Kirjoittaja Aihe: Luoksesi jään (K11, Aala/Elvar, tunturidraamaa, 4/x raapaletta)  (Luettu 297 kertaa)

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 752
  • kuppi teetä kaipaukseen
Nimi: Luoksesi jään
Kirjoittaja: Isfet, eli minä myös omistan kaiken
Ikäraja: K11
Genre: angstinmakuista tunturidraamaa, muodonmuuttajia ja suloista romantiikkaa
Hahmot/Paritus: Aala/Elvar, (Idunna)
Yhteenveto: Elvar näkee kuoren ohi ja puristaa Aalan kättä, eikä hänen oikeastaan tarvitse vastustaa.

A/N: Tässä se on, ystävät rakkaat! Ei-niin-kauan odotettu ja kaivattu (tai no, ainakin minä olen kaivannut) jatko sarjalleni Luoksesi palaan (S). Yritin kovasti selittää asioita auki, jottei koko edeltävää raapalesarjaa tarvitsisi lukea tätä ymmärtääkseen. Luonnollisesti tämä spoilaa pahastikin edeltäjäänsä.

Haluan kiittää Lunalottaa, intohimoisinta ihailijaani ja eteenpäin potkijaani. Koska en saanut syntymäpäivätekstiäsi koskaan aloitettua, säästän idean ensivuoteen, ja kehotan nauttimaan myöhäisenä huomionosoituksena tästä sarjasta, jonka loppu on yhtä epäselvä vain usva valkean hangen yllä.

Ensiksi annan maistiaisiksi pätkän, jota voisi kai nimittää jonkinlaisesi prologiksi. Iiks, lopetan höpöttämisen tähän. Kiitos <3




Opettelua. Sitä hän tekee.

Aala opettelee jakamaan jokaisen hetken, jopa nukkumaan yhdessä Elvarin, sekä olosuhteiden pakosta Idunnan kanssa. Hän opettelee rytmittämään päivänsä askareiden sijasta askeleiden mukaan, niiden jotka kuljettavat hänet kauemmas entisestä elämästään, kodistaan.

Turvasta.

Hän opettelee elämään ilman rituaaleja, ilman henkien ohjeita ja käskyjä, ilman apua tarvitsevia, mutta epäileviä kyläläisiä. Aala opettelee elämään ilman ääntään.

Elvar vaikuttaa jälleen varovan enemmän, Aala huutaisi jos voisi tai voisi. Sen sijaan hän hymyilee takaisin kertoakseen kaiken olevan ihan hyvin, edelleen. Hän ei ole hajonnut vielä(kään), vaikka tunteet Aalan sisällä pyörivät, hiipuvat ja taas kasvavat, sekä muuttavat muotoaan ja väriään kuten revontulet.

Ehkä joitain paloja on revitty irti, ja loppuja sekoitettu hieman liikaa. Mutta kuori on yhä ehjä, jalat kantavat ja silmät ovat kuivat.

Elvar näkee kuoren ohi ja puristaa Aalan kättä, eikä hänen oikeastaan tarvitse vastustaa.
« Viimeksi muokattu: 18.01.2018 16:24:12 kirjoittanut Isfet »
Cause if you love somebody like me
Can only mean that you're crazy

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 821
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Iihihihiihiiiii mitä mä voin edes sanoa <333 otsikkohan on siis mun keksimä (kunniat siitä siis minulle, eikun) ja äää ihanaa että vihdoin aloitit tämän! Luulin, että sä pitkität tän alottamista vielä usealla kuukaudella, mut onneks et! Vois jossain välissä lukea LP:n putkeen :D Ja eiii en kestä:
 
Lainaus käyttäjältä:
Haluan kiittää Lunalottaa, intohimoisinta ihailijaani ja eteenpäin potkijaani. 

