Kirjoittaja Aihe: Suudelmia kaatosateessa (S • Sola/Aleksa • femme • 4 x ficlet)  (Luettu 1814 kertaa)

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 198
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Nimi: Suudelmia kaatosateessa
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Sola/Aleksa
Ikäraja: S
Genre: Draama, femme, fluff, romantiikka, (lievä) angst, hurt/comfort
Yhteenveto: Kaiken jälkeen kaatosade saa aivan uuden merkityksen.
Osat: 4 x ficlet

A/N: Pikkuhiljaa alkaa kirjoitussuoni sykkiä, ja sain kuin saikin tässä muutaman päivän sisällä aikaiseksi tekstiä. Aloin tämän myötä myös valloittamaan itselleni hieman vieraampaa genreä, femmeä, johon siis olen hyvää vauhtia rakastumassa. :D Alun perin tämän piti olla pikkuisen lyhkäsempi, mutta inspiraatio otti ja lähti raiteiltaan ja lopputulos on tämä. Tässäpä teille pikkuisen tyttörakkautta, toivottavasti tykkäätte. :D

// 18.2.2018 - Samaan universumiin liittyy myös Muste ihollasi (S) -raapalekokoelma.





Banneri by Felia

Suudelmia kaatosateessa




Sola seisoo juna-asemalla, asemarakennuksen kulmalla, vilkuilee vähän väliä kelloa puhelimestaan. Hetken kuluttua puhelimesta kuuluu kilahdus viestin saapumisen merkiksi, ja hän hymyilee avatessaan lukituksen, jotta voi lukea viestin.

          Tämän pitäis olla siellä noin 19.20, toivottavasti et jäädy sinne. Tuolla on ihan kauhee keli. :/ Mut kohta nähään. ^__^

Sola huokaisee hieman päätään pudistaen. Aleksa aina jaksaa huolehtia hänen hyvinvoinnistaan, ja se tuntuu ihanalta. On hyvä, kun toinen välittää, ja tieto siitä tarjoaa lohtua niin pitkältä tuntuvaan odotteluun, ja siihen kauheaan keliin, joka on päättänyt vallata syysillan.

Tuuli saa sateen piiskaamaan ikävästi päälle, ja Sola kiroaa mielessään, yrittää painautua lähemmäs asemarakennuksen seunustaa, jotta saisi edes hieman enemmän suojaa kylmän syksyiseltä vedeltä. Aseman valot hohkavat himmeän sumuisina sateessa, juuri ja juuri valaisten ympäristön. Asemarakennuksen seinissä on halkeamia, maalipinta näyttää paikoin hyvin haalistuneelta, muutama lamppu ja näyttötaulu näyttää olevan rikki, läheinen roskakorikin repsottaa liitoksistaan. Jos Solalta kysyttäisiin, paikka olisi selkeästi remontin tarpeessa.

Pian rätisevä kuulutus ilmoittaa junan saapuvan raiteelle yksi, ja Solan vatsanpohjaa kutittaa jännityksesta ja innostuksesta. Seuraavat minuutit junan tulosta näköpiiriin ja tämän pysähtymiseen tuntuvat pieneltä ikuisuudelta.

Kun tuttu hahmo erottuu lopulta tummasta ihmismassasta, Solan jalat toimivat automaattisesti ja hän ryntää suorinta tietä toisen odottavaan syliin. Aleksa kietoo kätensä tiukasti hänen ympärilleen, ja nostaa häntä vähän ilmaan saaden hänet nauramaan. Päästyään takaisin omille jaloilleen Sola asettaa kätensä Aleksan poskille, silittää sateen kastelemaa ihoa peukaloillaan, ja uppoutuu tämän lempeän onnelliseen katseeseen.

Vihdoinkin ikävä on tiessään.

Sola vastaa Aleksan hymyyn tämän kasvojen lähestyessä häntä, ja kaikki ympärillä oleva katoaa, kun pehmeät huulet painuvat vasten hänen omiaan.

Syyssade kietoo heidät omaan kuplaansa.


X X X
 

Kevyt sitruunan tuoksu leijailee hyöryävästä teemukista, jota Sola pitää lähellä kasvojaan istuessaan ruokapöydän ääressä. Varovasti hän ottaa siemauksen kuumasta teestä, katse visusti suunnattuna ulkona vallitsevaan syysvärien ja harmaan taivaan kirjoon. Sade piiskaa puiden jo harventunutta lehtipukua, ja Sola päästää ulos syvän huokauksen. Samainen keli on jatkunut jo alkuviikon ajan, mutta jos sääennusteisiin on luottamista, sen pitäisi selkiytyä viikon loppua kohden.

Solalla on ikävä aurinkoa – sitä, miten se saa syksyn värit heräämään eloon, ja sitä, miten se muistuttaa vielä menneen kesän lämmöstä. Ajatuskin saapuvasta talvesta, kylmyydestä, saa vilun väristykset juoksemaan Solan iholla. Kuuma tee maistuu entistäkin ihanammalta – se rauhoittaa mieltä ja tarjoaa lämpöä ainakin hetken ajaksi.

Kädet laskeutuvat Solan hartioille, siitä hänen rintakehälleen ja kietovat jonkinasteiseen halaukseen. Hellä suudelma painetaan vasten hänen oikeaa poskeaan, ja Solan huulet taipuvat hymyyn. Toisen vartalosta huokuva lämpö tuntuu taivaalliselta.

”Huomenta, rakas.”

Sola naurahtaa. ”Nyt on jo iltapäivä.”

”Heräsin juuri, joten mulle tää on aamu.”

Sola pudistaa päätään hymyillen, laskee teemukinsa eteensä pöydälle. Aleksa päästää hänestä irti, istuutuu heti lähimpään tuoliin ja levittää käsiään.

”Tule tänne.”

Sola nousee ylös ja istahtaa Aleksan syliin, vie toisen kätensä tämän harteille ja laskee otsansa vasten Aleksan otsaa. Kun Aleksa sulkee hänet tiiviisti syleilyynsä, Sola huokaisee ja sulkee silmänsä.

Vaistomaisesti huulet löytävät vastineensa – niiden pehmeä kosketus vie mukanaan, sitruunatee jää hylättynä pöydälle ja sateen kohina on kuin taustamusiikkia, jonka tahdissa he yrittävät tanssia.


X X X


Sola kiroaa mielessään sadetta jo ties kuinka monetta kertaa päivän aikana. Hän on joutunut juoksemaan päivän mittaan paikasta toiseen – ensin aamulla pariksi tunniksi kouluun, sieltä vähäksi aikaa kaverin luo, sen jälkeen kauppaan, lopulta kotiin ja nyt parhaillaan hän talsii sateesta kiiltävää jalkakäytävää määränpäänään keskustan kahvila. Sateenvarjosta ei ole ollut paljoa hyötyä tuulen takia – hänen syystakkinsa alkaa uhkaavasti olla jo niin märkä, että sateen kylmyys pureutuu iholle, ja saa hänet hytisemään.

Seuraavasta kadun kulmasta hän kääntyy vasemmalle, josta on enää muutama sata metriä kahvilaan. Lähestyessään paikkaa hän huomaa sen oven läheisyydessä muutaman henkilön olevan röökillä – heidän joukossaan on myös Aleksa, jonka huulille kohoaa leveä hymy, kun tämä näkee Solan.

”Mä jo ehdin luulla, ettet sä tulisikaan”, Aleksa sanoo, tunkee sähköröökin taskuunsa ja kaappaa Solan halaukseen.
”Sori, mulla oli tosi kiireinen päivä ja tää sää on ihan järkyttävä. Mut pääasia, että oon nyt tässä sun kanssa.”

