Kirjoittaja Aihe: Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 66/x 16.9.)  (Luettu 50701 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vaikka sauna olikin kuuma pätsi, niin oli jollain lailla seesteistä lukea Juuson ja Mikon välistä keskustelua. Lukijaakin muistutetaan että on myös muuta elämää, eikä kaikki pyöri Samulin ympärillä. Tai Jorin? Jos toisille tulikin pahoja aavistuksia Jorista myös Heidin kohdalla, niin minulle se ei tullut mieleen.

Nyt tuli vastauksiakin. Vai tennisvalmentaja, joka siis käyttii sitä sanaparia "meidän Samuli" jota olen jäänyt nakertamaan täällä itsekseni.
Jännityksellä jään odottamaan tuota poikien keskustelua, mitä siitä sitten avautuukaan. Olen avoinna kaikenlaisille mahdollisille jatkoille, koska tämä on nyt sellainen vyyhti, joka voi edetä ihan miten tahansa...

Kiitos.  :)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Wäää, taas on vierähtänyt reilu viikko edellisestä! Olen huomannut, että mitä pidempiä pausseja pidän, sitä vaikeammalta tarinaan palaaminen tuntuu, mutta nyt tuli väkisinkin tällainen tauko, kun Suomeen palaamiseen on liittynyt yhtä sun toista härdellinpoikasta ja arkirytmi on vielä varsin hukassa. Mutta eiköhän tää tästä taas! Ihanaa kun jaksatte lukea ja kommentoida, se motivoi ja innostaa huisisti. ♥

Vendela, hyvä jos en vaikuta ihan höpsähtäneeltä täpinöidessäni tätä tarinaa! :D Välillä nimittäin tuntuu höpsähtäneeltä, kun pyörittelen tätä niin paljon päässäni ja elän tässä tavallaan niin vahvasti mukana. Tuo "nyt se tapahtuu" -hihkuntani viittasi enemmänkin tuon edellisraapaleen tennisvalmentajapaljastukseen ja sen myötä pikkuhiljaa paljastuviin muihin asioihin, eikä tarkoitus ole läväyttää kaikkea kerralla pöydälle. Eipä nämä hahmot siihen taipuisikaan, kun Samuli on niin estoinen kaikkine salaisuuksineen eikä Juuso oikein osaa vaatia vastauksia. ;D Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, ja varmasti useampaan raapaleeseen ripoteltuna! Pirun vaikea tämä raapaleformaatti, mietin jo pitäisikö pätkäistä tämä sarja tähän ja aloittaa ihan kunnon jatkis, mutta toisaalta tämä tarjoaa myös kivasti haastetta, mikä motivoi puskemaan etiäpäin. Kiitos paljon kommentista! :-*

Bbutteli, voi sinä ihana ihminen! ♥ Elä ihmeessä ota stressiä lukemisesta ja kommentoimisesta, kyllä tämä tarina täällä sinua oottelee! Ymmärrän kyllä hyvin ahdistuksesi, koska itekin poden sitä usein jatkiksia seuratessani. Ihanaa kuitenkin, että kävit lukemassa ekan sivun ja jakamassa ajatuksiasi! Eihän sitä tosiaankaan tartte kerralla kaikkea rykäistä, ja onhan näitä raapaleitakin tähän jo kertynytkin aikamoinen keko. Voi että, sanasi merkitsevät mulle niin paljon, ja olen ihan onnessani niistä! Erityisesti minua ilahduttaa se, että tykkäät Juusosta ja sen asenteesta. Sillä on tosiaankin ihastuttavan terve ja jotenkin mutkaton suhtautuminen moneen asiaan! On oikein virkistävää kirjoittaa tuollaisen tyypin näkökulmasta, kun ite en ihan kyllä yllä samanlaiseen järkevyyteen. Jees, mää tässä yritän jatkella, ja tervetuloa mukaan sitten taas kun on aikaa ja sellainen fiilis. Kiitos hirmusti! :-*

Felia, hihii, kivaa että tennisvalmentajapaljastus on herättänyt ajatuksia. Mullakin on kovasti mielessä kaikenlaista, mutta ottaa varmaan aikansa ennen kuin saan sen kaiken ympättyä näihin raapaleisiin, tai ees osan siitä. Hiljakseen edetään, mutta toivottavasti kuitenkin edetään eikä vallan poljeta paikallaan. Minäkin iloitsen siitä, että Juuso otti vihdoin ohjat omiin käsiinsä, ja etenkin siitä, että se toi esiin perääntymisen siinä tapauksessa, ettei Samuli rupea puhumaan, koska se varmaan tosiaankin oli tärkeä tekijä siinä, että Samulista irtosi sentään jotain pientä. Ei Juuso kuitenkaan varmaan loputtomiin halua roikkua Samulissa ja saada Jorilta hämyjä alastonkuvia. Kiitos paljon! :-*

Fairy tale, ihanaa että saunaosaa oli seesteistä lukea! Pyrinkin sitä kirjoittaessani vähän sellaiseen fiilikseen, että onhan sitä elämässä muutakin kuin epätoivoinen ihastus ja omituinen vainoajahyypiö. Veikkaan, että etenkin Juusolle se on tärkeä tajuamus, koska sen elämä on niin vahvasti pyörinyt Samulin ympärillä. Jees, hieman tuli jo vastauksia, ja toivotaan että pian tulee lisääkin! Aikamoinen vyyhti tästä tosiaan on kehkeytynyt, eikä itellenikään oo vielä päivänselvää, miten se lopulta aukeaa. En osannut tarinaa aloittaessani ollenkaan ennustaa, millaisia mutkia matkan varrelle vielä tuleekaan, mutta ehkä siksi tämän kirjoittaminen onkin niin kiinnostavaa. Kiitos paljon! :-*




24.