Ihku ja paras ystävä puuttu tosta :( no ei vaan, kiitos silti maininnasta, itsekin olet lutu ihana <3

Ja iiii:
Lainaus käyttäjältä:
Koska en saanut syntymäpäivätekstiäsi koskaan aloitettua, säästän idean ensivuoteen, ja kehotan nauttimaan myöhäisenä huomionosoituksena tästä sarjasta, jonka loppu on yhtä epäselvä vain usva valkean hangen yllä.
Kiitos, tämä kelpaa oikein hyvin ja haluan jopa täyttää 21 että saan nähdä mitä olit mulle keksiny :D

Ja sitten jos päästäisiin sinne itse tekstin pariin? :D Musta tää selitti hyvin LP:n asioita, tai sitten se johtuu ihan vaan siitä että oon ite lukenut koko sarjan (lukekaa kaikki muutkin se, se on paras! <3). Aala on henki, he ovat joutuneet pakenemaan tunturiin, ja Elvar ja Aala kuuluvat yhteen. Juuri oikeat asiat tuotu esille <3 Idunna voisi hipsiä heps hops pois, mutta ehkä se vielä kuolee (hui, mitä mä just ajattelin) tai sitten lähtee itse pois. Eihän Idunnan ollut pakko kylästä paeta, oishan se voinut sinne jäädä eikä häiritä Elvarin ja Aalan rakkaudentäyteistä pakomatkaa!

Lainaus käyttäjältä:
Aala opettelee elämään ilman ääntään.
MITÄ? Kai Aala nyt puhua saa? Vai jäikö multa jotain huomaamatta ja siltä leikattiin kieli pois :o

Okei, kun luin pitemmällle niin ilmeisesti Aala ei itse tahdo puhua. Ehkä hän on järkyttynyt liikaa? Mutta ei Aala saa hajota, Elvar pitää huolen siitä että Aala pysyy henkisesti kasassa vastoinkäymisistä huolimatta. Niillä on kuitenkin toisensa ja rakkaus on yllättävän vahva voimavara <3

Kiitos tästä alkupalasta, laita pian lisää murunen!
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 752
  • kuppi teetä kaipaukseen
Luttis, en mä voinut enää pitkittää kun inspis iski! Juuh, ja nimi on sun käsialaa ;> Ja ehkä sun tosiaan kannattaa kerratta ainakin LP:n loppua, ehkä jotain meni ohi? xD Oot kyllä yks ilopilleri, pus <3

A/N: Ensimmäinen varsinainen osa tulee nyt, ja sisältää paljon Naali!Aalaa. Tässä sarjassa mennään sitten enimmäkseen tuplaraapaleilla o/



1.
200 sanaa

Pakkanen on kovettanut hangenkuoren, joka kantaa poron ja heidän rekensä painon. Puhumattakaan Naalin tassuista.

Naalina olemisessa on monia hyviä puolia. Ensinnäkin, porolla on hieman vähemmän kuormaa vedettävänään ja rekeä on helpompi hallita. Toisekseen hänen ei tarvitse kyyhöttää kiinni Idunnan kyljessä. Kolmas syy on, että Aala voi päästää hetkeksi irti, hautautua syvälle Naalin turkin suojiin ja antaa eläimelle vallan.

Naali ei kysele, vatvo turhia ajatuksia tai tunteita. Se elää nyt.

Aala tietää pakoilevansa. Mennyttä, nykyisyyttä, tulevaakin. Aluksi hän juoksi silkkaa vapauden riemua, ylistäen edessä avautuvaa vapaata taivasta. Mutta viehätys on jo kadonnut, siispä hän pakenee. Koska Aalasta tuntuu, ettei hänellä riitä voimia kaiken kantamiseen.

Elvar tietää. Aala huomaa sen pyytävistä katseista, hataralle pohjalle rakennetuista hymyistä ja lempeän varovaisista kosketuksista. Niistä kaikista välittyy menneisyydestä kaikuva pyyntö: Jaa taakkasi minun kanssani.

