Kirjoittaja Aihe: Arrowverse: Oma koti kullan kallis | S, yleisdraama, Jax  (Luettu 1399 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 194
HOX! Spoilaa Legends of Tomorrow'n kolmatta kautta!

Nimi: Oma koti kullan kallis
Kirjoittaja: Ronen
Esilukija: Saappaaton, pus
Ikäraja: S
Fandom: Arrowverse (Legends of Tomorrow)
Genre: yleisdraama
Hahmot: Jax
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 15), Ficlet300 sanalla 84. Elämänkumppani




Jax kaivoi takintaskustaan avainnipun ja etsi siitä hetken oikeaa avainta asunnon oveen. Kun se löytyi, hän avasi oven ja astui sisään yksinkertaiseen huonekompleksiin, jossa ei ollut elänyt vähään aikaan. Jax laski kassinsa eteisen nurkkaan, potki kengät jaloistaan ja eteni olohuoneeseen. Huoneilma oli ehtinyt seistä paikoillaan aivan liian kauan, mutta avattuaan ikkunan raolleen Jax uskalsi hengittää jo syvempään. Talvinen viima puhalsi huoneen läpi, ja Jax ei voinut kuin naurahtaa tilanteen ironialle, kun kylmä ilma osui hänen iholleen – entistä Tulimyrskyä paleli.

Jax palasi hakemaan kassinsa eteisestä ja purki sieltä keittiöön kotimatkalla kaupasta poimimansa mikroaterian ja pari olutta. Hän silmäsi laiskasti ruoka-annosta – spagetti bolognesea – ennen kuin työnsi sen syrjään ja korkkasi toisen pulloista. Jax nosti sen huulilleen, antoi viileän mallasjuoman virrata kurkkuun ja katseli ympäri hämärää asuntoa.

Oma koti kullan kallis. Tervetuloa kotiin, Jefferson.

Ja vain silmänräpäyksen ajan Jax luuli kuulevansa Greyn pehmeän äänen päänsä sisässä. Mutta eihän se siellä kuitenkaan ollut todella, Grey oli kuollut. Toisaalta Jax tiesi, mistä oli kyse – kun on ollut jonkun elämänkumppani vuosien ajan, sitoutunut tähän parhaimmillaan joka solullaan, ei voi odottaakaan, että toinen katoaisi noin vain mielestä. Ehkä niin oli hyväkin, sillä Jax kaipasi Greytä loputtoman paljon. Jax pyyhkäisi kosteat silmäkulmansa ja virnisti yksin.

Kiitos, Grey. Kaikesta.
« Viimeksi muokattu: 26.12.2017 23:05:57 kirjoittanut Ronen »

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 077
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Arrowverse: Oma koti kullan kallis | S, yleisdraama, Jax
« Vastaus #1 : 26.12.2017 22:48:57 »
Kuten tiedät, mulle tää fandom/verse on vieras, mutta siitä huolimatta halusin kommentoida tätä, kun sen kertaalleen jo lukaisin muutenkin. n_n

Tää on ehkä jopa vähän hienompi, kun ei tiedä mitään, koska sä kerrot tässä tarpeeksi kaikkea, jotta tähän pääsee silti sisälle. Se asuntokompleksin (olipas muuten jotenkin kiva ja sun suuhun sopiva sana) ilman harmaus välittyy niin hyvin, se ettei ihan uskalla hengittää ennen kuin on vähän tuulettanut. Tässä on sellaista tietynlaista kyllästynyttä arkisuutta, jos niin voi sanoa, kun kaupasta on napannut mukaan sen mikroaterian, joka ei oikeastaan ehkä edes kiinnosta, mutta kun jotain on pakko syödä.

Hauska muuten, että tämä asuntokompleksi jää mun mielessä kovin, kovi askeettiseksi, joka tuo sellaisen oman kivan tunnelmaelementin tähän pätkään.

Ja sitten varovaisesti tuikkaat vähän puukolla tunteisiin, hiukan kokeilet, että oliko niitä. No on ne siellä.

Lainaus
Ja vain silmänräpäyksen ajan Jax luuli kuulevansa Greyn pehmeän äänen päänsä sisässä.
Tää on jotenkin tosi jännä kohta, koska jo ensimmäisellä lukukerralla tuli sellainen aavistus tämän lauseen kohdalla, että damn. Ja heti seuraavassa virkkeessä sä vahvistat sen aavistuksen, joka tulee (vaikkei tunne fandomia), ja vaikka ite tykkään hirveästi kierrellä ja jättää mieluummin vähän avoimeksi, tässä se suoruus tulee tarpeeseen. Se on se, mikä sinne tunteisiin kolahtaa.

Ja jotenkin tuo lopetus keventää tunnelmaa juuri sopivasti tekemättä tästä tunnelatauksesta mitätöntä, mutta että siitä hellittää edes vähän. Tuo itsekseen virnistäminen ja toisen kiittäminen, se on vaan sellainen spot on lopetus.

Kiitos tästä, pus. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache