Kirjoittaja Aihe: Voltron: Hedelmätön erämaa, S, Keith (Shiro/Keith), ficlet  (Luettu 888 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 198
  • "Jos satutat häntä, saat tarjota kaljat."
Ficin nimi: Hedelmätön erämaa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Pääosassa: Keith, tulkinnanvarainen Sheith
Genre: Angst

Summary: Kerberoksen takia valo on hiipunut jäljettömiin ja sadekuuro tyrehtynyt. Keithin maaperä on palannut elottomaksi kairaksi, eikä sumun keskellä ole ketään kuulemassa hänen ääntään.

A/N: Luonnonvoimat toimivat jälleen kerran inspiraationa kirjoittelulle ja avasivat oven pienelle Sheithille.



***



Keith katselee mökkinsä ikkunan läpi suurimmaksi osaksi pilviharsojen harmauden peittämäää yötaivasta. Se enteilee sadetta, joka on sillä seudulla verrattain harvinaista. Kuiva ilma tuo alati mukanaan hiekkaa, joka tahraa vaatteet ja saa yskimään, mutta veden ropistessa maankamaraan kuivuus hellittäisi hetkeksi ja loisi mahdollisuuden uudelle kasvulle.

Ilman veden elvyttävää voimaa maa jää karuksi ja teräväksi. Se raivoaa sydämensä pohjasta, mutta ääni ei kanna kauas. Hengenvedot kävisivät tuota pikaa niin raskaiksi, että se joutuisi repimään kitansa ammolleen kyetäkseen sammuttamaan lakkaamatonta janoaan edes vähän. Yritys jäisi heikoksi, mutta taistelutahto kaikuisi yhä tomuisesta huohotuksesta.

Keith riistää silmänsä pilvien tahraamalta tähtikanvaasilta ja koettaa nukkua, mutta levoton tykytys rinnassa ei suo sille sijaa. Sade saa hänet ajattelemaan Shiroa, eikä hänellä ole voimia estää itseään antautumasta ajatukselle, jossa hän on kuivuuden riuduttama, hedelmätön erämaa, joka on kerran saanut kokea laupeuden hetkiä tasangoille satavan viileän kuuron myötä. Shiro oli ollut hänelle veden lisäksi valo tyhjyyden sumussa, jossa hän oli harhaillut liian pitkään.

Kerberoksen takia valo on hiipunut jäljettömiin ja sadekuuro tyrehtynyt. Keithin maaperä on palannut elottomaksi kairaksi, eikä sumun keskellä ole ketään kuulemassa hänen ääntään. Ajoittain hän kuulee Shiron äänen unissaan. Se on harhaa, mutta Keithille se on todellisempaa kuin moni asia hänen ympärillään. Usva on toisinaan tunkeutunut hänen mielensä lisäksi todellisuuteen.

Keith ei usko huhuihin tai juoruihin, jotka eivät tuo mukanaan kuin pahoja sanoja ja typeriä spekulointeja. Kerberokselle lentäneet ovat kenties kadonneita, mutta kuolleiksi hän ei heitä julista ennen kuin saa varmuuden. Eikä hän halua saada sitä, sillä se tarkoittaa, ettei Shiro palaa enää hänen luokseen. Siinä tapauksessa hänellä ei ole montaa syytä olla antautumatta hautaavan sumun kutsulle. Ilman Shiroa hän lakkaa tavoittelemasta raikasta vettä ja tyytyy osaansa julmana korpimaana, joka jättää jälkeensä myrskyjä ja haavoittavia kivensirpaleita. Vain Shiro on koskaan todella nähnyt jotain muutakin hänessä.

Jossain etäällä Keith kuulee ukkosen ylvään jyrähdyksen. Pilvet muuttuvat yhä tummemmiksi ja alkavat lopulta ripotella vettä tomuiselle tasangolle kuin viimein olisivat kuulleet sen rukoukset ja päättäneet vastata. Keith kuulee pisarat selkeästi, kun ne osuvat mökin kattoon. Niiden kaiku on omanlaistaan murheellista melodiaa, jonka instrumenttina toimii luonnonvoimien jylhyys. Horisontissa välähtävä salama saa hänet sävähtämään.