Kahvia, kvartsia ja kysymys

300 sanaa • inspissana kivi

He päätyivät luovimaan kampuksen lähitienoilla ja lopulta istahtamaan penkille tienvarteen. Juuson takeaway-kahvi maistui kitkerältä, eikä näkymä autotielle ollut kovin kummoinen, mutta auringonvalo sentään piristi raidoittamalla ja laikuttamalla maisemaa puiden välistä siivilöityessään.

Samuli laski teensä jalkojensa juureen jäähtymään, nosti maasta pikkuruisen kiven ja puhalsi pölyä sen päältä. ”Kvartsia”, hän sanoi.

Juuso katseli epätasaista, läpikuultavanvalkoista kiveä ja oli aikeissa kysyä jotain, mutta sitten Samuli sulki kiven nyrkkiinsä, nojautui selkänojaa vasten ja huokaisi niin, ettei sitä voinut kuulla – sen saattoi vain arvata katsomalla.

”Kuten mä sanoin, mä en ole enää tekemisissä sen kanssa”, Samuli aloitti ja tuijotti jonnekin tien toiselle puolelle. ”En ole ollut aikoihin. Oli silkkaa sattumaa, että me törmättiin silloin siinä baarin ulkopuolella. Mä olin iltalenkillä, ja se ilmestyi jostain. Niin kuin säkin silloin.” Samuli naurahti ja pudisti hieman päätään, mutta vakavoitui sitten ja pudotti katseen polviinsa. ”Se – se valmensi mua silloin, kun mä vielä pelasin. Mulla oli vähän – no, vaikeaa – silloin.”

Juuso ei ollut tunteiden tulkitsemisen taituri, mutta jopa hän tajusi, että Samulin oli vaikea puhua ja ylipäätään olla siinä. Samulin olkapäät olivat vajonneet eteenpäin, vaikka yleensä Samuli oli ylpeän suoraryhtinen, ja katse pysyi polvissa ja ääni hiljaisena.

”Meidän välit katkesi lopullisesti, kun mä lähdin armeijaan. Sitten mä muutin tänne opiskelemaan, eikä mulla ollut aavistustakaan siitä, että sekin asuu nykyään täällä.” Samuli vilkaisi Juusoa, mutta käänsi saman tien katseensa pois. ”Ja mitä tulee sun häiriköimiseen… No, mä – mä en ymmärrä enkä tietenkään hyväksy sitä. Ne on sen omia edesottamuksia, mutta mä… Mä voin yrittää puhua sille.”

Juuso ajatteli Samulia selkä pubin ulkoseinää vasten painettuna, ja jostain syystä häntä kylmäsi. ”Häiriköikö se suakin?”

Samuli naurahti ja alkoi pyöritellä poimimaansa kiveä sormissaan. ”Sä et tunne sitä.”

”En”, Juuso sanoi hiljaa, ”en tosiaankaan. Mutta tunnenko mä loppujen lopuksi suakaan?”

Autot kaasuttelivat heidän ohitseen, Juuson kahvi oli edelleen kitkerää, ja kysymys jäi leijumaan ilmaan.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:53:27 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 471
  • ava Claire + bannu Ingrid
Woah, olipa hienoa saada asioihin vähän selvennystä! Vaikka se olikin Samulille rankka asia, niin Juuson kannalta parempi, että hän tietää edes jotain. Sääliksi käy molempia, kun Jori vaikuttaa melko lailla menneisyyteensä liikaa jumahtaneelta ja muutenkin ihmisskeidalta. Toivottavasti kaikkien huolet, jopa Mikon kun jätkä vaikuttaa niin mukavan rennolta, ihana sivuhahmo, hellittäisivät vähäsen ja Juuso ja Samulikin pääsisivät takaisin sille samalle aaltopituudelle.

Juuso, Juuso, Juuso. Ei kai kukaan voi toista kokonaan tuntea. Anna Samulille aikaa, toinen on sydän karrella kertomassa asioita, joita ei välttämättä ole kovinkaan monelle kertonut. Ole tukena, äläkä tuollainen muuli. :D Hieno raapale!

Kylläpä tämä rapsusarja pitää meikäläisen otteessaan, kutkuttavaa meininkiä! Tällaista opiskelijameininkiä on hauska seurata sivusta, kun oma on niin puuduttavan tylsää, haha. Jatkoa odotellessa! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Nyt jäi kyllä ilmaan leijumaan tuo tuntemisasia. Eihän Juuso tiedä Samulista paljon mitään, saati sen menneisyydestä, Jorista ja nykyisestä häiriköinnistä.
Jospas pojat saisivat Jorin nalkkiin tai jotain? Taitaa olla vaarallinen mies.

