Cedarella_Riddle: Kiitos paljon kommentista!
Jep, Natalie on vielä vähän etäinen minullekin, ja hermostunut joo. Kai nyt, kun lauma uusia tuttavuuksia
Ficin edetessä varmasti saadaan lisää selvyyttä Natalien luonteeseen ja muuhun, mutta tämä naikkonen ei suostunut vieläkään oikein tekemään selkoa itsestään. Toisaalta, Hannahilla on nyt paljon mietittävää joten pistetään sen piikkiin. Ja kyllä, Hannah on ihan lääpällään! Mutta voi Hannah, mikset vaan myönnä sitä itsellesi..
A/N: Se tunne kun hahmot haluaa olla hankalia. Natalie ei suostu tekemään selkoa itsestään, ja Hannah sen kuin vain pohtii, analysoi, miettii ja epäröi.
Tässä teille kolme uutta raapaletta! Pahoittelen mun tosi huonosta nimien (etenkin sukunimien) keksinnästä.
#5
”Nyt kun uutukaisemme on esitelty, eiköhän aloiteta vanha kunnon korttien tutkiskelu ja jakelu! Onkos jollakulla tiedossa tai jopa hallussa jokin uusi ennennäkemätön suklaasammakkokortti?”
Hannah ei pystynyt keskittymään, sillä hänen ajatuksensa liikkuivat aivan muissa sfääreissä. Miksi tuo nainen sai hänessä aikaan sellaisia kummallisia tuntemuksia? Ja miksi hän näytti etäisesti tutulta? Hannah työnsi ajatukset väkisin pois mielestään ja keskittyi kuuntelemaan Maron Swalen selostusta pian julkaistavasta täysin uudesta suklaasammakkokorttisarjasta.
”Tähän asti kortit ovat olleet aivan tavanomaisia kuvalla ja tekstillä varustettuja lappusia. Mutta tietooni on kantautunut, että olisi tulossa niin sanottu kultakorttisarja”, Swale selitti. Tieto synnytti joukossa innokkaita huudahduksia, joihin lukeutui myös Natalie. Hannahin kiinnostus oli vihdoinkin lukittu johonkin muuhunkin kuin vieressä istuvaan naiseen.
”Ja millaisia nämä kultakorttisarjat siis tulevat olemaan?” kysyi puolestaan Jane Airway, jolla tuntui olevan jokaista korttia kotonaan vähintään kaksi kappaletta. Jane oli se, jolta Hannah oli saanut suurimman osan puuttuvista korteistaan.
”Kuvan takaosa ja reunat eivät ole niissä valkoisia, vaan sarjan nimen mukaisesti kultaisia”, Maron vastasi. ”Ainoa miinus on, että nämä kortit ovat paljon harvinaisempia kuin tavalliset. Keskimäärin joka viidennessäkymmenennessä suklaasammakossa on kultakortti tavallisen sijaan.”
Hannah huomasi jälleen ajattelevansa, miltä Natalie McDonaldin kuva näyttäisi kultaisia reunuksia vasten ja mitä kortin takaosassa lukisi. Tuo uusi nainen oli todellakin herättänyt Hannahin uteliaisuuden.
#6
Maronin uutisesta seurasi innokasta keskustelua jäsenten kesken. Hannah yritti säilyä tässä todellisuudessa, mutta luovutti huomatessaan sen melkeinpä mahdottomaksi. Kun hän vilkaisikin Natalieta, alkoivat jostain sinne ilmestyneet perhoset häntä kutitella vatsanpohjassa. Mutta samaan aikaan hänen mielessään velloivat monenlaiset ajatukset. Miksi? Ja miten? Ja mistä tuo nainen oli niin tuttu? Ei sillä, etteikö toisesta ihmisestä kiinnostuminen olisi sallittua. Mutta Hannah ei oikein osannut sanoa, oliko se toverillinen, puhtaan utelias kiinnostus tutustua tuohon naiseen, vai oliko tuntemusten pohjalla jotain muutakin, syvempää. Ja jos oli, niin se jos mikä Hannahia kummastuttikin. Hän oli tuntenut tuon kaunottaren vasta tämän illan.
Kaunottaren. Hannahin teki mieli parkua.
#7
Olihan Hannahilla kokemusta romanttisista tunteista toista kohtaan. Kuinka ihminen osasi viedä jalat alta kun hänen suuntaan edes vilkaisikin, ja kuinka tätä ajatteli lähes joka minuutti. Aina tuli miettineeksi, mitä se toinen mahtoi tehdä juuri sillä hetkellä. Pahimpina hetkinä ruokakaan ei meinannut maistua, kun päässä pyöri vain se yksi tietty ihminen. Kyllähän Hannah muisti, miltä tuntui yrittää näyttää vain ne parhaat puolensa sille henkilölle. Ja kuinka paljon kamalammalta se tuntuikaan jos onnistui nolaamaan itsensä tämän seurassa! Kieli meni lähes poikkeuksetta aina solmuun, kun yritti muodostaa järkeviä lauseita ihastuksen kanssa keskustellessa.
Hannah tunnisti kyllä sydämen kiivaan tykytyksen kun Natalie hipaisi hänen kättään. Ja ne vanhat tutut perhoset hänen vatsassaan olivat tehneet paluun. Ja kieltämättä hän myös ajatteli tuota naista jo nyt jatkuvasti, ja tulisi luultavasti tekemään jatkossakin niin.
Kun keskustelu laantui, oli teeajan vuoro. Hannah odotti kärsivällisesti ensin, että lähes kaikki muut olivat jo ehtineet mennä kerhohuoneelta teesalongin puolelle. Viimeisten joukossa oli enää hän ja – niinpä tietenkin – Natalie.
Kuin vahingossa, Natalie hipaisi ohi kulkiessaan Hannahin olkaa. Perhosten ripaska oli alkanut. Hannah lähti naisen perään aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja istuutui jopa tämän viereen teesalongissa.
”Sinuun olisi mukava tutustua”, Natalie sanoi yllättäen. Hannah mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi.
Mutta hän on nainen!
