Kirjoittaja Aihe: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G  (Luettu 816 kertaa)

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 466
Tämä on osa one-shot-sarjaa Albus Dumbledoren elämä ja värit. Sarjaan kuuluu seitsemän tekstiä, jotka ovat kaikki täysin itsenäisiä, mutta kuitenkin linkittyvät jollain tavalla toisiinsa. Sarjassa ovat ilmestyneet seuraavat osat:
1. Smaragdinvihreä, S
2. Ruoste, S
3. Akvamariini, S
4. Harmaa, S
5. Purppura, K11
6. Siena, K11
7. Oliivinvihreä, K15



Nimi: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena
Kirjoittaja: nominal
Ikäraja: K11

A/N: Tämä osallistuu haasteisiin väripaletti (siena) sekä teelusikan tunneskaala (viha).





Siena


Musta surukaapu kutittaa kainaloista, ja Albus vaihtaa painoaan jalalta toiselle. Maa on myllätty talon takaa, kaivaminen oli nopeaa sillä savi antoi helposti periksi, kuoppa on syvä. Oranssinruskea maakasa näyttää sairaalta valkoista arkkua varten, ja Albus uskoo oksentavansa. Hän upottaa kätensä syvälle taskuihin ja hengittää sisään ja ulos ja sisään ja ulos, ja sitten hänen pitää osallistua arkun laskemiseen. Sauvakäsi tärisee.

**

On satanut jo neljä päivää putkeen, ja heidän pihansa on kärsinyt kaikkein eniten. Ruoho ei kasva niin savisessa maassa kunnolla, ja kaikkialla on pelkkää ällöttävän ruskeaa mutaa.

Ariana rakastaa sitä.

Aberforth pitää häntä kädestä ja osoittaa taivaalle, ja Ariana nauraa ja nostaa kasvot ylöspäin, ja sade kastelee hänen kasvonsa kauttaaltaan, ja hän nauraa uudestaan. Hän ei saisi olla ulkona tällaisella säällä, hän vilustuu, eikä lääkäri voi tulla katsomaan häntä.

Äiti on ollut poissa kohta kaksi päivää. Hän on varmasti saanut jotain työtä, hän palaa rahan kanssa, ja sitten ostetaan iso pala lihaa ja keitetään se pehmeäksi. Albus voisi kertoa sen muille, mutta sitten he odottaisivat liikoja.

Ariana polvistuu, hän nauraa isoon ääneen. Aberforth nauraa myös, heillä on usein hauskaa kahdestaan. Albus ei koskaan ymmärrä, mille he nauravat, eikä hänelle selitetä.


**

Arkku lepää kuopan pohjalla ja maa näyttää edelleen kamalalta. Albus astuu askeleen taaksepäin niin ettei hän näe pohjalle, mutta hän tietää, että se on pelkkää valhetta.

Rouva Bagshot rykäisee. ”Oletteko varmoja, että tämä on oikein? Olen ihan varma, että Gellert olisi halunnut olla täällä.”

”Häntä on turha yrittää etsiä”, Aberforth murahtaa. Albus nielaisee.

**

Ilo vuotaa ylitse, Gellertin kiharat hehkuvat ja hänen poskensa punoittavat kuumuudesta. Albus katsoo Gellertiä ja hymyilee, hymyilee, ja he nauravat vaikka mikään ei ole huvittavaa. Gellert tarttuu Albusta kädestä, ja Albus ottaa kiinni Gellertin toisesta kädestä, ja he nauravat lisää.

”Uskomatonta”, Gellert sanoo, ja hän on hengästynyt. ”Kaikkien niiden turhien retkien jälkeen… uskomatonta.”

Albus on liian innoissaan puhuakseen, joten hän vain nyökkää kerran, toisen, kolmannen. Tämä on vain pieni askel eteenpäin, mutta eteenpäin se varmasti on, mikä tarkoittaa, että he ovat jäljillä, he ovat oikeassa…

”Albus”, Gellert kuiskaa ja puristaa Albuksen käsiä. ”Tajuatko, mitä tämä tarkoittaa? Me voimme lähteä toteuttamaan unelmaamme.”

”Kyllä”, Albus henkäisee, ja hänestä tuntuu ettei hän ole ikinä säteillyt niin hurmioituneena. Tässä se on, tässä on hänen tilaisuutensa, viimeinkin.

”Me tarvitsemme vielä voimaa.”

Albus vain nyökkää, ja hänen sydämensä juoksee. Gellert katsoo häntä kummallisesti, ja hän astuu askeleen lähemmäs, eikä Gellert edes siirrä katsettaan.

”Ymmärrätkö, Albus, voimaa. Paljon voimaa. Sillä tiellemme tulee esteitä.”

”Tietenkin”, Albus sanoo. ”Si vis pacem, para bellum.”

