Kirjoittaja Aihe: Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 28/x 27.5.)  (Luettu 7046 kertaa)

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50


K-11

Dipolimomentti-raapalesarjasta (K-11) tuttujen Juuson ja Samulin tarina jatkuu! :) Tuhannet kiitokset kaikille, jotka ovat lukeneet ja kommentoineet kyseistä sarjaa ja kannustaneet minua kirjoittamaan lisää. Ootte ihan huippuja, ja haliruttaisin teitä kaikkia niin kovin lujasti, jos vain voisin. :-*

Erikseen haluan kiittää vielä Beelsebuttia, joka ystävällisesti keksi minulle seitsemän inspiraatiosanaa, joiden pohjalta lähdin sitten kirjoittamaan tätä seuraajaa. Alun perin aattelin kirjoittaa juuri seitsemän raapaleen sarjan Dipolimomentin tyyliin, mutta täytyy tunnustaa, etten ole vielä varma siitä, millaisiin mittoihin tämä sarja lopulta asettuu (onneksi ihana Bbuttis vähän niin kuin lupasi keksiä lisääkin inspissanoja, jos tarve vaatii ;D). Spurttisarja tämä ei ole, eli uutta luettavaa ei todennäköisesti ilmesty joka päivä, mutta toivottavasti kuitenkin suht säännöllisesti.

Tervetuloa mukaan matkalle! Sen verran sanon vielä, että tämä sarja jatkaa periaatteessa suoraan siitä mihin Dipolimomentti jää, joten jos on vaikeuksia hypätä kelkkaan mukaan uutena, kannattaa käydä vilkaisemassa Dipolimomentin loppu. :)




1.



300 sanaa • inspissana oranssi

Yhdet treffit ja yksi suudelma, sen verran tarvittiin sekoittamaan Juuso Hirvosen pää. Tai kenties hänen päänsä sekosikin siitä tiedosta, että suudelmia olisi saattanut olla enemmän, mikäli yksi Samulin fuksikavereista ei olisi yhtäkkiä äkännyt heitä ja tuppautunut heidän seuraansa. Kahvittelu ja kuulumistenvaihto kolmistaan oli kieltämättä ollut hauskaa, mutta Juuso ei voinut lakata kuvittelemasta, että kahdestaan se olisi saattanut olla vielä hauskempaa.

Kotiin päästyään Juuson oli pakko lähteä uudestaan ulos ja juoksulenkille, sillä aloillaan oleminen osoittautui suoranaiseksi mahdottomuudeksi. Vaativa levottomuus värisi kaikkialla hänen kehossaan, ja jos hän pysähtyi hetkeksikin, hän huomasi elävänsä uudelleen ja uudelleen Samulin kanssa jakamaansa suudelmaa. Hän epäili, ettei se varsinaisesti tehnyt hyvää hänen sydänpololleen.

Pieni lenkki oli takuulla turvallisempi vaihtoehto, Juuso ajatteli pinkoessaan lihaksensa huomaamatta maitohapoille.

x

Seuraavana päivänä Juuso näki Samulin kampuksen opiskelijaravintolassa. Juuso istui imeskelemässä spagettia pitkän pöydän päätyvaiheilla ja kuunteli puolikorvalla vieressä norkoilevien materiaalitekniikan opiskelijoiden vaikerrusta mahdottomasta tentistä. Kun hän bongasi Samulin kassajonossa, hänelle tuli kiire pyyhkiä suupielet kastikkeesta siltä varalta, että tämä huomaisi vapaan paikan Juusoa vastapäätä ja istuisi seuraksi.

Samuli kuitenkin käveli ohi tummanoranssissa kauluspaidassaan ja hymynhäive suupielessään ja istuutui saman pöydän toiseen päätyyn. Juuso pohti kuumeisesti, ajatteliko Samuli hänen olevan osa materiaaliteekkariseuruetta. Ehkä Samuli ei halunnut tuppautua seuraan niin kuin se fuksikaveri edellispäivänä.

Juuson oli vaikea keskittyä syömiseen. Spagetti ei suostunut kääriytymään kauniille kerälle haarukan ympärille, ja kastike roiskui kaikkialle. Yhtäkkiä ruoka näytti lähinnä syömäkelvottomalta sotkulta, ei lainkaan houkuttelevalta, ja vaikka Juuso oli nälkäinen aamuluennon jäljiltä, hänen ei oikeastaan tehnyt mieli syödä. Se oli omituista, sillä yleensä hän oli valmis syömään kaiken eteensä sattuvan, sellaisenkin mistä ei pitänyt.

Kun Samuli hivuttautui Juuson ohi toisen kerran mennessään palauttamaan tarjotintaan, Juuso oli tuntevinaan sormien kevyen hipaisun niskassaan, ja hän oli vähällä vetää maidot väärään kurkkuun. Kun hän kääntyi katsomaan, hän näki vain Samulin suoran selän ja tasaiset askeleet.

Sydän muljahti, ja vaativa levottomuus hiipi jälleen jäseniin.
« Viimeksi muokattu: 27.05.2018 23:45:03 kirjoittanut Waulish »

Ronen

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 545
Tänään Hervannassa järjestöjutskissa reippailleena onkin kiva sukeltaa (edelleen) teekkarimaailmaan! Materiaaliteekkarit olivat hauska yksityiskohta tässä, toivottavasti (ja varmasti?) enemmänkin eri opiskelualojen väkeä tullaan näkemään. Mutta wou, ei saa Juuso pikkuista noin kiusata :(( no, ehkä Samuli uskaltaa jossain vähän rauhallisemmassa tilanteessa sitten tehdä (ja sanoa!) muutakin kuin vain niskanhiplailuja. :>

Innolla jään odottamaan jatkoa! <3
tosi hyvist stooreista valetta on parhaat

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 845
  • kuppi teetä kaipaukseen
Ihanaa! <3

Tämä on ust sellaista suloista, mihin viimeksi jäätiin. Juuso on niin söpösti levoton ja Samuli niin cool etten ehkä kestä (ja höh, tietysti kestän, koska haluan seurata tämä loppuun!). Hienoa että jatkoit tätä, vaikka sinulla ei olekaan tapana (?) samoita hahmoista juuri kirjoittaa.

