Kirjoittaja Aihe: Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 66/x 16.9.)  (Luettu 50712 kertaa)

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Uuuhh, nannaa!

Heh, hymyilen taas tosi lujaa. Ihana sinä, ihanat pojat ja ihana sarja. Mahtavaa että tämä jatkuu vielä x aikaa.

Kiitos, seuraillen <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Ai että, oli taas niin makeaa luettavaa. ;D

USTia USTia, se on ihan parhautta - vaikkakin tässä se on ollut vielä aika hienovaraista. Kuumaa tosin siitä huolimatta. ;) Tuo loppu oli kyllä erittäin herkullinen taas. Hengitys niskassa ja huulet hipomassa korvantaustaa - ah, miten ihanaa. ♥️

Lainaus
Samuli oli tainnut sittenkin pitää huolen siitä, että heidän pelinsä oli päättynyt tasan.
Tämä viimonen lause - oi nam nam. ;D Kyllä nää pojat kiusoittelee toisiaan ahkerasti kaikkien pienten kosketusten avulla, ja sitä on ollut kyllä ihan mahtavaa seurata näissä pätkissä. En yhtään ihmettele, jos - tai pikemminkin kun - Juusolla alkaa olla liian kuumat paikat jo. :D Mutta niin, on nää pojat vaan niin ihania. ♥️ Tykkäsin hirmusen paljon tästä(kin) pätkästä. ♥️ Ehdottomasti janoan lisää tekstiä luettavaksi!

Suuret kiitokset taasen ♥️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Pitäisi vissiin avata silmiään tällä osastolla useammminkin, kun oli tällainen nanna mennyt ohi silmien. Jei, lisää teekkaripoitsuja, ai että! Edelleen he ovat suloisia ja höppänöitä ja on mukavaa lukea tällaista hyvänmielen ihastelua. ^^ Mikko on edelleen lempparini, jätkä osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja on ihanan kannustava kaveriaan ja hänen seurusteluaan kohtaan. Tennistreffit ja niiltä pois jääminen ties minkä tekosyyn varjolla on hienoa toimintaa ja on kiva, että kaksikko pääsi vihdoin jonnekin ihan kahdestaankin, kun on selvästi niin paljon kemiaa muutenkin välillä.

Jään mielelläni tänne seurailemaan, mitä tulevaisuus tuo tulleessan näille kahdelle. Kiitos tästä ihanan sarjan jatkamisesta! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Taas mennään, tällä kertaa uusien inspissanojen voimalla! Iki-ihana henkilökohtainen sana-automaattini Beelsebutt keksi seitsemän uutta sanaa pääni menoksi. :-*

Isfet, oi, olen niin iloinen siitä että tämä sarja on saanut hymyn huulillesi! Tää on mullekin sellaista hyvän mielen kirjoitettavaa, joten mahtavaa, että lukijoillekin välittyy hyvää mieltä. :) Ihanaa että seurailet! Kiitos paljon! :-*

Felia, UST on minustakin jotain parasta! Aika hienovaraisissa merkeissä ollaan joo toistaiseksi liikuttu, mutta hyvä, jos luettava on ollut kuumaa siitä huolimatta. Juuso-reppanalla ainakin taitaa olla jo aika kuumat paikat, kun Samuli se vain kiusaa kiusaamasta päästyään. Onneksi Juuso on vähän pystynyt antamaan takaisinkin. Suuret kiitokset sinulle! :-*

Grenade, iiks, ihanaa että löysit tämän jatkosarjankin pariin ja että luettava osoittautui mieluisaksi! Kivaa että tykkäät Mikosta edelleen. Se todennäköisesti heiluu mukana jatkossakin, mikä on kyllä ihan hyvä, koska eihän tuo Juuso taida saada oikein mitään aikaiseksi ilman ystävänsä tuuppaisuja. Kiitoksia kovasti kommentista, se innosti ja inspiroi jatkamaan taas etiäpäin! :-*




8.

Mieluummin kuin hyvin

300 sanaa • inspissana hengitys

Fuksit ja vanhemmat opiskelijat sulautuivat lähes saumattomasti yhteen pHuksisitseillä. Sitsikomitea oli huolehtinut siitä, että pakkaa oli sekoitettu ja mahdollisuudet tutustua eri vuosikertoihin olivat otolliset. Vain fuksikapteenit erottuivat muista teekkarilakkeineen, Juuso heidän joukossaan. Kesälakin käyttöaika oli päättynyt lakinlaskijaisissa syyskuun lopussa, mutta kapteenit hakivat yleensä lakinkäyttöoikeuden tärkeisiin tapahtumiin.

Juuso ei ilmoittautuessaan ollut nimennyt avecia saati pöytäseuratoiveita, mutta jotenkin mystisesti hänet oli istutettu lähelle Samulia. Samuli istui pöydän toisella puolella Juusosta viistoon oikealla ja näytti käsittämättömän komealta tummanharmaassa puvussaan ja syvänturkoosissa rusetissaan. Juuso yritti parhaansa mukaan keskittyä pöytäavecinsa eli varsin suulaan Annika-fuksin lennokkaisiin kertomuksiin siitä, kuinka uusi hoitohevonen oli heittänyt tämän selästään kolmesti yhden viikonlopun aikana, mutta kuin magnetismin ohjailemana hänen katseensa harhaili silloin tällöin vastakkaiseen suuntaan. Hänestä tuntui, että joka ikinen kerta Samuli vastasi katseeseen tyynen rauhallisesti, hymynaavistus suupielessään. Juuso kuvitteli Samulin käden lanteellaan ja hengityksen niskassaan ja sai kylmiä väreitä, vaikka sisäilma oli ihmispaljoudesta tunkkaisenlämmintä.