Aleksa rutistaa Solaa tiukemmin vasten itseään, ja kun he lopulta malttavat hellittää otettaan toisistaan heidän huulensa tapaavat kylmän sadeveden maustamassa suudelmassa. Molempien huulilla karehtii hymy, kun he vetäytyvät suudelmasta, mutta Sola näkee toisen katseessa piilevän huolen.

”Nyt mennään sisälle, ettet palellu kokonaan.”

Aleksan sanat ovat kuin musiikkia Solan korville eikä hän voisi olla tyytyväisempi päästessään lopulta lämpimään sisätilaan. He valitsevat linjastosta mieleisensä juomat ja herkut, ja asettuvat istumaan yhteen nurkkapöydistä. Sola käy heti herkkunsa kimppuun, ottaa lusikallisen suklaakakkupalastaan, ja nauttii sen makean pehmeästä mausta.

”Taitaa olla hyvää?” Aleksa toteaa pienoinen virneenpoikanen huulillaan.

”Tällaisen kiireisen päivän jälkeen mikä vain maistuu taivaalliselta.”

”Sä oot kyllä ansainnu nyt pientä hemmotteluu. Siks me mennäänki tän jälkeen mun luo ja mä pidän huolen siitä, että sä saat nauttia loppuillasta vielä enemmän.”

Sola pudistaa päätään hymyillen, tietää, mitä toisella on mielessään.

”Sä oot ihan mahdoton.”

”Ja sä tykkäät siitä.”


X X X


Puheensorina on täyttänyt koulun ruokalan valmistujaisjuhlan myötä. Sola antaa katseensa kiertää suuressa tilassa, yrittää etsiä joukosta yhtä tiettyä kasvoa, mutta tuloksetta.

”Eihän kukaan teistä ole sattunut näkemään Aleksaa tänään?” hän kysyy katsoen vanhempiaan ja siskoaan.

”Ei olla”, hänen äitinsa vastaa, ja sisko vain tyytyy kohauttamaan olkiaan. Sola huokaisee ja kaivaa puhelimen juhlalaukustaan. Ei uusia saapuneita viestejä. Pettymys ja pieni pelko kalvaa hänen sisintään, saaden hänet entistäkin hermostuneemmaksi.

Pian kaikkia kehotetaan istumaan alas kuuntelemaan rehtorin puhetta. Sola vilkaisee kelloa istuutuessaan lähimpään tuoliin ja iloitsee siitä, että noin puolen tunnin sisällä hän olisi vapaa lähtemään.

Rehtorin puhe menee häneltä suurimmilta osin ohi, mutta hän ei juuri sillä hetkellä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin Aleksaa. Heidän eilinen riitansa on vielä tuoreena mielessä, kolkuttamassa omatuntoa ja leväten raskaana painona sydämellä. Sen ajatteleminen sattuu, ja jos hän vain voisi, hän kernaasti ottaisi kaikki pahat sanat takaisin.

Välittömästi luvan saatuaan Sola poistuu ruokalatilasta, nappaa takkinsa naulakosta, pukee sen päälleen ja menee ulos lähimmästä ulko-ovesta. Hän päästää ulos ilman keuhkoistaan, istahtaa viileälle betonimöhkäleelle välittämättä siitä, että hänen juhlamekkonsa todennäköisesti tahriintuu hieman. Sade ropisee vasten metallikatosta, ja se tuntuu vähän rauhoittavan hänen sisällään vellovaa myrskyä.

Hän pitelee puhelintaan yhä kädessään, ja alkaa aikansa kuluksi selailla nettiä.

”Sola.”

Sola on lähellä pudottaa puhelimensa säpsähtäessään tutun äänen kutsuvan häntä nimeltä. Hän nousee välittömästi ylös ja siirtää katseensa lähestyvään Aleksaan. Aleksa pysähtyy hänen eteensä tarjoten pienen hymyn.

”Sä tulit sittenki.”

”Tietenkin mä tulin. Se eilinen… Mä tiedän, ettet sä tarkottanu sitä. Ja olisinhan mäkin voinut sen fiksummin ottaa.”