Kiituksia, paljo kiituksia <3
Joskus vaan päätin et pystyyn jään
pitääks mun tehä se yksinään
siinä on vuori, nyt kiivetään

Avaruuspiraatti

  • lurjus
  • ***
  • Viestejä: 374
  • cool ninja sharpshooter
Oijoijoi! Kyllä nyt on eräs nimeltämainitsematon piraatti erittäin iloinen, että kirjoitat lisää näistä pojista <3 Vähän on ehtinyt tulla jo ikäväkin Juusoa ja ah niin koleeta Samulia. Kauheasti fiilaan Juusoa, sillä minunkaan sydänpoloni tuskin kestää - ja minä sentään elän tätä ihastuksen aikaa vain tällai sivustakatsojana! Ja fiilaan myös senkin suhteen, että omakohtaisiin kokemuksiini kurkistaen allekirjoitan, että joskus sitä ei vain pysty syömään, kun on liian kiire olla ihastunut.

Ihanaa että jatkat Juuson ja Samulin tarinaa \o/ Jään ehdottomasti seurailemaan!
LISTAUS



Ava & banneri ★ lanceville

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 444
Minäkin liityn muiden hehkuttajien joukkoon! Dipolimomentti oli ihan mahtava rapsusarja, vaikka en (muistaakseni) ole laiskuuksissani saanut sinnekään mitään kommenttia aikaan... Höh, olenpas ollut vetelys.

Musta on tosi hienoa, että jatkat näiden poikien tarinaa, kun selvästi niin moni heistä innostui. Tykkään sun teksteissä aina siitä, miten siellä on kovin tarkkoja yksityiskohtia - Aurinkopölyä sisälsi melkoisen lääkärisanaston, näin esimerkiksi -, ja nyt saadaan hypätä takaisin teekkarimaailmaan! Tää aloitusrapsu oli musta hyvä alkupala, nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. ;) On kiva, että tässä on päästy askel eteenpäin.

Lainaus
Pieni lenkki oli takuulla turvallisempi vaihtoehto, Juuso ajatteli pinkoessaan lihaksensa huomaamatta maitohapoille.
Juokse vaan, Juuso, kyllä se sut kiinni saa kuitenkin. ;D

Tästä on hyvä jatkaa! <3

Bannu Ingridiltä ♥

Felia

  • ***
  • Viestejä: 749
  • they don't understand who you are
Oi jes, lisää Juuso/Samulia! Mahtavaa! :D

Voi Juusoa, kun se on ihan myyty. ;D Juuso ei ole ainoa, jonka sydänpoloinen ei meinaa kestää tällaista. Hihi, repesin pikkuisen tuossa "hän oli vähällä vetää maidot väärään kurkkuun". ;D Voi toista, kun pienikin hipaisu tuntuu jo niin isolta. Ja oih, niskakosketukset -/ hipaisut - ne on jotain ihan parasta. ♥ Oon ihan heikkona tollasiin pieniin kosketuksiin. :D

Voi että, tää oli taas jotain niin suloista. :3 Oon jo aivan rakastunu näihin poikiin, ja eritoten sun kirjoitustyyliin. ♥ Tämä oli oikein ihana aloitus tälle sarjalle - ihan huippua, että päätit jatkaa näiden kahden tarinaa! Jatkoa jään innolla odottelemaan. :D

Tuhannet kiitokset ♥


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Miten monta ihanaa kommenttia! Sydäntäni lämmittää tosi paljon tieto siitä, että Juuson ja Samulin tarina kiinnostaa yhä. Kannustaa kirjoittamaan, kun tietää, että tällä jatkosarjallakin on lukijoita!

Ronen, kivaa että tykkäsit materiaaliteekkareista! Täytyy välillä yrittää ympätä mukaan muidenkin alojen opiskelijoita, mutta teekkaripainotteista on varmaan kyllä jatkossakin. ;D Iiks, minäkin toivon että Samuli siirtyy joskus vähän suorempiinkin kiinnostuksenosoituksiin! Kiitos hirmusti kommentista! :-*

Isfet, ihana kuulla että Dipolimomentin tunnelma on säilynyt. Vähän pelotti, etten pääsisi näihin kuvioihin enää sisään, kun tuossa kuitenkin oli jonkin verran taukoa välissä. Joo, mulla ei tosiaan ole tapana kirjoittaa samoista hahmoista useita tekstejä (olen tainnut originaalipuolella tehdä niin tasan kerran ennen tätä ;D), joten tämä on mulle hyvin poikkeuksellista, enkä varmaan olisikaan palannut näiden herrojen tarinaan, ellei niin moni ihana ihminen olisi toivonut jatkoa ja kannustanut kirjoittamaan lisää. Kaikki kunnia lukijoille siis. ♥️ Kiitoksia paljon kommentista! :-*

Kosmorosmo, iiks, olen niin iloinen siitä että eräs nimeltä mainitsematon piraatti on iloinen! ;D Oi voi, toivottavasti sydänpolosi nyt kuitenkin kestää kaikesta fiilailusta ja samaistumisesta huolimatta. Saas nähdä, kuinka Juusolle käy. Suuret kiitokset! :-*

Tomsessed, iiks, sinäkin! ♥️ Ihanaa että pidit Dipolimomentista ja löysit tännekin. Oli melkein pakko jatkaa poikien tarinaa, kun niin moni tosiaan heistä vaikutti innostuvan ja itteänikin alkoi kiinnostaa, että mitenkäs tästä etiäpäin. Apua, olen tosi otettu kaikista kehuistasi ja kauniista sanoistasi, enkä tiiä, miten päin oikein olisin nyt! Kiitos paljon. :-* Ai niin, ja etpäs ole mikään vetelys, höpspöps!