”Kyllä”, Gellert sanoo, ja hänen hengityksensä sivelee Albuksen kasvoja, ja Albus hengittää sisään, se rauhoittaa, kyllä hän pystyy tähän.

”Gellert”, hän kuiskaa. Gellert sulkee silmänsä, ja Albus miettii, ajattelevatko he samoin vai onko hän seonnut, mutta he ajattelevat samoin niin usein, mutta jos hän on väärässä…

”Voimaa, Albus”, Gellert mutisee ja nojautuu lähemmäs silmät yhä suljettuina. Ehkä hän ei halua nähdä, mitä Albus tekee, ja ehkä Albus voisi valehdella sen olleen vahinko…

”Voimaa”, Albus kuiskaa takaisin ja kurottuu lähemmäs, hänen silmänsä ovat auki mutta Gellertin pysyvät suljettuina, ja nyt pari Gellertin hiusta kutittaa Albuksen nenää, ja hän tuntee sen vatsanpohjassaan mutta yrittää hillitä itseään, ja sitten Gellertin hengitys on hänen huulillaan ja sitten heidän huulensa ovat limittäin, ja Gellert maistuu voitonriemulta.

Gellert ei avaa silmiään, ja parin sekunnin kuluttua Albus sulkee omansa, ja he ovat siinä toisiaan vasten ja Albus ei olekaan hirviö tai jos on, he ovat molemmat, ja silloin sillä ei ole väliä. He ovat yhtä niin kuin vain sielunkumppanit voivat olla, ja Albukselle on aivan se ja sama mitä tapahtuu jos ihmiset saavat tietää sen jälkeen kun he ovat löytäneet etsimänsä, sillä sen jälkeen kukaan ei mahda heille mitään, ja he voivat kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Qualis rex, talis grex.

**

Arianalla on valkoinen mekko, se on viimeinen puhdas, ja äiti tulee vasta sitten kun tulee. Albus näkee tänne asti, kuinka muta leviää mekkoon ja imeytyy sen läpi, ja sitten Ariana työntää kätensä pehmeään mutaan, Ariana puristaa sitä ja nauraa, ja Aberforth kumartuu myös ja ottaa mutaa käsiinsä.

”Lopettakaa!” Albus huutaa. Hän ei ole ikinä pyykännyt, hän ei osaa edes loitsun sanoja, hän ei voi kutsua lääkäriä ja muta ja sade ovat kylmiä. ”Lopettakaa!”

”Mutta tämä on hauskaa!” Aberforth huutaa. Hän kahmaisee lisää maata, se taitaa sittenkin olla savea, ja hän tekee siitä pallon. ”Tätä voi muovailla! Kokeile!”

”En!” Albus puuskahtaa, nyt hän on jo heidän luonaan, ja hän ajattelee pyykkiä ja äitiä ja tyhjää vaatekaappia.

”Et voi estää meitä!” Aberforth huutaa, hän alkaa suuttua mitä kauemmin katsoo Albusta, kyllä Albus sen tietää, mutta hän suuttuu itsekin.

”Voinpas!”

”Etkä voi!” Aberforth huutaa, eikä se ole kiukuttelua, hän on oikeasti vihainen, ja Albus on myös, ei hän ole tätä halunnut.

”Minä voin ja minä teen niin! Ariana, kädet pois siitä mudasta nyt heti!”

Sisko hätkähtää, hänen kätensä tärisevät, hän nostaa ne pois mutta pysyy polvillaan.

”Meillä oli kivaa ennen kuin sinä tulit!” Aberforth karjuu. ”Sinä aina pilaat kaiken! Olisitpa sinä poissa eikä isä! Sitten kaikki olisi hyvin!”


**

Suudelma kohisee Albuksen korvissa yhä, kun he kävelevät vierekkäin kohti Albuksen kotitaloa, eikä Albus huomaa mitään väärää missään. Hänen kaikki aistinsa ovat keskittyneet imemään itseensä Gellertiä, ja Gellertissä on niin paljon kaikkea, että Albuksen mieleen ei mahdu mitään muuta. Hän on onnellinen siitä, että kerrankin hän kohdannut jotain niin suurta, että se riittää täyttämään kaikki hänen ajatuksensa.
 
Ja sitten Aberforth on heidän edessään pihatiellä, ja Albus näkee Arianan tämän takana, ja kertaheitolla kaikki onni valuu Albuksesta alas savimaahan ja syvälle sen alle. Miksei Ariana ole piilossa talossa, mitä Aberforth oikein ajattelee, ei Gellert vielä saa nähdä –

”Tulit sitten takaisin”, Aberforth sanoo ja katsoo Gellertiä niin myrkyllisesti, että Albus haluaa lyödä jotakin.