Mikko oli tarjoilemassa. Tarjoillessaan Samulille alkuruokaa – jotain pastasalaattia – hän kysyi kuin ohimennen: ”No, Sinitöyhtönärhi, miten tenniksessä kävi? Sä taisit rökittää meidän Juuson oikein kunnolla, kun se ei ole vieläkään sanonut mulle halaistua sanaa.”

Samuli oli hetken hiljaa ja hymyili, ja hänen katseensa pysyi Juusossa, kun hän vastasi: ”Kyllä mä luulen, että se meni aika tasan.”

Kun lukkarit pääsivät vauhtiin, juttutaukoja alkoi olla vähemmän ja juomista ja laulamista enemmän. Juuso ei ollut mikään kultakurkku, mutta hän mylvi silti antaumuksella ja näytti fukseille esimerkkiä; teekkarithan tunnettiin siitä, että he lauloivat mieluummin kuin hyvin. Äänenvoimakkuus ja osallistumisprosentti kasvoivat tuttuun tapaan illan mittaan, ja tarpeeksi monen huikan jälkeen jopa laululäsyn älyttömin laulu – Kotimaani onpi suuri, jonka jokainen säe laulettiin eri melodialla – sujui kuin vettä vain.

Mitä enemmän Juuso joi ja lauloi, sitä helpompaa hänen oli irrottaa katseensa Samulista, mutta sitä enemmän hän halusi katsoa. Tauolla hän nojasi vessakopin seinään, näpersi solmiotaan ja rintamuksensa kunniamerkkejä ja mietti, mitä hänelle oli tapahtunut.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:46:06 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Ilmoittaudun lukijaksi!

Pahoittelen, että kommentointi on jäänyt, mutta yritän nyt paikkailla sitä :) Luin jo jokunen aika Dipolimomnetin, mutta enpä saanut aikaiseksi sanoa mitään. Mutta sanon nyt, etten tykkäsin tosi paljon! Hahmot ovat hyviä ja tarina etenee kivan kiireettömästi. Tuo Juuso on jotenkin todella hellyttävä tyyppi, ja Samuli puolestaan sellainen johon en ole aivan vielä päässyt sisälle, mutta mitään pahaa sanottavaa hänestä ei ole. Hän on ollut vain hieman etäisempi. Mikko puolestaan on ihana amorin enkeli joka yrittää saada nämä kaksi yhteen.

Tämä on edennyt ihan kiusoittelevasti ja koko ajan on sellainen olo, että haluan lukea heti lisää! Palan halusta kuulla mitä tapahtuu ja päätyvätkö nämä ihan kunnolla yhteen vai kuinka tässä käy :)

Kiitos tästä,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Heti ensiksi, pahoittelut, että tässä kommentoinnissa on kestänyt. Nyt kuitenkin sanon muutaman sanasen tästä. :D

Haa, mie tiesin, että Mikko järkkäisi Juuson istumaan Samulin lähelle! Totta kai niin piti tapahtua. ;) Mikko on kerrassaan aivan huippu! Mitäpä Juuso tekisi ilman noin mahtavaa kaveria. ;D Ja sit Juuso... Voi, kun se ei vaan pysty pitämään katsettaan erossa Samulista. Toisaalta, itse olisin (tai olenkin ollut) ihan samanlainen - yritän olla katsomatta, mutta kuitenkin se katse aina välillä harhailee. :D

Pakko vielä hehkuttaa mainintaa hevosesta! Kyseinen eläin on lähellä sydäntäni ja jokainen maininta siitä on iso plussa. :D Lisäksi on kompattava Vendelaa tuossa, että tämä on edennyt kiusoittelevasti ja että koko ajan haluaa lukea lisää. Hitaasti, mutta varmasti on edetty - minne asti kaksikko sitten lopulta päätyy, selviää toivottavasti myöhemmin. :D

Sanavarastoni ei nyt oikein taas toimi, mutta jatkan edelleen samalla "kaavalla" eli tykkäsin hirmusesti. Tuhannet kiitokset! ♥️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vendela, uusi lukija, oi ihanaa! Olen onnellisen häkeltynyt siitä, että Juuson ja Samulin tarina jaksaa kiinnostaa. Eikä haittaa mitään, että kommentointi on jäänyt, mutta kivaa että nyt kuitenkin innostuit kommentoimaan. :) Se merkitsee minulle paljon. Mukava kuulla, että olet pitänyt hahmoista! Samuli on minullekin vielä aika etäinen tyyppi, mutta voin luvata, että siitä paljastuu vielä paljon lisää tarinan edetessä. Ainakin tarkoitus olisi! Iiks, on helpottavaa kuulla että etenemisen kiireettömyys on ollut positiivinen juttu. Olen tapellut sen kanssa aika paljon, kun tuntuu, että tarina junnaa vähän paikallaan. Raapaleformaatti onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi tällaisessa jatkotarinassa. Suuret kiitokset ihanasta kommentista, kylläpä se ilahdutti! :-*