Huomaan, että omat mielipiteet jostain Jorista kerää negatiivia ajatuksia. Sitten jäin miettimään, että pakko siinä on olla jotain hyvääkin, koska se on voittanu nuorten ihmisten luottamuksen puolelleen ja ehkä myös jollain lailla tukenut (aluksi) vaikka sitten kaikki tuki olisikin kääntynyt päälaelleen, hyväksikäyttöön ja muuhun epämääräiseltä haiskahtavaan. Mutta oletan että perästä kuuluu.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
No niin, johan sitä päästiin keskustelua avaamaan. :D

Kummallekaan ei tuntunut keskustelutilanne olevan helppo eikä ihme. Samulilla on ties minkälaisia epämiellyttäviä kokemuksia taustalla ja Juusoa varmasti turhauttaa koko soppa. Ei ole helppoa näillä pojilla, ei. Jori tosiaan tuntuu olevan aika epäilyttävä tyyppi ja millähän tavalla Samulilla oli vaikeaa silloin joskus...? Ja sitten tuolta tuli vielä tuo Samulin "Sä et tunne sitä" -kommentti. Joo, eihän se Juuso tunnekaan Joria, mutta tässä väkisinkin vähän näytti siltä, että kohta se olis oppinu tuntee sen edes jollain tasolla.

Eihän Juuso Samuliakaan tunne, mutta eipä Samuli siihen tutustumiseen kovin kummoisia tilaisuuksia ole tarjonnut ainakaan viime aikoina. Toki vaikeista ajoista on hankala puhua ihmiselle, jota ei tunne, että sinällää Samulin vetäytyminen on ollut ihan ymmärrettävää. Ja vielä jos siellä menneisyydessä on tapahtunut jotain, minkä Samuli haluaa niin kovasti unohtaa, niin se vielä kai lisää sitä vastahakoisuutta asioiden avaamiseen. Mutta toivottavasti pojat selvittävät tämän Jori-jupakan ja voivat sen jälkeen jatkaa tutustumista toisiinsa ilman mitään suurempia häiriötekijöitä. :)

Tykkäsin taas hirmusen paljon ja jatkoa odottelen innolla! :D

Kiitos ♥

minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Uuh, mielenkiintoista, todella mielenkiintoista. Nämä asiat eivät sitten olekaan aivan niin yksinkertaisia kuin ensin näytti, joten hienoa jos tätä saadaan nyt nautiskella monessa rapsussa. Toki heti heräsi myös huoli, että miten tässä nyt oikeastaan käy? Juuso on ollut ihanan ymmärtäväinen ja pitkäpinnainen, mutta nyt tulikin mielenkiintoinen heitto. Juuso joutuu nyt miettimään itsensä kanssa, että haluaako hän jotain enemmän Samulista vai ei. Tai sitten Samulin on vakuutettava Juuso siitä, että hänet kannattaa tuntea. Ah, kuinka ihanan kutkuttavaa :D

Tämä raaple muotona on kyllä varmasti haastava (itse en ole koskaan kokeillut kirjoittaa), mutta sanoisin, että jatka tällä tavalla. En toki tiedä miten pitkäksi olet tämän ajatellut tai mitä kaikkea haluat kertoa tässä tarinassa, mutta sanoisin, että jos lopetat tämän tähän, niin voi olla vaikeaa (?) siirtää tarina pidempään tekstiin. Lähinnä tarkoitan tällä sitä, että silloin tämä rapsusarja saattaisi jäädä hieman vajaaksi juonen ja loppuratkaisun kannalta. Joko pitäisi löytää tosi hyvä loppukoukku tähän, niin että tämä toimisi tekstinä yksinään tai sitten jatkaa tällä samalla linjalla niin pitkään, että tähän mennessä esinnousseet langat saadaan solmittua. Tämä niin kuin näin lukijan näkökulmasta ajateltuna.

Mutta teetpä niin tai näin, niin kovasti tsemppiä kirjoittamiseen :) Meitä on monta, jotka haluamme tietää miten tässä oikein käy!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Grenade, minunkin käy ehkä vähän sääliksi näitä tyyppejä, hankalassa rakosessa ovat kumpainenkin! Etenkään Samulia ei käy kateeksi, kun se on niin vaikeiden asioiden äärellä, mutta eipä kyllä Juusoakaan, kun se on tempaistu mukaan tahtomattaan eikä se tiedä oikein mistään mitään. En haluaisi olla kumpikaan juuri nyt! ;D Tai toisaalta voisin olla kumpi tahansa, koska ihastuspuoli on kiva, heh, mutta olisi niitä miinuksiakin kyllä muutama. Apua, muuli-Juuso! ♥ Oli se ehkä vähän muuli tuossa edellisessä, mutta jospa se vähän inhimillistyisi tässä. ;D Oi voi, ihanaa että sarja on pitänyt otteessaan ja että opiskelijameininki on viihdyttänyt! Minunkin opiskelijaelämä on hyvin tylsää. Laaharitkin on pölyttyneet kaapissa varmaan viimoset kaksi vuotta. Kiitoksia paljon ihanista sanoistasi! :-*

Fairy tale, kivaa jos tuntemisasia jäi leijumaan ilmaan lukijoillekin! Se on minustakin ihan mielenkiintoinen aspekti tässä kuviossa. Iiks, olen niin innoissani noista Jori-pohdinnoistasi, ja toivonkin, että tarina etenisi vauhdilla, jotta pääsisin availemaan Joria lisää. Pitää vain sitkeästi jaksaa kirjoittaa, vaikka välillä vähän takkuaakin. Kiitos kovasti! :-*

Felia, jep, ei taida olla helppoa kummallakaan juuri nyt. Iiks, ihanaa että tarina on herätellyt ajatuksia ja pohdintoja! Niitä on aina jännää lukea. Olen kyllä niin samaa mieltä siitä, ettei Samuli tosiaankaan pahemmin ole niitä tutustumismahdollisuuksia tarjonnut, ei ainakaan millään hopeatarjottimella. Toivottavasti tilanne vielä muuttuu ja pojat pääsisivät tutustumaan paremmin puolin ja toisin. Kiitoksia paljon! :-*