On kuin taivas aistisi hänen mielialansa ja heijastaisi sitä. Sateen veroinen hän ei ole, mutta yötaivas itkee raivon kyyneleitään, jotka virtaavat yhtä kiivaasti kuin sadepisarat hänen silmistään.



Softengine - What if I?

Our couch is cold, bedsheets are folded
The table is set for two
Your honest soul, so beautiful
I'm wondering, where are you

When I close my eyes
I wish I could see you
One more time
In my broken car just
You and I
For one last time
Where you are

My last night in town and the air is brown
Til I wear again my crown of shame
I turn around and the leaves fall down
I can't choose the way, every trail looks the same

City fall behind
Mile by mile, sign by sign
What was my lie passes by
Why am I still fine
Maybe I was wrong, when I started this fight
Asking what if I, what if I, what if I

When I close my eyes
I wish I could feel you
One more time
In my broken car just
You and I
For one last time
Where you are

(What if I)

Maybe memories will keep me alive
After killing me one too many times
Where you are
I know where you are

Still when I close my eyes
I wish I could find you
One more time
In my broken car just
You and I
For one last time
Where you are
Where you are

« Viimeksi muokattu: 21.07.2018 21:45:41 kirjoittanut Ayudara »
"Jos olisin tiennyt, että joudun syömään sanani, en olisi puhunut niin paljon."

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Vs: Voltron: Hedelmätön erämaa, S, Keith (Sheith), ficlet
« Vastaus #1 : 29.01.2018 22:07:08 »
Hahaa! Vai tulkinnanvaraista Sheithiä. Näinköhän osaan olla tulkitsematta (vinkki: en osaa, tulkitsen kuitenkin!) :P

Lainaus
ajatukselle, jossa hän on kuivuuden riuduttama, hedelmätön erämaa, joka on kerran saanut kokea laupeuden hetkiä tasangoille satavan viileän kuuron myötä. Shiro oli ollut hänelle veden lisäksi valo tyhjyyden sumussa, jossa hän oli harhaillut liian pitkään.
Joo, sinne meni veljelliset vibat. Vaan voi jestas mikä kohta! Keith on oikea kaunosielu >: ) tosin mä luulen että kuka tahansa ylhäisessä yksinäisyydessä keskelä autiomaata seuranaan vain tähdet olis kaunosielu. Ei kai sellaisessa tilassa voi ajatella kuin isoja ja laveita ajatuksia :F

Lainaus
On kuin taivas aistisi hänen mielialansa ja heijastaisi sitä. Sateen veroinen hän ei ole, mutta yötaivas itkee raivon kyyneleitään, jotka virtaavat yhtä kiivaasti kuin sadepisarat hänen silmistään.
Ihanaa vastakohdilla leikittelyä \o/

Oh, mama. Olipas jylhä ja ravisuttava ficci! Sellainen kuin myrsky, tai kuin Keith itse, soveliasta. Koska jos Shiro on Keithille se kostuttava sade ;) (hehe) niin Keith on kostuessaan ;) sitten se myrsky ja mylväys, joka riepottelee Shiroa mennen tullen ja palatessa ja ruokkii Shiroa, oikeastaan ruokkivat toisiaan, kunnes haipuvat sellaiseksi pehmoiseksi leppoisaksi tihkuksi <3 Oih. Tarviikohan tää kommentti ikärajoituksen?

Aivan kamalaa angstia PAITSI KUN TIETÄÄ että mitä pian tulee tapahtumaan. Sen takia luen tätä hymy huulilla ja Sheith-lasit silmissä. Ooh, mulla on tähänkin kuva! Mut en jaksa nyt ettiä. Etin joskus!


