Kirjoittaja Aihe: Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 48/x 28.10.)  (Luettu 13466 kertaa)

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Awwwwwawawawww, KIITOS Walle <3

Pelastit juuri päiväni :-* Sillä tämä oli juuri niin täydellinen suukko kun olla ja voi. Ihanaa ettei tämä ollut mikään pikainen jäähyväispusu vaan ihan oikea suudelma mitä ei voi ymmärtää väärin. Oi, tällä jaksan taas hyvin tovin, ja kyllä nämä pojatkin olivat sen jo ansainneet :D Luulenpa, että suukko kutkuttelee hyvän aikaa Juuson sisällä *silmät sydäminä*

Nyt täytyy sanoa, että onnistuit saamaan minut aika sanattomaksi, enkä tiedä osaanko sanoa tästä rapsusta mitään muuta. Mutta tuo perunajauho oli kiva yksityiskohta samoin kun Samulin hymykuoppa. Taidan lähteä keittelemään teetä ja leijumaan pari tuumaa maanpinnan yläpuolella :)

Kiitos tästä ihanuudesta!

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 910
  • kuppi teetä kaipaukseen
Olen samaa mieltä Vendelan kanssa; ihanaa oli, etenkin teekupposen kera! Nyt kuin olisi vielä rivi suklaata...

Vaikka olihan tämä herkullista ja makeaa itsessäänkin. Ihanaa että nyt ollaan taas leppoisemmissa tunnelmissa.

Lainaus
Samulin suupieli nytkähti, ja Juuso aprikoi, olisiko hänen kuulunut purskahtaa nauruun vai kenties piiloutua koronalaudan alle.

Tosiaankin ihanankamalaa! Aiheuttaa hillitöntä virnistelyä.  ;D

Tästä tulee nyt joku lainaustaivas kommentin sijaan, mutta pakko tuoda esille, että onhan tässä myös jännitettäkin, positiivista vain!

Lainaus
Juuso raapi niskaansa yrittäen keksiä, miten ihmiset yleensä hyvästelivät epämääräiset säätönsä. Samuli hymyili vinosti ja astui yhtäkkiä lähemmäs, katse jossain alhaalla, ja Juuso säpsähti, kun Samulin vasemman käden sormet koskettivat hänen farkkujensa oikeaa etutaskua.

”Sulla on vieläkin jauhoa farkuissa”, Samuli melkein kuiskasi, ääni karheana ja huvittuneena, ja astui vielä askeleenpuolikkaan niin että oli kiinni Juusossa.

Heh heh, Juuson aivoitukset hymyilyttävät kyllä yhä. Jännä miten uskottavasti sama hahmo voi olla yhtä aikaa rohkea ja epävarma ja ujo ja hauska ja reilu ja...!

Kiitos <3
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, apua, ihanaa että suukko kelpasi ja että päiväsi pelastui! Olin ihan innoissani, kun pääsin vihdoin ja viimein eläytymään ihan kunnon suutelukohtaukseen. ;D Vähän nämä raapalesanamäärät toki rajoittavat kuvailua, mutta ihanaa, jos tunnelma välittyi siitä huolimatta. Minäkin luulen, että suudelma jää kutkuttelemaan Juuson sisälle, ja tämä seuraava raapale ehkä antaakin siitä osviittaa. Kiitos itsellesi! :-*

Isfet, hihi, ihanaa että luettava oli makeaa ilman suklaatakin! Leppoisa tunnelma ei valitettavasti taida jatkua kovin kauaa, mutta jospa siihen taas pian päästäisiin takaisin. Tämä on vähän tällaista vuoristorataa! Voi että, ilahdun aina siitä jos Juuson aivoitukset hymyilyttävät. Se on omanlaisensa persoona, ja siinä vaikuttaisi tosiaan olevan monenlaisia puolia. Kiva jos ne kaikki eivät ole ihan ristiriidassa keskenään! Kiitoksia! :-*




38.



300 sanaa • spurttisana nostalgia

Kun Juuso palasi kiltahuoneelle, Mikko katsoi häntä uteliaana.

”Sä näytät… järkkyneeltä”, Mikko sanoi ja pukkasi Juusoa kylkeen.

”Ai”, Juuso hengähti. Hän sukaisi tukkaansa ja suoristi paidanhelmaansa. Hän oli yrittänyt kasailla itsensä Samulin lähdettyä, mutta hänellä oli yhä epämiellyttävän paljas olo, ikään kuin tapahtunut olisi paistanut hänestä päivänselvänä kaikille ulkopuolisillekin. Hänellä oli kuuma, ja hänen oli vaikea pysyä aloillaan. Suudelma pyöri hänen mielessään uudestaan ja uudestaan kuin rikkinäinen videonauha. Juuso saattoi yhä melkein tuntea Samulin vartalon painon omaansa vasten.

”Mun tekisi mieli udella sulta lisätietoja, mutta ehkä säästetään se toiseen aikaan ja paikkaan”, Mikko sanoi, naurahti ja madalsi sitten ääntään. ”Olethan sä kunnossa?”

”Joo.”

x

Seuraavana yönä Juuso säpsähti hereille kuristava kauhuntunne kurkussaan. Hän rimpuili irti peitostaan, ponnahti istumaan ja haukkoi henkeään. Oli pilkkopimeää. Vain yöpöydän digitaalikellon numerot – 03:14 –  loistivat kalvakanvihreää valoa.