”Tulin”, Albus vastaa. Ehkä Gellert luulee Arianan olevan vain kuka tahansa, ehkä Gellert ei huomaa sinisiä silmiä tai tuttua ruumiinrakennetta…

Aberforth nyökkää ja on hetken hiljaa ennen kuin sanoo: ”Minä jouduin käymään apoteekkarilla.”

”Ahaa”, Albus sanoo ja miettii, sanoiko Aberforth taas ostavansa kaiken hänen piikkiinsä, ja hän on varma että sanoi.

”Arianan oli jäätävä tänne”, Aberforth jatkaa ja näyttää pelottomalta.

**

Siinä vaiheessa Albuksen olisi itse pitänyt ymmärtää pelätä, mutta hän ei pelännyt tarpeeksi. Nyt hän seisoo Aberforthin vieressä ja puristaa käsiään nyrkkiin taskujen suojassa. Paino vasemmalle jalalle, paino oikealla jalalle, taikasauva on taskussa turhana.

”Pitäisikö meidän pitää jonkinlainen puhe?” rouva Bagshot kysyy ääni käheänä. Hänen kasvoillaan on muutama irrallinen kyynel, eikä Albus ymmärrä syytä. Ehkä häntä säälittää. Ei pitäisi.

”Eivät puheet tässä enää mitään auta”, Aberforth murahtaa.

”Siltikin”, rouva Bagshot sanoo. ”Nämä ovat kuitenkin hautajaiset, ja niin kuuluisi tehdä…”

Albus ja Aberforth pysyvät hiljaa ja tuijottavat eteenpäin. Rouva Bagshot huokaa ja vääntelee käsiään. ”Hyvä on, minä voin pitää puheen”, hän sanoo ja vetää henkeä ja alkaa suoltaa merkityksettömiä sanoja rakkaudesta ja taivaasta ja vapaudesta.

**

” – ja tämä on jo kolmas kerta tällä viikolla, ja Ariana kysyy sinun perääsi, ja sinä tiedät, että hänen on nykyään vaarallista olla yksin, mutta minun on ollut pakko jättää hänet jo kahdesti, ja eilen seinään tuli reikä – ”

”Voimaa”, Gellert kuiskaa, mutta Albus ei nyt ehdi kuunnella.

” – jos en olisi ehtinyt ajoissa, en tiedä mitä olisit löytänyt – ”

”Minä en voi olla teissä kiinni loppuelämääni!” Albus huutaa nyt takaisin. ”Etkö sinä käsitä – se mitä me teemme – sinäkin voisit olla vapaa, mutta meidän täytyy ensin päästä loppuun asti – Arianan ei enää tarvitsisi olla täällä sidottuna huoneeseensa, sidottuna tähän surkeaan pihaan – ”

”Tuo EI ole TOTTA! Sinä et ikinä onnistu siinä mitä teet, et ainakaan sillä lailla kuin luulet, se ei ole mahdollista, olet menettänyt kaiken todellisuudentajusi! Tuo on aivopessyt sinut”, Aberforth huutaa ja sylkäisee Gellertin jalkoihin.

Albus tuijottaa Aberforthia sekunnin sadasosan liian järkyttyneenä sanoakseen mitään, vilkaisee, että Aberforthin takana Ariana seisoo yhä hiljaa, ja sitten hän alkaa huutaa. ”Olet vain kateellinen, olet itse epäonnistunut kaikessa etkä kestä sitä että minä olen sinua parempi – ”

Mutta Gellertkään ei ole tyytyväinen, ja Albus näkee taikasauvan silmäkulmastaan eikä tee mitään estääkseen Gellertiä, koska hän tuntee Gellertin, he ovat samanlaisia, hän luottaa Gellertiin, luottaisi elämänsä epäröimättä tämän käsiin –

”Kidutu.”

Aberforth kaatuu maahan kyljelleen, huutaa ja kiljuu, nykii raajojaan lähemmäs vartaloaan ja kaartaa selkäänsä, ja Albus erottaa Arianan kauhistuneen ilmeen, ei nyt, ei nyt, Ariana, ei nyt…

Albus juoksee eteenpäin eikä itsekään tiedä miksi, mutta hän juoksee kohti Aberforthia ja polvistuu maahan tämän viereen, polvet uppoavat viileään savimaahan, siena imeytyy kaavun läpi, eikä Albus tiedä edelleenkään mitä hän on tekemässä, Gellert on hänen takanaan taikasauva esillä eikä hänestä ole mitään hyötyä, mutta Albus koskettaa Aberforthia olkapäästä ja puristaa, yrittää nostaa kirouksen pois tahdonvoimalla kääntymättä vieläkään kohtaamaan Gellertiä…

”Lopeta! Lopeta! Lopeta!” Ariana toistaa hysteerisenä kirkuen. Hän ei itse voi lopettaa, Albus tunnistaa sävyn, se tarkoittaa että Ariana menettää otteensa, ja ei nyt, ei nyt…

Aberforth yskii, kirous on poistettu, ehkä se olikin vahinko. Aberforth nousee kontalleen ja sylkee verta punertavaan maahan, Albus ei tiedä miksi.