Kiitosta, hienoa Sheithiä <3


// Oh, siellä oli lyriikatkin. Joo. Kuuntelin biisin ja onhan tämä aivan loistava tulkinta biisistä! Ja hautaa sitten samalla ne viimeisetkin tulkinnanvaraisuudet parituksesta :P koska jösses, rakkauslauluhan tämä on <3 tai siis laulu kaipuusta. En mä pysty nyt kattomaan tätä mitenkään muulla tavalla x) kiitti biisusta, meni listalle!  8)

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 198
  • "Jos satutat häntä, saat tarjota kaljat."
Vs: Voltron: Hedelmätön erämaa, S, Keith (Sheith), ficlet
« Vastaus #2 : 29.01.2018 22:47:35 »
Tulkinnanvaraisesti tulkinnanvaraista. xD Ei minulla sen puolueettomuuden kanssa tainnut ihan 100% puhdasta jauhosäkkiä olla mukana...

Enemmän ehkä ajattelen sen eräänlaisen kaunosieluisuuden kumpuavan koko tekstin kerronnasta, eikä välttämättä että Keith itse ajattelisi erämaita ja sadekuuroja sillä tavalla syvällisemmin. En osaa selittää - toisissa ficeissä vain on sellainen eeppisempi lähestymistapa kuin toisissa. ;D Vaikka ehkä Keithkin on sisimmässään herkkä taiteilijasielu, joka näkee kauneutta karuudessa ja kuivuudessa. Tykkäsin kyllä tuosta parituksen dynamiikan määritelmästä, johon voi lätkäistä sen k-15-leiman kaikin mokomin, jos siltä tuntuu, eikun? Voi minun päiväni, ikärajoitukset kommentteihin! xD

Hauskaa vaihteeksi niinkin päin, että tulevaa ajatellen fiilikset ovat korkeammalla kuin mitä ficin lähtötilanteessa. Jos esimerkiksi miettii Kasarmi-Sheithiä, asetelma on ihan päinvastainen ja takaraivossa jyllää inha nyyhkyepätoivo. :P

En nyt yhtään osaa sanoin kuvailla, miten paljon hajosin tuolle tumblrille, hehe. :----D "Shiron" ilme on niin priceless...

Hyvä, että löysit kivan biisin listalle! Itsekin törmäsin tuohon pari päivää sitten ja jotenkin vähän jälkijunassa välähti miten hyvin se sopii ficciin ja Sheithiin ja aaaa. :D Joten oli sitten pakko linkittää mukaan! Kiitoksia, Buttis! <3

- Ayu
"Jos olisin tiennyt, että joudun syömään sanani, en olisi puhunut niin paljon."

Larjus

  • Ю́рьевна
  • ***
  • Viestejä: 2 716
  • En kaipaa teksteihini parannusehdotuksia tms.
    • twitter
No ni, lol, mä feilasin jo summaryn lukemisessa 😂 Onnistuin lukeman kairan koirana, ja ehdin jo todeta itelleni et sehän sopii hyvin, kun just edellisessä virkkeessä oli Kerberoksesta puhuttu 😂😂 Olis kyl itse asiassa aika erikoinen vertaus puhua siitä, että jonkun erämaa olisi palanut elottomaksi koiraksi...

En oo vieläkään saanut edes aloitettua Voltronia (eikä se ole edes kovin korkee prioriteetti mulle), vaikka säkin oot sitä joskus mulle suositellut, mutta eipähän se minua yhtään estele lukemasta sun tekstejäs :D Hahmoista oon tumblrissa ja twitterissä nähnyt niin paljon fanartia, että mä ehkä luulen muistavani, ketkä Keith ja Shiro oli ;D Pyörii niin paljon niit hahmoja päässä, ja varmuudella muistan vaan et kuka oli Lance, mut en kokenut tarpeelliseksi tarkistaa pärstäkertoimia. Jos muistan väärin niin sit muistan, ja tätä lukiessa mulle ei muutenkaan ollut mitenkään tärkeetä, miten ne nyt meniskään.