Felia, voi Juusoa tosiaankin, raukkaparka on ihan menettänyt sydämensä! ;D Saas nähdä, miten sen sydänpolo kestää Samulin oikkuja. Hih, minäkin olen pienten kosketusten ja hipaisujen ystävä! Niilläkin voi välittää suuria tunteita. Tuhannet kiitokset itsellesi! :-* Olen tosi häkeltynyt mutta tietysti myös tosi hyvilläni siitä, että Juuson ja Samulin tarina jaksaa kiinnostaa.




2.



300 sanaa • inspissana kaiku

Perjantaina oli kauniinkuulas syyssää. Juuso oli juuri lähtenyt kampukselta kohti bussipysäkkiä. Hän rahjusti alikulkutunnelissa, kun polkupyörä jarrutti hänen takanaan niin vauhdikkaasti, että hän saattoi tuntea hiekanjyvien sinkoavan pohkeilleen. Sitten hän tunsi olkapäällään käden, joka riuhtaisi hänet ympäri, ja hän kohtasi Mikon kasvot.

”Interventio”, Mikko ilmoitti taputtaen Juuson olkapäätä. Ääni kaikui alikulkutunnelin avaruudessa.

Juuso tuijotti ystäväänsä yrittäen ymmärtää, mitä tämä oli sanonut ja miksi tämä näytti niin vakavalta. Hänestä tuntui, etteivät hänen aivonsa suostuneet venymään sellaiseen suoritukseen. Ne olivat juuri ylittäneet itsensä osallistumalla tehdassuunnittelun työpajaan, joka oli pidetty poikkeuksellisesti perjantaina. Hän olisi takuulla jättänyt sen väliin niin kuin kunnon teekkari, ellei se olisi ollut professori Karhun sanojen mukaan pakollinen mittavan sanktion uhalla. Karhun tuntien mittava sanktio olisi todennäköisesti ollut vähintään nelisivuinen essee lähdeviitteineen niinkin inspiroivasta aiheesta kuin laboratoriotyötilojen turvallisuusmääräykset, ja Juusolla olisi viikonloppuna parempaakin tekemistä.

”Oluelle, nyt”, Mikko täsmensi, rypisti kulmiaan ja oli kokeilevinaan Juuson otsaa, vaikka tuskin tunsi mitään sormikkaidensa läpi. ”Miten sulla sytyttää tavallistakin hitaammin?”

x

Opiskelijapubissa Mikko meni suoraan asiaan: ”Sä et ole ollut oma itsesi tällä viikolla.”

Juuso tuhahti ja piirsi huurteisen olutlasinsa kylkeen banaanin. ”Me ollaan hädin tuskin nähty tällä viikolla.”

”Älä yritä. Ollaanhan me nähty ruokalassa ja tehdassuunnittelussa. Kerran vessassakin. Mä olen tuntenut sut lukiosta saakka ja näen kyllä, milloin sulla ei ole kaikki kunnossa.”

Juuso valui penkissään niin, että saattoi nojata käsivartensa ja leukansa pöydälle. Hän tuijotti Mikkoa kulmiensa alta ja tokaisi: ”Mulla on sydänsuruja.”

Mikko kohotti kulmiaan. ”Miten sulla voi olla sydänsuruja, kun ei ole tapahtunut mitään surullista? Se pussasi sua. Heteromiehen logiikalla se tarkoittaa, että se tykkää susta.” Mikko tarttui kaksin käsin Juuson käsivarsiin ja ravisti lempeästi. ”Juuso hei, eikö olisi vihdoin sun vuoro pyytää sitä ulos? Mä voisin lyödä vaikka vetoa, että se on salaa ihan yhtä head over heels kuin säkin.”

Juuso pudisti nauraen päätään. Mikon optimismi oli aina yhtä konstailematonta.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 749
  • they don't understand who you are
Huh, sepäs oli pätkä. :D

Voi tuota Juusoa, kun se on ihan ulalla... Onneks Mikko tuli ja pelasti sen päivän. :D Mikko tuntuu aivan mahtavalta ystävältä! Ystävien tehtävähän on auttaa toisiaan rakkausrintamalla ja tässä Mikon neuvo oli kyllä erittäin hyvä. Olen melko varma, että Samuli odottelee jo treffipyyntöä, joten Juuson olisi aika toimia. ;) Mutta tokihan sitä ujostuttaa, joten annettakoon sen toimettomuus anteeksi. :D

Ja täytyy kyllä sanoa, että Juuson tilalla olisin kyllä jättänyt väliin tehdassuunnittelun työpajan ja valinnut sen esseen kirjoittamisen. :D

Suuret kiitokset tästä ihanasta pätkästä ♥️


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 414
  • home is where you hang your enemy's head
Voihan UST! Jopas! Juuson levottomuuden ymmärtää, jalan täpinän näkee ruudun tällekin puolelle ja voi, että ihan maitohapoille piti itsensä juosta x) jospa sitten tuli rauhallisia (samulisia, kiäh!) unia <3

Ja jösses tuota ruokalakohtausta. Mä jäin nyt miettimään Samulin motiiveja, eikö se vain sitten uskaltanut tuppautua seuraan vai oliko oikeasti tarkoitus olla vielä vähän kauempana eikä mennä täydellä höngällä sisään (kuten esim. itse oisin tehnyt, ahem). No, oli syy mikä oli, ainakin se kiinnitti Juuson huomion xD ja sormet niskassa, naww <3

Ai että mä kuvittelen nää tapahtumat nyt aivan täysin Ouluun. Jännä miten geneerisesti pystyt nää kuitenki kirjoittamaan, tai ehkä kaikki yliopisto(kaupungi)t on samanlaisia ;D ja voisin melkein lyödä vetoa, että kaiku-sanaa miettiessäni mietin Asematunnelin örinöitä eli juuri samaa paikkaa, jossa Juuso ja Mikko omassa mielessäni tuossa juuri noin kohtasivat ;D