”Oletko kunnossa?” hän kysyy, ja Aberforth katsoo häntä kuin hän olisi seonnut.

”Lopeta! Lopeta!” Ariana kirkuu ja huitoo kohti Gellertiä, ja vihdoin Albus kääntyy katsomaan. Gellert tuijottaa Arianaa ja näyttää ahneelta. Ariana tärisee.

”Peräänny”, Aberforthin kylmä ääni kuuluu Albuksen korvan juuresta, ja jokin tulikuuma pistää Albusta kylkeen. Se on Aberforthin taikasauva, se värisee oranssinhehkuisena ja polttaa reiän Albuksen kaapuun, ja Aberforthin kasvot ovat vihan uurtamat. Albus perääntyy.

**

”Ariana, ylös siitä!” Albus huutaa.

Sisko nousee, hän tärisee nyt varpaista sormenpäihin, ja Aberforth huutaa jotain, mutta Albus ei kuule enää, sillä Ariana ei näytä itseltään, hän tärisee ääriviivojensa ulkopuolelle, ja Albuksen sisuksiin valahtaa jotain jäistä.

Valkoisessa mekossa näkyy jotain punertavaa, ja hetken Albus luulee sen olevan verta, loukkaantuiko Ariana, mutta sitten Albus muistaa sen olevan vain savitahroja, mutta sitten Ariana räjähtää, ja missään ei ole enää valkoista vaan on pelkkää mustaa pyörrettä ja tuhoa.

Aberforth huutaa, huutaa, huutaa.

Albus ei tiedä mitä hän tekee.


**

Taikoja joka suuntaan. Aberforth ei näytä välittävän, keneen osuu, ja Albus ei tiedä, ketä vastaan hänen pitäisi taistella. Gellert näyttää vieraalta, mutta samalla hän on taitava, niin taitava. Ja sitten Ariana on siinä, hän tärisee entistä enemmän, ääriviivat sumenevat, ja sekä Albus että Aberforth huutavat, mutta heidän huudoillaan ei ole merkitystä, Ariana on menettänyt jo otteensa, ja kohta hän on kaikkialla mutta ei missään. Musta pyörremyrsky joka ei mahda mitään itselleen ja jolle kukaan ei mahda mitään, ja silti heidän on puolustauduttava, mutta sitten Aberforth jatkaa taistelua, ja Gellert on siinä mukana, Albus ei tarkoita taistella ketään heistä vastaan, ei, hän yrittää olla osallistumatta mutta se ei onnistu, he ovat kaikki liian taitavia, Aberforth on saanut liikaa harjoitusta yrittäessään hillitä Arianaa, mutta silti se ei ole koskaan onnistunut…

Mustuus katoaa heidän ympäriltään. On valoisaa, ja Albus hätkähtää ja laskee taikasauvansa. Siinä vaiheessa Aberforth on jo heittänyt omansa olkansa yli, Aberforth huutaa ääneen ja on juossut johonkin, maassa on jotakin… Se on Ariana, ja Gellert vilkaisee Albusta kerran ennen kuin kääntää selkänsä ja juoksee pois, ja Albus melkein lähtee hänen peräänsä muttei kuitenkaan vaan kävelee kohti sisartaan eikä pysty ymmärtämään, että kehon sisällä sisarta ei enää ole.

**

Rouva Bagshotin puhe muuttuu hiljaisuudeksi, joka painaa Albuksen kasaan. Hänen kätensä ovat edelleen nyrkissä, ja hän ei kestä itseään enää kauaa, mutta mitä muuta hän voisi tehdä?

”No niin… sitten”, rouva Bagshot sanoo ja nielaisee kovaan ääneen. ”Ehkä on aika vain… peittää hauta ja… lähteä sitten…”

Rouva Bagshot tekee sen, Albus ja Aberforth vain seisovat ja tuijottavat eivätkä osaa kumpikaan sanoa mitään. Kolme taikasauvanheilautusta myöhemmin kuoppa on kadonnut, eikä missään enää näy mitään valkoista. Albus hengittää ja tajuaa, että hän on hengissä, eikä hän tiedä mitä tekisi sillä tiedolla.

”No niin”, rouva Bagshot sanoo taas. ”Se oli sitten varmaan… siinä.”

Hän pyörittelee käsiään vielä hetken, ja hiljaisuus painaa hänetkin kasaan. Mutta hän voi kääntyä ja lähteä pakoon, ja niin hän tekeekin. Albus näkee, kuinka hän kääntyy ja lähtee, mutta silti hän ei katso, hän tuijottaa vain eteensä.