Pakko todeta, että mitään tulkinnanvaraista en huomannut tässä sit niin lainkaan :D Angstista huolimatta mua alkoi itse asiassa jopa vähän naurattaa, mutta se johtuu vain mun omista assosiaatiotaidoista. Nimittäin tossa sadevertauskohdassa mulla alkoi soida päässä se Pete Parkkosen Kohta sataa, ja se vähän niin kuin rikkoi tunnelmaa 🙈🙈 Sen myötä kaikki tulkinnanvaraisuudelta haiskahtavakin katosi sen siliän tien. Sade kai huuhtoi mukanaan pois. Koska jos jotakuta verrataan kuivuuden riuduttamaksi erämaaksi ja toista sitä kostuttavaksi sateeksi niin aijai, shippilasit keikahtaa helposti päähän vaikka ei edes hahmoja muistais ;D

Sit ku hetkeksi pystyin hautaamaan nuo Kohta sataa -mielikuvat, niin pystyin keskittymään ihan siihen itse angstiinkin. Tää oli niin ihanan täynnä kielikuvia, että tää ei ollut niin rankkaa luettavaa, vaikka sisältö itsessään aikas surkeaa voi ollakin (ja onkin). Se kyl sopii munlaiselle herkkiselle hyvin, säästää vähän mun sielua :D Tässä yhdistyy kivasti ympäristön kuvaus Keithin sielunmaiseman vertauksiin. Luonnonvoimat on kyllä aina toimiva vertailun kohde. Ja sit vielä toi, että myös sanotaan se, että taivas/säätila heijastaa hahmon tuntemuksia  👌👌 Viimeinen virke olikin varmaan lempparini koko ficissä, etenkin sen alku: "Sateen veroinen hän ei ole, mutta yötaivas itkee raivon kyyneleitään".

Oijoi, mä toivon (kuten aina) Keithille (ja Shirolle) hyvää onnellista loppua yhdessä. Onneksi Keith ei selvästikään suostu luopumaan toivosta, vaikka mieli mustana onkin. Toivottavasti hänet siitä hyvästä lopulta palkitaan, ja hän saa Shiro-sateensa taas luokseen 😊

Жүрегім сені таңдады.

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 198
  • "Jos satutat häntä, saat tarjota kaljat."
Lainaus
No ni, lol, mä feilasin jo summaryn lukemisessa 😂 Onnistuin lukeman kairan koirana, ja ehdin jo todeta itelleni et sehän sopii hyvin, kun just edellisessä virkkeessä oli Kerberoksesta puhuttu 😂😂 Olis kyl itse asiassa aika erikoinen vertaus puhua siitä, että jonkun erämaa olisi palanut elottomaksi koiraksi...
😂😂 ihana!

Voltron se varmaan edelleenkin pyörii netissä ympäri ämpäri. Itse lakkasin vilkuilemasta tumblria, kun alkoi ketuttaa kaiken maailman shippaussodat ja muut myrkyt, jota obsessoituneet fanit tykkäävät suoltaa minkä hyvänsä fandomin tapauksessa. Kannattaa joo vilkaista ja pitäisi itsekin katsoa tyyliin viidennestä kaudesta eteenpäin, jotta muistaisi juttuja paremmin... :D

Pete Parkkoset tulille ja sitä rataa. xD Ei tässä kai niin tulkinnanvaraista juttua ollutkaan kuin mitä olin ajatellut. Ainakin kirjoittajan omat shippauslasit paistavat läpi vähän liian hyvin.

Lainaus
Viimeinen virke olikin varmaan lempparini koko ficissä, etenkin sen alku: "Sateen veroinen hän ei ole, mutta yötaivas itkee raivon kyyneleitään".
Voi ei, kiitos vain. :D Itse luin tuon lauseen läpi ja ajattelin että ei nyt helkkari taas tuota taivas-itkee-ja-silmistä-sataa -kliseetä, jota olen hymysuin tunkenut ties miten moneen tekstiin. xD Pakko lopettaa moinen.

Kiitoksia, Larjus! <3

- Mai
"Jos olisin tiennyt, että joudun syömään sanani, en olisi puhunut niin paljon."