Felia, höpspöps, ei haittaa kommentoinnin viipyminen! Eihän sinulla mitään velvollisuutta ole näitä pätkiä kommentoida, ja olet muutenkin kommentoinut niin ahkerasti että kommenteistasi riittää mulle kyllä potkua pidemmäksikin ajaksi. :) Hihi, totta kai Mikko meni sorkkimaan istumajärjestystä mieleisekseen, on se sellainen vekkuli. ;D Oi että, hauskaa että satunnainen hevosmaininta ilahdutti! Itelläni ei juuri ole kokemusta hevosista, paitsi sen verran että ne pitää ihan tosi hassuja ääniä. Olin joskus tallilla kaverin mukana, ja ne kaikki korahtelut ja hirnahtelut oli tosi huvittavia. ;D Tuhannet kiitokset sinullekin! :-*




9.

Laastareita ja perällisiä kohteliaisuuksia

300 sanaa • inspissana haava

Kampuksella raikasi musiikki yömyöhään sitsikansan viettäessä jatkoja. Samuli ryhmäytyi virallisen osuuden päätyttyä fuksikavereidensa kanssa, ja Juuso lyöttäytyi porukkaan, sillä hän halusi kysellä kuulumisia fukseiltaan. Alkoholi kirvoitti kielenkantoja, ja Juuso nauroi vatsansa kipeäksi kertomukselle siitä, kuinka Annika kavereineen oli eksynyt ensimmäisellä varsinaisella opiskeluviikolla. He olivat päätyneet jollekin teknillisen fysiikan luennolle ja luulleet ensimmäisen puolituntisen ajan, että kyseessä oli johdatus orgaaniseen kemiaan.

”Kyllä mä vähän ihmettelin, kun se proffankääkkä ei edes esitellyt itseään ja alkoi vain jauhaa jostain kvanttilaskennasta”, Annika selitti nauraen.

Samuli oli hiljainen, kuunteli muiden juttuja ja hymyili silloin tällöin. Juuso vältteli kiinnittämästä häneen erityistä huomiota, vaikka vatsanpohjassa värisi niin kuin aina Samulin ollessa lähietäisyydellä. Hän onnistui kohtalaisesti, kunnes hän iltakymmenen tienoilla meni auttamaan Mikkoa keräämään jonkun pudottaman kaljapullon sirpaleita ja sai haavan oikeaan peukaloonsa.

”Mulla on takin taskussa laastareita”, Samuli sanoi Juuson palattua porukkaan sormenpäätään imeskellen.

”Laastareita? Kuuluuko ne sun arkivarustukseen?”

”Ne kuuluu mun juhlavarustukseen. Sitseillä voi kai sattua ja tapahtua.”

Samulin vino hymy aiheutti Juusossa epämääräisiä tuntemuksia, ja hän keskittyi suosiolla sormeensa vastatessaan: ”Olet kyllä prikulleen oikeassa.”

Pienen verbaalisen väännön jälkeen Juuso suostui vastaanottamaan laastarin. Hän kävi vessassa huuhtomassa haavansa – se vuosi yllättävän runsaasti pintanaarmuksi – ja etsi sitten naulakkorivien välistä Samulin, joka yritti löytää mustien takkien merestä omaansa.

Lopulta Samuli löysi laastaripakettinsa. Hänen pitkät, hoikat sormensa kiepauttivat laastarin näppärästi paikoilleen, mutta Juuso ei voinut olla huomaamatta niiden hienoista tärinää. Kosketus sai värinän Juuson vatsanpohjassa voimistumaan. He tuijottivat toisiaan. Samulin silmissä väikkyi hassua kuumeista kiiltoa, samanlaista kuin aiemmin päivällä tennishallissa. Hengityksessä häivähti oluen kitkeryys. Juuson pää tuntui humalaisen kohinaiselta.

Samuli vilkaisi Juuson olan yli kuin varmistaakseen, että he olivat kahden.

”Näytät hyvältä”, Samuli sanoi hiljaa, hymyili ja hipaisi Juuson kämmenselkää.

Juuso nielaisi. ”Kuuluuko perättömät kohteliaisuudetkin sun juhlavarustukseen?”

Samulin hymy voimistui. ”Vain perälliset.”

