Ficin nimi: Etäisesti hunajainen
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: k-11
Paritus: Klance
Genre: Draama läheisyydellä maustettuna, slice of life
Summary:
Hedelmäinen vivahde oli käynyt pikemminkin happamanlaiseksi katkuksi mitä lähemmäs hän oli siirtynyt Lancen kasvoja.A/N: Apua, Voltronia putkahtelee sieninä rankkasateella Finiin sitä tahtia, etten pysy perässä.
Ja luonnollisesti autan asiaa hämmentämällä soppaan lisää aineksia, koska duh. Tästä piti tulla ensin triplaraapale ja sen jälkeen ficlet. Ohops.
***
Keith kohottautui laiskasta makuuasennostaan Lancen punkassa, kun kylpyhuoneen ovi viimein avautui ja huoneen pääasiallinen asukki suvaitsi liittyä hänen seuraansa iltatoimiltaan. Hänestä tuntui vakaasti, että Lance oli tahallaan suorittanut kauneudenhoitorituaalinsa ruohonjuuritasolta alkaen voidakseen vältellä läheisyyttä niin pitkään kuin mahdollista. Siihen tuskin oli mitään järkevää syytä, mutta viimeisen päälle Keithiä liikutti se, että hän oli saanut viettää aikaansa yksikseen jo suunnilleen tunnin ajan. Se jos mikä oli ollut umpimälsää.
Typerä Lance.Lancea kannatti tietysti odottaa, mutta Keithin kärsivällisyys ei pidemmän päälle ollut kallionlujaa. Tuota pikaa hän olisi lopulta marssinut paukuttamaan kylpyhuoneen ovea ja alentunut utelemaan asioiden etenemisestä sangen kärkkääseen sävyyn. Siitä taas Lance olisi saanut vettä tavallisestikin ylikierroksilla käyvään piruilumyllyynsä ja taatusti riemastunut siitä, miten Keith olisi kirjaimellisesti saapunut kerjäämään tätä oven toiselta puolelta.
Hitot hän sellaiseen leikkiin olisi sietänyt alkaa, joten toinen vaihtoehto oli ollut yrittää olla nukahtamatta vesihanan tasaiseen kohinaan ja muihin kylpyhuoneesta kantautuneisiin pikku ääniin.
”No vihdoin”, Keith murahti, kun Lance asteli lähemmäs paljaiden jalkojen läpsyessä lattiaa vasten. Tämä näytti kohtuullisen hassulta yksi pyyhe lanteillaan ja toinen turbaanina päässään, mutta ainakin naurettava oranssinvärinen kasvonaamio loisti nyt poissaolollaan. Lance oli haalinut ostarilta käsiinsä pikkuisen pakkauksen jotain naamiotuotetta, joka ilmeisesti pehmensi ihoa puhdistaen sen läpikotaisin. Viime aikojen painekattila universumin suojelun muodossa oli kuulemma saanut Lancen ihon niin surkeaksi ja kuivaksi, että oli ollut korkea aika ottaa kyseinen erikoistuote käyttöön. Eipä Keith ollut huomannut tai tuntenut Lancen naamassa mitään tavallisesta poikkeavaa, joten ehkä se olikin ollut puoliksi luulotautia. Tosin jos perusteellinen ihonhoito auttoi pääsemään kaiken maailman vainoharhoista, mikäs siinä.
”Ikäväkö oli?” Lance keikisteli hänen edessään hillitysti mutta sen verran merkitsevästi, että Keith sai itselleen mukavasti silmänruokaa.
”Tuu tänne ja pyyhe pois.”
”Kumpi?”
”Arvaa”, Keith hymähti nykäisten Lancen ranteesta eteensä. Hänen huulensa koskivat perhosenhennosti pyyhkeen yläpuolella erottuvaa lantioluuta ja siirtyivät suukottamaan navan seutua. Keith veti syvään henkeä suihkunraikkaan ihon tuoksusta nauttien, kun Lancen turbaanina hyödynnetty pyyhe humpsahti hänen päähänsä yllättäen.
”Sä kai meinasit tätä pyyhettä?”
Keith tajusi muotoilleensa kehotuksensa pöljästi. Tarkemmin ajatellen hän ei välittänyt nähdä Lancen yllä yhtään mitään.
”Väärin meni”, hän mutisi tämän alavatsaan.
”Aha, okei, mun moka”, Lance virnisti ja nappasi pyyheliinan hänen päästään niin ripeästi, että Keith epäili hiustensa jääneen sojottamaan miten sattuu. ”Mäpä otankin sen sitten takaisin ja kokeilen uudestaan –”
”Viskaat nyt ne molemmat hornaan ja tuut sänkyyn!” Keith ärähti kärsivällisyyden vetäessä viimeisiä kituvia henkäyksiään ja painoi kätensä vaativasti Lancen lantion molemmin puolin. ”Sä oot tehnyt mut hulluksi jo ihan riittävästi yhdelle illalle.”