”Anteeksi”, Sola vielä sanoo, vaikka Aleksan sanojen myötä suurin taakka hänen sydämeltään putoaa. Aleksan hymyilee nyt kunnolla.

”Oikeastaan oli hyvä, että se eilinen tapahtu. Se sai mut tajuamaan, mitä mulla oikeesti on – miten paljon tää kaikki oikeesti merkitsee. Se sit sai mut tekee päätöksen, ja sen takii mä en päässy tänne aiemmin, kun mun piti käydä kaupungilla ensin.”

Aleksa kaivaa takkinsa taskuaan ja Sola tietää välittömästi, mitä tuleman pitää, kun tämä polvistuu hänen eteensä. Tämä tarttuu Solan käteen vapaalla kädellään ja Sola on täysin sanaton.

”Oot mulle tärkein, ja mä oon valmis jakamaan mun elämän sun kanssa, tuli vastaan mitä tahansa. Ja mikään ei tekisi mua onnellisemmaksi, kun se, että voisin kutsua sua vaimokseni.”

Kyyneleet kohoavat Solan silmiin, kun Aleksa paljastaa kädellään lepäävän siron sormuksen. Sola ei saa sanoja ulos suustaan, joten hän tyytyy vain nyökkäilemään ja tarjoaa toiselle vasemman kätensä, jotta tämä voi pujottaa sormuksen hänen nimettömäänsä. Kun sormus on paikallaan, Aleksa vie kätensä Solan niskaan ja vetää hänet huumaavaan suudelmaan.

Kaiken jälkeen kaatosade saa aivan uuden merkityksen.
« Viimeksi muokattu: 18.02.2018 13:52:26 kirjoittanut Felia »

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 098
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oii, ihania osia! ;__; Mulle tuli niin monesta kohtaa mieleen mä ja mun tyttöystävä, että en ees jaksa luetella :D Kirjoitathan näistä tytöistä lisää? Nää vaikuttaa mielenkiintoisilta ja kivoilta persoonilta. Ja samaistun Solan suklaakakun syöntiin, mä rakastan herkkuja (ehkä vähän liikaakin :D)
Kiitos näistä, ja anteeksi että kommentti on laadultaan... No ei niin laadukas ;D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 198
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Lunalotta: Oi, ihanaa, että nämä muistutti sua omasta suhteestasi. On aina hienoa kuulla, että lukijat pystyy samaistumaan henkilöihin tai tapahtumiin. :D Kyllä suunnitelmissa on kirjoittaa näistä vielä lisää, hyvä että tyttöset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Ja tuo Solan suklaakakun syönti juonsi juurensa mun omasta herkkurakkaudesta. :D Kiitos suuresti ihanasta kommentistasi! ♥

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Oi, vau, mikä tuli bongattua O.O

Hirmuisen fluffinen ja sellainen romantiikassa uiskenteleva ficci, jossa kuitenkin on hienovaraista säröä tavallaan ulkopuolisina tekijöinä. Tuo sade nyt ainakin jatkuvana teemana, kuinka ulkona on kylmä ja ilma on kurja ja vähän ehkä vituttaakin, mutta kun se toinen on niin ihana ja korvaa kaiken. Ja se suklaakakkukin oli niin namia <3 meinaan, että tykkään tästä hentoisesta vastakohtaisuudesta, mut koska oon ennen kaikkea fluffin suurkuluttaja, niin nautin siitä, että koko ajan positiivisuudella on tarinassa niskaote! Viimeisen luvun taustariitakin, Solan pieni paniikki siitä, että mitähän tässä nyt on tapahtunut... sekin on siellä läsnä, mutta kuitenkin taustalla ja sitten ohi, kun Aleksa ilmestyykin ja ... kosia päksäyttää! Aww <3