Vendela, juu, ihan yksinkertaisesta tai ainakaan yksiselitteisestä kuviosta ei ole kyse, ja asioiden avaamiseen menee varmasti muutamakin rapsu. En ole vielä varma tämän sarjan lopullisesta pituudesta, koska olen toistaiseksi vain hahmotellut vähän ääriviivoja ja avainkohtauksia pääni sisällä, mutta mulla on kyllä aika hyvä käsitys siitä, mitkä asiat haluan käsitellä juuri tässä sarjassa ja mitä haluan jättää mahdollisesti sitten myöhemmäksi. Pyrkimys on tehdä tästä suht kokonaiselta tuntuva paketti, ja siksi olen toistaiseksi pitäytynyt raapaleformaatissa, vaikka tiukkaa on välillä tehnyt. Minustakin tuntuu, että sarja saattaisi jäädä häiritsevän vajaaksi, jos yhtäkkiä loikattaisiin pidempilukuiseen jatkikseen, puhumattakaan siitä miten hankalaa näitä kuvioita olisi siirtää sellaiseen varsinkin tällaiselle kirjoittajalle, joka ei ole tottunut pitämään pidempiä kokonaisuuksia kasassa ja joka suorastaan pelkää niihin tarttumista. Mennään siis tällä nyt toistaiseksi, ja eiköhän tästä valmista saada vielä jossain kohtaa. :) Kiitos kovasti tuesta ja kannustuksesta! :-* Ja kiitos muutenkin ihanasta kommentista!




25.

Vaikeita asioita ja aikoja

300 sanaa • inspissana väikkyä

Juotuaan he jatkoivat läheiselle pururadalle. Hiljaisuudesta oli ollut helppo lipua muihin puheenaiheisiin ja taas takaisin hiljaisuuteen, ja Juuson päässä harhaili ajatuksia, joista hän ei saanut kiinni. Niiden joukossa oli kysymättömiä kysymyksiä, mutta niistä oli vaikea erotella sellaisia, joita olisi kannattanut saati kehdannut kysyä.

Lopulta hän sai eroteltua yhden, sen joka oli vaivannut häntä pitkään, ehkä kaikista pisimpään: ”Kuule, mikset sä ole kertonut mulle näistä asioista aiemmin? Mä olen kuitenkin kysynyt aika suoraan.”

Samulin kävelyvauhti hidastui hetkellisesti, vaikka he luovivat jo valmiiksi varsin verkkaisesti. Katse käväisi metsässä, sitten taivaassa, kaikkialla muualla paitsi Juusossa.

”Ne on asioita, jotka mä olen jättänyt taakse, ja mä haluan myös pitää ne siellä.”

Hiljaisuus palasi. Vain tuuli ujelsi ja vaatteet kahisivat; askeleet vaimenivat pehmeällä, neulaspeitteisellä radalla.

Samuli karaisi kurkkuaan. ”Usko tai älä, mä haluaisin tutustua suhun paremmin, mutta jotkin asiat… Jotkin asiat on sellaisia, että niistä on vaikea puhua.” Samuli naurahti ja potkaisi suuren kuusenkävyn jonnekin radanvarteen. ”Niistä on vaikea puhua edes itselleen. Tiedät varmaan.”

Juuso ajatteli sitä, miten häntä oli kiusattu yläasteella. Hän ajatteli sitä kertaa, kun hänen päänsä oli työnnetty vessanpönttöön ja hän oli puoliksi toivonut hukkuvansa. Sitten hän ajatteli sitä monessa mukana olevaa isovastaavaa ja kaikkien kaveria, joka hän yliopistossa oli, ja yhtäkkiä hänestä tuntui, että hän todella tiesi.

”Mä ymmärrän, jos sä haluat viheltää pelin poikki”, Samuli sanoi.

Nekin sanat jäivät leijumaan ilmaan. Vastatuuli yltyi koleaksi puuskaksi, ja Juuso värähti. Hän ajatteli edelleen elämänsä ikävintä vessareissua ja sitten Samulia, joka haparoi sanoissaan ja oli niin kaukana siitä itsetietoisesta nuorukaisesta, joka tämä yleensä oli.

Juuso taputti Samulia olalle. ”Mitä jos sä tulisit käymään mun luona huomenna, jos kerran haluat tutustua paremmin? Äiti kärräsi mulle hirveän satsin mustikoita pakkaseen, ja mä voisin pyöräyttää niistä piirakan. On muuten parasta mustikkapiirakkaa ikinä, ihan vain tiedoksi.”

Juuso vilkaisi Samulia, ja tämän huulilla väikkyi hillitty mutta välitön hymy.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:53:52 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Ihanaa, että molemmilla on tahtoa yrittää, se on hyvä. Ja mustikkapiirakka, nam!

Kun ajattelen uuden suhteen aloittamista, tai ylipäänsä toiseen tutustumista niin luottamus on kyllä tosi tärkeä juttu. Toivottavasti Samuli avautuu ja kertoo menneisyydestään, vaikka se ei varmasti helppoa olekaan mutta kannattaa varmasti, mikäli hän mielii saada Juuson :) Ja toki Juuson täytyy antaa jotain vastineeksi. Näen kuitenkin, että molemmat haluavat yrittää ja jään odottamaan kuinka mustikkapiirakan syönti sujuu.

Kiva jos pitäydyt tässä vaiheessa tässä raaple-muodossa. Miusta tämä toimii hyvin ja saat kuitenkin vietyä tarinaa mukavasti eteenpäin. Tsemppiä :) Vaikka tämä vaatiikin hieman enemmän, niin luulen että on kuitenkin hyvä tässä vaiheessa. Kirjoitusintoa!

