Kirjoittaja Aihe: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus  (Luettu 2885 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« : 01.01.2018 18:48:25 »
Ficin nimi: Yli Atlantin valtameren
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Regulus
Genre: Draama, AU
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Koska maailma tarvitsee Regulusta päätin kirjoittaa AU:n, jossa Regulus on hengissä. Sovitaan vaikka, että Oljo pelasti sen, mikä olisi alunperinkin ollut fiksumpaa kuin lähettää kotitonttu yksin takaisin. Koska minulla on kauhea merirosvovillitys meneillään, halusin edes sivuosaan piraatteja, vaikka meri tässä se juttu onkin. Pidän valtavasti merestä! Osallistuu haasteisiin Aakkoshaaste: Regulus Musta (Y), FF100: Puhdasveriset (054. Ilma) ja päättää OTS20:n haasteen, jonka aiheena mainio Mustan suku!

// Innostuin merirosvoista ja Reguluksesta sen verran, että tästä tuli trilogia. Kaikki osat lyötyvät tästä topicista. Toivottavasti nautitte tunnelmasta ja jätätte puumerkkinne, jos eksyitte tämän pariin. Tätä oli hauska kirjoittaa, joten jospa tätä olisi hauska lukeakin.

Ps. Jos mietitte, miksei Sirius lentänyt Hiinakolla, niin miettikääpä itse millaista olisi räpytellä Englannista Karibialle.



Yli Atlantin valtameren

I

Meri oli rauhaton, mutta laiva taisteli aaltoja vastaan purjeiden ottaessa vastaan tuulen ja työntäessä laivaa eteenpäin. Regulus tunsi pisarat ihollaan ja suolaisen maun huulillaan seisoessaan kannella, mistä näkyi vain loputonta sinivihreää ja valkoisia vaahtopäitä.

Vanhanaikaisen laivan puinen runko natisi, mutta ei antanut periksi. Regulus kuuli, miten merirosvot huusivat käskyjä toisilleen ja alkoivat vetää purjeita alas myrskytuulen takoessa sitä vasten entistä lujempaa. Regulus oli matkalla Karibian saaristoon, vaikka ei tiennytkään tarkalleen minne.

Merirosvoilta hän kuitenkin oli kysellyt, olivatko he nähneet miestä seilatessaan merillä ja rosvotessaan kyläpahasia, jotka sattuivat heidän tielleen. Velho, joka huolehti navigoinnista vannoi nähneensä yhdessä heidän satamistaan Siriukselta muistuttavan miehen.

Se oli ainut johtolanka, joka Reguluksella oli. Meri korvensi mieleen ikäviä muistoja luolasta ja medaljongista, mutta tärkeämpää oli löytää Sirius. Peterin hakeuduttua hänen seuraansa armoa anellen vuosia sitten, oli Regulusekselle paljastunut koko juoni. Peter oli koettanut turvautua häneen, kun Pimeyden lordi oli poissa.

Kun Reguluksella ei ollut mitään muuta jäljellä ja Sirius oli paennut Azkabanista kahdentoista vuoden jälkeen, Regulus oli päättänyt etsiä veljensä.

Enää velhot ryöstelivät merillä ja oli selvää, että lainsuojaton oli hakeutunut nimenomaan merirosvolaivaan niin auroreiden kuin jästienkin virkavallan jahdatessa häntä. Kaikki muu olisi ollut liian varomatonta ja Regulus tiesi, että joskus Sirius oli haaveillut loputtomista rannoista ja merituulesta.

Riepotteleva myrsky ei ajanut Regulusta sisälle vaan hän katsoi suoraan eteenpäin odottaen, että he kohtaisivat maata. Maata, jolla Sirius saattoi kulkea vapaana syytöksistä. Pohjoisesta työntyvä viima tarttui vaatteisiin ja tukisti pitkiä hiuksia. Regulus raapi partaansa ja mietti, tunnistaisiko Sirius enää häntä.

Reguluksella ei ollut kuin muuta mahdollisuutta kuin koettaa tavoittaa veljensä, joka oli paennut ja vailla turvapaikkaa. Sirius ei ollut saanut takaisin vapauttaan, joka oli hänelle kuin elinehto. Ja siksi Regulus tiesikin Siriuksen purjehtivan läpi maailman merien Azkabanin jälkeen, löytääkseen paikan, jossa hengittää vapaasti ennen paluutaan Englantiin.