Samuli hipaisi toistamiseen Juuson kättä ennen kuin lähti ja jätti Juuson puhaltelemaan yhtä pökertyneenä kuin tennishallin pukuhuoneessa.
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:46:38 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Hahaa, olipas hauskaa ja jänskää luettavaa! ;)

Eka luin tuon osa nimen, että "...perillisiä kohteliaisuuksia" ja tajusin, et eihän se nyt niin voi olla. Kyllä "...perällisiä kohteliaisuuksia" kuulostaa paljon paremmalta ja hauskemmalta. ;D

Voi pojat, miten kipinöitä lentelee ja sähköä on ilmassa! ;) Tässä olis kyllä ollu niin hyvät mahikset käyttää tilaisuus hyödyksi, kun pojat olivat kaksistaan. Pikku pusu olisi siis ollut oivallinen lisäys tähän, mutta kävi tuo "näytät hyvältä" -kehukin vallan mainiosti. ;D

Voi Juusoa, kun meni satuttamaan itsensä. Mutta toisaalta taas, sehän johti sitten herkulliseen kahden keskiseen tilanteeseen Samulin kanssa, niin ehkä se ei niin paha seikka ollutkaan. Itse ainakin vastaavanlaisessa tilanteessa olisin varmasti unohtanut koko haavan. ;D Mutta ai että, oli taas ihanaa luettavaa. Tykkäilen ihan hirmusesti ja fiilistelen täällä ruudun toisella puolen tuota kaksikon välistä kipinöintiä. :D

Ja sit tähän loppuun on vähän poikettava aiheesta...
Oi että, hauskaa että satunnainen hevosmaininta ilahdutti! Itelläni ei juuri ole kokemusta hevosista, paitsi sen verran että ne pitää ihan tosi hassuja ääniä. Olin joskus tallilla kaverin mukana, ja ne kaikki korahtelut ja hirnahtelut oli tosi huvittavia. ;D
Multa tosiaan löytyy kokemusta hevosista useammalta vuodelta. :D Niiden äänet on kyllä ihan parhaita, ja joskus todellakin hassuja. ;D

Suuret kiitokset taasen ihanasta osasta! ♥️
« Viimeksi muokattu: 05.03.2018 07:58:47 kirjoittanut Felia »
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 472
  • ava Claire + bannu Ingrid
Awww, nämä sitsit tarjoilee niin pääparille kuin lukijoillekin jänniä hetkiä. Samuli pitämässä huolta tuutoristaan, ah tää on niin söpöä.  Nauroin alussa olevaa selostusta siitä, kuinka oli vahingossa menty väärälle luennolle, näen sellaisen niin tapahtuvan oikeassakin elämässä. Varsinkin, jos proffa on joku vanhanaikainen, joka ei pidä powerpoint-esityksiä ja vaan paasaa edessä. :D

Itse ainakin jännäilen, mihin suuntaan poikien suhde on kallistumassa. Molemmat ovat selvästi kiinnostuneita, mutta arastavat vielä ja ovat ujoja, mutta hiljaa, hiljaa edetään ja päästäänkin johonkin. Ainakin Samuli tietää, miten kiusoitella Juusoa, haha. Toivottavasti kuullaan Samulin elämästä yms pian lisää! ^^
Hyppää lehtikasaan!

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Hehee, nähdäänkö seuraavaksi jatkot?  ;D Ei vaan, ihanaa ja suloista luettavaa tälläkin kertaa! Arvoituksellinen Samuli perällisine kohteliaisuuksineen vaikuttaa yhä vain lupaavammalta - laastareita on toki aina hyvä olla, vaikka tunnetusti suukko parantaa vielä nopeammin. Ehkä ensikerralla sitten.

Kiitos <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, ei mikään ihme, että luit väärin, kun "perällinen" on sen verran hassu sana. :D Kipinöitä lentelee tosiaankin, ihanaa että se on välittynyt myös ruudun sille puolen ja saanut fiilistelemään! Lähellä oli kyllä pusu, mutta tällä kertaa saatiin tyytyä käsihiplailuihin. Ties mitä tuon Samulin päässä oikein liikkuu. ;D Minäkin poikkean vielä aiheesta sen verran, että yllätyin tosi paljon hevosten monipuolisesta äänimaailmasta, kun aiemmin olin kuullut lähinnä sellaisia klassisia hirnahteluita ja tuhahteluita. Jänniä eläimiä! Kiitos paljon kommentista! :-*

Grenade, iiks, ihanaa että sitsit on tarjonneet jänniä hetkiä! Sitsien jälkimainingeissa roikutaan vielä hetken aikaa, mutta eiköhän kohta edetä taas kohti uusia seikkailuja. Eteneminen on hidasta mutta varmaa siinä mielessä, että kyllä tästä johonkin olisi joskus tarkoitus päästä! ;D Hahmot vain vievät ja minä vikisen, heh. Samulista ja sen elämästä alkaa kyllä pian paljastua mielenkiintoisia asioita, sen uskallan luvata. Kiitoksia kovasti! :-*

Isfet, ihana kuulla että luettava on ollut mieluista ja että Samuli vaikuttaa yhä lupaavalta arvoituksellisuudestaan huolimatta! Enpä tullut muuten aatelleeksi, että suukollahan olisi tosiaan varmasti ollut vielä parantavampi vaikutus kuin laastarilla, eikä tainnut höpsö Samulikaan tulla aatelleeksi. x) Jospa ensi kerralla sitten tosiaan. Kiitos paljon! :-*




10.