Voi Juusoa, että sydänsuruja! Mutta kuinkas nyt sydänsuruja, kun niskahiplailujakin jo sateli ;D nyt vain selkää suoremmaksi ja treffikutsuja väsäämään! Vai kielenkö Samuli siltä on vienyt ;D


Valloittavia nämä kaikki, lisää! \o/



// Niin ja (tumman)oranssi kauluspaita! Aw <3 mulla ei ollut  mielessä tiettyä vaatekappaletta, enemmänkin tietynlainen fiilis, mut täytyy kyllä sanoa, että UST soveltuu oranssiin erittäin hyvin monestakin syystä xD joista ainakin puolet on voltronia joten en ala tässä selitteleen ;D


Beelsebuttin laari
ava-kiitos Dick & Avaruuspiraatti <3
"Now salsa you mittens."
- Dean Winchester

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, Juuso on tosiaankin ihan ulalla! Onneksi sillä on Mikko, joka vähän potkii sitä pepulle. ;D Kivaa jos pidät Mikosta, se on kyllä oikea tosiystävä kun auttaa Juusoa rakkausrintaman taistoissa! Mikkoa saadaankin nähdä lisää jo tässä seuraavassa pätkässä. Hihi, voi muuten olla että minäkin olisin Juuson tilalla jättänyt työpajan väliin! Yleensä kaikki läsnäoloa vaativa karkottaa minut. Kiitos hirveästi kommentista, ihanaa että jaksat seurailla tätä sarjaa! :-* Kannustaa kovasti kirjoittamaan.

Bbutteli, voihan UST tosiaankin! Kipunoita ilmassa, mutta mitään ei oikein tapahdu. ;D Samulin motiivit on osin mysteeri mullekin niin kuin sen ajatukset ylipäätään, mutta jospa niistä paljastuisi jotain vielä tulevaisuudessa. Tapahtumapaikka sen sijaan ei taida paljastua tulevaisuudessakaan, koska pidän tämän tarinan tarkoituksella vähän sellaisena, että tapahtumat voi kuvitella periaatteessa minne tahansa. Mulla oli alun perin mielessä yksi tietty yliopisto, mutta totesin, etten halua liikaa kytköksiä reaalimaailmaan, plus en tunne kyseistä opinahjoa tarpeeksi hyvin. Hauskaa että kuvittelet tapahtumat Ouluun ja että meidän ajatukset on liipanneet toisiaan kaiku-inspissanan kohdalla! Ties vaikka meillä olisi telepaattinen yhteys! ;D Kiitos hirmuisesti, kylläpä ilahduin kommentistasi! :-*




3.



300 sanaa • inspissana torstai

Kun Juuso meni viikonloppuna käymään vanhemmillaan, hän sai hetkeksi ajatuksensa muualle. Vanhemmilla oli nimittäin hoidossa Juuson nelivuotias siskontyttö Iines, joka oli jaloistaan vikkelä kuin tuhatjalkainen ja päästään nokkela kuin mikäkin lapsinero. Iineksen uusin villitys oli lääkärileikit, ja potilaan rooli lankesi tietysti Juuso-enolle, kun isovanhemmilla oli kiire laittaa ruokaa. Iines oli saanut elokuussa syntymäpäivälahjaksi lääkärilaukun kaikkine tykötarpeineen: oli stetoskooppi, korvalamppu ja verenpainemittari, lääkepurkkeja ja sidetarpeita unohtamatta.

Juuso oli juuri eläytynyt osaansa kärsivänä potilaana – Iines oli todennut hänellä jonkinlaisen kammottavan korvapaiseen –, kun hänen lattialla lojuva puhelimensa kilahti saapuneen WhatsApp-viestin merkiksi. Hän olisi jättänyt sen huomiotta ja keskittynyt leikkiin, ellei olisi sattumalta huomannut näytöllä Mikon nimeä ja tämän viestin alkua, jossa mainittiin Samuli.

Hän pyydysti puhelimen hyppysiinsä niin varomatta, että Iineksen pitelemä korvalamppu sohaisi vähän syvemmälle kuin sen oli tarkoitus. Juuso irvisti korvaansa pidellen ja näytti Iinekselle kieltä – tapa, josta Juuson isosisko ja Iineksen äiti Kaisa ei pitänyt. Iines näytti kieltä takaisin.

”Ei lääkärissä saa käyttää kännykkää”, Iines ilmoitti.

Juuso kohotti kulmiaan. ”Saako lääkäri sitten näyttää kieltä potilaalle?”

”Saa. Lääkäri saa tehdä mitä huvittaa.”

Juuso tyrskähti naurusta ja pörrötti Iineksen tukkaa.

Samuli, sinä ja tennis, mitäs tuumaat? Mä ajattelin nimittäin yhteisen hyvän vuoksi estyä tulemasta ensi torstain tennisvuorolle… ;) Plus mulla on pHuksisitsipalaveri, joka saattaa venähtää siihen päälle.

Heti perään kilahti toinen viesti.

P.S. Herra Sinitöyhtönärhi on joskus voittanut jossain tenniskilpailussakin. Kannattaa stalkata sen Naamakirjaa.

Juuso nojautui takanaan olevaa sohvanrunkoa vasten, sulki silmänsä ja huokaisi. Oliko hän todella niin toivoton tapaus, että hänen parhaan ystävänsä piti hoitaa treffijärjestelytkin hänen puolestaan? Mikä hänen sosiaalisessa kehityksessään oli mennyt pieleen?

”Nyt se korvapaise taisi puhjeta”, Iines totesi mietteliäänä, ja kun Juuso avasi silmänsä, hän näki tytön lähestyvän häntä jälleen sen pahuksen korvalamppunsa kanssa.

”Itse olet yksi korvapaise”, Juuso sanoi ja huitaisi lamppua naurahtaen.