Aberforth liikkuu nopeasti, eikä Albus yritäkään reagoida, kun nyrkki iskee suoraan hänen kasvoihinsa. Kipu terävöittää kaiken, ja kohta joka paikassa on verta.

”Se oli sinun syysi!” Aberforth huutaa. ”Olit se sitten sinä tai joku muu, se oli joka tapauksessa sinun syysi!”

Albus hengittää suun kautta ja on hiljaa, mutta hän on iloinen, että Aberforth sanoi sen ääneen, ja hän puristaa kätensä tiukemmin nyrkkiin ja antaa veren virrata nenästä leuan kautta maahan saakka.



-----

Si vis pacem, para bellum = Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan
Qualis rex, talis grex = Millainen kuningas, sellainen lauma

« Viimeksi muokattu: 11.02.2018 19:07:48 kirjoittanut nominal »
Never regret something that once made you smile.

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 576
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #1 : 05.01.2018 11:52:37 »
Olipas tämä hengästyttävä! Tämän ihan hotkaisi sisäänsä!

Huh. En edes tiedä, mitä sanoa, kun tuntuu, että vieläkin hengästyttää.

Musta on ihanaa, miten tuossa alussa Albuksella ja Arianalla on hauskaa, vaikka Albus ei edes tiedä, mille nauretaan. Pääasia, että nauretaan. Myös tuo kohta, missä äiti tulee pian kotiin lihapalan kanssa ja se keitetään pehmeäksi, oli jotenkin tosi ihana. Juuri sellainen köyhän perheen ihana kohta jostain 1800-luvulta. Aww.

Tapahtumat olivat varsin lomittain, mikä teki tästä periaatteessa sekavan, mutta oikeastaan tykkäsin siitä, ettei kaikki ollut järjestyksessä ja sai vähän arvailla, että mihin kohtaan tämäkin nyt liittyy. En esim. enää tiedä, mihin tuo viimeinen kursivoitu takauma liittyy, mutta tykkäsin siinä siitä, kuinka Arianaa ja tämän obskuuria kuvailtiin. Tosi kiva, että se on tässä mukana, koska minusta se selventää paljon paremmin juuri sitä, mitä Arianalle tapahtui ja millainen lapsuus ja nuoruus ja varhaisaikuisuus Albuksella on ollut.

Gellert jäi tässä vähän ehkä irralliseksi. En tajunnut, että miksi tämä oikein langetti anteeksiantamattoman kirouksen Albuksen veljeen. Aivan kuin hän ei olisi välittänyt Albuksesta yhtään, mutta toisaalta se että hän teki niin kielisi siitä, että välitti? Tai sitten hän ei nimenomaan välittänyt, vaan rankaisi "alhaisempaa" typeristä sanoista. En saa tuosta kohtauksesta kiinni, se tuntuu jotenkin epäuskottavalta koska en saa Gellertin motiivista kiinni.

Siena oli mulle aivan tuntematon väri. Piti oikein googlettaa, että mikä se sellainen on. Mutta ruskea tässä ainakin oli vahvasti mukana, ja tykkäsin miten savea ja mutaa oli tuotu koko ajan kerrontaan mukaan. (:

Enää yksi osa jäljellä. Tämä tuntui tosi vahvasti jatko-osalta Purppuraan - ehkä siksi, että tässä käsitellään samaa kesää, ehkä siksi, että juuri luin sen. Tämän tunnelma on jotenkin pysäyttävä, lopullinen. Että tästä Albuksen elämä nyt kääntyy jonnekin aivan muualle kuin minne se on ollut menossa. Huh. Kiinnostaa nähdä, miten lopetat tämän sarjan. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Avaruuspiraatti

  • lurjus
  • ***
  • Viestejä: 556
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #2 : 21.01.2018 23:33:54 »
Oi, tämä on ihan mahtava! Stalkkasin Omaficcipiiriä ja ajattelin aikani kuluksi lukaista tämän, vaikka vain Albuksen nimi on minulle tuttu. Ja huima tämä kyllä on! Hengästyttävä, kuten Arte sanoi. Tykkään, miten tarina jakautuu eri aikajanoille ja kaikki lopulta sidotaan kiinni eheäksi tarinaksi. Itse pidän tällaisista ei niin lineaarisista teksteistä, siinä kun saa itse vähän pohtia ja ihmetellä, että mitä oikein tapahtuu ja milloin tapahtuu. Tähän sellaisen itseni koukuttaneen mysteerin loi ehdottomasti se, että tämä alkaa hautajaisilla. Alusta asti siis jo tietää, että jotain vakavaa tapahtuu, mutta jännityksellä saa odottaa, millä aikajanalla tuo kuolema koittaa. Pidin myös tämän tarinan karuudesta ja miten se muuttuu tarinan myötä. Alussa se on sellaista köyhän perheen karua arkea, mutta vähitellen siihen päälle tulee jotain elämää suurempiakin uhkia ja onnettomuuksia - ja tietenkin lopussa ehkä karuin kaikesta: elinikäinen syyllisyys. Oma pää on toisinaan se pahin vihollinen.