Raudanharmaata valoa

300 sanaa • inspissana rauta

Seuraavana aamuna Juuso heräsi kiltahuoneen sohvalta. Päivänvalo tunkeutui ikkunasta kasvoille ja oli kuvottavan kirkasta, vaikka lokakuinen taivas olikin pilvinen ja raudanharmaa. Juuson niskat olivat pahemman kerran jumissa, ja hänen jäsenensä olivat kylmästä kankeat, joten häneltä kesti tovi jos toinenkin hilautua istuma-asentoon. Pienellä, kovahkolla sohvalla nukkuminen jalat sykkyrällä, ilman tyynyä ja pelkkä puvuntakki peittona vaikutti aina juhlien päätteeksi hyvältä idealta, mutta aamulla se tuntui vähintäänkin kyseenalaiselta.

Istumaan päästyään Juuso nojautui selkänojaa vasten ja tunnusteli olotilaansa. Pää tuntui aralta, janotti ja suussa maistui kissanpissa, mutta muuten olo oli yllättävän siedettävä, kun otti huomioon, miten kauan hän oli viihtynyt jatkoilla. Samuli oli lähtenyt pian naulakkoepisodin jälkeen, mutta Juuso oli myöhästynyt viimeisestä bussista ja päättänyt majoittua kiltikselle aamuliikennettä odottamaan. Se ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, ja vilkaisu ympärille osoitti, ettei Juuso ollut ainoa: nurkan säkkituolissa röhnötti puhelintaan selaillen jonkin toisen tutorryhmän fuksi, jonka nimeä Juuso ei muistanut. Nuorukainen näytti rankasti juhlineelta sotkuisine hiuspehkoineen, tummine silmänalusineen ja löysättyine solmioineen, mutta kun hän huomasi Juuson katseen, hän hymyili.

”Kaikki kunnossa?” Juuso kysyi ja joutui heti perään selvittelemään kuivaa kurkkuaan.

”Riippuu siitä, onko se kunnossa olemista, että on vieläkin kännissä…”

”Tavarat tallessa?”

”Kaikki tallessa.”

”No sittenhän asiat on aika hyvin.” Juuso vilkaisi rannekelloaan ja hymyili sitten taas juttukaverilleen. ”Sillis alkaa kahden tunnin päästä, ja sieltä saa maailman parasta krapularuokaa, joten sinuna menisin.”

Fuksi näytti peukkua. ”Sitähän tässä odotellaan.”

Juuso keräili omaisuutensa sohvannurkasta, metsästi päällystakkinsa ja lähti kohti bussipysäkkiä. Hän halusi käydä suihkussa ja ennen kaikkea hammaspesulla ennen silliaamiaista, ja hänen pitäisi ruokkia lemmikkimarsunsa.

Bussissa Juuso tutki puhelintaan ja yllättyi, sillä hän oli unohtanut käyneensä Samulin kanssa WhatsApp-keskustelun aamukolmen hujakoilla.

Niin säkin.

Täsmentäisitkö hieman?

Näytät hyvältä. Ja tääkin on perällinen kohteliaisuus.

Arvostan perällisyyttä, mutta juuri nyt mä näytän lähinnä unenpöpperöiseltä variksenpelättimeltä.

Eli varmasti hyvältä.

No sehän on subjektiivista.

Juusoa hymyilytti, ja yhtäkkiä raudanharmaa aamu näytti vielä paljon valoisammalta.




Toivottavasti alkoholinkäyttö ei karkota lukijoita kauemmas! Se tuppaa itseäni välillä ahdistamaan, mutta yritän pitää sen tässä tarinassa suht maltillisena ja hyväntuulisena. Kokonaan en halua sitä eliminoida, kun on teekkareista kyse. :D
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:47:12 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Haha, krapula-aamu... ;D

Heti ensiksi voinkin sanoa, että tuo alkoholinkäytöstä kirjoittaminen ei ole mua karkottanut tai edes karkottamassa. Opiskelijaelämä nyt sattuu monien tapauksessa olemaan kosteaa bileineen ja päivineen. :D

Hih, pystyin kyllä niin kuvittelee ton Juuson heräämisen, lihasjumit ja kaikki. On varmana ollu aikamoinen herätys. :D Tosin, kyllä Juusolla tais pikkuisen parempi olo olla, kun sillä fuksilla, joka myöskin oli päätynyt samaan yösijaan. :D

Ja voi että, ihan WhatsApp-keskustelunkin ovat Samulin kanssa käyneet. Perälliset kohteliaisuudet vaan jatkuivat, mahtavaa! :D Tuo viimosen lauseen voin melkeinpä allekirjoittaa. Kyllä se vaan niin on, että oli sitten miten kökkö fiilis tahansa, yksi pieni juttu sen henkilön tekemänä, josta tykkää, saa kaiken hetkessä tuntumaan paremmalta. ♥️

Voi että, multa tuntuu sanat loppuvan kesken. Hitaasti on edetty, mutta se on kiva lukea, miten kaikki oikeasti kehittyy, ja toki se tuo myös sitä realistisuutta. Ei sitä ehkä tuollaisessa tilanteessa täydellä höyryllä mene eteenpäin vaan on luonnostaankin hieman varovaisempi. On ollu tosi kiva seurata tätä, ja innolla kyllä odottelen jatkoa. Nää pojat on niin söppänöitä. ♥️