Juuso oli elänyt suudelman taas uudestaan unessaan, mutta erilaisena. Hän ja Samuli olivat olleet jossain baarissa, ehkä siinä samassa jonka edustalla Juuso oli nähnyt Jorin ensimmäistä kertaa. Radiossa oli soinut The Doors tai The Who tai jokin muu nostalgiaa henkivä yhtye. He olivat suudelleet yhtäkkiä välittämättä muusta maailmasta. Oli ollut vain he kaksi, kunnes yhtäkkiä Jori oli ilmestynyt jostain ja repinyt Samulin irti.

Jori oli kysynyt Samulilta: ”Ihan oikeasti? Tuollainen pehmonalle?”

Jori oli nauraa hekottanut, ja hetken kuluttua Samuli oli yhtynyt nauruun, ja häpeä oli höykyttänyt Juusoa samalla tavalla kuin hänen kiusaajansa yläasteella, veret seisauttavana.

Juuso nojasi pään polviinsa ja keskittyi hengittämiseen. Oli ikävää nähdä sellainen uni, mutta vielä ikävämpää oli luisua pois tolaltaan sellaisen takia. Sehän oli ollut uni, ei todellisuuden peilikuva. Juuso ei ollut enää heiveröinen teinipoika; hän oli aikuinen mies. Hän pystyisi kyllä pitämään puoliaan Joria vastaan horjumatta.

Eikä Samuli olisi suudellut häntä, jos Samuli olisi pitänyt häntä pelkkänä typeränä pehmonallena.

Eihän?

Juuso joi vesilasillisen ja palasi takaisin sänkyyn, mutta uni jäi pyörimään hänen mieleensä rikkinäisenä videonauhana.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2018 13:19:38 kirjoittanut Waulish »

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Oi ei, ei saa vajota synkkyyteen Juuso, ei nyt! Hus pois tuollaiset unet ja keskityt vain fiilistelemään kaikkea hyvää. Eikä se Samuli ajattele mitään pehmonalleja, usko pois!

Mikko oli kyllä ihana kun näki heti että jotain on tapahtunut :) Mahtava ystävä, kun vielä ymmärsi antaa tilaa Juusolle. Mutta tuo painajainen oli kyllä kurja, vaikka toisaalta sekin hyvin realistinen ja kertoo aika paljon Juusosta. Hänellä ei ole ollut helppo menneisyys ja ikävää, että tämmöisiä takaumia tulee. Mutta toivon hartaasti, että Samuli saa Juuson ajatukset valoisampaan suuntaan. Luulen myös, että nämä kumpikin tarvitsevat toinen toisiltaan myös hieman itsetunnonkohotusta :)

Kiitos tästä ja tsemppiä loppuviikon spurttailuun!

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 516
No mutta hö. Ei ole kivaa nähdä ihanasta suudelmasta painajaisia. Mieluummin vaikka painajaisia koronapelistä, mutta ei Samuliin liittyvistä asioista. Joo, ihminen ei valitse untensa näkemisiä. Tuo on muuten niin totta, että ensin herää ja katsoo kelloa, sitten sitä vilkaisee välillä ja kauhistuu kuinka paljon aikaa on kaan kulunut.

Toivottavasti Juuso saa vielä nukuttua ja voi nähdä levollisempia unia.
Jori unissa ei taatusti ole kivaa, varsinkin kun se yrittää saada Samulin Juusoa vastaan.

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, olen samaa mieltä, hus pois ikävät painajaiset ja fokus siihen, mikä on hyvin! Minäkään en usko Samulin suovan ajatustakaan millekään pehmonalleille. :) Yön pimeinä tunteina on kyllä helppo epäröidä, ja varmaan tosiaan tuolla Juuson menneisyydelläkin on näppinsä pelissä. Eiköhän tämä tästä taas kuitenkin! Ja oi, ihana ajatus että molemmat tarvitsevat toisiltaan vähän itsetuntoboostia. Veikkaan, että olet oikeassa! Kiitoksia paljon kommentista ja tsempeistä! :-* Viimeisin spurttisarjani taisi kosahtaa juuri neljännen raapaleen jälkeen, mutta nyt pääsin ainakin sen rajapyykin yli.

Fairy tale, ei ole kivaa tosiaankaan nähdä tuollaisia painajaisia. Koronapelipainajaiset voisivat tosiaan olla vähän miellyttävämpiä kokemuksia, mutta niinhän se on, ettei uniaan oikein voi valikoida. Toivotaan, että Juuso saa vielä levolliset yöunensa takaisin! Jorin takia ei niitä kannata menettää. Kiitos kovasti! :-*




39.



300 sanaa • spurttisana syrjässä

Keskiviikkona vesisade muuttui rännäksi. Juuso tunsi itsensä lumimieheksi työntyessään sisään kampuskirjastoon. Hän aikoi lainata tenttikirjan, mutta hetkeksi hän pysähtyi eteismatolle valumaan vesisohjoa ja pohtimaan, kehtaisiko niin märkänä ja kuraisena edes mennä peremmälle. Kirjasto oli aina niin siisti ja harmoninen järjestelmällisine kirjarivistöineen ja työrauhoineen, ja sitten joku varomaton teekkari marssi kuraamaan lattiat ja mölyämään.

”Hei Juuso!” kuului huikkaus lainauspisteeltä.