"Noinkohan?”
”
Usko huviksesi.”
”Okei, okei, meni kaaliin! Ihme hermoraunio!”
Lancen loikattua nakupellenä punkkaan Keith kävi kimppuun saman tien, kieräytti tämän selälleen ja jakeli suudelmia tämän keholle edeten navalta kyljille ja hiljalleen rinnalle. Sitä hän oli kaivannut jo tuntikausia. Lancen iholla häilyi hedelmäinen tuoksu, jota hän mielellään nuuhki ja maisteli. Rinnalta solisluille edetessään Keith kuitenkin aavisti Lancen jännittyvän oudosti, eikä keksinyt sille selitystä ennen kuin kumartuessaan suutelemaan tämän kaulansyrjää.
Hedelmäinen vivahde oli käynyt pikemminkin happamanlaiseksi katkuksi mitä lähemmäs hän oli siirtynyt Lancen kasvoja. Aluksi hän odotti kuvittelevansa, mutta tajusi tuota pikaa hajun todella olevan peräisin Lancen naamasta. Se muistutti jotain etäisesti hunajaista, joka oli viettänyt aikaansa säilöttynä liian pitkään ja alkanut kehittää itselleen jonkin sortin etikkaista ulottuvuutta. Ei sillä, että hunaja muutenkaan olisi tuoksunut erityisen vetävälle, mutta se haju sai nenän nyrpistymään.
”Jep, se on se naamio”, Lance tuhahti nolostuksesta punaisena lukien Keithin ajatukset. ”Se kyllä hoiti hommansa, mutta päätti sitten jättää tällaisen löyhkän!”
”Ei se nyt niin kamalalta...” Keith aloitti urheasti, muttei kuollakseenkaan saanut painettua suutaan Lancen kasvoja vasten. Kohta hänenkin naamansa lemuaisi ja ennen kaikkea hän joutuisi maistamaan naamiokatkun.
”
Eipä”, Lance tokaisi takaisin painaen sormillaan nenänsä siltaa kuin olisi kärsinyt pääkivusta. ”Jotenkin mä ajattelin, että siihen tottuisi, mutta se nyt oli toiveajattelua.”
”Senkö takia sä jäit kylppäriin kuhnailemaan?”
Lance murahti myöntävästi. ”Ei lähtenyt toisella saippualla eikä shampoolla, ei yhtään millään!”
”Ei kai auta kuin odottaa, että se kuluu pois.”
”Entä jos sekään ei tehoa?” Lance ärähti epätoivoa lähennellen. ”Mä en voi enää koskaan näyttää nättiä pärstääni missään ilman pussia päässä!”
Ajatus paperipussin takaa mulkoilevasta Lancesta sai Keithin huulet kääntymään tahattomaan hymyyn, joka tietysti huomattiin.
”Älä hirnu siinä, tää on vakavaa! Ja vesittihän tää nyt sunkin lähentelyaikeesi, joten en mä vaan tajua, mikä
siinä on niin hauskaa!”
Se huomautus osui kieltämättä maaliinsa, ja Keith vakavoitui.
”Okei, nyt korvat hörölle.” Keith kohottautui kyynärpäidensä varaan voidakseen puhua paremmin. ”Se haihtuu kyllä viimeistään vuorokauden kuluessa, joten lopeta hötkyily. Lisäksi vaikka sun naama olisikin pois pelistä pikku hetken, mitä sitten? Et sä ole tehty kokonaan sun naamasta.”
Lance tyrskähti kovaan ääneen. ”Tossa nyt ei ollut mitään järkeä!”
”Kuten ei sussakaan”, Keith näpäytti takaisin ja kohottautui punkalta siirtyäkseen vähän kauemmas. Lance tajusi hänen aikeensa ja vei jalkansa hänen kehonsa molemmin puolin. ”Tämän siitä saa, kun yrittää piristää.”
”Se meni puoliksi hyvin”, Lance tokaisi ja ynähti, kun hän kävi yhä lähemmäs tämän vyönseutua. ”Se toinen puoli taas...
Näääh, mut jos sitä –”
”Nyt se lätty kiinni”, Keith tuhahti kuumana puuskana Lancen lonkkaa vasten. ”Mulla menee muuten tunnelma.”
”Mä luulin, että se meni jo!” Lance ihmetteli ja paria sekuntia myöhemmin voihkaisi autuaana, mikä oli erittäin miellyttävää vaihtelua ainaiselle suunsoitolle.