne eksyin, mutta toki myös parituksen. Tässä on kieltämättä ihan hyvät lähtökohdat, kun huispaus on keskeisenä teemana. Oma OTP:ni on Marcus/Oliver, mutta miksipäs ei tällaista luihuisparitustakin Oliveriin voisi kokeilla! Jään siis innolla seuraamaan, miten parin käy!

Kaikenkaikkiaan tässä on todella kiva idea. Musta on jotenkin todella virkistävää lukea tällaista arkista, missä ruuanlaittokaan ei ole niin yksinkertaista, kun oikeastihan se ei sitä ole. Voin hyvin samaistua Dracon kokkauspulmiin ja tällainen samaistuttava slice of life ihan arkisista asioista on hauska tapa lähteä rakentamaan tätä paritusta. Myös se, että huispaus on läsnä on ihan huippua, koska oon armoton huispausfani henkeen ja vereen sekä tietty se sopii hahmoille.

Mainio kirjoitustyyli on myös ehdottomasti plussaa, että tätä on ilo lukea jo senkin puolesta! Semmoinen sopivan rento. Joten kiitokset näistä alkupaloista, jatkoa odottelen! <3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Vendela - Mä mietin alunperin sitäkin, että jos olisi kirjoittanut tän saman K15, mutta päätin kerrankin olla siveellinen. ::) ;D Draco tosiaan on aika pentu tässä, mut jotenkin tahdoin korostaa sitä, ettei Dracon ole koskaan tarvinnut olla mitään muuta. On vaan saanut olla ja tää kaikki uusi on hämmentävää ja vaikeaa muistaa/osata edes perus juttuja.
Kiitos kommentistasi!<3

mimamu - Joo, tää paritus on tosi kiva! Ei ihan liian vaikea, mutta kuitenkin sellainen jota ei nää usein. :)
Mä mietin hetken millaisen Dracon tähän otan, mutta lellipentu valikoitui juuri tuon kontrastin takia. Ja varmasti Draco olisi voinut asemansa pitää, mutta tässä tää oli kivempi näin! ;) Tuo Oliver olisi kyllä tervetullut kokkaamaan myös mulle ihan koska vain! ;P
Taustatiedosta olet ihan oikeassa, sitä olisi tosiaan voinut ripotella enemmän myös myöhempiin lukuihin, joskus oon hieman liian malttamaton noissa. :D
Kiva, että toinen kuku oli jo rennompaa luettavaa. :)
Kiitos kommentistasi!<3

Odo - Oliver sopii oikein hyvin myös vähän nuoremmalle luihuiselle! ;)
Kokkaus ei todellakaan ole helppoa! Dracolle varsinkaan, kun hän ei ole sitä koskaan joutunut tekemään, onneksi hänellä on Oliver apuna! :)
Huispaus on minustakin ihanaa ja sitä on liian vähän ficeissä!
Kiva, että pidät kirjoitustyylistä! :)
Kiitos paljon kommentistasi!<3



A/N - Hupsista, kuukausi vierähti edellisestä luvusta.




Aamiainen

Sunnuntaina Dracoa jännittää. Ensimmäistä kertaa hän joutuisi, pääsisi, pelaamaan ihan oikean pelin Rapakon Palloseuran etsijänä. Hän oli kerran pelannut harjoitusottelussa, mutta nyt on edessä ihan oikea peli.
Aamu tuntuu tahmaiselta muutaman tunnin yöunien jälkeen ja jalat tärisevät hänen kävellessään vessaan. Hammasharja tippuu kahdesti hammaspesun aikana ja Draco huomaa käsiensäkin tärisevän. Hän vetää syvään henkeä ennen kuin astuu ulos kylpyhuoneesta ja lähtee keittiöön, jossa tietää Oliverin olevan. Tuore kahvi tuoksuu koko asunnossa. Aamuvirkku Oliver hymyilee ja toivottaa huomenet pirteästi. Oliver tekee jokainen aamu molemmille aamupalan, vaikka tämä lähtisi kuinka aikaisin. Oliverin mielestä aamupala on päivän tärkein ateria. Draco ei muutenkaan ole kovin hyvä syömään aamuisin, mutta tänään tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta.