Ja Englantiin Regulus Siriuksen veisi, kunhan löytäisi tämän jostain meren takaa.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2018 13:09:15 kirjoittanut Odo »


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« Vastaus #1 : 02.01.2018 12:19:35 »
II

Laivakorput ja vanha rommi olivat kuuluneet viime aikoina Reguluksen päivittäiseen ruokavalioon, eikä hän voinut sanoa enää nauttivansa siitä. Aluksi se oli menetellyt, mutta matkan vain jatkuessa tuntui, ettei piina lopu koskaan. Ei hän mitään erikoista ollut saanut syödäkseen piilotellessaan auroreilta, mutta parempaa se oli kuin tämä. Iltakin oli jo hämärtynyt, eikä Regulus viihtynyt öisin laivan kannella. Pimeimpinä tunteina meri oli vain mustaa, eikä eteensä saattanut nähdä.

Ja myrskylyhdyistä huolimatta veden äänet ja pimeys muistuttivat luolasta. Ainoastaan Oljon ansiosta Regulus oli selvinnyt hengissä ja se oli ollut pimeyden lordin yksi suurimmista virheistä aliarvioida kotitonttujen taikuutta. Vanhojen muistelua, vaikka ne olivatkin lähinnä piinaavia tunteita, alkoi pian häiritsemään merirosvojen remuaminen. Rommikolpakot kolisivat vasten toisiaan ja erilaiset merimiesten laulut kantautuivat Reguluksen hyttiin, jossa hän sai useimmiten olla yksin. Perämies ja navigaattori viihtyivät harvoin riippumatoissaan, mutta kuorsasivat senkin edestä, kun sinne tulivat nukkumaan.

Regulus oli selannut karttoja jo jonkun aikaa, mutta oli huomannut, ettei hänen keskittyminen riittänyt siihen juuri nyt. Laivan tasainen keinuminen ja merirosvojen laulu saivat ajatukset harhailemaan. Lopulta Regulus päätti luovuttaa ja siirtyä merirosvojen seuraan. Velhot olivat pääasiassa mukavia, vaikka sitä ei olisi ensimmäisenä uskonut. Merirosvot olivat ehkä hurjaa sakkia, mutta heillä oli huumorintajua ja intohimo merta kohtaan, mitä saattoi vain kadehtia. Tavallaan tuo vapaudenjano muistutti Siriuksesta.

“Kas, tervetuloa”, navigaattori naurahti, kun Regulus astui huoneeseen, jossa merirosvot juhlivat. Laulu ei lakannut ja kolpakot kolahtelivat edelleen toisiaan vasten rommin valuessa miesten leuoille. Arpikasvoinen navigaattori viittoi Reguluksen istumaan ja kaatoi tälle rommia. Regulus istui alas, mutta juhlatunnelma ei tarttunut häneen.

“Sinun pitäisi nauttia”, navigaattori huomautti. “Täällä on varmasti mukavampaa kuin piilotella Englannissa. Tiedän, mikä sinä olet.”

“Tiedätkö?” Regulus kysyi, mutta ei epäillyt navigaattoria.

“Olet kuolonsyöjä. Olen nähnyt sen ruman tatuoinnin”, navigaattori virnisti. “Mutta kullakin meistä on historiansa. Me otimme osaa sotaan omalla tavallamme. Pysymällä poissa jaloista, mutta vanhimmat meistä ryöstelivät aikanaan Grindelwaldin nimeen.”

Regulus ei ollut tiennyt, että merirosvot olivat olleet aikanaan Grindelwaldin puolella, vaikka olikin lukenut historiaa. Oli hän kuullut, miten Grindelwald oli kerännyt seuraajia jopa enemmän kuin pimeyden lordi, mutta palvellessaan omaa mestariaan ajatukset eivät riittäneet enää Grindelwaldille, joka oli hävinnyt Dumbledorelle jo vuosia sitten ja virui vankilassa. Kolpakon kolahtaminen vasten Reguluksen omaa havahdutti tämän ajatuksistaan.