Tykkäsin taasen kovasti, tuhannet kiitokset! ♥️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Harvemmin eksyn originaalislashin puoleen, mutta kannattaisi kyllä useammin. Saat lyhyen tägikomman, mutta kiitos tästä! Tämä on jotenkin rempseä ja pidän opiskelijaelämän kuvailusta - myös siitä kosteammastakin. :D Jään seurailee.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, helpottavaa tietää ettei alkoholinkäyttö karkota kauemmas! Siltä ei tosiaan oikein voi välttyä opiskelijapiireissä. Krapulakaan ei varmaan ole mikään mieluisin mahdollinen lukuaihe, mutta onneksi Juusolla sentään tosiaan taisi herätessään olla verrattain hyvä olo. ;D Kyllä vain, perälliset kohteliaisuudet jatkuivat, ja saattavatpa jatkua tässä seuraavassakin pätkässä! Kiitos hirmusti, olen niin iloinen siitä että tykkäät tästä tarinasta ja näistä pojista. :-*

Odo, oho, mahtavaa että tarina sai kiinnostumaan vaikket yleensä originaalislashia luekaan! Olen otettu. :) Kiva kuulla, että opiskelijaelämän kuvaus juhlimisineen päivineen miellyttää ja että jäät seurailemaan. Kiitos paljon, kylläpä ilahduin kommentistasi! :-*




11.

Sammakko ja lokakuinen aamupakkanen

300 sanaa • inspissana kelju

Samuli oli jo silliaamiaisella Juuson saapuessa. Juuso löysi hänet buffetpöydän äärestä kasaamasta kertakäyttölautaselle lihapullia, suolakurkkuja ja muita perinteisiä sillisherkkuja. Samuli näytti raikkaalta kuin lokakuinen aamupakkanen, aivan kuin hän ei olisi kumonnut lasillistakaan edellisiltana. Hänellä oli yllään tummat farkut, tuttu tummanoranssi kauluspaita ja harmaa villatakki avoinna, ja hänen solakka vartalonsa pääsi todella oikeuksiinsa niissä vetimissä.

Juuso puolestaan oli kiskonut ylleen eläinaiheisen potkupuvun niin kuin hänellä ja monella muulla ahkeralla silliskävijällä oli tapana. Samuli skannasi katseellaan Juuson pirteänvihreän sammakkopuvun aina korvallisesta hupusta räpylätossuihin, ja hänen hymyään säesti huvittunut silmänpilke.

”Sä olet hyvissä ajoin liikenteessä”, Juuso totesi tyynesti ja kurotti buffetpöydästä vesimelonipalasen. Hänellä oli hyvä olo, ei enää yhtään kelju juhlimisesta huolimatta.

”Jo toinen lautanen menossa. Mä tulin vain tankkaamaan pikaisesti. Skumppakännit ei oikein houkuttele.”

Pieni pettymys liikahti Juusossa, mutta sen varjossa häälyi helpotus. Hänen ei ainakaan tarvitsisi myöhemmin saunoessaan ja paljussa lilluessaan stressata sitä, sattuisiko Samuli samaan aikaan samaan paikkaan. Yleensä Juusolla ei ollut ongelmia teekkarisekasaunoissa, sillä naisvartalot eivät häntä hetkauttaneet ja miehistä vain Mikko tiesi hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan – sitä paitsi miesten kesken vallitsi sanaton sopimus, ettei vartaloita vertailtu. Hän ei kuitenkaan tiennyt, miten hän olisi pärjännyt lauteilla Samulin kanssa. Juusolla ei ollut tapana suoda ajatustakaan parille liikakilolleen tai miehuudelleen, joka ei ollut varsinainen kokoihme, mutta Samulilla ja Samulin ajatuksilla oli merkitystä. Juuso ei voinut kiistää sitä, ja se hermostutti häntä.

Juuso lastasi lautaselleen pekonia, munakokkelia, prinssinakkeja ja muuta suolaista – sillit hän sivuutti suosiolla – ja omisti toisen lautasen makealle: viinirypäleille, kookospalloille, lusikkaleiville… Parikin ihmistä viittoili Juusolle hänen lähtiessään kohti ruokapöytiä, mutta hän suunnisti Samulia vastapäätä. Oli vielä rauhallista, eikä musiikkikaan pauhannut.

Samuli söi nopeasti mutta siististi. Juuso katseli hänen näppärien sormiensa liikkeitä ja unohti syödä. Hymynaavistus Samulin suupielessä paljasti, että Samulikin oli huomannut Juuson hajamielisyyden, ja seuraavaksi Juuso tunsi Samulin säären koskettavan omaansa pöydän alla.