Juuso huomasi Annikan Samulin fuksiryhmästä. Tämä pakkasi kirjapinoa laukkuun. Toimituksen suoritettuaan Annika kampesi laukun olalleen ja asteli Juuson luo hymyillen.

”Onko sulla kiire?” Annika kysyi, vilkaisi ympärilleen ja madalsi sitten ääntään. ”Voitaisiinko jutella hetki?”

”Öh, totta kai. Siis voidaan.”

Jokin Annikan varautuneessa katseessa sai Juuson johdattamaan hänet ulos katokseen. Siellä he olisivat riittävän syrjässä kirjastovirkailijasta ja muista kuulevista korvista, mutta kuitenkin sateensuojassa.

Annika korjasi laukkunsa asentoa ja katsahti jalkoihinsa huultaan purren. Sitten hän nosti katseensa Juusoon ja aloitti: ”Kuule… Sä vaikutat tulevan hyvin juttuun Samulin kanssa.”

Juuso ei osannut sanoa mitään. Hänen vatsanpohjaansa hiipi epämääräinen tunne. Oliko Annika huomannut jotain?

”Mä vain sitä, että… No, mä olen huolissani siitä.” Annika heilautti pitkän poninhäntänsä selän puolelle ja katsoi Juusoa suoraan silmiin. ”Mä näin sen eilen tossa pihalla jonkun vanhemman miehen kanssa, ja se… No, näytti siltä kuin se mies olisi jotenkin – ahdistellut sitä.” Annika puuskahti ja kohautti olkiaan. ”No, ei se pelkästään näyttänyt siltä. Se mies oli käytännössä Samulin kurkussa kiinni. Mä yritin mennä väliin, mutta sitten se tyyppi yhtäkkiä häipyi, ja Samuli karkasi jonnekin ennen kuin mä ehdin saada sanaa suustani.”

Juusoa kylmäsi. ”Miltä se tyyppi näytti?” hän kysyi, vaikka epäilikin tietävänsä vastauksen.

”Tummapiirteinen. Parrakas. Roteva. Mä en usko, että se oli opiskelija.” Annika epäröi hetken. ”Mä ajattelin, että sun on hyvä tietää, kun sä kuitenkin olet meidän iso. Jos sä voisit vaikka jutella Samulille. Se on vähän syrjäänvetäytyvä luonne.”

”Joo. Hyvä kun kerroit.”

Annika hymyili, heilautti kättään ja hyppelehti porrasaskelmat alas.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 910
  • kuppi teetä kaipaukseen
Voi ei! Ei nyt taas, vastahan sitä päästiin mukavampiin aiheisiin!

No joo, vaikka olenkin pahoillani Juuson ja etenkin Samulin puolesta, niin kyllähän sitä mielellään draamaakin lukee. Ja uskon että jonkin verran tuskastelua on jälleen luvassa, tuskin Samuli kovin avoimeksi heittääntyy.

Ja näin sivuhuomautuksena samaistuin kyllä Juuson pohdintaan siitä, voiko kuraisena jälkeen märkänä edes mennä kirjastoon. Siellä on aina siistiä, kuivaa ja lämmintä. Plus että hävettää kun mun märät kengät vinkuu joka askeleella  :o Noh, vähän kun ravistelee itseään niin kyllä se siitä!

Tuntuu siltä että Samuli tarvitsisi taas tukea, jota ei halua ottaa vastaan :/  Toivottavasti Juuso kuitenkin saa puhuttua hänen kanssaan! Jori saisi lakata satuttamasta Juusoa ja meidän Samppa parkaa!  >:(

Kiitos, jatkoa odottelen ja voimia spurttiin! <3
Have you got, have you got, got, a heart full of dreams?
'Cause I got, yeah, I got, got a heart full of dreams

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Puh.kommentti.
Nyt Juuso ja Samuli käytte yhdessä taistelemaan sitä Joria vastaan! Puhutte ja päätätte että nyt saa riittää, eikös niin!
Minä jaan myös Isfetin ja Juuson fiilikset kirjastosta, eihän sinne voi mennä märkänä :D
Kiitos tästä, pidin vaikka mentiinkin taas yksi askel taakse. Mutta sitten voikin mennä vaikka kolme eteen, niinhän :)

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Isfet, tämä on tällaista vuoristorataa! ;D Välillä itsekin hengähdän helpotuksesta, että jes, kaikki hyvin ja rauha maassa, mutta sitten taustalla väijyvät jorit ja muut vaikeudet marssivat taas estradille. Hyvä jos draamakin on kuitenkin mieluista luettavaa! Tuskastelua uskon minäkin olevan luvassa, Samulilla on sen verran suuria vaikeuksia ollut avautua. Minustakin tuntuu, että Samuli kaipaisi taas kipeästi tukea, vaikkei se itse sitä ehkä tiedostakaan. Toivotaan, että puheyhteys taas löytyy! Kiitos kovasti kommentista ja tsemppauksesta! :-* Toivon todella, että saan tämän spurtin rutistettua loppuun.

Vendela, olen samaa mieltä siitä, että Juuso ja Samuli voisivat nyt yhdistää voimansa ja käydä taisteluun Joria vastaan! Molemmat taitavat kuitenkin olla turhautuneita Joriin ja sen jatkuvaan läsnäoloon ja oikkuihin. Taas taidettiin tosiaan astua askel taaksepäin, mutta toivottavasti pian mennään taas etiäpäin. Suuret kiitokset! :-*




40.