Hitaasti mutta varmasti Juuson ajatukset harhautuivat jälleen Samuliin, ja seuraavaksi Iines totesikin hänellä lahopäätaudin.
« Viimeksi muokattu: 08.03.2018 15:50:32 kirjoittanut Waulish »

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 414
  • home is where you hang your enemy's head
Teletappiaa \o/

Kieh. Lahopääsairaus! Varmaan itsellenikin sellainen tulisi, jos tulisi treffiapukomennus ihkutukseni kohdetta kohtaan! Kyllä Mikko hoitaa \o/

Mitä, eikö Juuso muka oo vielä stalkannut Samulin facea? Mitämitä? Onko se oikeasti ihan lahopää? xD Onneksi torstai on toivoa täynnä!


Kiitos tästä taasen <3
Beelsebuttin laari
ava-kiitos Dick & Avaruuspiraatti <3
"Now salsa you mittens."
- Dean Winchester

Felia

  • ***
  • Viestejä: 749
  • they don't understand who you are
Haha, tää oli hauska! ;D

Voi tuota Juusoa... Ei ole edes stalkannut Samulin Facebookia. Miten se on mahdollista?! :o Eikös sitä aina eka käydä Facessa stalkkaamassa ja sitten toimita? Noh, onneks Juusolla on Mikko, joka taitaa hoitaa paljon juttuja sen puolesta. :D

Ja sitten tuo Juuson ja Iineksen leikkihetki. Aww, kun oli söpöä. :3 Ja täytyy kyllä kompata Iinestä tuon lahopääsairauden suhteen. ;D Mutta jospa se Juuso tästä pikkuhiljaa rohkaistuisi ja ottaisi seuraavan askeleen Samulin suuntaan. ;)

Suuret kiitokset tästä palasesta! ♥
« Viimeksi muokattu: 08.02.2018 13:31:26 kirjoittanut Felia »


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Bbutteli, veikkaan että minäkin saattaisin tällaisessa tilanteessa kärsiä lahopääsairaudesta. ;D Ei ole ihme eikä mikään, kun pitää olla tekemisissä tuollaisten mikkojen ja samuleiden kanssa. Olen kyllä vähän samoilla linjoilla sen suhteen, että Juuso taitaa olla ihan oikea lahopää, kun sille ei ole juolahtanut mieleen stalkata Samulia Facebookista. ;D Se taitaa olla vähän omanlaisensa tyyppi, hehe. Mutta torstai on toivoa täynnä tosiaankin, sitä ootellessa! Kiitos paljon kommentista! :-*

Felia, hyvä jos oli viihdyttävää luettavaa, minullakin oli ihan hauskaa tuota edellistä pätkää kirjoitellessani! Pikkulapset ja lääkärileikit on huvittavia. Hihi, Juusolla on selvästi omanlaisensa toimintamallit ja -järjestykset! ;D Mikko tosiaan taitaa hoitaa aika paljon sen puolesta tai ainakin tuuppia sitä, ettei se ihan jumitu haikailemaan. Mutta eiköhän Juuso pikkuhiljaa rohkaistu ja ota sen seuraavan askeleen! Suuret kiitokset itsellesi! :-*




4.



300 sanaa • inspissana roihu

Hetken Juusosta tuntui kuin hän olisi tekemässä jotain rikollista tai vähintäänkin kiellettyä. Hän empi, ja hiiren osoitin häälyi Samuli Harmaisen nimen päällä täynnä mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Rinnassa tykyttävä uteliaisuus voitti, ja Juuso klikkasi Samulin Facebook-profiilin esiin.

Kansikuva oli Juusolle ennestään tuttu, olihan hän etsinyt kaikki tulevat fuksinsa Facebookista jo ennen orientaatioviikon alkua. Se oli kaunis luontokuva syvänsinisestä taivaasta, jolla liihotti suuri, valkea lintu. Juusosta se muistutti Harry Potterista tuttua Hedwig-tunturipöllöä, mutta hänen lajituntemuksensa oli niin kehnolla tolalla, ettei hän olisi pannut siitä päätään pantiksi. Profiilikuva sen sijaan näytti jonkun räpsäisemältä tilannekuvalta: Samuli istui jonkinlaisen leirinuotion äärellä, oli kumartunut noukkimaan maasta jotain ja katsoi samalla nauraen jonnekin kameran tarjoaman näkymän ulkopuolelle. Juuso klikkasi kuvan suuremmaksi ja nojautui lähemmäs. Nuotiotulen roihu sai Samulin koleanvaaleat hiukset hehkumaan lämmönsävyissä, ja välitön hymy valaisi hänen kasvojaan entisestään. Juuso oli pannut merkille, että Samuli harvoin hymyili hampaat näkyen. Se oli harmi, sillä ainakin profiilikuvan perusteella Juuso tunsi jäävänsä paljosta paitsi.

Juuso nojautui taaksepäin tuolissaan ja puuskahti – hänhän tuijotti Samulia kuin mitäkin näyttelyesinettä. Mikko tuskin oli tarkoittanut kehotuksessaan aivan sellaista stalkkaamista.

Juuso palasi tutkimaan profiilin etusivua ja sai huomata, että Samulista irtosi sen avulla hyvin vähän tietoa. Tiedoissa ei ollut opiskelupaikkaa, ei asuinpaikkakuntaa, ei yhtään mitään. Samuli ei ollut julkaissut ainoatakaan kuvaa profiilikuvansa lisäksi, ja kaikki julkaisut hänen aikajanallaan olivat jonkun muun käsialaa: fuksikavereiden, lintuyhdistyksen, jonkin tenniscupin. Yhdessä kuvassa Samuli toden totta seisoi palkintopallilla kultamitaleineen. Kuva oli viitisen vuotta vanha, ja Samulin kasvoilla oli teini-ikäisen poikamaisuutta ja vartalossa epäsuhtaista hintelyyttä.

Juuso tunsi kaivautuneensa jo liiankin syvälle, vaikkei profiili varsinainen tietokaivos ollutkaan. Hän tuijotti Viesti-painiketta ja ajatteli, että tutustuisi Samuliin mieluummin oikeassa elämässä kuin bittiavaruudessa. Ehkä hänen olisi vihdoin aika olla taas Juuso ja lakata murehtimasta turhia.