”Tiedätkö mitä, sä näytät ihan hyvältä sammakkoasussakin.”
« Viimeksi muokattu: 06.01.2019 22:47:36 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Akjsoalfdfovmv, mie en enää kestä! Voi pojat, kun ovat niin söpösiä! ;D

Ah, Juuso heti ihailemassa Samulia vaatteineen päivineen - kyllä sitä huomaa, mikä istuu toiselle ja mikä ehkä ei istu niin hyvin. ;) Ja haha, Juuson oma sammakkopuku - ihan parhautta. ;D Ja sitten päästiinkin pikkuisen noihin ulkonäköpaineisiin. Se on kyllä totta, että tietynlaisessa seurassa sitä alkaakin yhtä äkkiä paremmin tiedostamaan ne omat ei-niin-kivat-puolet ulkonäöstään ja sitä alkaa väkisinkin miettiä, mitä se toinen oikeasti ajattelee. Mutta harvoin sitä pienet epäkohdat haittaa siinä vaiheessa, kun oikeasti tykkää toisesta. :D Ja niinhän tuolla lopussa Samuli toteaakin, että Juuso kelpaa sammakkopuvussakin. ;)

Sitten tuolta pomppasi esiin opiskelijasekasaunat. Onko sellasiakin olemassa? Jos on, niin en ainakaan muista, että olisin niistä kuullut, mutta joka tapauksessa ne kuulostavat... hmm, aika pelottavalta. :D Itse ei varmasti tulisi sellaiseen mentyä. Mutta jokainen tyylillään.

Ilmeisesti Samuli ei taida olla kovin railakasta bilettäjä-tyyppiä, jos nyt tässä oikein tulkitsin tuon "Skumppakännit ei oikein houkuttele" -lausahduksen. Eihän siinä mitään, hyvähän se on, että on niitäkin, jotka ei liiemmin railakkaasta biletyksestä välitä. Plussaa siis siitä, jos/kun Samuli ei ole mikään bilehirmu. :D

Aww, oon ihan onnesta soikeena täällä eikä tässä edes tapahtunu paljon mitään. Mutta niin, tykkäsin tosi tosi paljon. :D

Kiitän ja kummarran ♥️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, apua, ihanaa etten ole ainoa joka on fiiliksissä! ;D Olen jotenkin ihan imeytynyt tähän tarinaan, ja nautin tämän kirjoittamisesta juuri nyt tosi paljon. Toivottavasti maistuu jatkossakin. Joo, ulkonäköpaineet on varmaan aika yleinen ongelma, ja olen tosi kiinnostunut niistä joten niitä tulee omissa teksteissäkin herkästi käsiteltyä. Olen kyllä samaa mieltä, että eipä niillä pikku epäkohdilla oo mitään väliä siinä vaiheessa, kun oikeasti tykkää toisesta. Sitä paitsi kovin usein sitä näkee ittensä huonommassa valossa kuin muut ja takertuu omiin virheisiinsä, vaikkeivät ne välttämättä virheitä muiden silmissä olisikaan! Toivottavasti Juuso ei nyt kuitenkaan mitään kauheita komplekseja itelleen kehitä. Sekasaunoista taas: joo, teekkarit harrastaa niitä! Ainakin kumppanini yliopistossa, jossa muutenkin on vähän hurjaa meininkiä välillä, hehheh. Olin kerran hänen kiltansa vujuilla, ja niiden jälkeisellä silliksellä joku koikkelehti alasti pitkin pitäjiä. Kumppanini totesi sitten siinä vaiheessa, että okei, aika lähteä, näitä viuhahduksia tulee meinaan lisää illan mittaan. x) Oltiin siis selvin päin liikenteessä. Munkaan ei kyllä varmasti tulisi sekasaunaan mentyä, eikä oikeastaan mihinkään saunaan vieraiden ihmisten kesken paitsi uimahallissa. ;D Mutta kukin tyylillään tosiaan, ja kivahan se on jos kaikki ei ole niin estoisia kuin meikä. Iiks, kiitos kovasti kommentista, se valaisi iltaani kovasti! :-*




12.

Rajatonta rakkautta

300 sanaa • inspissana usko

Juuso makasi selällään siskonsa perheen olohuoneen lattialla, tuijotti kattoon ja hyppyytti kissapehmolelua käsissään. Vierestä lattialta kuului väriliitujen kopsahduksia ja hankausta paperia vasten, kun Iines piirsi nelivuotiaan tarmolla. Juuson lauantai-ilta oli kulunut rattoisasti lapsenvahtina, kun Kaisa ja Petri olivat lähteneet viettämään parisuhdeiltaa teatteriin ja ravintolaan. Juuso oli mielissään hänelle uskotusta tehtävästä, sillä hän piti siskontytöstään ja vietti mielellään aikaa tämän kanssa. Oli se monin verroin parempaa kuin kotona marsujen kanssa kököttäminen. Menojalkakaan ei vipattanut kaiken sitsaamisen ja sillistämisen jälkeen.

Iines hyräili värittäessään. Juuso kääntyi kyljelleen nähdäkseen, oliko piirustus edistynyt. Olihan se: hän erotti kaksi hahmoa, joista molemmilla oli mekot – toisella keltainen ja toisella vaaleanpunainen – ja jotka pitivät toisiaan kädestä. Päiden yläpuolella oli punaisuuttaan hehkuva sydän, vähän vinksahtanut sellainen mutta epäilemättä kuitenkin sydän.

”Mitä se esittää?”

Iines katsoi häntä kulmat kurtussa näyttäen huvittavan pikkuvanhalta. ”Tyttöjä. Ne on rakastuneita.” Hän alkoi värittää maata vihreäksi ja jatkoi sitten: ”Tänään puistossa oli kaksi tätiä tällä lailla. Äiti sanoi että se on normaalia.”

