Kirjoittaja Aihe: Voltron: Välittämisen vaikeudesta | S | hurt/comfort | Keith ja Lance | one shot  (Luettu 2591 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 241
Se, jossa Lance syö epäilyttävän näköisen hedelmän ja sairastuu.

Nimi: Välittämisen vaikeudesta
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Paritus: tulkinnanvarainen Keith/Lance
Tyylilaji: hurt/comfort kepeällä huumorilla höystettynä
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Voltron: Legendary Defenderin luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Aikoinaan (puhun kuin siitä olisi enemmän kuin pari kuukautta, lol) kirjoitin tämän, kun olin itse kipeänä ja halusin sekä kipuilu- että ”Lance on ihana” -fiilikset ulos kehostani. Omistan tämän bbuttikselle, koska hän vain on sellainen hölmö hölmöläinen <3 Jos olisin fiksu, säästäisin tämän julkaisun maanantaille, enkä oksentaisi vanhoja ficcejä peräjulkkaa ulos, mutta koska fiksu ja minä ei sovita samaan lauseeseen, niin tässä! Ottakee!




V Ä L I T T Ä M I S E N   V A I K E U D E S T A


”Mä kuolen, Keith. Mun loppuni on viimein koittanut. Mä potkaisen kohta tyhjää, heitän veivini, muutan autuaammille metsästysmaille. Hik. Nimittäin naistenmetsästysmaille. Keith, kerrothan kaikille, että mä rakastin niitä? Hunk teki koko universumin parhaimmat minipizzat. Ja Pidgen kojeet oli kaikki tosi päheitä, vaikka mä en koskaan saanutkaan koskea niihin. Ja Shiro. Hik. Shiro oli mun sankari. O-on ollut ihan mahtavaa pelastaa universumi teidän kanssa.”

Lance ei todellisuudessa tehnyt kuolemaa. He olivat käyneet tekemässä vaihtokauppaa planeetalla, jonka nimestä Keith ei vieläkään ollut saanut täyttä selvyyttä: oliko se vain vaikeasti lausuttava vai oliko Coran kenties aivastanut joka kerta sen sanoessaan? Paikalliset olivat tarjonneet heille syötävää ja juotavaa, ja Lance, omana typeränä itsenään, oli mennyt pistämään suuhunsa epäilyttävän näköisiä hedelmäpaloja ja sairastunut. Ja koska universumi ei odottanut ketään tai mitään, oli tiimin täytynyt päättää, ketkä jäisivät edustamaan Voltronia heille järjestettyihin tervetuliaisjuhliin ja kuka lähtisi Lancen kanssa takaisin linnaan.

He olivat vetäneet pitkää tikkua, eikä Onnetar tunnetusti ollut koskaan suosinut Keithiä.

”Aah!” Lance huudahti ja tarttui Keithin kädestä. ”Nyt se tapahtuu – hik! Mä tunnen, kuinka elämä valuu mun sormieni välistä hukkaan. Kuinka mun henki jättää mun kehoni…”

”Lance”, Keith sanoi varsin tympääntyneen näköisenä, ”älä ole niin dramaattinen.”

”Mä kuulen jo harppujen heleän soinnin. Tunnelin päässä on valoa… Hik.

”Lance.”

”Enkä mä koskaan saanut tuntea naisen pehmeää kosketusta…”

”Ole jo hiljaa!” Keith ravisteli kätensä irti ja läimäytti sillä Lancea olkavarteen. ”Ryhdistäydy!”

”Auu”, Lance ulisi, ”eikö sulla ole rahtustakaan myötätuntoa kuolevalle?”

”Ei”, Keith hymähti ja nousi. Hän oli istunut jo kaksi tuntia Lancen sängyn vierellä ja kuunnellut tämän valitusta ja nyt hänenkin mittansa oli tullut viimein täyteen. Ei sillä, että se olisi ollut kovinkaan vaillinainen entuudestaan.