Kiitoksia tästä, oikein mielenkiintoinen luettava!


What you are right now is already enough.

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 466
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #3 : 11.02.2018 19:21:18 »
Arte, olen kovin iloinen, että hengästyttävyys välittyi, se oli hakusessakin! :D Ja tosi kiva, että lihasta tuli mieleen 1800-luvun köyhä perhe! Gellertin motiivi jäi kieltämättä tosi epäselväksi. En uskaltanut alkaa yhtään selittää sitä, koska ideana oli, että se jäi Albukselle täysin mysteeriksi - mutta kieltämättä lukijan pitäisi voida edes päätellä se jostain. Ajattelin itse, että Gellert on jo pidempään halunnut vain raivata Aberforthin tieltään, ja lisäksi pidän Gellertiä todella ylpeänä. Niipä, kun Aberforth sylkäisi, ajattelin sen olleen viimeinen pisara ja suuri loukkaus Gellertille, joka päästi raivon valloilleen. Kiitos paljon kommentistasi!

Avaruuspiraatti, oooh onpas ihanaa, että uskaltauduit lukemaan, vaikka vain Albuksen nimi oli tuttu! Tosi kiva kuulla, että tuo mysteerijuttu toimi, sellaiseksi koukuttajaksi sitä kaavailinkin. Hirmu ihana kommentti, olen tosi otettu tuosta kirjoittamastasi kuvauksesta. Tuntui hienommalta kuin mun teksti :D Kiitos!!


Tässä vielä linkki viimeiseen osaan: Oliivinvihreä, K15
Never regret something that once made you smile.

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 184
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #4 : 13.02.2018 16:15:18 »
Aivan ensiksi tahdon vain pyytää moneen kertaan anteeksi, etten onnistunut ehtimään kommentoimaan ja kertomaan mielipidettäni tästä ficcipiirissä. Vika ei mitenkään ollut sinussa tai tässä tekstissä, jos sellainen ajatus on päässäsi pyörinyt, vaan elämä iski päälle ja olin finitauon tarpeessa. Nyt kuitenkin palasin ja ajattelin rustailla sitten sulle kanssa kommenttia tästä, ettet jää ihan ilman. Ja vielä toisen kerran moneen otteeseen anteeksi.

Ja sitten. Oon näitä jotain osia tästä sarjasta jo aikaisemmin lueskellut, mutta silleen sattumanvaraisesti, enkä yhtään missään järjestyksessä. Sellaisen missä kerrottiin sisarusten isästä, olisiko ollut tuo ruoste ja sitten varmaan tuo akvamariini myös tullut luettua? Musta oot näihin kaikkiin saanut tosi hyvin sellaisia tiedossa olevia tapahtumia (canon) (en tiedä onko lihavoitettua se mitä haen tässä yhteydessä, mutta) kasvatettua tarinalla. Tämä tarina jotenkin luiskahtaa hienosti sinne Rowlingin tekstien väliin ja tuntuu ihan oikealta. On myös mukavaa lukea Dumbledoren lapsuudesta, sillä sellaisia tekstejä on varsin vähän musta suomificcien maailmassa.

Pidän myös erityisesti tämän one-shot sarjan nimistä! Värit ovat aivan uskomattoman kauniita niin väreinä kuin myös niminään. Tätä sienaa piti kyllä vähän googlailla ja akvamariinin päättelin siniseksi, mutta muuten nämä ovat myös tosi loogisia. Pidän kanssa siitä, että elämään keskitytään tavallaan aina sen värin kautta, ei sillä tavalla suorasti että sitä hoettaisiin joka välissä, mutta silleen että tässä sen ymmärtää kuitenkin ja teksti kytkeytyy otsikkoonsa kivasti.

Kuten Arte sanoikin, niin tässä tuli luettua jotenkin hengästynyt olo. Se on aika ihanaa, kun tekstit levittää tunteitaan ja surua ja iloa on koettu. Hengästystä ei ehkä vielä. Osa tästä olosta saattoi vähän johtua siitä, että en ole paljoa Albuksen & kumppaneiden varhaisiin aikoihin perehtynyt ja koko ajan tuli uutta asiaa, mitä piti ymmärtää. Hyvin tästä musta kuitenkin sai kiinni, ihan itsenäisenä ja normaalilla Potter tietämyksellä.