“Ei kai se noin yllättävää ole? Kyllä mekin taistelemme, mutta pimeyden lordisi ei koskaan vaikuttanut kiinnittävän meihin huomiota. Emme vaikuta paljoakaan Englannissa ja pimeyden lordin valta oli varsin suppea. Hänellä oli kyllä aatteensa, mutta se ei juuri yltänyt Eurooppaa kauemmaksi.” Se oli totta, Regulus tiesi sen.

“Pimeyden lordilla oli heikkoutensa, mutta hän oli silti suuri velho”, Regulus sanoi kolkosti. Navigaattori iski häntä selkään reippaalla kädellä ja sai Reguluksen heilahtamaan.

“Älä ole noin vakava. Juo rommia ja rentoudu”, navigaattori virnisteli ja kohotti kolpakkonsa ilmaan. Regulus mietti, miten merirosvot jaksoivat päivästä toiseen juhlia ja nauttia rommista, jonka maku sai lähinnä irvistämään.

Kolpakoiden kuitenkin kolahtaessa yhteen ja navigaattorin alettua laulaa muiden mukana, Regulus huomasi, että oli meren yli matkaamisessa puolensa. Vaikka Regulus lauloi hiljaa, hän lauloi siitä huolimatta ja mietti, että Sirius olisi pitänyt laulusta. Se kertoi merilokeista ja vapaudesta, josta merirosvot olivat niin ylpeitä. Sirius oli saattanut laulaa samoja lauluja matkatessaan Atlantin yli, ja kenties nauranut yhdessä merirosvojen kanssa karkeille vitseille ja nauttinut sitä pahanmakuista rommia kuin se olisi parhainta viiniä.

Jossain kohtaa Regulus humaltui rommista, mutta samalla tapaa tunnelmastakin. Navigaattori oli oikeassa, täällä ei tarvinnut piilotella tai pelätä henkensä puolesta. Merellä saattoi olla vapaa ja rikollisten ympäröimänä Regulus oli vain mies muiden joukossa. Jokaisella heistä oli historiansa ja oli kurjempiakin tapoja etsiä kadonnutta veljeä kuin meren yli seilaten.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« Vastaus #2 : 02.01.2018 13:07:40 »
III

Se oli vain nuhjuinen satama, jolla he pysähtyivät, mutta maa jalkojen alla tuntui hyvältä. Regulus katseli satamaa kuin se olisi ollut kaunis maalaus. Jatkuva meren tuijottaminen oli käynyt pitkästyttäväksi, vaikka hänellä olikin ollut tavoite, mitä kohti matkustaa. Nyt lokkiparvien rääkäisyt ja muut sataman äänet olivat tervetullutta vaihtelua tuulelle ja aalloille. Kyseessä oli velhokylä, jonka rantaan he olivat ankkuroineet. Se tuskin oli paikka, jonne Sirius oli jäänyt, mutta se oli vain yksi välisatama, jolle he pysähtyisivät.

Laivojen rahteja purettiin ja lastattiin ja merirosvot lähtivät kukin taholleen. Laivakokki apupoikiensa kanssa täyttääkseen ruokavarastoja, osa juomaan kolpakolliset kylmää olutta ja toiset etsimään muita tarpeellisia tarvikkeita, jotka olivat lopussa. Reguluksella ei ollut mitään, mitä hän olisi tarvinnut, mutta hän aikoi käyttää aikansa vaeltelemalla satamassa.

Askeleet veivät ohi kalakojujen ja kapakkien sekä vanhojen varastorakennuksien. Käveltyään jo kauan, Regulus päätyi kalliolle, jota aallot kuluttivat jokaisella pyyhkäisyllään. Aurinko oli kuuma ja ilma kostea, mutta Regulus tahtoi nauttia ulkoilmasta. Hän kiipesi kalliolle tuntien hien valuvan niskaa pitkin ja otsalla, mikä sai hiukset liimautumaan kasvoille. Regulus tiesi, ettei näyttänyt enää samalta nuorukaiselta kuin silloin, kun he olivat viimeksi tavanneet Siriuksen kanssa.