”Sä olet kylmä ihminen, takatukka”, Lance valitti.

”Ihan miten vain”, Keith sanoi ja heilautti kättään, ”mä käyn hakemassa sulle jotain syötävää. Kun mä palaan, sä olet joko hiljaa tai kuollut. Molemmat vaihtoehdot ovat ihan yhtä hyviä.”

”Kylmä ihminen!” Lance huusi hänen peräänsä.



Kun Keith palasi takaisin, Lance mulkoili häntä peitonhelman ali pistävästi. Hän ei antanut sen häiritä: hän oli jo tottunut Lancen oikkuihin – joita oli paljon, sanottakoon. Hän laski ruokatarjottimen Lancen sängylle ja istui sitten takaisin vahdinpaikalleen. Lance katseli ruokatarjotinta hetken, ennen kuin puuskahti ja käänsi sille päänsä.

”Lance”, Keith sanoi ja painoi sormensa kulmiensa väliin, ”älä viitsi.”

”Sitä ei ole rakkaudella valmistettu, joten mä en syö!” Lance sanoi ja piiloutui kokonaan peiton alle.

”Mutta se on Hunkin tekemää!” Keith vetosi käsiään levittäen. ”Katso! Sä söit tätä samaa mössöä eilenkin!”

”Sä imit kaiken rakkauden siitä”, Lance mumisi peiton alta.

”Hittoon sinä ja sun rakkautesi!” Keith ärähti ja laski tarjottimen lattialle. ”Ihan sama. Miten vain. Näänny sitten nälkääsi.”

”Siinä se taas on!” Lance huudahti ja ampaisi istumaan. ”Sä et välitä yhtään!”

Keithin teki kovasti mieli motata Lancea keskelle tämän nättiä naamaa, mutta koska mahdollisena lopputulemana oli kiukkuinen (ja entistä ärsyttävämpi) Lance sekä selkäsauna Shirolta, Keith päätti käyttää itsehillintänsä varavarastotkin loppuun ja laskea kymmeneen mottaamisen sijaan.

”Lance”, hän aloitti niin rauhallisena kuin taisi, ”eikö se kerro jo tarpeeksi, että mä olen täällä huolehtimassa susta?”

”Pah”, Lance hymähti ja nosti leukaansa, ”sä olet täällä vain siksi, että sun täytyy. Ja senkin ajan sä olet käyttänyt vain siinä istumiseen ja töllöttämiseen. Et ole edes kunnolla huolehtinut musta!”

Keith kiristeli hampaitaan. ”No mitä sä sitten haluat, että mä teen?”

Lance nosti sormen huulilleen ja näytti tuumivan hetken.

”No”, Lance aloitti, ”sä voisit ensi alkuun vaikka mitata multa kuumeen. Koska mä olen aika varma, että mulla on kuumetta.”

Keith pyöritti silmiään. Hän kuitenkin nieli ylpeytensä (yleisen rauhan säilyttämiseksi, tietenkin) ja kokeili Lancen otsaa. Se todella tuntui tavanomaista lämpimämmältä.

”Ja nyt”, Lance jatkoi, ”sä voisit halata mua.”

”Et ole tosissasi!” Keith huudahti. Hän pudisti päätään ja nousi lähteäkseen. ”Mä vedän rajan tähän. Saat kyllä odottaa, että muut tulee takaisin, jos halauksia kaipaat. Tuossa lattialla on vettä ja syötävää. Jos tulee jotain oikeasti tärkeää, niin huudat. Mä menen nyt.”

”Keith!”

Jos Lancen ääni ei olisi särkynyt murheellisen kuuloisesti kesken kaiken, Keith olisi tuskin pysähtynyt ja kääntynyt ympäri. Ja jos Lance ei olisi katsonut häntä koiranpentumaisella ilmeellä ja sanonut älä mene, Keith olisi tuskin edes harkinnut jäävänsä. Mutta koska Lance teki nämä kaikki asiat, eikä Keith toden totta ollut sydänjuuriltaan kylmä ihminen, hän ei voinut olla palaamatta takaisin istumaan.