Niinpä hän avasi keskustelulaatikon, kirjoitti yksinkertaisen kasuaalin viestin eikä jäänyt hiomaan ilmaisuaan. Tuttu vaativa levottomuus hiipi jäseniin vasta jälkeenpäin.

Melodie

  • Hana
  • ***
  • Viestejä: 789
  • väsynyt
Hyvä Juuso!! Siitä se lähtee! Hienosti uskallettu.

Kauhea ajatus kyllä tuli tuossa kun Samuli ei mitään sanonut että jos se ei ollut enää kiinnostunut mutta eihän tässä nyt niin voisi käydä niin että eiköhän pian ole kuuman tennisottelun aika! Iik miten jännittäviä aikoja tässä eletäänkään.
"Ennen taivas oli toinen ääri toinen helvetti, tänään on se väärin että uskoo ihmeisiin."
Kirjalliset tuotokset.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 749
  • they don't understand who you are
No niin, hyvä Juuso! Vihdoinkin se alkoi toimia! ;D

Haha, tuo Samulin Facebookin stalkkaus... ;D Vaikka tietoa ei ollutkaan paljoa, niin ilmeisesti yksi kuva riitti jo kertomaan jonkin verran, kuten mainitun hymy-jutun. Lisäksi tuolta pomppasi esiin tuo, että Juuso tutustuisi Samuliin mieluummin ihan kasvotusten. Nykypäivänä kun kaikki tuppaa tapahtumaan somessa tai muuten netin ihmeellisessä maailmassa, niin tuo oli kyllä positiivinen yksityiskohta. :D Ei sillä, kyllähän se on varmasti helpompi aloittaa jutustelu tietokoneen / puhelimen välityksellä, mutta jotenkin on kiva, jos joku tekeekin poikkeuksen ja menee face-to-face -tyylin mukaan. Rispektit siis Juusolle ajatuksesta!

Itse olisin varmasti samalla periaatteella laittanut viestiä kuin Juusokin. Ensin ei turhaan mietitä ilmaisua, mutta jälkikäteen se alkaakin kauhistuttaa. :D Tämä oli taasen mielenkiintoinen pätkä, kiitokset siis tästä. ♥ Jatkoa jään innolla odottamaan. ;D


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Melodie, iiks, ihanaa että sinäkin seurailet tätä sarjaa! ♥️ Kyllä, hurraahuuto Juusolle, vihdoin se höppänä sai jotain aikaiseksi. ;D Jännittävät ajat on kyllä käsillä, mutta minäkin uskon vakaasti, ettei tässä voi käydä niin, etteikö Samuli olisi ees pikkiriikkisen kiinnostunut. Pakkohan sen on olla, kun Juuso on tuollainen höpsö höppänä. x) Kiitos ihanasta kommentista! :-*

Felia, niinpä, vihdoinkin toimintaa! Minäkin pidän siitä ajatuksesta, että tutustuu mieluummin livenä kuin netin välityksellä. Tai eihän nettitutustumisessa mitään vikaa ole, itellänikin on paljon enemmän kavereita netissä kuin netin ulkopuolisessa elämässä ja he ovat ihan yhtä rakkaita, mutta ainakin johtopäätösten vetäminen on ehkä parempi jättää tosielämään kuin pelkän Facebook-profiilin varaan. Iiks, nyt et joutunutkaan kauaa oottelemaan! Olipa tuottelias päivä, kun sain peräti kaksi raapaletta kirjoitettua. Tekstiä tulee tähän malliin varmaan siksi, että haluan niin kovasti sinne tennisotteluun. ;D Suuret kiitokset! :-*




5.



300 sanaa • inspissana vino

Samuli vastasi myöntävästi, ja seuraava viikko kului toisaalta hidastettuna ja toisaalta pikakelauksella. Sää viileni kertahujauksella, ja yhtäkkiä alkoi todella tuntua syksyltä. Tehdassuunnittelu työllisti Juusoa, ja hän kirosi moneen otteeseen sivuainevalintaansa. Mikon teoria oli, että professori Karhulla oli jotain kemistejä vastaan, sillä tällä oli tapana keksiä mukavia pieniä lisätehtäviä juuri kemian tekniikan opiskelijoille. Huhu kiersi, että Karhun ex-vaimo oli ollut oikea kemian tekniikan uraohjus ja että ero oli tietysti ollut riitaisa.

Juusolla ei ollut luentoja torstaina, joten hän yritti nukkua myöhään, mutta hänen ilmiömäiset unenlahjansa pettivät hänet. Niinpä hän oli jalkeilla jo kukonlaulun kieppeillä. Aika samanaikaisesti mateli ja kiisi kohti iltapäiväyhtä ja tennishallia. Illalla hän pääsisi nauttimaan legendaarisista pHuksisitseistä, mutta se tuntui kaukaiselta ja epätodelliselta. Hän ei osannut jännittää edes sitä, istuisiko lähekkäin saati samassa pöydässä Samulin kanssa. Mikko, joka oli ollut mukana sitsijärjestelyissä, oli paljastanut, että Samulikin oli ilmoittautunut sitseille, mutta kun istumajärjestys oli tullut puheeksi, Mikko oli vain myhäillyt.

Tuntia ennen h-hetkeä Juuso seisoi eteisen peilin edessä ja mietti, millaisena Samuli hänet näki. Juuso ei ollut oikeastaan koskaan kiinnittänyt erityistä huomiota ulkonäköönsä; hän vain oli. Hän oli aina pitänyt itseään melko mitäänsanomattoman näköisenä; sellaisena, että hän tuskin edes tunnistaisi itseään, ellei tuijottaisi omia kasvojaan harva se päivä hampaita pestessään ja partaa ajaessaan. Hänen hiuksensa olivat supisuomalaisen maantienharmaat ja kasvonpiirteensä kaiketi tavanomaiset. Hänelle oli sanottu useamminkin kuin kerran, että hän oli hauskannäköinen, mutta hän ei tiennyt, mitä se oli tarkoittavinaan. Ehkä se johtui siitä, että hän oli hymyileväistä ja nauravaista sorttia. Isot, hieman vinot etuhampaat eivät varsinaisesti olleet hänen ylpeydenaiheensa, mutta ei hän jaksanut niistä välittääkään. Kunhan niillä pystyi syömään, kaikki oli paremmin kuin hyvin.