Hänen partansa oli pitkä ja takkuinen, mustat hiukset valuivat valtoimenaan olkapäille ja piirteet olivat vanhentuneet. Regulus mietti, että Siriuskin oli varmasti muuttunut. Azkabanin ja ajan kuluttamana. Aika oli pyyhkäissyt Reguluksenkin yli, eikä hän enää ollut poika, vaan mies. Regulus tunsi merituulen kasvoillaan ja kohotti katseensa kohti merilokkeja, jotka halkoivat taivasta siivillään.

Meren tuoksu oli täälläkin vahva, mutta se ei ollut samanlaista kuin laivalla. Täällä oli myös maan tuoksua, mikä oli tervetullutta vaihtelua. Regulus oli oppinut pitämään merirosvoista ja laivan tunnelmasta, mutta hän oli kaivannut maata ja rantautumista. Vaikka he olivat ankkuroineet, Regulus tunsi olonsa rauhattomaksi. Ympäristön olisi pitänyt olla rauhoittava, mutta Sirius oli voimakkaampana mielessä.

Rantautuminen tarkoitti Siriuksen ajattelemista ja sitä mahdollisuutta, että hän löytäisi veljensä. Tutkittuaan karttoja yksi toisensa jälkeen, Regulus oli pyrkinyt arvioimaan, mihin Sirius oli mennyt. Kaikki saaret ja maailman suuruus pelottivat häntä, eikä hän enää tuntenut veljeään — tai Sirius häntä. Silti hänen tahtonsa oli vahvempi kuin epätoivo. Regulus muisteli Siriusta ja tämän naurua, joka oli menneestä. Muisto oli hämärä, mutta lämmitti siitä huolimatta, kuten paahtava aurinko hänen yläpuolellaan. Mikään tuskin olisi kuin ennen, eikä Sirius välttämättä antaisi anteeksi hänelle.

Siitäkään huolimatta, että Regulus oli kääntänyt selkänsä pimeyden lordille ja matkannut yli Atlantin valtameren veljensä perässä saatuaan tiedon, että Sirius oli karannut vankilasta ja kuullut tämän matkaavan länteen. Oli selvää, ettei Sirius ollut täällä, koska kyseessä oli velhosatama, mutta jossain Siriuksen oli silti oltava. Regulus matkustaisi merirosvojen kanssa niin pitkälle kuin voisi, mutta jossain vaiheessa hänen pitäisi jättää laiva, joka oli tuntunut turvalliselta. Merellä hän oli hengittänyt kunnolla ensimmäistä kertaa aikoihin, mutta se ei kestäisi ikuisesti. Päästäkseen tavoitteeseensa Reguluksen pitäisi kiertää satoja satamia ja kävellä jästien keskuudessa turvautumatta taikuuteen, sillä sinne Sirius oli varmasti mennyt. Jästien keskuuteen, sillä koko velhomaailma tunsi hänen nimensä ja kasvonsa.

Auringon alkaessa jo laskea, Regulus huomasi, että oli istunut tunteja kalliolla. Tuulenvirekin oli tyyntynyt, mutta hän tiesi joutuvansa palaamaan laivalle yön tullessa. Osa merirosvoista varmasti viettäisi yönsä porttoloissa noitien hellässä huomassa, mutta Reguluksen tulisi olla laivalla ja odottaa auringon nousua, kun he palaisivat merelle. Kun he olivat päässeet ensimmäiseen satamaan, muut satamat olisivat lähempänä ja he rantautuisivat useammin ja Regulus olisi lähempänä tavoitettaan.

Kävellessään takaisin laivalle Regulus imi itseensä sataman tuoksut, jotka saattoi haistaa ja astuessaan laivalle hän katseli, miten viimeiset noidat ja velhot poistuivat sisätiloihin tai takaisin laivoihinsa, jotka odottivat lähtöä aamunkoitteessa. Noustessaan laivaan Regulus mietti, mitä sitten tapahtuisi, kun hän tavoittaisi Siriuksen. Siihen kysymykseen hän ei keksinyt vastausta, mutta ehkä se löytyisi mereltä, kun laiva taas keinuttaisi häntä eteenpäin ja he viimein rantautuisivat satamaan, johon Siriuskin oli rantaunut.