Mutta Aala ei ole hyvä kasaamaan omaa kuormaansa toisten niskaan, ei kun hänen tehtävänsä oli niin kauan opetella ottamaan huolet muilta itselleen.

Elvar ei anna sen näkyä päällepäin, mutta Aala tietää, että tällä on tarpeeksi tekemistä omien vastuidensa kanssa. Aala pelkää, ettei hän enää tunnu kaiken tämän arvoiselta. Idunna muistuttaa läsnäolollaan, kenties tahtomattaan, siitä helposta elämästä, jonka he jättivät taakseen. Minkä Elvar jätti.

Aalan on vaikeaa uskoa, että rakkaus jaksaa kantaa heidät. 
Cause if you love somebody like me
Can only mean that you're crazy

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 821
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Voi Aala, kyllä se rakkaus jaksaa kantaa <3 toivottavasti Aala saa voimiaan takaisin pikku hiljaa ja jaksaa uskoa tulevaan. Onneksi on Elvar mukana <3 ja naali!Aala on edelleen supersöpö <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

ainze

  • ***
  • Viestejä: 40
Kivaa että tuli toinen osa ja voi Aalan murehtimista ja Elvarin huolehtimista. Olet sanut luotua super söpön parin. <3 Vaadin söpöilyä ja romantiikkaa! ;D

Idunna voisi löytää itselleen uuden asuinpaikan ja jättää Elvar ja Aala kahdestaan. Tosin vähän kyllä käy Idunnaakin sääliksi, vaikka lähtikin vapaaehtoisesti.

Mitään rakentavaa en nyt keksi, mutta jatkoa lisää, kiitos! :D

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 516
Oi, lisää Aalaa ja Elvaria (ja Idunnaa), jee! Ilahduin kovasti, kun näin, että Luoksesi palaan on saanut jatkoa näinkin piakkoin. Oli todella mukava palata taasen tämän tarinan maailmaan - ja aaa, kuinka tunnelmallisen ja kauniin ja vähän karun oletkin siitä taas onnistunut luomaan. Kuvasit Aalan epävarmuutta ja yritystä tehdä selkoa uudesta elämästä hirmu koskettavasti. Kuten ainze osuvasti sanoi, Aala murehtii ja ja Elvar huolehtii, voih! Antaisivatpa he nyt vain rakkauden kantaa... Mutta toisaalta, ensimmäisen osan lopun tapahtumien jälkeen on vain realistista, että ilmassa on paljon epävarmuutta. Jännää myös nähdä, miten Idunna tähän kuvioon lopulta sovittautuu ja millainen tulee olemaan hänen tiensä.

Lainaus
Hän ei ole hajonnut vielä(kään), vaikka tunteet Aalan sisällä pyörivät, hiipuvat ja taas kasvavat, sekä muuttavat muotoaan ja väriään kuten revontulet
Lainaanpa taas yhden suosikkikohtani, tämä on mielettömän kauniisti muotoiltu. <3 Kiitos, jään odottamaan jatkoa! Ja ai niin, tykkään tosi paljon tämän raapalesarjan nimestä ja siitä miten se jatkaa edellisen teemaa!
sentimentaalista löpinää.

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 752
  • kuppi teetä kaipaukseen
Ihanaa että LP:n lukijat alkavat löytää tänne! :3

Luttis, olet yksi fluffynnälkäinen pikku pörröpallo! Kyllä se siitä ;>

ainze, kyllä tässä päästään hiljalleen varsinaiseen paritukseenkin, kunhan jaksat riippua mukana ;D Kiitos kommentistasi!

Okakettu, aaah, kiva että olet tykännyt palailla tähän! Halusin aloittaa tämän ajoissa ennen kevättä. Kiva että pidät yhä kuvailusta ja hahmoista jajaja... Kiitos <3



2.
200 sanaa

Hengitykset sekoittuvat yhteen, törmäävät lumikuoreen ja palaavat. Aala tiivistää raittiin ilman tuloaukon reunoja, varoo ettei tönäise nukkuvaa Idunnaa. On pilkkopimeää, tottuneet silmätkin erottavat vain muotoja.