Tykkään muuten hirmuisesti Solan nimestä. Vähän pisti hymyilyttämäänkin tuossa Solalla on ikävä aurinkoa -kohdassa, meidän auringon nimihän latinaksi on Sol (minkä varmaa jo tiesitkin x)) ja pieni pääni alkoi tästä heti kaikenlaisia fantasiaelementtejä hakemaan, kuinka Sol on auringosta lähtöisin ja vähän kuihtuu sateella ja pilvien alla, mutta kuinka Aleksa lainaa lämpöään tarpeeksi, että Sol jaksaa seuraavaan aurinkoiseen päivään asti... kaikkea tämmöistä xD

Mutta hei, jee! Tosi kivoja ficlettejä, tunnelma oli oikein mukava ja sellainen, hm, elokuvamainen! Mä näin nää tytöt milloin missäkin paikassa, kaverin koulun edessä (jossa itsekin olin hänen päättäjäisissään), tutussa kahvilassa (jossa yleensä miittaillaan), asunto oli yllättäen yhden oman originaalifemmeparini asunto, mut he voivat kyllä jakaa sen, nou probs! ;D Mut siis tarkoitan, että teksti oli elävää, se maalasi kuvia. Tyksin kovasti!


Kiitos näistä <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 198
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Beelsebutt: Ihanaa, että tykkäsit ideasta! Näitä pätkiä oli hauska kirjoittaa tuon teeman kautta, ja tuttuun tapaan rakastan itse fluffyä ja en jotenkin osaa kirjoittaa tekstiä, jossa sillä ei ole pääpaino. Pientä angstia ja hurt/comfortia voi olla, mut jollain tapaa se pitää aina korjata fluffisemmaksi. :D Miekin rakastan Solan nimeä. En tosin tiennyt tuosta auringon latinalaisesta nimestä, vaan valitsin nimen ihan puhtaasti erikoisten nimien listasta, koska se kuulosti musta niin kivalta. :D Olen jotenkin täysin tykästyny hieman erikoisempiin nimiin. Tuo tulkintasi nimestä ja eritoten tuosta yhdesta lauseesta kuulostaa ihanalta. Vaikka mulla itselläni ei ollut mitään fantasia-visiota, niin on hauska kuulla, että olet pienen fantasia-elementin tässä nähnyt. Ja mahtavaa, että teksti on vaikuttavut eläväiseltä, sillä siihen olenkin pyrkinyt. :D Suuresti kiitoksia ihanasta kommentistasi! ♥

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 023
Toivekommenttikampanjasta viimeinkin tervehdys, ja ihan hirmuiset pahoittelut kommentin myöhästymisestä! Nyt kuitenkin otan agendakseni saada tähän sulle hyvän kommentin, joten katotaan mihin päädytään :D

Ensinnäkin haluan heti nostaa esiin, kuinka paljon tykkäsin näiden täyteläisyydestä. Jokaisessa osassa korostuu kivasti kuvailussa jokin tietty asia, johon nää ficletit oikeastaan kiteytyvät: ekassa rautatieasema, tokassa tee, kolmannessa kaupunkikuva ja neljännessä metallikatos. Ja sun tyyliin tuntuu kuuluvan tosi voimakkaasti juuri tuollainen kuvailevuus - riippumatta sanaluokasta, suureen osaan sun käyttämästä kielestä sitoutuu deskriptiivisiä merkityksiä, mikä tuo tekstin lukijaa lähelle. Tällöin on helppo hahmottaa, mitä tekstissä tapahtuu, kun tavallaan pääsee sisään tilanteisiin kuin tarkkailijaksi, näkemään miten Sola ja Aleksa juttelee ja pussailee sateessa. Tosin, tässä kohtaa haluan mainita siitä, että ihan aina et kuitenkaan osu nappiin; esimerkiksi ekasta ja tokasta ficletistä tällaiset kohdat

Lainaus
Sola vastaa Aleksan hymyyn tämän kasvojen lähestyessä häntä, ja kaikki ympärillä oleva katoaa, kun pehmeät huulet painuvat vasten hänen omiaan.