300 sanaa • spurttisana innostua

Seuraavana päivänä Juuso avautui Mikolle tennisvuoron jälkeen. He istuivat pukuhuoneen penkillä vieretysten kuin joskus vanhoina hyvinä aikoina lukion liikuntatunnilla, pyyhkivät hikeä kasvoiltaan ja siemailivat vesipulloistaan.

Juuso oli miettinyt päänsä puhki, mitä hän kertoisi Mikolle ja milloin. Samulin salaisuuksien pitäminen ei ollut ollut mikään ongelma aikaisemmin, mutta Annikan kertomus oli mutkistanut tilannetta ja saanut Juuson siihen tulokseen, että hänen täytyisi kertoa jotain. Mikkokin oli Samulin iso, ja jos Jorin kaltainen vainoaja päätti soluttautua kampukselle, Mikon oli hyvä tietää.

Niinpä Juuso kertoi, että Samulin menneisyydessä oli joku, joka ei suostunut jättämään tätä rauhaan, ja että se joku oli uhkaillut Juusoakin. Alastonkuvat ja arkaluontoiset yksityiskohdat Juuso jätti mainitsematta. Ne eivät kuuluneet ulkopuolisille, eivät edes parhaille ystäville.

Mikko kuunteli hiljaa, ja kun Juuso lopulta vaikeni, Mikko puuskahti ja pudisti päätään epäuskoisena. ”Huh”, hän sanoi. ”Nyt mä ymmärrän, miksi te kaksi etenette niin hitaasti jos ollenkaan.” Hän naurahti. ”Mä täällä sivustaseuraajana innostun jokaisesta pikku etenemismahdollisuudesta tajuamatta, ettei asiat välttämättä olekaan niin yksinkertaisia…”

”Et sä voinut tietää. Sori kun en kertonut aiemmin. Mä…” Juuso vaikeni, hieroi niskaansa ja huokaisi. ”No, mä en halunnut laverrella Samulin yksityisasioita, mutta jos Jori nyt aikoo tunkeutua sen opiskelijaelämäänkin, niin… No, musta tuntuu että sun on hyvä tietää.”

”On”, Mikko vahvisti. ”Mä pidän tän omana tietonani. Tosin jos mä joskus kohtaan tämän Jorin, mä en voi luvata, että pystyisin olemaan toivottamatta sitä sydämellisesti sinne missä pippuri kasvaa.”

Molemmat naurahtivat. Juuso tiesi, että Mikko oli kärsimättömämpi ja kipakampi luonne kuin hän. Mikko sanoi, mitä ajatteli – hyvässä ja pahassa –, ja oli aina valmis puolustamaan arvojaan ja rakkaitaan. Mikon käytöksestä ei tosin yleensä tarvinnut kantaa huolta; Mikolla oli hyvä sydän ja järkeä päässä.

”Sulla vaikuttaa olleen vaiherikas syksy”, Mikko jatkoi. ”Mä olen pelkkänä korvana, jos joskus tarvitsee päästellä höyryjä.”

Juusoa hymyilytti. ”Mä tiedän.”

Juuso hymyili vielä kotimatkallakin. Hänestä tuntui, että yhtäkkiä oli helpompi hengittää.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2018 13:27:10 kirjoittanut Waulish »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 516
Toivottovasti nyt seuraa hyvää ketjureaktiota tuosta Juuson avautumisesta Mikolle. Siis niin että Samuli voisi avautua vähän Juusolle ja sitten he voisivat hengittää kevyemmin yhdessä. Ja oi kyllä, Jori sinne missä pippuri kasvaa. Pippuria kasvaa esim. Jordaniassa, jossa olen tainnut nähdä elämäni ensimmäisen pippuripuun. Juusolla on paljon näitä tukijoita ja hyvä niin.

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Fairy tale, positiivinen ketjureaktio olisi kyllä hyvä juttu tässä vaiheessa! Katsotaan, kuinka käy. Onneksi Juusolla tosiaan on elämässään tukijoita ja muutenkin läheisiä ihmisiä. Oih, Jordania kuulostaisi oikein oivalta matkakohteelta Jorille. Ainakin se olisi sopivan kaukana Juusosta ja Samulista! ;D Kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*




41.



300 sanaa • spurttisana laventeli

Lokakuun viimeinen viikonloppu koitti kuulaana ja sateettomana. Juuso meni lauantaina Mikon luo jo paria tuntia ennen halloween-kekkereiden alkua auttamaan valmisteluissa. Mikko oli suunnitellut karmivan menun, johon kuului muun muassa verenpunaista boolia kelluvilla koristesilmämunilla höystettynä ja pakastekarjalanpiirakoita, joiden päälle muotoiltiin hämähäkkejä mustista oliiveista. Juuso yritti auttaa oliivien siivuttamisessa, mutta Mikko turhautui hänen hitauteensa ja epätasaisiin viipaleisiinsa ja nimitti hänet koristeluvastaavaksi.

Niinpä Juuso haahuili ympäri asuntoa yrittäen tavoittaa sisäisen taiteilijansa. Mikko oli hankkinut pilailupuodista paperilepakoita ja -luurankoja, ja niitä oli helppo lätkiä sinitarralla sinne tänne. Olohuoneen kattolamppuun Juuso viritti suuren hämähäkinseitin, jonka kuminen asukki roikkui sen verran alhaalla, että joku saisi varmaan jossain vaiheessa iltaa sätkyn noustessaan sohvalta ja osuessaan sen lerppajalkoihin.