Juuso käänsi selkänsä peilikuvalleen ja heitti treenikassiinsa tavalliset pelivaatteensa ajatellen, että jos hän ei kelpaisi Samulille sellaisenaan, olkoon sitten niin.

Sitten hän istui eteisen lattialla treenikassi jalkojensa välissä odottamassa, että olisi aika hypätä polkupyörän selkään.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 749
  • they don't understand who you are
No, johan on, jatkoa melkein heti edellisen perään. Mahtavaa! :D

Oi jes, tuota odottamisen kuumottavaa iloa. :D Voin niin kuvitella Juuson tarkastelemassa itseään peilistä ja miettämässä, miltä mahtaa toisen silmiin näyttää. Mutta jos multa kysytään, niin tuskin sen hirveästi siitä tarvitsee huolehtia. ;) Kuten Juuso itsekin tuolla miettii, niin jos ei kelpaa Samulille sellaisena kuin on, niin saapi sitten luvan olla koko homma. Niinhän se joka tapauksessa menee, että kaikkia ei voi miellyttää - ei, vaikka väkisin yrittäisikin. Mutta eiköhän se Juuso kelpaa Samulille juuri omana itsenään. ;)

Ja vielä noista sitseistä. Haha, oon satavarma, että Mikko on sumplinut tai jollain tapaa varmistanut istumajärjestyksen niin, että Samuli ja Juuso päätyvät lähelle toisiaan. :D

Pakko vielä tuosta osan nimestä mainita sen verran, että se on tosi osuva kuvattuun tilanteeseen nähden. Kun odottaa jotakin kivaa tapahtuvaksi, niin se odotusaika tuntuu tavallaan kuluvan sellaisella hidastetulla pikakelauksella  eli tavallaan aika menee liian hitaasti, mutta samalla taas liian nopeasti. ;D

Kiitokset tästä, ja jatkoa kehiin vaan! :D


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Felia, nyt on pienoinen putki päällä, toivotaan ettei vauhti hyydy kokonaan! Odottaminen on todellakin yhtä tuskaa, ei käy kateeksi Juusoa. Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei Juuson tarvitsisi stressata. Jos Juuso ei kelpaa sellaisena kuin on, niin Samulinpa on menetys. Ja melkoinen menetys onkin! x) Hihi, saapa nähdä, onko Mikolla ollut näppinsä pelissä istumajärjestyksen kanssa... Sitsejä joutuu vähän vielä oottelemaan, mutta jospa tässä välissä tapahtuisi jänniä juttuja niidenkin eestä. Kiitos kovasti, oot ihana kun jaksat lukea ja kommentoida! :-*




6.



300 sanaa • inspissana rauhaton

Samulin otteista huomasi, että hän oli joskus pelannut ja kilpaillutkin. Hän ei tehnyt jalkavirheitä tai vääriä syöttöjä edes sellaisessa kahdenkeskisessä höntsämatsissa, ja hänen lyönneissään oli tietynlaista vaivattomuutta, aivan kuin ne ohjautuisivat syvältä selkäytimestä. Samulilla oli omaleimainen pelityyli kaksikätisine kämmenlyönteineen ja säästeliäine vartalonliikkeineen, ja Juuso huomasi nauttivansa vastustajansa tarjoamasta haasteesta.

Samuli oli paitsi kova vastustaja, myös vastustamaton näky puolireiteen ulottuvissa shortseissaan ja vartalonmyötäisessä pitkähihaisessaan. Pelatessaan Juuso ei oikeastaan ehtinyt ajatella muuta kuin palloon osumista, mutta kun Samuli vuoron päätteeksi nojautui hallin seinää vasten hikeä otsaltaan pyyhkien, Juuso ei voinut olla katsomatta. Samulin rintakehä kohoili hengästyksestä, kainaloissa näkyi pienet hikilaikut, posket punoittivat. Samuli otti huikan vesipullostaan silmät ummistettuina, ja Juuson teki mieli pysähtyä hengittämään.

Juuso alitti verkon ja asteli lähemmäs. Koko päivän suonissa virrannut adrenaliini sai melkein koko kehon sykkimään sydämen tahdissa. Hän veti henkeä, mutta mikään määrä happea ei selkiyttänyt hänen ajatuksiaan. Samalla kaikki oli kuitenkin häkellyttävän kirkasta ja helppoa, ja hän astui vieläkin lähemmäs. Yhtäkkiä hän tiesi, mitä tehdä; yhtäkkiä kaikessa oli järkeä. Pikainen vilkaisu ympärille riitti vahvistamaan toimintasuunnitelman: hallissa ei edelleenkään ollut muita.

Hän pudotti juomapullonsa, nojasi kämmenensä karheaan seinään Samulin molemmin puolin ja painautui niin lähelle, että saattoi tuntea Samulin rintakehän liikkeen. Samulin huulet raottuivat, katse harhaili jonnekin alaspäin, paino siirtyi rauhattomana jalalta toiselle. Juuso vei Samulin suupieleen kevyen suudelman, niin kevyen että se oli hädin tuskin hipaisu. Kului iäisyydeltä tuntuvat pari sekuntia, vartalo värisi odotusta, Samulin hengitys hiveli leukapieltä. Sitten Juuso tunsi käden lanteellaan ja huulet omillaan.