Kiitos tästä,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Huh, olipas tässä rauhallinen tunnelma. :)

Jutustelu ei luonnollisestikaan aina suju ja, kun siirrytään vaikeimpiin aiheisiin, niin ei ihme, jos on vaikeaa löytää sanoja. Ja kuten Samulikin sanoi, niin ne haluaa usein jättää taakseen eikä vatvoa niitä enää. Onneks Juuso kuitenkin kohotti tunnelmaa sillä, kun mainitsi yhteisen ajan vieton ja mustikkapiirakan. Nam, mustikkapiirakkaa. :P

Innolla odotan, mitä mustikkapiirakan ääressä tulee tapahtumaan. ;) Toivottavasti pojat saisi käytyä asioita läpi sen verran, että molemmille jäisi parempi mieli. Kaksikko tosiaan tarvitsee yhteisen ajan viettoa rennoissa merkeissä ja tietenkin ihan vain kahdestaan. :D

Tää oli ehkä kököin kommentti ikinä, mutta tykkäilen edelleen ja jatkoa odottelen suurella innokkuudella. :D

Kiitän ja kumarran ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tämän osan myötä toivottelen kaikille hyvää vappua näin hieman etukäteen! :) Pääsen viettämään elämäni ensimmäistä teekkariwappua, ties vaikka riennoista tarttuisi matkaan lisäinspiraatiota...

Vendela, jep, molemmilla onneksi tuntuu olevan tahtoa yrittää! Sillä pääsee varmasti jo pitkälle, jos sitä vain on tarpeeksi. Luottamus on kyllä minustakin tosi tärkeä asia, ja sen puutetta on vaikea kompensoida millään, jos tavoitteena on läheisempi ihmissuhde. Todella toivon, että Juuso ja Samuli vielä onnistuvat rakentamaan sille perustukset. Kiitoksia paljon! :-*

Felia, ei tosiaankaan ihme eikä mikään, jos puhuminen vähän takkuaa, kun puheenaiheena on vaikeita asioita. Olen samaa mieltä, pojat tartteisivat nyt todella sitä yhteistä aikaa ja mieluiten ihan kahden kesken ilman häiriötekijöitä! Jospa se puhuminenkin siitä pikkuhiljaa sitten helpottuisi, kun oppisi tuntemaan toisen paremmin. Höpspöps, eihän tuo oo kökköä kommenttia nähnytkään! Kiitos kovasti! :-*




26.

Salaisia reseptejä

300 sanaa • inspissana vaatimus

Maailman parhaan mustikkapiirakan takana oli Juuson isoäidin huippusalainen resepti, joka tosin oli lakannut olemasta huippusalainen kolmisen vuotta sitten, kun Juuso oli muuttanut omilleen ja saanut mummoltaan tupaantuliaislahjaksi piirakkavuoan ja kauniille kortille taiteillun piirakkaohjeen. Mummolta ei tietenkään ollut jäänyt huomaamatta, että hänen pojanpoikansa oli erityisen mieltynyt hänen bravuuriherkkuunsa, ja kaipa hän isoäidin vaistojen ohjailemana oli myös halunnut kannustaa Juusoa itsenäiseen elämään kokkaamisineen päivineen.

Juuso olikin kouliintunut ahkeraksi ruoanlaittajaksi, mutta leipominen oli hänelle harvinaisempaa ajanvietettä. Aina tuumasta toimeen ryhdyttyään hän mietti, miksei leiponut useammin. Jauhojen sekoittamisessa ja taikinan nyppimisessä oli jotain rauhoittavan järkeenkäypää niin kuin kemiallisissa reaktioissakin, ja lopputulos oli yleensä kaiken vaivan väärti.

Juuson ajatukset askartelivat Samulissa hänen mittaillessaan ja sekoitellessaan aineksia. Hänestä tuntui, että Samulikin oli yhtä salaista reseptiä: tarkoin varjeltu ja vaikeasti löydettävissä. Samulilla oli salaisuuksia, ja Juusolla oli ristiriitoja mieli ja sydän täynnä. Juuso ei halunnut käydä päälle, hän ei halunnut hoputtaa saati sitten pakottaa, eikä hän uskonut haluavansa edes tietää Samulin syvimpiä salaisuuksia. Mitäpä ne hänelle kuuluivat, jos Samuli oli jo jättänyt ne taakseen? Silti Juuso palasi yhtenään miettimään, miksi Samuli oli lopettanut tennisharrastuksensa, vaikka oli kaikesta päätellen ollut lahjakas, ja miksi Samulin Facebook-aikajanalla oli vain yksi tennikseen liittyvä julkaisu. Se häiritsi häntä samalla tavalla kuin sormenjälki silmälasien linssissä, mutta hän ei tiennyt syytä.

Kun Juuso oli lykännyt piirakan uuniin, Mikolta kilahti WhatsApp-viesti.

Juusto! Ensi viikon lauantaina halloween-kinkerit mun luona. Mä aion kutsua koko pHuksipallerokatraan, myös herra Sinitöyhtönärhen.

Juuso pyöritti silmiään. Hänestä tuntui, että Mikko vaali omia ei-niin-salaisia reseptejään hänen ja Samulin yhteen saattamiseksi.

Pukeutuminen periaatteessa vapaaehtoista, mutta sulle pakollista, jotta mä en ole ainoa idiootilta näyttävä. Onko aivan kohtuuton vaatimus, jos mä lupaan tarjota sulle parit G&T:t? ;)

Mä olen teekkari, mitäpä mä en parista G&T:stä tekisi.