”Jännittääkö?” Oliver kysyy ja kaataa Dracon lasin täyteen kurpitsamehua.

”Ei tietenkään”, Draco tuhahtaa vastaukseksi.

Hän on oppinut jo aikoja sitten peittämään tietyt tunteensa ja jännitys on yksi niistä. Hän ei voi hallita kehonsa tärinää, mutta äänensävyn ja ilmeen hän saa pidettyä kontrollissa. Oliver hymyilee lempeästi.

”Syö, siitä tulee parempi olo", Oliver sanoo ja työntää munakaslautasta lähemmäksi Dracoa.

Dracon olo on kuin lapsella, jonka äiti huolehtii kouluun lähdön aamuna. Hyvä ettei Oliver suorista ohi mennessään hänen paitansa olkasaumaa suoraan. Haluttomasti Draco aloittaa syömisen, saaden Oliverin näyttämään tyytyväiseltä.
 
”Voisimme lähteä ajoissa. Hyvä valmistautuminen vähentää hermoilemista."

”En ole hermostunut”, Draco tuhahtaa ja nostaa kurpitsamehulasin. Mehu lähes läikkyy yli käden täristessä.

Oliver hymähtää huvittuneesti ja kohottaa Dracolle kulmiaan. Draco on oppinut Oliverin huumorintajusta sen verran, että päättää laskea lasin takaisin pöydälle ja keskittyä munakkaaseen. Tärinä jo itsessään on paha, mutta jos hän olisi vielä onnistunut läikyttämään juomaa, saisi hän kuulla siitä vähintään loppu päivän. Ei hän siitä voinut Oliveria moittia, he molemmat osaavat leikkimielisen ivailun heti kun siihen oli vähänkin aihetta.

Syötyään Draco vaihtaa jo huispauskaavun päälleen, nappaa luutansa ja seuraa Oliverin pihamaalle. Oliver tarttuu Dracon luudattomaan käteen ja he kaikkoontuvat kotikentälleen. Kumpikaan ei sano sanaakaan, mutta Draco on mielessään kiitollinen Oliverille ettei hän joutunut ilmiintymään yksin. Hänen ajatuksensa ovat niin lukossa, että todennäköisesti hän olisi joutunut puoliksi Tylypahkan porteille. Dracon mielessä pyörii ensimmäinen ottelunsa luihuisen kaavussa. Hän hävisi sen ottelun. Silloinkin hän oli jännittänyt yhtä paljon, mutta kukaan ei ollut huomannut. Draco ei ollut syönyt mitään sinä aamuna, kukaan ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Eikä kukaan ollut puristanut olkaa, kuten Oliver nyt, kun he suuntasivat pukuhuoneelle.

”Pieni kierros kentällä ennen kuin muut tulevat?” Oliver kysyy iloisesti.

Draco nyökkää ja hymyilee pienesti. Lentämistä hän kaipaisikin nyt. Huoleton lentokierros ennen ottelua auttaisi. Oliver osaa selvästi käsitellä hänen jännitystään, ei kiinnitä huomiota, mutta keksii tekemistä joka ohjaa ajatukset muualle. Draco on kiitollinen, hän ei sano sitä ääneen, mutta ponkaistessaan ilmaan hän hymyilee Oliverille saaden sädehtivän vastauksen. Oliver kyllä ymmärtää. Perhoset Dracon vatsassa eivät ole niin villejä kuin voisivat olla, ehkä niillä ei ole tilaa Oliverin aamiaisen jälkeen, Draco ajattelee.


Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Olipas taas mielenkiintoinen luku! Pidin siitä, miten Tylypahkassa kukaan ei  ollut huomannut Dracon jännitystä. Toki, Draco on varmasti osannut peitellä sitä, mutta ei myöskään ole ollut ketään joka asiasta huolehtisi - varsinkaan, kuten Oliver. Oliver on kyllä sataprosenttisesti hyvä jätkä, siks tykkään siitä valtavasti. Ja jännitän tulevaa ottelua vähintään yhtä paljon kuin Draco! Toivottavasti jatkoa tulee pian. Tsemppiä kirjoittamiseen!