Pidin tosi paljon siitä että tarinaa koottiin tavallaan osissa ja lopulta neulottu yhteen. (Komppaan siis Piraattia:)) Juuri tuo, että puhutaan aina välillä niistä hautajaista kannattelee tosi hyvin koko tekstiä musta yllä ja saa janoamaan lisää tietoa ja lukemaan pidemmälle. Nuo kursiivilla kirjoitetut kohdat on musta tosi ihania?mahtavia/haen sellaista suurta sanaa jonka voisin laittaa tähän väliin, mutta en keksi sellaista/ märkä muta ja multa ja sade kaikki yhdessä ja tuli oikein oikeasti sellainen olo, että ulkona sataa ja on mutaista. Näin nämä kohtaukset ehkä kaikista prhaiten oman pääni sisällä.

Lainaus
”No niin”, rouva Bagshot sanoo taas. ”Se oli sitten varmaan… siinä.”
Tämä lopun kohta oli jotenkin hengästyttävä ja sellainen,.. no loppu. Tuli oikein sellainen olo, että nyt kaikki on sitten loppu ja ohi, eikä mitään enää voi tehdä. Se oli sitten varmaan siinä, niin kuin tekstissä sanottiinkin. Ariana on kuollut. Tarina ohi. Jotenkin on jännä että tätä sarjaa on vielä yksi osa, vaikka toisaalta se käy järkeen. Eihän tässä kuitenkaan loppunut Albuksen elämä. Minä tässä aavistelen, että seuraavassa osassa voisi näkyä joku jolla on vihreät silmät ;) pitää käydä ehkä lukaisemassa sitäkin.

Minä en oikeen Gellertistä tykkää ja lueskelin vähän enemmän silmäillen ne kohdat, jossa kyseinen tyyppi oli mukana. Sinällään tämä ei siis oikein varmaan ole paras mahdollinen teksti lukea juuri minulle. (Rehellisesti sanottuna tuli koko ajan Gellertistä mieleen sellainen 8 vuotias kultakutrinen aatelinen pikkupoika, joka on paljon parempi kuin Albus /luulee olevansa/ ja luulee itsestään liikoja, vähän niinkuin pikku Malfoy omalta aikakaudeltaan) tämä ei nyt kyllä liittynyt tähän tekstiin, mutta kuitenkin:D

Tämä oli kaunis ja rankka teksti lukea. Erittäin hienoa kirjoitusta ja tämmöisestä saa olla musta tosi ylpeä. Kiitos tästä hengähdyttävästä kokemuksesta oli oikein loistelias lukukokemus. :)

Kiltit lapset näkyvät, mutta eivät kuulu. 

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 466
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #5 : 13.02.2018 21:42:47 »
Lyra, ei haittaa, tosi kivaa, että tulit jättämään kommentin kuitenkin! :) Onpas kivaa, että olet lueskellut joitakin osia mutta et mitenkään järjestyksessä - tai siis, ideanani tosiaan olisi, että näitä voisi lukea mistä sattuu ja minkä tahansa ja ne toimisivat niin, mutta yhdessä olisivat kuitenkin vähän enemmän :D Tosi kivaa, että kaikissa on mielestäsi canonia mukana! Väreistä kuuluu kiitokset väripaletin arpomisille, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tähän sattui tosi kauniit ja hyvin pottermaiset värit. Jee, hengästys tavoitti sinutkin! Paljon asian ymmärtäminen lukiessa voi olla tosi raskasta, mutta tämä teksti ei yritäkään olla erityisen epäraskas, joten olen vain iloinen, että lukijakin on tämän kanssa joutunut hieman aivotöihin ;D Ja oioioi paljon kehuja, kiitoskiitos! Gellert on minustakin aika inhottava, vähän liikaa itseään täynnä :D Kyllä tuo minusta liittyi tähän tekstiin, eihän sun kommentissasi ollut mitään asian vierestä, turhaan "varoittelit" :D Paaaaljon kiitoksia kommentistasi!!
Never regret something that once made you smile.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 653
  • Luihuisen kingi
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #6 : 16.02.2018 11:06:49 »
Minäkin tulen pahoittelemaan paljon (anteeksi!), etten kommentoinut ja keskustellut tästä jo Omaficcipiirissä. Kuten siellä sanoinkin, elämä ja sen aikataulut iski vasten kasvoja, eikä finittämiselle vain liiennyt aikaa. Tosi harmi, että näin kävi, mutta kommentin nyt kuitenkin tulen rustaamaan, että saat edes jotain palautetta.