Juusoa hymyilytti, kun hän alkoi tiskata likaamiaan astioita. Mikko vaikutti taas omalta itseltään, ja halloweeninvietto porukalla olisi luultavasti hauskaa.




Kyllä, Mikko kutsui Juusoa Juustoksi, ei ollut kirjoitusvirhe. ;D
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:54:17 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Puh. kommentti. Luen ja nautin :)

Tässä oli kivaa tuo resepti-juttu. Hieno vertauskuva, tykkäsin. Ihanan rento osa mutta tarina menee kuitenkin eteenpäin. Jään odottelemaan mitä Samuli tykkää  piirakasta :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Ai että, olipas tämä makoisan rento pätkä. :D

Nam, mustikkapiirakka. :P Mulla se kuuluukin vakioleivonnaisiin, ja sitä tulee tehtyä aika usein. Tälläkin hetkellä on palanen jääkaapissa odottamassa. :D Mut joo, tykkäsin tosta reseptivertauskuvasta. Samuli tosiaan on aikamoinen salainen resepti, jonka selvitystyö on tosin jo alkanut. On sitä Juusolla kyllä selvittelemistä ollut, ja vasta nyt on päästy pikkuisen eteenpäin. Vielä on kuitenkin paljon kysymyksiä, joihin Juusokin luultavasti haluaa vastauksen.

Ah, ihana Mikko. ♥ Se kyllä jaksaa yrittää saada Samulin ja Juuson yhteen, mutta sitä ne hyvät kaverit kai aina tekee. Yrittää sotkeutua kaikkeen. ;D Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä halloween pippalot tuovat tullessaan. :D

Suuren suuri kiitos taas tästä! Pidin kovasti. ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Ihanaa että Juuso ja Samuli saivat hieman puhutuksi - ja jatkoa odottelen mustikkapiirakan merkeissä. Ja mukavaa että Mikkoakin nähtiin, vaikkakin vain viestimuodossa.

Kiitos tästä :3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Kääk, pahoittelut tauosta! :-\ On ollut kaikenlaista keväthässäkkää tässä, ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. En ole kuitenkaan unohtanut tätä tarinaa, vaan tämä pyörii mielessäni alati. Aina nukkumaan mennessäni mietin Juusoa ja Samulia ja sitä, miten nämä solmut selviävät. Ihan hassua, koska en muista koskaan aiemmin olleeni näin imeytynyt mihinkään tarinaan! Toivottavasti tekään ette ole menettäneet mielenkiintoanne, vaikka välillä on tullut vähän taukoja. :)

Vendela, ihanaa että nautit lukemastasi ja että tykkäsit reseptivertauksesta! Mietin kirjoittaessani, olisiko se liian kömpelö, joten hyvä kuulla että toimi. Ihan vielä ei selviä, miten piirakka Samulille maistuu, mutta sitten seuraavassa osassa kyllä. Kiitoksia kovasti! :-*

Felia, mustikkapiirakka on kyllä hyvää! En leivo kovin usein, mutta äitini tekee tosi hyvää mustikkapiirakkaa, nam. Kivaa että sinäkin tykkäsit reseptivertauksesta. Salaisen reseptin selvitystyö on tosiaan jo alkanut, mutta vielä on paljon avonaisia kysymyksiä. Kiitos paljon! :-*

Isfet, minustakin oli ihanaa että Juuso ja Samuli saivat vihdoin vähän puhuttua, vaikkakin lyhyesti ja takkuillen. Jostain on aloitettava, ja eiköhän se siitä pikkuhiljaa aja sujua. Hihi, Mikko harrastaa noita pieniä cameo-esiintymisiään. ;D Kiitos paljon! :-*




27.

Jäänmurtajat

300 sanaa • inspissana varhain

Ovikello soi pilkuntarkasti neljältä. Mustikkapiirakka oli ehtinyt jäähtyä sopivasti, ja Juuso puolestaan oli ehtinyt tiskata ja kerätä suurimman osan pitkin poikin asuntoa lojuvista vaatekappaleista pyykkikoriin. Juuso ei varsinaisesti ollut sottainen, mutta hänellä oli paha tapa jättää tavaroita siihen, missä ne sattuivat olemaan juuri sillä hetkellä, kun hän lakkasi tarvitsemasta niitä.

Kun Samuli seisoi Juuson pienessä eteisessä, Juusosta tuntui samalta kuin syyskuisella lintutornikierroksella: Samuli oli kuin kummitus päivänvalossa, oudossa paikassa ja ajassa. Juusolla ei usein käynyt vieraita, ja hänen harvat vieraansa olivat yleensä hieman tutumpia. Yhtäkkiä hän tunsi olonsa epävarmaksi. Kädet tuntuivat typeriltä roikkuessaan kyljillä, ja hän mietti, kuuluisiko hänen halata.

Juuson pelasti nurkan takaa kuuluva marsun uikahdus, ja kun Samuli oli riisunut ulkovaatteensa, tapahtui luontainen siirtymä häkin luokse.

”Ai sulla on tällaisia”, Samuli naurahti.