Suudelma oli lyhyt, kokeileva, mutta se oli vähällä sumentaa kaiken järjen. Juuso oli antautua siihen paikkaan, kunnes hän muisti toimintasuunnitelmansa. Hän vetäytyi nopeasti kauemmas ja katsoi Samulia suoraan silmiin, hailakoihin silmiin joissa kiilsi jotain kuumeista, ja silkalla tahdonvoimalla hän irrottautui, hengitti syvään, noukki juomapullonsa ja jatkoi kohti pukuhuoneita.

Muutaman askeleen otettuaan hän katsahti olkansa yli ja virnisti.

Osasi hänkin kiusata.




Tekisi mieli puolustautua, etten vastaa tänään siitä, mitä kirjoitan, koska olen kipeä. Voi apua.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 749
  • they don't understand who you are
Oi joi joi, ihanaa! ;D

Joo, mulla on näköjään nyt hyvä kommenttiputki, niin jaksaa kommentoidakin, mutta toki näin mahtava teksti kommentteja ansaitseekin. :D

Jee, päästiin sinne tenniksen pelaamiseen. Alkuhan oli ihan sellaista tarkkailumeininkiä, mutta sitten alkoi pikkuhiljaa tunnelma lämmetä. ;) Ja voi että meni kuumaksi! Tällä kertaa ei Juuso aikaillut vaan meni ja toimi. Mahtavaa! Ilmeisesti sillä onkin jonkinlainen toimintasuunnitelma Samulin suhteen, ja siihen ehkä liittyy jotain pientä kiusoittelua / härnäämistä. Mielenkiinnolla odotan, mitä suunnitelma kaiken kaikkiaan pitää sisällään - jos kaikki nyt edes sattuu selviämään. Mutta niin, tykkäsin osasta kovasti. Oli oikein makoisaa luettavaa astetta lämpimämmän tunnelman kanssa. ;)

Kiitän ja kumarran ♥️


Ava & banneri by Felia

Felian tarinakellari

Waulish

  • puuskupuhpuhpuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 833
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Nyt tulee seitsemän raapaletta ja Dipolimomentin mitta täyteen, mutta sarja jatkuu edelleen! :) Minulla ei ole vieläkään mitään tarkkoja suunnitelmia, joten edetään pala kerrallaan ja katellaan, kuinka käy.

Felia, kyllä vain, kerrankin taisi Juuso ottaa härkää sarvista ja mennä eikä meinata. Ihan virkistävää! Pahoin kyllä pelkään, että Juuson toimintasuunnitelma oli hyvin hetkellistä laatua ja kattoi vain tuon yhden kohtaamisen. Mutta ehkäpä se joskus tulevaisuudessakin vielä keksii jotain Samulin pään menoksi! Iiks, ihanaa jos tunnelma oli kuuma ja luettava mieluista. Olen ihan onnessani tällaisista kehuista. Kiitoksia! :-*




7.



300 sanaa • inspissana kolo

Suihkutilojen syrjäisimmässä nurkassa Juuso nojasi otsansa kylmään kaakeliin ja puhalsi keuhkonsa tyhjiksi. Adrenaliini värisytti yhä, ja Juuso sääti veden viileämmälle kai uskotellakseen itselleen, että tärinä johtui kylmästä. Kieltämättä hän halusi myös pitää aisoissa fyysiset reaktiot, joita Samulin kanssa jaetun hetken ajatteleminen sai aikaan. Hänestä tuntui, että Samulinkin keho oli reagoinut, ja se tieto hankaloitti hänen viilentymisyrityksiään ja hengitysharjoituksiaan huomattavasti.

Ovi ei käynyt, ja Juuso sai peseytyä rauhassa. Kun hän palasi pukuhuoneeseen pyyhe lanteillaan ja näki Samulin istumassa penkillä täysissä pukeissa puhelimeensa syventyneenä, huolen ja pettymyksen häivähdys käväisi jossakin hänen rintakehässään, mutta osa hänestä oli myös helpottunut. Saattoi olla, että parissa suudelmassa oli jo tarpeeksi sulateltavaa yhdelle päivälle.

Samuli oli vaihtanut ylleen yhtä sporttiset mutta paremmin ulkoiluun soveltuvat vaatteet. Juuson huomattuaan hän nousi ja heitti repun olalleen. Juuso ei ollut varma, kuvitteliko hän vain vai pyyhkäisikö Samulin katse näennäisen huolimattomasti hänen paljaan ylävartalonsa yli. Samuli hymyili tuttua toispuoleista hymyään, napautti sormillaan reppunsa olkahihnaa ja nyökkäsi ovelle päin.

”Mä hölkkään kotiin loppulämmittelynä”, Samuli sanoi. ”Säästän suihkuttelut sinne.”

Juuso nyökkäsi, katseli Samulia ja virnisti sitten. ”En mä olisi sun päälle hyökännyt, älä huoli.”

Samulin hymy värähti, aivan kuin se olisi ensin voimistunut ja sitten taas hiipunut. ”En mä sillä.”

Juuso alkoi etsiä deodoranttia treenikassistaan ja kysäisi olkansa yli: ”Onko sulla pitkä kotimatka?”

”Pari kilsaa.”

”Millainen kämppä?”

”Pieni kolo kahden hengen solussa. Mä jonotan yksiötä, mutta kyllähän tää menettelee. Ainakin mulla on hupaisa kämppis. Se opiskelee fysioterapeutiksi ja käyttää mua koekaniinina mielenkiintoisissa jumppaliikkeissä.”

Juuso nauroi ja mietti samalla kuumeisesti, pitäisikö hänen luopua pyyhkeestään Samulin nähden. Yhtäkkiä hän vaistosi Samulin läsnäolon aivan takanaan ja tunsi hengityksen niskassaan, ja hän jähmettyi.

”Oli hyvä peli”, Samuli kuiskasi ja hipaisi huulillaan Juuson korvantaustaa.

Niine hyvineen Samuli lähti. Juuso lysähti penkille, haroi hiuksiaan ja tasasi hengitystään.

Samuli oli tainnut sittenkin pitää huolen siitä, että heidän pelinsä oli päättynyt tasan.