Kädet laskeutuvat Solan hartioille, siitä hänen rintakehälleen ja kietovat jonkinasteiseen halaukseen. Hellä suudelma painetaan vasten hänen oikeaa poskeaan, ja Solan huulet taipuvat hymyyn.

tökkii mun mielestä vähän - kuitenkin läheisyydessä on kyse juuri toisen ihmisen läsnäolosta, ja tietyt kielelliset valinnat tässä (lauseiden subjekteina kehonosia, passiivin käyttö) tavallaan häivyttävät hahmot tai jättävät heistä jäljelle pelkkiä huulia tai muuta vastaavaa. Tällöin syntyvä mielikuva on vähän ontuva, kun kai nuoret naiset tässä ihan kokonaisiä ihmisiä ovat. :D Yleisellä tasolla teksti on kuitenkin oikein toimivaa, ja esimerkiksi dialogi ja miljöön kuvaus on tässä luontevia ja soljuvia. Eritoten tykkäsin kolmannessa ficletissä ilmauksesta "kylmän sadeveden maustama suudelma", jossa maustaminen saa jännän uuden merkityksen. Hienoa!

Kerronnallisesti tykkään siitä, kuinka näissä on tuollainen yhtenäinen teema (kivaan otsikkoonkin päätyneet kaatosadesuudelmat) ja kronologisuus, jossa näkee tyttöjen suhteen kehittyvän. Jotenkin saan tästä mielikuvan, että Sola ja Aleksa on aluksi kaukosuhteessa ja joutuvat just matkustamaan toistensa luo, mutta sitten päätyvät samaan kaupunkiin asumaan, tosin eivät saman katon alle. Jostain hassusta syystä jäin pohtimaan tuosta vikasta ficletistä, kuka olikaan valmistumassa - pitkään mietin, oliko Aleksa myöhästynyt omista valmistujaisistaan, mutta miksi sitten Solan perhe olisi ollut paikalla? Joten tästä päädyin siihen ahaaelämykseen, että ilmeisesti Sola sitten oli se, joka valmistui? Äh, samapa tuo - ehkä olit jättänyt tarkoituksella tuon vähän rivien välistä tulkittavaksi, mutta eipä sillä niin väliä, kun ne valmistujaiset eivät sitten olleetkaan vikan ficletin tärkein juttu! Toisaalta pidin vikaa ficlettiä vähän irrallisena, kun siinä on viittauksia johonkin edellisillan riitaan ja muutenkin hyppäys ekan kolmen ficletin suhteellisen kepeästä etenemisestä yhtäkkiä lukijan nenälle pompsahtavaan kosintaan on vähän töksähtävä. Mutta olihan tuo aivan ihana romanttinen kohtaus vielä tuollaisessa tilanteessa, kun ainakin Sola on pukeutunut juhlavasti :>

Kaikkiaan tykkäsin tosi paljon, kiitokset tästä (ja vielä kerran pahoittelut, että tämä nyt näin viivästyi!) <3

// Aa, hei, sen verran tuli vielä mieleen lisätä, että tykkäsin tästä aika klassisesta vastakohta-asettelusta, mikä näissä hahmoissa syntyi. Sola passiivisempana, Aleksa aktiivisempana hahmona. Ja tämä kuitenkin rakentuu aika tehokkaasti näissä - esimerkiks ekassa rapsussa Aleksa on se, joka matkustaa, ja vikassa rapsussa Aleksa on se, joka kosii. Jännää!
« Viimeksi muokattu: 01.03.2018 19:38:18 kirjoittanut Ronen »