”Kvantti ja Fotoni. Kvantti on tuo ruskea. Vanha herra jo, liki kahdeksan. Sen veli kuoli kun mä olin armeijassa, ja silloin siitä tuli kunnon sylimarsu. Mä otin armeijan jälkeen sille sitten kaveriksi Fotonin, ettei se olisi niin yksinäinen. Nykyään ne jopa sietää toisiaan…”

Vanhaherra Kvantti mutusti heinänkortta eikä ollut millänsäkään vieraasta. Se olikin yleensä aktiivisimmillaan vain varhain aamulla; iltapäivisin se lähinnä torkkui ja söi. Fotoni puolestaan kuikuili kaula pitkänä Samulin suuntaan.

”Mielenkiintoiset nimet. Mikähän Kvantin veli oli?”

”Gamma. Mä harkitsin niiden nimeämistä Bioksi ja Kompostiksi, mutta mun isosiskon mielestä se olisi ollut julmaa.”

Samuli naurahti, ja Juusosta tuntui taas vähän luottavaisemmalta: jää oli rikottu, eikä Samulin nuhaisenkarhea ääni kuulostanut enää niin omituiselta hänen yksinäisessä yksiössään. Sen sijaan Juusolle alkoi aiheutua ylimääräisiä sydämentykytyksiä Samulin ulkonäöstä. Kapeat tummansiniset farkut ja ohuehko harmaa villapaita korostivat Samulin vartalon solakkuutta ja hänen liikkeidensä hillittyä sulavuutta.

Juuso hengitti syvään ja suuntasi keittiösyvennykseen. ”Kahvia, teetä?”

Kun hän avasi jääkaapin ottaakseen vaniljakastikkeen mustikkapiirakalle, marsut alkoivat kiljua ruoan toivossa, ja Juusoa hymyilytti – Kvantti ja Fotoni onneksi tarjoilisivat puheenaiheita vierailun mittaan, mikäli niiden omistaja jäätyisi uudelleen.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:54:44 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Kivaa kun tähän tuli jatkoa, kiitos :)

Suloiset jäänmurtajat Juusolla <3 Ne kyllä varmasti pelastavat, samoin kuin mustikkapiirakka. Edelleen siis joudun odottamaan Samulin reaktiooita siihen, mutta saan varmaan pian tietää miltä piirakka maistuu.
Toivottavasti Samulin vierailu sujuu hyvin ja juttua löytyy. Ja tietenkin toivon myös, että se tutustuminen etenee siinä sivussa. Ehkä niitä isoja asioita ei puhuta vielä, mutta pienetkin tiedonmurut ovat tervetulleita :)

Jatkoa jään siis odottelemaan.

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Jes, jatkoa! :D

Aww, Kvantti ja Fotoni. ♥ Se on kyllä niin totta, että lemmikit toimivat hyvänä keskustelun avaajana, ja sitä varmasti helpommin rentoutuu, kun on sellainen helppo aihe käsiteltävänä aluksi. Toivon mukaan Juuso ja Samuli kuitenkin jutustelevat vähän muustakin kuin Juuson marsuista - asioita kun on kuitenkin selvitettävänä. :D Mutta tällainen pehmeä lasku oli varmasti ihan hyvä. Kun marsut kerran jo mursivat hieman jäätä, niin sulattaako mustikkapiirakka sen sitten lopullisesti...? ;) Se varmaan jää nähtäväksi, mutta toivotaan parasta. :D

Niin, noista marsujen nimistä pitikin mainita. Ne on tosi ihanat - mukavan hauskat ja samalla kiva viittaus myös Juuson opiskelualaan. :D

Jatkoa tosiaan olin jo odottanut, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa. Ja on tässä itselläkin ollut kiireitä, niin ymmärrettäväähän se on, että ei kiireiden takia välttämättä ole aikaa kirjoittaa. Mutta joo, tämä oli oikein makoisa palanen luettavaksi näin pienen tauon jälkeen. Kyllä se tästä pikkuhiljaa lähtee kaksikon asiat selkiytymään - tai ainakin kovasti toivon niin. On tämä välillä ollut aikamoista vuoristorataa, mutta Juuso on kyllä yllättävän hyvin saanut pidettyä itsensä kasassa kaiken suhteen. Samulista taas on hankala sanoa, miten sillä on mennyt, mutta ehkäpä se piakkoin selviää.

Jatkoa jään odotteleen innolla. :D

Kiitän ja kumarran ♥
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Oli mukava lukea jatkoa söpöillä marsuilla höystettynä. (Mulla oli aikanaan marsu, joten kuulen kyllä mielessäni millaista ääntä ne pitävät innostuessaan). Nyt mustikkapiirakkaa ja sitten kohti juhlaa, johon myös herra Sinitöyhtönärhi on kutsuttu. Tuo edellisen luvun maininta oli mukava, koska sinitöyhtönärheä ei ole vähään aikaan mainittu, mutta siellä se vilahti.


Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, kyllä vain, jäänmurtajamarsut ja mustikkapiirakka ovat oivia hiljaisten hetkien pelastajia! Nyt saatkin sitten kuulla, mitä Samuli tykkää mustikkapiirakasta. Tutustuminenkin tässä varmaan vähän etenee, juurikin pienten tiedonmurusten myötä. Kiitos paljon kommentista! :-*

Felia, marsut on kyllä mainio pehmeä lasku! Eiköhän tästä taas jossain kohtaa siirrytä niihin vakavampiinkin aiheisiin, mutta joskus tekee ihan hyvää vain rennosti rupatella ja tutustua siinä sivussa. Hii, ihanaa että tykkäsit marsujen nimistä! :D Tykkään leikitellä lemmikkien nimillä, kun minulla on ajoittain kamala lemmikkikuume. Ihanaa kun oot jaksanut ootella jatkoa, ja kiitos ja kumarrus itsellesi! :-*

Fairy tale, minullekin marsut on ennestään tuttuja, sillä meillä oli veljen kanssa kaksi marsua kun oltiin ala-asteella. Niiden nimet oli Unski ja Pate. :D Marsut on suloisia otuksia moninaisine ääntelyineen! Jees, nyt mustikkapiirakkaa ja sitten kohti halloweeninviettoa. Kiitoksia kovasti! :-*




28.