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Näin on kommentointi näköjään jäänyt, pahoittelut. Mutta täällä sitä ollaan :)

Tämä oli varsin kiva pätkä. Pidin siitä, että Dracoa jännitti ja hän yritti peittää sen kaikin tavoin.  Se, että Oliver näki Dracon suojakuoren alle oli suloista ja ihanaa, mutta juuri näin pitääkin toimia. Dracoa ei saa ohjata liikaa vaan hänelle täytyy antaa mahdollisuus säilyttää kasvonsa tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä oli hyvä juuri näin ja vahvisti sitä, että hahmot ovat omia itsejään. Pointsit Oliverille!

Se, että opettaminen oli tässä hieman taka-alalla mutta kuitenkin länsä oli kivasti tehty. Liiallinen 'saarnaaminen' tai kädestäpitäen opettaminen ei sovi näille hahmoille.

Toivon tähän pian jatkoa!

Kiittäen,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Odo - Oliver on hyvä jätkä ja osaa käsitellä Dracoa hyvin. Koulussa tosiaan ei ollut ketään kuka olisi huomannut tuollaisia tai osannut asialle mitään tehdä. Onneksi nyt on Oliver huolehtimassa. Jatkoa ei tullut kovin pian, mutta yritän nyt kunnostautua tämänkin kanssa. :D
Kiitos kommentista!<3

Vendela - Juuri niin, Dracoa ei saa ohjata suoraan vaan pitää keksiä tapoja ohjata ajatukset muualle, sen Oliver onneksi osaa. :) Kiva, että hahmot tuntuvat omilta itseiltään. :)
Joo, en halunnut tähän suoranaista opettamista, lähinnä ohjaamista ja esimerkin näyttämistä, joka opettaa kuitenkin Dracolle paljon. :) Nopeasti ei tullut jatkoa, mutta yritän kunnostautua tämän kanssa.
Kiitos kommentista!<3



A/N - Hieman kesti uuden luvun kanssa, kun en meinannut saada tätä toimimaan oikein. :D Nyt se kuitenkin onnistui, hieman lyhyempänä kuin piti, mutta kuitenkin. :)




Läheisyys


Kultainen välähdys omien maalisalkojen yläpuolella. Sydämen sykäys, kiihdytys. Toinen etsijä muksahtaa hänen kylkeensä ja sieppi syöksyy ylemmäs. Draco kaartaa sen perään. Kädet ojentuvat, toisen etsijän, jonka nimeä Draco ei edes välitä muistaa, käsi on muutaman tuuman taaempana. Draco kurottaa ja sormet kiertyvät kultaisen pallon ympärille. Dracon sydän hakkaa rinnassa ja nauru tunkeutuu huulten välistä. Siepin siivet lepattavat kämmenselkää vasten hänen kohotetussa nyrkissään. Voitto. Hän voitti! He voittivat!

Ensimmäisenä hänen luokseen ehtii Oliver, joka kietoo kätensä hänen ympärilleen. Oliverin silmät lähes kiiltävät onnesta ja Draco ei muista koska olisi hymyillyt niin leveästi. Yleisö hurraa heille ja Draco nauraa Oliverin korvaan. Tunne on uskomaton.

”Jes", mies hihkaisee ja painaa päänsä hetkeksi Dracon kaulalle, saaden Dracon melkein tipahtamaan luudalta.

Sitten muiden joukkuelaisten kädet läiskivät häntä olalle ja selkään ja Oliverin toinen käsi häviää hänen ympäriltään.
Joukkueena he laskeutuvat kentän nurmelle ja Dracon poskiin sattuu liian leveä hymyileminen. Kipu on sivuseikka, hän virnistää hampaat välkkyen Oliverin nostaessa hänen kätensä siepin kanssa vielä uuteen tuuletukseen.

”Loistava peli", huudahtaa joku.

”Hieno sieppaus", kehuu heidän jahtaajansa Brown.

”Hieno peli", Oliver kehuu kaikkia ja kietoo kätensä Dracon olalle lähtiessään johdattamaan joukkuetta pukuhuoneeseen.