Aala istuu varovasti takaisin neidon viereen. Hänen on yhä vaikea olla Idunnan lähellä, ja vielä vaikeampaa on, kun Idunna on Elvarin lähellä. Idunna piti Elvarista. Paljon. Heidän piti solmia liitto, mutta Elvar ei tahtonut. Hän ei halunnut luopua Aalasta, ei vaikka se oli väärin ja silloin vielä salaisuus muille. Ehkä heille itselleenkin.

Tiesiväthän he, ettei se voisi jatkua ikuisesti. Nyt Aalan shamaanivoimista on jäljellä vain yrttitietämystä ja taito kaivertaa amuletteja. Loitsuja hän ei enää saa lausua, eikä pystykään, siitä henget huolehtivat. Lisäksi Aalan hiuksiin, aivan oikean korvan päälle ilmestyi kolme kapeaa, ruskeaa raitaa. Hänen hiuksensa olivat saman väriset, ennen kuin hän otti paikkansa shamaanina ja taikuus valkaisi ne.

”Aala?”

Aala hätkähtää, ja kääntyy varovasti ympäri. Elvar nousee kyynärpäänsä varaan ja haraisee ylipitkät hiukset pois silmiltään.

”Tänä yönä ei ole pakko valvoa”, Elvar sanoo hiljaa.

Aala tietää sen. On kevyt pakkanen, lunta ei sada ja erämaa on hiljainen. Ei vaaraa. Elvar koskettaa hänen olkapäätään.

Aala liukuu nuoren miehen rintaa vasten, antaa kietoa kädet ympärilleen. Elvar silittää hänen hiuksiaan, silmät on helppo sulkea.

Toisen keho huokuu lämpöä.

3.
200 sanaa

Aurinko sulattaa päivä päivältä joen keskellä kulkevaa sulaa uomaa leveämmäksi. Ja päivä päivältä he kulkevat kauemmas sen vartta, yläjuoksulle kohti auringonnousua.

Mutta tänään on se päivä, kun he näkevät asutusta. Savua, joka tupruaa kirkkaalle taivaalle, lumen peittämiä mökkejä.

”Siellä on kylä!” Idunna hihkaisee, kuin ei voisi uskoa silmiään.

Aala tuntee oudon sykähdyksen. Tässä on heidän uusi alkunsa, mahdollisuus. Samassa pelko hulmahtaa läpi rintakehästä, asettuu sykkyrälle puristamaan vatsapohjaa. Entä jos hän pilaa tämän?

Elvar vastaa Idunnalle jotain, mutta Aalan korvissa humisee. Hän havahtuu vasta, kun Elvar puristaa hänen kättään, ja molemmat katsovat häneen huolestuneina.

”Oletko kunnossa? Näytät huonovointiselle”, Idunna kysyy.

Aala nyökkää ja heilauttaa kättään, neito kääntää katseensa eteen. Idunna on oikeasti ystävällinen ja huolehtivainen, niin herttainen, että sisuskaluja vääntää. Elvar sipaisee hiuksia hänen kasvoiltaan, hyväilee leukaluun linjaa sormenpäillään. Aala repii kasvoilleen sen kirotun hymyn, mutta saa ainoastaan surun läikähtämään miehen silmissä.

Aala ottaa ohjakset Elvarilta ja napauttaa poroa lautasille. Idunna riisuu rukkaset, setvii takkuja hiuksistaan. Elämä erämaassa on ollut erityisen vaikeaa tälle, mutta nyt ruskeat silmät loistavat ja posket punoittavat viehättävästi. Idunna on valmis ottamaan vastaan kaiken sen, mikä lipui kotona hänen ohitseen.