Koristellessaan Juuso ajatteli Samulia. Hän oli kuluneina päivinä miettinyt, milloin ja miten hänen kannattaisi jutella tälle. Juuso tiesi, että hänen pitäisi jutella – hän halusi –, mutta hän ei tahtonut tunkeilla. Hän halusi vain tarjota Samulille mahdollisuuden puhua, ja hänestä oli alkanut tuntua, että se onnistuisi parhaiten kasvotusten. Viestit olivat etäisiä ja puhelut vaivaannuttavia.

Lisäksi Juuso oli päätynyt siihen tulokseen, ettei hänen kannattanut tehdä aloitetta ennen halloween-illanviettoa. Se olisi voinut säikäyttää Samulin ja saada tämän pysyttelemään loitolla juhlista, eikä Juuso tietenkään toivonut sitä.

Juuso huokaisi ja länttäsi suurimman ja häijyimmän lepakon kylpyhuoneen oveen. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä kaikkea hän toivoi ja mitä ei. Samulin vartalo vasten hänen omaansa oli painunut lihasmuistiin, ja sen ajatteleminen hengästytti ja värisytti häntä.

”Huhuu, oliivinturmelija”, Mikko sanoi yhtäkkiä Juuson takana. ”Viitsitkö sytyttää tän kynttilän jonnekin fiksuun paikkaan?”

Juuso otti vastaan vielä pakkauksessaan olevan kynttilän ja tulitikkuaskin ja tutki niitä otsa rypyssä. ”Tuoksukynttilä? Laventelia? Ei tulisi ensimmäisenä mieleen halloweenista.”

”Ei ehkä, mutta mä unohdin ostaa tuikkuja, ja kaipa tuo hienostelukynttiläkin pitää joskus polttaa. Mä sain sen jouluna äidiltä. Tuskin kukaan muutenkaan haistaa mitään enää parin boolimukillisen jälkeen…”

Juuso nauroi ja viritteli kynttilän televisiotasolle.

Sitten hän jatkoi odottamista.




Spurtti valmistui, jes! Kiitos tästä viikosta kaikille lukijoille ja kommentoijille, tsemppasitte minua ihanasti! :-* Tekipä hyvää kirjoittaa säännöllisesti. Alkuviikko oli vaikea, mutta sitten tekstiä alkoi tulla melkein kuin itsestään. Se tukee aiempia havaintojani siitä, että pitkät tauot hankaloittavat tarinan pariin palaamista ja siihen sisään pääsemistä. Aion nyt toistaiseksi jatkaa aikaisempaa raapale viikossa -tahtiani, ettei nyt ainakaan kovin pahasti pääse tarina ummehtumaan. :)

Ai niin, hämähäkkikarjalanpiirakoiden ohjeen voi kurkata täältä!
« Viimeksi muokattu: 15.10.2018 00:36:17 kirjoittanut Waulish »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 516
Oi, kekkereiden valmistelua. Hauskaa kun laitoit tuon karjalanpiirakkakuvan katsottavaksi. Inhoan oliiveja ja hämähäkkejä, joten en varmaan uskaltaisi koskea noihin syötäviin pitkällä tikullakaan. Mutta onneksi saankin olla kärpäsenä katossa seuraamassa näitä juhlia, eikä tarvitse syödä mitään.

Mielelläni lukisin myös sitä mitä Samulille kuuluu ja mitä mietteitä sen päässä pyörii. Onko sillä yhtään samanlaisia ajatuksia Juusosta ja yrittääkö myös Samuli edetä varovasti (vaikka ehkä haluaisikin jo edetä nopeammin?) Mukavaa kun olet jaksanut tätä kirjoittaa ja kiva kuulla että kankeuden jälkeen alkoi sujumaan paremmin.

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Puh.kommentti. (Taas)
Kivat kaksi osaa, minusta oli hyvä että Juuso avautui Mikolle Jorista ja muista ongelmista. Ja fiksua oli sekin että hän piti tässä vaiheessa arkaluonteiset tiedot itsellään. Kiva myös kun Mikolta löytyi ymmärrystä tilanteeseen ja toki hyvä, että hänkin sai selityksen miltä tämä suhde etenee niin tahmeasti. Myös juhlacalmistelut oli mukavaa luettavaa, toivon että pian saadaan taas vähän Juuso/Samuliakin ;) Kutkuttavaa jos tulisi vaikka uusi suukko tai jotain. Hitaiden tanssiminen jossain piilossa olisi myös aika kivaa.