Maailmassa oli loputtomasti satamia ja rantoja, mutta jossain niistä Sirius oli, eikä Regulus luovuttaisi. Hän oli päättänyt anoa anteeksiantoa ja kertoa, ettei koskaan ollut unohtanut veljeään, eikä tämä enää olisi enää yksin. Regulus oli vannonut, että tukisi veljeään ja todistaisi, että tämä oli syytön mies. Regulus oli ollut kuolonsyöjä, mutta hän tiesi Peterin elävän ja palattuaan Siriuksen kanssa Englantiin, hän saattaisi paljastaa itsensä ja petturin taatakseen Siriukselle vapauden.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« Vastaus #3 : 04.01.2018 10:06:22 »
Oi, kiitos rakentavasta kommentista! Pitääpä ottaa tämä työn alle ja korjailla hieman ja pohtia lisää tuollaisiakin seikkoja. Enemmän oli varmaan intoa kuin järkeä kirjoittaessa, joten hyvä, että tällaisista erheistä huomautetaan. :D

Mukava oli kuulla positiivistakin palautetta, koetin sinne ujuttaa sen pienen seikan, millä Regulus ylipäätään ehkä olisi voinut selvitä. Riippuen siitä, riittikö kotitonttujen taikuus itsensä kaikkoonnuttamisen lisäksi kaikkoonnuttamaan velhonkin (jotka eivät omatoimisesti voineet kaikkoontua). Mutta Regulus on paras, väliäkö hällä, miten on hengissä. ;)

Ihana kommentti, mimamu!


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« Vastaus #4 : 22.01.2018 19:16:52 »
Vaihdokkaista iltaa! o/

Tämäpä oli kiva pieni trilogia! Tartuin itse tässä enemmän merirosvojen, seilaamisen vapauden ja etsimisen fiilistelyyn kuin Reguluksen tarinaan. En muista Reguluksesta kerrassaan mitään, joten siksi hänen motiivinsa ja syyt, miksi hän halusi anoa Siriukselta anteeksiantoa, jäivät itselleni pimentoon. Tällainen ummikko olisi hyötynyt, jos Reguluksen menneisyyttä olisi avattu tässä vielä enemmän, mutta ymmärrän kyllä, etten ole ihan kohderyhmässä ;D

Vaikka tämä jäikin osaltani pelkäksi fiilistelyksi, pidin tästä silti kovasti! Mullakin on meneillään hienoinen merirosvobuumi, joten oli kiva päästä lukemaan merielämästä, vaikkakin HP maailmalla höystettynä. Nyt vähän tekisi mieli hankkia jostain rommia ihan vain, jotta pääsisin paremmin tunnelmaan. Olen samaa mieltä mimamun kanssa, että tämän trilogian viehätys on uudessa vapaudessa ja erityisesti tuossa etsimisessä. Tietenkin olin hieman pettynyt, etten lopussa saanut lukea ah niin ihanasta veljesten uudelleentapaamisesta, mutta toisaalta, olisiko se kuitenkaan ollut se tyydyttävämpi loppu. Regulus on selvästi tehnyt menneisyydessään asioita, jotka kaipaavat (eivätkä välttämättä saa) anteeksiantoa. Jos hän Siriuksen vielä löytää, tapaamisesta ei välttämättä tule onnellinen. Ehkä etsinnän viehätys on juuri siinä, että potentiaali monille eri lopputulemille säilyy. Minä kovana onnellisten loppujen kannattajana toivon, että Regulus todella löytää Siriuksen ja vaikeuksien kautta he vielä pääsevät sopuun ^.^

Tässä on tunnelmaa kerrakseen! Minäkin haluan laivakorput ja sen pirhanan rommin nostaa esille, koska ah <3 Hitto, kun itse joskus pääsisi merirosvolaivalla vielä vanhan maailman tapaan seilaamaan, niin olisin maailman onnellisin piraatti ;-) Kiitoksia tästä lukupalasta!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« Vastaus #5 : 07.01.2019 17:15:33 »
Iltoja ja terveisiä kommenttikampanjasta! Minä valitsin tämän tekstin koska hei meri ja piraatit ja vielä Potter! Tässä oli vaan sitä jotain.
Lainaus
Velho, joka huolehti navigoinnista
Tämä! Koska navigointivelho. Ja koska taikovissa merirosvoissa on varmasti navigointivelho ja se vaan käy järkeen. Sellanen ihana pieni yksityiskohta. Ja sitten se meri! Alussa voin oikein nähdä kuinka se puinen laiva oikeen kyntää niitä aaltoja.
Lainaus
Enää velhot ryöstelivät merillä
ja sitten tämä, koska joka paikassahan puhutaan, että piratisimin kultakausi on ollut joskus 1700 luvulla niin käy järkeen jotenkin että muutenkin historiassa jälkeen jääneet merirosvoilee edelleen puulaivoilla.