Draco ei koskaan ole ollut läheisyyden kaipuinen. Hän ei ole tottunut sellaiseen, eikä ole tarvinnut sitä. Oliver on alusta asti jakanut pieniä kosketuksia. Olan taputuksia ja pieniä hipaisuja, jotka saivat Dracon aluksi hypähtämään kauemmaksi. Ensimmäisen kerran, kun Oliver oli halannut häntä, Draco järkyttyi syvästi ja hetken liikkumattomuuden jälkeen työntänyt miehen kauemmaksi kummastuneena. Oliver oli nauranut ja halannut uudelleen. Draco oli taputtanut miestä lapaluiden väliin kulmat kurtussa ja miettinyt miksi Oliver niin teki. Nykyisin Draco on tottunut, Oliver vain on sellainen. Nytkin mies halaa häntä uudelleen pikaisesti pukukopissa, mutisten vielä onnitteluja. Draco hymyilee lisää ja nauraa miehen leveälle hymylle ja onnesta rusottaville poskille. Halaa takaisin ja Oliver loistaa.


Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Ah mikä osa <3 Läheisyys on kyllä jotain mahtavaa ja suloista. Lisäksi tämä oli niin ihanasti kirjoitettu että eläydyin mukana aivan täysillä. Jännitin saako Draco siepin ja iloitsin voitosta ja nautin kosketuksista. Ihanaa kun Oliver opettaa ja Draco oppii, ehkä vähitellen mutta oppii ja hyväksyy kuitenkin.

Tämän pätkän viimeinen lause oli ihana. Se, että Draco antaa jotain takaisin Oliverille on suloista. Voin vain nähdä mihin tämä on menossa, hitaasti mutta varmasti ;)

Kiva kun jatkoit, ja edelleen jään odottelemaan lisää. En muista olenko sanonut aikaisemmin, mutta tykkään tästä ficlet-muodosta. Se toimii kivasti tässä tarinassa.

Kiitos,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Kommenttiarpajaisiin tekstiä valitessani silmäni osuivat tähän mielenkiintoiseen rare-paritukseen! Arvelinkin, että tässä päästään huispauksen tunnelmaan, ja olin aivan oikeassa – huispauksesta on aina hauska lukea varsinkin, kun taikamaailmassa ei oikein muita urheilulajeja ole. Erityisesti tuo viimeisimmän osan alussa oleva huispauskohtaus oli onnistunut kuvaus pelin tiiviistä tunnelmasta.

Mielestäni Oliverin ja Dracon suhde on yllättävän uskottava ja mielestäni heidän yhteiselonsa on ihanan lohdullista. Kyllä Dracokin ansaitsee lempeyttä ja uusia mahdollisuuksia sodan ja oikeudenkäyntien jälkeen! Ihanaa, että Oliver sitä niin avoimesti hänelle tarjoaa. Dracolle ehkä sopiikin vähän vanhempi mies, vaikkei näillä kahdella taidakaan olla neljää vuotta isompaa ikäeroa, mutta kyllähän sellainen riittää tekemään Oliverista itsevarmemman ja huolehtivamman :) Dracon "inhimillistyminen" Oliverin kanssa asuessa on myös jotenkin ihanaa luettavaa, koska hän uskaltaa näyttää ainakin osan heikkouksistaan Oliverille, joka sitten opettaa häntä käsittelemään esimerkiksi jännitystään.

Pidän erityisen paljon siitä, miten olet nimennyt ficletit! Ne jotenkin vielä korostavat tuota Oliverin ja Dracon suhdetta ja tuovat myös omaa lempeyttään tarinaan. Vaikka ficletit rakentavatkin tarinaa, tuntuu silti siitä kuin ne toimisivat myös hyvin erillisinä osina. Erityisesti pidin tuosta toisesta ficletistä, Miellyttäminen, kun kaksikko kiusoittelee toisiaan :) Tekstissä on muutamia kirjoitusvirheitä, jotka vähän häiritsevät lukukokemusta, mutta muuten tämä oli kovin antoisaa ja mieltä lämmittävää luettavaa. Kiitos! Ja ehkä tähän vielä tulee jossain vaiheessa jatkoa ;)

between the sea
and the dream of the sea