Juuso kellahti takaisin selälleen. Häntä hymyilytti. Joskus hän toivoi voivansa palata takaisin lapsuuteen, siihen kun kaikki oli ollut mutkatonta, rakkauskin rajatonta ja usko kaiken hyvyyteen vankkaa.

Mitä tapahtuisi, jos hän joskus veisi vanhemmilleen näytille poikaystävän? Miten he suhtautuisivat? Juuso ei ollut oikeastaan koskaan kokenut tarvetta tulla kaapista. Se kai heijasteli hänen luonteenlaatuaan: hän vain oli ja eli ja toimi tilanteen mukaan. Vielä hän ei ollut kohdannut tilannetta, jossa poikaystävän esitteleminen olisi ollut ajankohtaista. Lukiossa hän oli ollut aika lämpimissä väleissä yhden pojan kanssa, mutta ystävyys oli hiipunut, kun Juuso ja Marko olivat lähteneet armeijaan aivan eri puolille Suomea. Heidän juttunsa oli kai muutenkin ollut pitkälti kokeilunhalua, itsensä etsimistä, kahden nuoren miehen hapuilua. Juuso ei silti katunut siitä hetkeäkään, sillä se oli auttanut häntä itsensä löytämisessä ja hyväksymisessä.

Juuso havahtui Iineksen pukatessa häntä kylkeen ja kivahtaessa: ”Kuunteletko sä ollenkaan! Sulla on taas se lahopäätauti!”
« Viimeksi muokattu: 12.04.2020 19:13:26 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Voihan lahopäätauti ;D Tänne oli tullut aivan ihania osia, kiva oli päästä lukemaan kerralla näin monta pätkää.

Ekana pakko sanoa, että ihana Iines <3 Rakastuneita tyttöjä, se on todellakin niin normaalia *puspus*

Kiva oli lukea sitseistä ja silliksestä. Tykkään tuosta opiskeluhomman kuvaamisesta, ja sitä saa olla kyllä lisääkin vaikka näillä onkin nyt tämöinen fuksi-tuutori-suhde, mutta kyllä siellä koululla voi puuhailla kaikenlaista vaikka kirjastossa ;)

Edelleen mukavaa, että tahti on rauhallinen (vaikka olenkin välillä hieman malttamaton luonne) ja hitaasti hyvä tulee. Tämä raapale on varmasti haastava tapa viedä tarinaa eteenpäin. Itselläni ei ole kokemusta, mutta hyvältä tämä näyttää! Jatka vain samaan malliin ja toivottavasti innostus pysyy yllä että saadaan tänne uusia osia luettavaksi :)

Kiitos,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Voi minua, kuinka olen voinut missata nämä Dipolimomentin jatko-osat? Mutta onneksi löysin ne nyt. Tuo Iines on aika mukava pikkuipana letkautuksineen. Kuulostaa tyypilliseltä 4-vuotiaalta touhuineen ja juttuineen.

Alussa Juuso tuntuu olevan vähän jumissa ja polkevan paikallaan eikä ole selvää miten asioita voisi viedä eteenpäin. Onneksi ne etenevät pienen pukkauksen avustamana eteenpäin. Parempi edetä hitaasti ja kuulostelemalla, kuten tässä on käynyt, kuin syöksyä suinpäin tekemään mitään ihan hölmöä. Eikä tässä loppujen lopuksi ole kovin paljoa aikaa opintojen alusta kulunut, kun nyt eletään kirpeää lokakuuta?

Mukavaa kun jatkoit näistä kahdesta kirjoittelua. 

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Sammakkopuku ja lahopäätauti! ♥ Taas hauskoja lukuja, tätä on kiva seurata. Suurempia sanottavia mulla ei tällä kertaa ole, mutta pidin kyllä ja tämä etenee kivaa tahtia poikien välillä. Sillijutut on mulle ihan vieraita ja kummastelin sitä jonkun verran. Haluatko valasta tätä, kun itselleni ei oikein auennut, onko tämä joku yleinen juttu vai jonkun tietyn paikan juttu vai mikä? :D Ihan vieras termi, ei mitään aavistusta. Sitseistäkin oli tosiaan aiemmin hauska lukea, vaikka meidän koululla onkin järjestetty vain yhdet. Mut meininki kyllä välittyi, kun sitä käsiteltiin ja oli tutuntuntuista. :)


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
Siis en kestä miten söpöä on että Juusolla on marsuja!

Samuli on vieläkin niin cool! Hauskaa, että fuksi on tuommoinen etäinen ja järkevä, ja tuutori ihan hämillään. ;D Voi että! Hyvä että pääsivät vähän viestittelemäänkin, ja toivottavasti suhdehommelit tästä etenisivät ettei tarttisi yksin kärvistellä!

Alkoholijutut minuakin usein ahdistavat, mutta ei huolta, tässä on pysytty niin kevyellä kuvailuntasolla (ilman mitään graafisia humala- ja krapulakuvauksia) että se on ihan hyvä! Kyllähän alkoholinkäyttö usein kuuluu elämään niin että eipä sitä ole tarvekaan rajata pois. Pääpaino kuitenkin on tunnejutuilla!