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 198
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Ronen: Ei haittaa yhtään kommentin myöhästyminen. :D Hienosti olet jaksanut tekstiä analysoida, ja nostaa esille asioita. Itse koen, että kuvailu on ehdottomasti mun vahvuus, ja siksi sillä tuleekin leikiteltyä kirjoittaessa enemmän ja dialogi sitten jää vähäisempään osaan. Hienoa kuulla, että olen onnistunut tuomaan tekstin lähelle lukijaa, ja hyvä kun nostit esille myös nuo tökkivät asiat. Ne olivat puhtaasti tyylillä leikittelyä - haluan aina kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja - ja tällä kertaa ne eivät sitten ehkä toimineet niin hyvin kokonaisuuden kannalta, mutta ei se mitään - aina voi kehittyä paremmaksi. :)
    Ihana kuulla, että dialogi on ollut luontevaa ja soljuvaa, koska se on mulle aina ollut vähän haasteellisempi puoli kirjoittamisessa. :D Tuo kaukosuhde-vaikutelma oli mielenkiintoinen, sillä itse olen ajatellut kaksikon jo asuvan samassa kaupungissa, mutta kun sitä ei tekstissä mainita, niin tulkinnan vapaus on lukijalla. :D Viimeisen ficletin kohdalla ymmärrän tuon irrallisuuden tunteen. En ihan tarkkaan enää muista sen alkuperäistä suunnitelmaa, mutta joka tapauksessa jouduin aikalailla karsimaan sisältöä pois, sillä muuten tuo olisi venähtänyt aika pitkäksi. Toisaalta taas kolmannen ja neljännen ficletin välillä ajattelin, että aikaa on kulunut enemmän (ehkä pikkuisen vajaa vuosi), ja siksikin se voi tuntua irralliselta.
   Haha, tosiaan, Sola oli se, joka valmistui, vaikka sitä ei ihan niin suoraan kerrottukaan. ;D Ja mahtavaa, että tykkäsit tuosta vastakohta-asettelusta, ja tekstistä muutenkin. Suuren suuren kiitokset sulle rakentavasta palautteesta! :D
« Viimeksi muokattu: 03.03.2018 12:46:21 kirjoittanut Felia »

Aurinkolapsi

  • oathbound
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 377
Kommenttikampanjasta terve! Niinkun siellä jo sanoinkin, niin on pitkään pitäny lukea sulta jotain. Päätin sitten vähän haastaa itseäni ja lukea kerrankin femmeä, mitä en usein oikein osaa lukea - mutta en pettynyt! Tämä oli oikein mukava lukukokemus ja kompakti kokonaisuus. :> Suudelmia kaatosateessa on tosi suloinen otsikko ja tuo banneri on aivan hurjan hieno. Tykkäsin näiden tyttöjen nimistä tosi paljon, tuollaiset vähän erikoisemmat mutta kuitenkin suomalaiseen suuhun helpot!

Pidin myös tosi paljon siitä, että nää kaikki sito yhteen se sade, vaikka toki sen otsikostakin olisi saattanut päätellä. Kuitenkin oli kiva, että ensimmäisessä sataa juna-asemalla, toisessa sade on taustamusiikkina, kolmannessa he ovat taas sateessa ja neljännessä sade hakkaa katokseen, kun Aleksa kosii. Niin tosiaan, kun tuossa viimeisessä puhuttiin riidasta, ja siitä ettei Aleksa tullut Solan valmistujaisiin niin mietin jo, että meinaatko päättää tämän surullisella nuotilla siihen, että tytöt eroavat kaatosateessa. Ohimenevä pelontunne oli kuitenkin kokonaan turha, kun Aleksa kosi! Pakko sanoa, että tykkäsin siitä todella paljon. Established relationship -tekstit on mulle lähellä sydäntä, joten oon kyllä tosi ilonen että valitsin tämän! Tykkäsin kyllä eniten tuosta sitruunateeficletistä ja sitten seuraavaksi eniten suklaakakkuficletistä (ehkä koska rakastan ruokia ja juomia yksityiskohtina tekstissä.)

Lainaus
Varovasti hän ottaa siemauksen kuumasta teestä, katse visusti suunnattuna ulkona vallitsevaan syysvärien ja harmaan taivaan kirjoon. Sade piiskaa puiden jo harventunutta lehtipukua, ja Sola päästää ulos syvän huokauksen. Samainen keli on jatkunut jo alkuviikon ajan, mutta jos sääennusteisiin on luottamista, sen pitäisi selkiytyä viikon loppua kohden.