Kyselytunti

300 sanaa • inspissana pullo

Vaikka Juuso oli yrittänyt järjestellä kodistaan suunnilleen esittelykelpoisen, hän huomasi kaikenlaisia epäkohtia Samulin ollessa läsnä: verhot repsottivat, nurkassa temmelsi villakoiralauma, pöydänreunaa miehitti leivänmuruarmeija… Olipa hän unohtanut ketsuppipullonkin pöydänkulmalle, ja häntä huvitti se, ettei hän muka ollut sitäkään huomannut aiemmin. Sellainen hän kai vain oli, ihan niin kuin isänsäkin. Äiti kutsui heitä huithapeleiksi.

Samulia epäkohdat eivät näyttäneet häiritsevän. Hän silmäili rauhallisena ympärilleen keittiönpöydän ääressä istuessaan, ei avoimen uteliaana mutta kuitenkin selvästi tarkkaavaisena. Kun Juuso toi teekupit pöytään – Earl Greytä, koska hänellä ei kahvinjuojana juuri ollut muunlaista vierasvaraa –, Samuli hymyili, ja hymy hipaisi Juuson vatsanpohjaa.

”Sun isosisko?” Samuli kysäisi nyökäten kohti Juuson jääkaapin oveen magneetilla kiinnitettyä valokuvaa, jossa Kaisa nosti nauraen ilmaan Iines-vauvaa käsiensä varassa.

”Joo, Kaisa. Se on jo kolmenkymmenen, ja sen tyttö Iines täytti elokuussa neljä.”

”Teissä on samaa näköä. Samanlainen hymy.”

Juuso naurahti; hän oli kuullut väitteen ennenkin. ”Siksi mä en vahingossakaan anna tukan kasvaa pitkäksi, ettei meitä sekoiteta. Onko sulla sisaruksia?”

Samuli pudisti päätään, mursi lusikalla palan piirakkaviipaleestaan ja vei sen suuhunsa. Nielaistuaan hän jatkoi: ”Onko tuolla taululla tarinaa?”

Juusokin vilkaisi seinällä riippuvaa vaatimattomasti kehystettyä öljyvärimaalausta, jossa ilotteli abstrakti joukko toisiinsa mahdollisimman huonosti sopivia värejä ja muotoja. ”Mä voitin sen joskus joissain arpajaisissa”, hän naurahti. ”Se on niin ihastuttavan kamala, että oli pakko laittaa esille. Kuten olet varmaan huomannut, mä en ole mitään sisustajatyyppiä.”

”Eihän kodin tarvitsekaan näyttää miltään sisustuslehtikopiolta. Oletko sä asunut tässä kauan?”

”Kaksi vuotta.” Juuso nojautui taaksepäin tuolissaan, pudisti päätään ja naurahti uudestaan. ”Olo on kuin eduskunnan kyselytunnilla…”

Samulin poskeen piirtyi hymykuoppa, silmät nauroivat hetken hiljaa mutta vakavoituivat sitten. ”En mä huijannut, kun sanoin, että haluaisin tutustua suhun paremmin. Mutta ehkä mä voin luovuttaa kyselyvuoron välillä sulle.”

”Kiitos. Mä nimittäin palan halusta kuulla, miltä se piirakka maistuu.”

Hymykuoppa painui syvemmäksi, katse käväisi vaniljakastikkeella kuorrutetussa piirakkapalassa. ”Suunnilleen maailman parhaalta.”

Jokin Samulin katseessa sai Juuson punastumaan.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:55:07 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Jatkoa, jee! Kiitos :)

Oih kun voin niin kuvitella mielessäni tuon Samulin katseen <3 Ah sentään! Tämä etenee kyllä ihanan kiusoittelevasti ja kaipailen jo kovasti tähän edes pieniä pusuja ;) Mutta sinun teksti ja tahti. Nautin kuitenkin tämän lukemisesta ja tässä tarjoiltiin juuri kivoja yksityiskohtia. Ehkä näitä tee-hetkiä tulee useampia?

Olit muuten käyttänyt inspissanan tässä tosi kivasti. Helposti tuosta olisi saanut kaikenlaista aikaan, mutta kekseliäästi olit toiminut. Siitä pointsit.

Jälleen kerran: kiitos ja jatkoa odotan!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Näen sieluni silmillä keltaisen Earl Grey haudutettavan irtoteen paketin edessäni. Sitä purun tuoksua voisin haistella keuhkoihini minuuttitolkulla kuin mikäkin imppaaja. Samuli taitaa myös tykätä juuri erityisesti Earl Greystä, näin päättelen. Voin nähdä hänen hymynsä. Nuo keittiön pienten epäsiisteyden kuvaukset kolahtavat kyllä arkisen kovaa. Kun huushollissa on tuollainen vähän huithapeli miespuolinen henkilö, niin sitä se on, murusia, repsottavia verhoja ja pölyä nurkissa.

Oih, kiinnostuksen myöntäminen rivien välissä on sinetöity. Tästä se lähtee, eikös vain? Kyselytunnista ja avoimista hymyistä.
Voi tuota punastelevaa Juusoa. Söpöä.