Sarja onkin mulle jo entuudestaan tuttu. Olen pari muuta näistä väreistä lukenut ja pitänyt, mutta en järjestystyksessä. Tarkoitus olisi jossain kohtaa lukea koko sarja läpi, sillä olen tykännyt näistä tosi paljon. Värit ovat tosiaan tosi nättejä ja olet saanut ne todella hyvin sopimaan näihin ilman, että sitä korostetaan liikaa, mutta silti ne on hyvin vahvasti esillä. Siena oli minulle tuntematon väri, mutta googlasin luettuani. Se oli kuin olikin sellainen savenväri, kuten tekstistä saattoikin jo päätellä!

Tässä oli yllättävän sirpaleinen rakenne ja vaikka sanalla sirpaleinen onkin yleensä varmaan sellainen negatiivinen katku, niin en tässä tapauksessa tarkoita sitä ollenkaan sillä tapaa. Mielestäni se hengästynyt olo, josta muutkin puhuivat johtui nimenomaan siitä, että tässä mentiin kohtauksesta toiseen ja se toi tähän kivalla tavalla särmää, mistä itse tykkäsin. Tällaisen rakenteen hallussa pito on haasteellista (ainakin allekirjoittaneelle), joten hatun nostot siitä. Toteutus oli näin varsin onnistunut ja sait paljon mahtumaan yhteen one-shottiin, joka kietoutui noiden hautajaisten ympärille.

Albus ja Gellert on hahmoja, joiden nuoruus on ollut todella kiinnostava. Ja Gellertin koko elämä on mielestäni ollut todella jännittävä ja siitä lukeekin mielellään. Hahmo vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta siitä paljastatetaan niin vähän, että mielellään lukee sitten ficeissä lisää. Tässä Gellert ei tullut ehkä ihan niin paljon esille kuin toivoin, mutta tulipa kuitenkin, vaikka olisikinkin ehkä tahtonut vähän lisää. Voimaa-kohtaus oli mielestäni todella hyvä eikä tuo kidutuskirous-kohtaus mielestäni ollut mitenkään omituinen tai muutakaan. Gellertin motiivit jäivät ehkä pimentoon, mutta musta se sopi oikein hyvin, enkä lähtisi sitä kyseenalaistamaan. Gellertistä kuitenkin tuli mahtava pimeyden velho, jota myös sen puolen taikuuskin on varmasti kiinnostunut ja ylpeys on vahvasti läsnä hahmossa minunkin headcanoneissa.

Lisäksi on vielä mainnittava tuosta obskuurista. Musta se oli kivaa, että se oli tuotu tähän esille. Tämä oli sovitettu mukavasti Harry Potterin ajan canoniin, mutta pidin tuosta, että tässä on huomioitu tavallaan uutta tietoa, mitä ollaan Ihmeotuksien myötä saatu. En tiedä, onko Row vahvistanut Arianan olleen obskuuri, mutta tätä on ainakin vahvasti spekuloitu ja musta olit saanut sen tähän sovitettua todella hyvin ja täydennettyä sitä, mitä Pottereissa on jätetty kertomatta. Vaikka noita spekulaatioita olen kuullut  niin tämä on ensimmäinen kerta, kun törmään ficciin, jossa tämä spekulaatio tulee esille ollenkaan.

Pidin tästä siis todella valtavasti, joten suuret kiitokset tästä! Palaan jossain vaiheessa, kun aika antaa periksi koko sarjan pariin, sillä tähän mennessä luetut on maistuneet tosi hyvin ja varmasti oikein mainioita loputkin. Sekä jännä lukea sitten sarjanakin tämä, kun nyt lukenut yksittäisinä one-shotteina!

nominal

  • ***
  • Viestejä: 2 466
Vs: Albus Dumbledoren elämä ja värit: Siena | K11, A/G
« Vastaus #7 : 16.02.2018 15:40:00 »
Odo, eipä mitään, ja kiitos sinullekin, kun tulit tänne kommentoimaan! :) Onpas mukava kuulla, että olin mielestäsi onnistunut rakenteessa ja sen hallussa pitämisessä. Olen kyllä samaa mieltä siinä, että Gellert olisi saanut olla enemmänkin esillä - niin tässä ficissä kuin koko ficcisarjassa. Minusta Albuksen elämä on hurrrjan mielenkiintoinen, ja näitä viimeisiä shotteja kirjoittaessani harmittelin sitä, etten voi/jaksa kirjoittaa ihan kaikkea siitä ja vielä Gellertin elämäkertaa päälle xD Minusta on aivan ihanaa, että ihmiset ovat tunnistaneet Arianan tästä obskuuriksi, koska en taida kertaakaan edes mainita sitä nimeltä - ja tietysti superkivaa, että siitä on vielä pidetty! Olin aivan fiiliksissä, kun Ihmeotuksissa siihen viitattiin juuri, kun mulla oli tämä sarja työn alla, ja sain sen ujutettua mukaan ;D Kiitos paljon kommentista, ja toivottavasti eksyt tosiaan joskus vielä muidenkin osien pariin!
Never regret something that once made you smile.