Solalla on ikävä aurinkoa – sitä, miten se saa syksyn värit heräämään eloon, ja sitä, miten se muistuttaa vielä menneen kesän lämmöstä.
Tämä oli ehkä lempikohtani! Rakastan tuota luontokuvailua, varsinkin ulkona vallitsevaan syysvärien ja harmaan taivaan kirjoon - jotenkin vaan tosi nättiä. <3 Muutenkin sun kuvailu oli tosi sujuvaa ja tunnelmallista, ja samanlainen tyyli jatkui koko tekstin ajan ja sopi siihen todella hyvin. Olet kyllä tosi lahjakas!

Kiitos tästä lukunautinnosta <3
'cause there's a crown covered in glitter and gold
i'm gonna wear it, whether you like it or not

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 7 990
  • Kellopelihurmaaja
Kommenttikampanjasta hei!

Valitsin tämän, koska teki mieli lukea jotakin lempeää femmeä, ja juuri sitä sain mitä etsinkin. :D Pidin myös jo alusta alkaen tämän parivaljakon nimistä ja erityisesti hymyilytti se, että Sola kaipasi aurinkoa - onhan aurinko jo osa hänen nimeään, sol. Nimet sopivat myös kauniisti yhteen, kun Sola on tuollainen soljuva ja pehmeä, ja Aleksassa on vähän enemmän kulmikkuutta ja särmää sitä tasapainottamaan. :)

Pidin tuosta sateesta, joka rummutti ja hymisi tuolla taustalla, ja siitä, miten se konkreettisesti vaikutti hahmojen elämään, eikä jäänyt vain pelkäksi kielikuvaksi. Näissä oli ihanaa arkisuutta, jota rakkaus ja lempeät hetket pehmensivät, ja etenkin toisen ficletin loppu oli minusta aivan ihastuttava! Ja tietenkin koko sarjan loppu, vaikka en yhtään osannut odottaa kosintaa - mutta eipä ilmeisesti Solakaan. :D (Vaikka samaan aikaan osasi.)

Nämä olivat tosi suloisia ja lohdullisia ficlettejä, joihin olit saanut lyhyessä tilassa mahtumaan tosi paljon. Pitää selvästi käydä lähiaikoina lukemassa myös tuo tästä kaksikosta kertova raapalesarja, sen verran paljon heihin ihastuin!

Kiitos näistä! ♥


Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 198
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Aurinkolapsi: Isot pahoittelut, että vastaukseni tulee näin useampi vuosi myöhässä. Ihanaa, että haastoit itseäsi ja valitsit femmeä ja juuri tämän tekstin! Mahtava kuulla, että tämä ei ollut pettymys ja pidit otsikosta ja tyttöjen nimistä sekä kokonaisuudesta. :D Voi apua, en oikein tiedä, mitä sanoa... Ilmeisesti onnistuin pitämään kosinnan pienenä yllärinä, jee, hyvä mie! Ihanaa, että pidit myös kuvailusta - se kun tosiaan on se osa-alue, jota rakastan kehittää ja värittää erilaisilla ilmaisuilla. Olen todella otettu kehuistasi. Tuhannet kiitokset! ♥

Kaarne: Hienoa, että valitsit tämän tekstin! Ja ihanaa, että nimet on sustakin kuulostaneet kivalle! Itse tosiaan pidän hieman erikoisemmista nimistä, ja halusin sitten valita päähenkilöille sellaiset nimet. Naiset on aika erilaisia, joten siksipä he hyvin kai täydentävätkin toisiaan. ;) Mahtavaa kuulla, että tuo sade oli onnistunut elementti, ja että kosinta pääsi (tavallaan) yllättämään. :D Tuhannet kiitokset ihanasta kommentistasi! ♥