Minusta on jotenkin ihanaa, että Regulus on siellä jossain etsimässä veljeään. Kunnon veljesrakkautta <3
Lainaus
Maata, jolla Sirius saattoi kulkea vapaana syytöksistä. Pohjoisesta työntyvä viima tarttui vaatteisiin ja tukisti pitkiä hiuksia. Regulus raapi partaansa ja mietti, tunnistaisiko Sirius enää häntä.
Hirveen pitkä lainaus taas, mutta tykkään tosi paljon tästä kerronnasta. Meren kuvailu on jotenkin ihanan kaunista ja elävää. Ja se kuinka kerronta elää ja ah. Sattuu sydämeen kun mietin mitä tässä tapahtuu. Regulus etsiä Siriusta mutta mitä jos Sirius ei löydy tai ei tahdokaan tavata Regulusta. Regulus on kuitenkin matkustanut puolen maailman halki! (Oon kans edelleen fiiliksissä taikovista merirosvoista)

Lainaus
Laivakorput ja vanha rommi
Lisää ihania yksityiskohtia. Tämä on tällaisia täynnä! Ja kuinka ihanaa, että navigaattori ja Regulus puhuu syvällisiä. Tottakai kaikilla on syynsä päätyä merirosvolaivaan.
Lainaus
“Olet kuolonsyöjä. Olen nähnyt sen ruman tatuoinnin”, navigaattori virnisti. “Mutta kullakin meistä on historiansa. Me otimme osaa sotaan omalla tavallamme. Pysymällä poissa jaloista, mutta vanhimmat meistä ryöstelivät aikanaan Grindelwaldin nimeen.”
Ensinnäkin, ruma tatuointi!! = kuolonsyöjä, ah, niin ne onkin rumia. Mutta mua kans kiinnostaisi ihan hirveästi kuulla enemmän näistä taikovista merirosvoista ja kuinka ne on ryöstellyt Grinderaldille kanssa. Välillä muuten unohtaa, että velhot on niin vanhoja, tai siis että heillä on pidempi elinikä kuin jästeillä. Ah haluaisin niin kuulla näistä merirosvoista lisää.

Nuhjuinen satama, oon niin fiiliksistä tästä tekstistä. Kaikki mielikuvat on niin vahvoja ja yksityiskohdat on ihania. Jotenkin vaan tykkään tästä tekstistä ja siitä että Regulus etsii veljeään. Vaikka pidinkin kovasti kaikesta tästä Siriuksen etsinnästä ja näistä syvällisistä pohdinnoista, rakastan näitä yksityiskohtia ja olisin mieluusti lukenut enemmänkin merirosvoista!  Kiitos kovasti tästä!

//Luin juuri Piraatin kommentin etsimisen kaikista syvällisyyyksistä ja komppaan kyllä täysin.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Yli Atlantin valtameren, S, Regulus
« Vastaus #6 : 07.01.2019 18:18:01 »
Avaruuspiraatti, kyllä kelpaisi oikea merirosvoelämä minullekin!! Myöhäinen tämä minun kommenttivastaukseni, pahoittelut siitä. Ihana kuulla, että pystyit fiilistelemään tätä, vaikka Regulusta et muistanutkaan. :D Se on minun kultapoikani. Kiitoksia paljon kommentistasi!!

Lyra omg, kommenttisi vetää niin sanattomaksi, että pakko sanoa vaan kiitos!! Nyt rupesin vähän miettimään, palaisinko merirosvovelhoilun pariin ja kylläpä kutkuttaisi, mutta on niin paljon muutakin. :D Mutta ehkäpä!


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”