Kiitos tästä, roikun edelleen mukana :)

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Yhdestä spurttikiekasta päästiin, joten ei muuta kuin seuraavaa kehiin! :P Juuri sopivasti tipuin tänään (tai siis maanantaina) juonittelupelistä, joten aikaa spurttailulle on taas, ja tämä tarina edistyi niin hyvin edellisellä kierroksella, että päätin spurtata taas tämän parissa. Seuraavat seitsemän raapaletta osallistuvat siis Spurttiraapale V -haasteen kuudennelle kiekalle, ja hyödynnän niissä tuttuun tapaan haasteen inspissanoja. Edellisviikolla en uutta materiaalia tänne saanutkaan, kun toiseen kaupunkiin muutto ja juonari söivät lähes kaiken ajan, joten ehkä tämä spurttiviikko nyt sitten kompensoi! :)

Fairy tale, heh, veikkaan että hämähäkkikarjalanpiirakat saattaisivat jäädä aika monelta muultakin syömättä! ;D Oliivit ja hämähäkit ja varmaan myös oliivihämähäkit kun tuppaavat jakamaan mielipiteitä. Onneksi lukijan roolissa ei tosiaan tarvitse koskea tarjoiluihin, vaan voi rauhassa seurailla kärpäsenä katossa! Samulin tunnelmista saadaan kyllä pian hieman lisätietoa. Kiitoksia kovasti! :-*

Vendela, minustakin on hyvä juttu, että Juuso lopultakin avautui Mikolle, mutta kuitenkin vähän valikoiden. Kaikkea ei kannata vuodattaa, mutta on silti hyvä, että Mikko tietää edes jotain ja osaa tarvittaessa tukea. Juuso/Samulia saadaan kyllä pian lisää, hiukan jo tässä seuraavassa osassa. Kiitos kovasti! :-*




42.



300 sanaa • spurttisana paljas

Suurin osa fukseista saapui Mikon luo yhtenä ryppäänä vietettyään ensin etkoja Annikan luona. Osa heistä oli pukeutunut tavallisiin vaatteisiin, mutta osa oli tarttunut Mikon pukeutumistoiveeseen. Annikalla oli pirunsarvipanta ja pitkät, räikeänpunaiset tekokynnet, Miisa oli noita suippohattuineen ja taikasauvoineen, ja Daniel oli sonnustautunut luurankopaitaan. Samuli oli pukeutunut tyylilleen uskollisena eleettömän siististi mustiin farkkuihin ja petroolinsiniseen kauluspaitaan. Vasta toisella silmäyksellä Juuso huomasi Samulin kaulassa tummanharmaan huivin, jossa vilisi pieniä pääkalloja, ja häntä hymyilytti.

”Kiva huivi”, Juuso kehaisi juomansa viinilasillisen rohkaisemana, kun Samuli asteli peränpitäjänä peremmälle asuntoon ja jäi katselemaan ympärilleen.

Samuli näytti hämmentyvän hetkeksi Juusoa katsoessaan, mutta vain hetkeksi. Sitten hänen silmiinsä syttyi huvittunut pilke ja hän sanoi: ”Kiva lakana.”

Juuso naurahti ja leyhytti lakanansa helmaa. Hän ja Mikko olivat uhranneet kaksi valkoista lakanaa, leikelleet niihin silmäaukot ja pukeutuneet kummituksiksi. Mikko oli kietonut kaulansa ympärille vielä metallikettingin pelotteeksi, mutta Juuso oli päättänyt luottaa pelottelukykyihinsä omasta takaa. Juusosta tosin tuntui, ettei hän ollut kovinkaan vakuuttava kummitus. Jos hän olisi ollut rohkeampi tai vaihtoehtoisesti juonut enemmän viiniä pohjiksi, hän olisi voinut yrittää tehdä lähtemättömän vaikutuksen loikkaamalla Samulin eteen kulman takaa.

Kun fuksivieraat olivat tutustuneet pöydän antimiin, saaneet veriboolia mukeihinsa ja löytäneet istumapaikan kuka mistäkin – Mikko oli raahannut saunajakkarankin olohuoneeseen –, Juuso alkoi olla kiitollinen asuvalinnastaan. Vaikka lakana hiosti ja oli muutenkin hankala, se kätki hänen kasvonsa armeliaasti. Juuso jakoi yhden hengen nojatuolin Samulin kanssa, koska Mikko oli isännän oikeudella vedonnut tilanpuutteeseen ja päättänyt istuttaa heidät siihen, ja vaikka Samuli istui käsinojalla ja oli keskittynyt booliinsa, Juuson sydän tempoili ja poskia kuumotti.

Juuso pani merkille, että sohvapöydän toisella puolen saunajakkaralla istuva Daniel katseli heitä hymyillen. Daniel oli se Samulin fuksikaveri, joka heidän lyhytelokuvatreffiensä ja ensisuudelmansa jälkeen oli osunut paikalle ja lyöttäytynyt heidän seuraansa kahville.

Yhtäkkiä Juusosta tuntui paljaalta. Hänen teki mieli kääntää lakana ympäri niin, että silmäaukot olisivat takaraivon puolella. Ehkä sitten hän olisi vähemmän läpinäkyvä.

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Jee, kiva kun spurttailet taas tämän parissa :) Toivottelen jo tässä kärkeen kovasti tsemppiä ja kirjoitusintoa!

Ihan asian vierestä, mutta muuttaminen on minusta sekä kivaa että kamalaa. Kivaa siksi kun tulee käytyä kaikki omaisuus läpi, ja kamalaa juuri samasta syystä. Toivottavasti sinun muuttosi sujui hyvin!

Ja sitten sananen tästä. Juuson naamiaisasu vaikutti kivalta ja helpolta, ainakin sen taakse voi hyvin piiloutua. Ja kiva oli, ettei Juuso turhaan säikytellyt Samulia. Mikko oli kyllä ihanan kiero kun istutti nämä kaksi yhteen, tilanpuuteetta, niinpä niin ::) Mutta voi Juuso, et sinä ole läpinäkyvä! Samulia jännittää varmasti ihan yhtä paljon. Tuollaiset tilanteet ovat yhtäaikaa herkullisia mutta vaivaannuttavia. Mutta ehkäpä nämä kaksi livahtavat jossain vaiheessa jonnekin kahden ;) No, jää nähtäväksi mihin tarinaa viet.

Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Julkaisu vähän laahaa jäljessä, mutta tässä nyt seuraavaksi tiistain rapsu! :)

Vendela, muuttamisessa on kyllä hyvät ja huonot puolensa! Se teettää työtä ja on raskasta, mutta tuleepahan tosiaan käytyä tavaroita läpi ja karsittua niitä. Järkytyin taas siitä, miten paljon turhaa roinaa minulla oikeasti onkaan! Nyt se jotenkin vielä korostuu, kun muutettiin yhteen kumppanin kanssa ja pitäisi molempien rojut saada tänne sopimaan. ;D Ihan hyvin itse muutto sujui kuitenkin. Kiitoksia paljon tsempeistä, ne tulevat tarpeeseen! Hihi, tiedätkö mitä, kommenttisi hitaiden tanssimisesta piilossa saattoi hieman inspiroida minua... ;) Kiitos kovasti! :-*




43.



300 sanaa • spurttisana turhautua

Iltayhdeksään mennessä he olivat ehtineet kertoilla kauhutarinoita, katsella YouTubesta halloween-piloja ja pelata Aliasta. Musiikki soi ja nauru raikui, eikä kukaan ollut vielä tehnyt elettäkään lähteäkseen kotiin. Mikko hehkui tyytyväisenä isäntänä ja sekoitteli uuden satsin boolia.

Juuso oli rentoutunut juotuaan lisää ja keskityttyään seurusteluun. Danielin katse oli saattanut käväistä Juusossa ja Samulissa vielä pari kertaa, mutta Juuso oli lohduttautunut sillä, että ainakin Daniel oli hymyillyt. Kai se oli parempi merkki kuin inhoava nenännyrpistys. Sitä paitsi ei kai Daniel oikeasti voinut tietää. Kuka tahansa saattoi aavistella mitä tahansa, mutta aavistukset olivat vain aavistuksia.

Kuumuus ja tukaluus puolestaan vaivasivat Juusoa edelleen, ja niinpä hän meni parvekkeelle tuulettumaan. Hän kiskoi lakanan yltään, leyhytteli T-paitaansa ja nojasi kyynärvartensa viileään betonikaiteeseen. Kerrostalolähiön sisäpiha oli autio; katulamput valaisivat lumetonta maata. Juuso sulki silmänsä ja antoi raikkaan yöilman hyväillä kasvojaan.

Juuso ehti nautiskella hyvän aikaa ennen kuin musiikki hetkellisesti voimistui oven avautuessa hänen takanaan. Hän kuuli tutun äänen: ”Joko sä turhauduit kummitteluun?”

Juuso kääntyi, nojasi takamuksensa kaiteeseen ja hymyili Samulille, joka katseli parveketuolille mytättyä lakanaa. ”Joo”, hän sanoi. ”Ei musta taida olla kokoiltaiseksi kummitukseksi.”

Samuli nojautui Juuson viereen ja risti käsivartensa rinnalleen. Hetken he vain seisoivat siinä katsellen parvekkeenoven ikkunan rullaverhon läpi häämöttävää valoa. Ovenraosta kuului, kuinka musiikki lipui rauhallisemmaksi. Juuso sai hölmön idean, jonka nautittu booli sai tuntumaan vähemmän hölmöltä, ja hän hipaisi Samulin reittä.

”Saanko luvan?” hän kysyi, naamioi epävarmuutensa naurahduksella ja kiersi Samulin eteen.

Samuli tuijotti häntä, kohotti kulmiaan ja naurahti, mutta astui kuitenkin lähemmäs.

Juuson kädet haparoivat tiensä Samulin lanteille. Samuli sulki silmänsä ja nielaisi, ja kesti hetken ennen kuin Juuso tunsi käden yläselällään. Käsi tärisi, eikä Juuso tiennyt, johtuiko se kylmästä vai jostain muusta. Sen hän tiesi, ettei hänen omaa vartaloaan pitkin kulkeva väristys ollut pelkän kolean ulkoilman aikaansaannoksia.

He keinahtelivat vastakkain. Kumpikin vilkuili ovea, mutta ovenrako pysyi ennallaan, eikä ikkunan rullaverho liikahtanutkaan.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 516
Tässäpä oli kärpäselle katossa juhlahumua luettavaksi. Tai kuka tietää vaikka olisin Danielina paikalla ja tiedän kaiken. Samulin pääkallohuivi vaikuttaa sellaisesta, jollaisen minäkin voisin haluta. Pieni kevyt rekvisiitta toimii paremmin kuin jokin lakana ja yrittää sitten kummitella koko illan.

Tuo pieni varastettu hetki tuolla parvekkeella on niin söpöä.
Toisaalta jäin miettimään tuota Danielia, siitä olisi kiva kuulla enemmänkin. Ainakin jos se on nähnyt jotain tai jos se vaikka tulee näkemään.

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 218
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Fairy tale, kivaa jos oli viihdyttävää seurattavaa kattokärpäsenä! ;) Danielista ja sen mahdollisista tiedoista kuullaan lisää vielä myöhemmin. Kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*




44.



300 sanaa • spurttisana marraskuu

”Missä Juuso? Juuso, huhuu!”