Aala väittää itselleen, ettei ole siitä kateellinen.  Ja kun Elvar laittaa käden Aalan uumalle, hän uskoo sen.
Cause if you love somebody like me
Can only mean that you're crazy

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 821
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Fluffynnälkäinen pieni pörröpallo täällä taas hei <3 (ja pörrönsä tiputtanut löttänä koska en oo pystyny juttelee sulle taas pitkään aikaan, sulla noita kiireitä näyttää olevan xc)
Aww, ihanasti sä oieesti osaat kuvailla kaikkea ja kaikkia <3 kakkos- ja kolmosraapaleiden loput oli taas mun suosikkeja, josta et ehkä yllättynyt koska ah niin söpöä <3
Toivottavasti Idunna ja Aala tulevat toimeen jatkossakin ettei tulisi esimerkiksi mitään riitoja tai muita. Vaikka ymmärrän tietenkin Aalan kateellisuuden.
Jään odottamaan taas uskollisesti jatkoa <3 (ja kiitos Okakettu nimen kehuista :3)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Isfet

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 752
  • kuppi teetä kaipaukseen
Lunalotta, kiitos, kyllä edes loppuihin vähän arkifluffyä sirotellaan. Kiitos kommentista <3 (ja älä ole löttänä, laitan sulle ihan pian viestiä!)

A/N: Jatketaanpas sitten! Uusia vaikeuksia kohti, jne. ;>


4.
200 sanaa

Kylä on pieni, mökkejä on kaksitoista. Kun he pysäyttävät reen, uteliaita alkaa kertyä norkoilemaan mökkien seinustoille. Heitä kohti kävelee mies, jolla on leveät hartiat ja suu, sekä ryppyinen otsa.

”Millä asialla liikutte?”, hän kysyy mataluudesta raskaalla äänellä.

”Etsimme levähdyspaikkaa, ehkä mahdollisuutta asettua aloillemme”, Elvar vastaa.

”Keitä nämä neidot ovat?”

”Puolisoni”, Elvar vastaa koskettaen Aalan olkaa, ”ja sisareni.”

Mies varaa painon toiselle jalalleen, kuin punniten asiaa. Idunna istuu aloillaan tyynenä, aivan kuin ilman muuta olisi Elvarin sisko. Pieni valkoinen valhe hyvään tarkoitukseen ei vahingoita ketään.

”Meillä kylän päällikkö ei tee tällaisia päätöksiä yksin. Odotamme shamaanin saapumista”, mies toteaa lopulta ristien kädet rinnoilleen.

Aala hakee rohkeutta pujottamalla sormensa Elvarin sormien lomaan, ja hengittää. Heidän ei tarvitse odottaa kauan, kun suoraryhtinen ja valkotukkainen mies harppoo paikalle. Päällikkö kuiskii hetken shamaanin korvaan, kun tämä katselee heitä silmät tuimasti kaventuneina.

”He eivät voi jäädä”, shamaani ilmoittaa jyrkästi. ”Olette langenneita, hän on rikkonut valansa! Se näkyy hänen tahratuista hiuksistaan ja hehkustaan”, tämä jatkaa ojentaen kättään kohti Aalaa.

Elvar puristaa Aalan sormia lujempaa, saa vaivoin hillittyä itsensä.

”On totta, että puolisoni oli joskus shamaani. Mutta sisareni on syytön, ja kaipaamme vain suojaa kevääseen saakka.”

Päällikkö ja shamaani mutisevat keskenään, kunnes valkotukkainen mies kohottaa kätensä. He toivovat.
Cause if you love somebody like me
Can only mean that you're crazy

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 821
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aww, toivottavasti porukka saa suojaa ja leposijaa tuosta löytämästään kylästä! Pelkäsin jo että heidän on jatkettava matkaa, mutta nähtävästi ei (?). Mitäköhän he mahtavat toivoa, onnistuit lopettamaan taas hyvin :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3