Mikon huhuilu kantautui sisältä ja sai Juuson ja Samulin erkanemaan toisistaan, vaikka ovi pysyi edelleen visusti paikoillaan.

”Partsilla, tulen kohta!” Juuso huusi takaisin.

”Mihin sä jemmasit tulitikut?”

”Kato keittiöstä mikron päältä!”

Vastausta ei kuulunut, mistä Juuso päätteli, että Mikko oli löytänyt tikkunsa. Juuso palautti katseensa Samuliin, joka oli ristinyt taas käsivartensa rinnalleen ja katseli pihamaalle hymynhäive huulillaan. Tuulenviri hipaisi Samulin hiuksia ja sai Juuson paljaat käsivarret kananlihalle. Pian olisi marraskuu, ja siltä se todella tuntui.

”Täytyy varmaan mennä”, Juuso totesi.

Samuli käänsi katseensa Juusoon. ”Niin varmaan täytyy.”

Samulin hengitys höyrysi ilmaan. Hymy Samulin kasvoilla värähti, ja Juuso huomasi, että Samuli hytisi, hillitysti mutta kuitenkin selvästi kylmissään. Samuli oli hätkähdyttävä näky sellaisenakin, pimeällä parvekkeella kalpeana ja vilunväreissään. Juuso vilkaisi ovelle.

”Vielä yksi juttu”, hän sanoi, sulki hetkeksi silmänsä kuin ammentaakseen rohkeutta sisimmästään ja kohotti sitten kätensä Samulin niskaan.

Hetkeksi he jähmettyivät siihen toisiaan tuijottaen, hengityshöyryt toisiinsa kietoutuen. Samuli laski kätensä puuskasta. Juuso nojautui lähemmäs, nojasi otsansa Samulin otsaa vasten ja vei sitten huulensa tämän huulille. Samulin huulet olivat kylmät, mutta kosketus oli lämmin, ja kun he jälleen erkanivat, Juusosta tuntui kirjaimellisesti siltä, että hän päästeli höyryjä sisältään uloshenkäyksensä myötä.

Juuso jätti kätensä Samulin niskaan. Hän hiveli ihoa, siirsi huivia syrjään – ja silloin jokin kiinnitti hänen huomionsa. Se oli epäsäännöllinen, reunoiltaan hailakka mustelma kaulansyrjässä. Samuli kavahti taaksepäin niin nopeasti, että horjahti, ja kiskaisi huivin takaisin kaulansa suojaksi. Samulin silmät kiilsivät suurina ja säikähtäneinä.

Juuso melkein kuuli hämmennyksensä hiljaisuudessa. Hän yritti ymmärtää, miksi Samulin kaulassa oli jokin fritsulta näyttävä, ja hänen mielessään käväisi levoton, alkujärkytyksen keskellä melkein huvittunut ajatus: se ei ainakaan ollut hänen taidonnäytteensä.

”Mun pitää varmaan mennä”, Samuli sanoi hädin tuskin kuuluvasti ja harppoi ovelle yhä huivistaan pidellen.

Juuso jäi seisomaan parvekkeelle mitään mistään ymmärtämättä. Kylmiä väreitä kiiri hänen selkäänsä pitkin, eikä hän uskonut niiden johtuvan kylmyydestä.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2018 13:44:55 kirjoittanut Waulish »

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 516
Voi ei ja kääääk!
Tässä sarjassa mennään todentotta vuoristorataa. Ensin on mukavaa ja pehmeää ja seuravassa sekunnissa kasvoille läjähtää märkä rätti tai jopa sangollinen jääkylmää vettä. Tuo parvekekohtaus jatkui jotenkin niin lupaavana. Heti luettuani tuon takaiskun pääni sanoi, että Samulia kiristetään. Sitten jäin miettimään mutta entä jos ei sittenkään? Jos Samuli vain onkin tuollainen (mutta en halua että se on).
« Viimeksi muokattu: 25.10.2018 12:14:24 kirjoittanut Fairy tale »

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 575
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Uuh, mitenkäs minulta meinasi lipsahtaa nämä ohi. Mutta ihanaa, että vinkkini inspiroi :D Ja mahtavaa kun toteutit sen :-* Oli oikein onnistunut kohtaus ja juuri sellainen kun olin salaa haaveillutkin. Parveke paikkana oli loistava ja myös todella luonteva, sillä tokihan bileissä kuuma tulee kun monta ihmistä on sulloutunut pieneen tilaan. Ihanaa, että Samuli heittäytyi mukaan Juuson ehdotukseen.

Mutta voi kun Samulia paleli! Toivottavasti suukko lämmitti edes pikkuisen ;) Mutta sitten tulikin Fairy talen sanoin märkä rätti päin näköä. Siis mitä?!? Mitä hittoa sillä Samulilla on kaulassaan? Fritsu? Ei voi olla, ei saa olla, eihän ole? Samoin kun Fairy tuossa pohtii, niin minäkin mietin, että onko Samuli sitten tuollainen. Ja samaan ajatukseen lisään ettei se ole, sillä jotain muuta tässä on nyt takana. Oma vilkki veikkaukseni on Jori ja se mitä Annika näki taannoin.

Joten nyt en voi sanoa muuta kuin että spurttailehan vauhdilla lisää, sillä tahdon tietää!

Kiitos näistä,
Vendela
I think it's time for little story... It's definitely Storytime!