”Mutta mä en kyllä halaa sua”, Keith mutisi korvat punaisina.

Lance mutristi huuliaan ja räpytteli silmiään. ”Mutta kun mulle tulisi siitä parempi mieli.”

”Sä olet ihan mahdoton…”

”Mä lupaan, etten kerro kenellekään.”

Keith oli hyvin tietoinen punakoista kasvoistaan ja kankeista eleistään, kun hän kipusi Lancen sänkyyn ja otti tämän syliinsä. Hän ei ollut tottunut tällaiseen, mutta Lance kiemurteli hänen sylissään ja asettui viimein mukavaan asentoon, ja kohta Keith ajatteli, että ehkä hän voisi tottua. Ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa kuin hän oli ajatellut. Lance oli ehkä itserakas ja turhan kovaääninen, mutta hän oli myös lämmin ja tuoksui hyvältä: joltain fiiniltä avaruusostarilta ostetulta shampoolta. Lance huokaisi tyytyväisenoloisena, kun Keith silitti (hieman kankeasti, mutta silitti kuitenkin) hänen selkäänsä, ja Keithiä tahtomattaankin hymyilytti.

”Sä et sitten sano tästä kenellekään”, Keith varmisti, ”et edes hiirille.”

Mutta Lance oli jo nukahtanut.


« Viimeksi muokattu: 22.01.2018 14:06:04 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Oi aawwww! Aloitin itsekin jo ficciä, mutta tunnelma kuumeni niin kovin, että täytyy pitää vähän paussia alempien ikärajojen merkeissä :P Pyysin tätä aamupalaksi, mutta sitten aamu hurahti niin äkkiä ohi etten ennättänyt, enkä halunnut hyvää ficciä pilata kiireisellä lukemisella, joten tässä sitä nyt vasta ollaan! Minulle omistettu <3 minun, minun, minun oma klance, aww, raksuttelen kovasti nyt, pus <3

Ja voi AWWWWITUS miten ihana ficceröinen! <3 Mä tietysti etsin tätä (koska linkkejä ei tietenkään jaksettu enää käydä etsimässä yksäboksan uumenista ;)) korkeiden ikärajojen mailta, mut tää olikin tämmöinen herttainen ja IHANA! Tästä kuuluu niiiiiiin hyvin hahmojen ICys ja sarjan henki! Aivan mahtavaa! Ja hemmetin hyvä, että luin tän oman kirjoittamisen kesken, koska nimittäin olin näköjään unohtanut ton dialogityylin, ei ne nyt mitään kirjakieltä puhu x)

Mutta awwwwwwwww, että Keith sitten kuitenkin (vaikkakin ehkä ainakin osittain Shiron selkäsaunaa peläten ;)) antautui (koiranpentukatseen alla) ja otti ja halasi, en voi uskoa enkä kestää tätä FLUFFIOLOA joka purskahtelee ihon alla ja saa mut vaan istumaan hangonkeksinä ja AWWITTELEMAAN koska nää kaksi on NIIIIN ihania ja kuolen! Siis KUOLEN! <333333333333333333


Jeeee! Ihanaa, että sulla oli näitä jemmassa <3 ja kohta mä pääsen lukemaan sen jatkiksenkin kun varmaan tänään kattelen kakkoskauden loppuun ;D

Kiitos ihanainen, jatka, kirjoita lisää, koska mä olen KYLTYMÄTÖN! \o/


<3333 :-*

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 241
Ohhoh, tätä ficciä odotellessa ;-) "Tunnelma kuumeni niin kovin" on aina hyvä merkki!

Nämä pojat on kyllä aika aww ;-; Keith kauheasti yrittää olla yrmy, mutta kuka nyt edes voisi sanoa Lancelle ja Lancen koiranpentusilmille ei?! Sitä on sitten hyvä selitellä sillä, että joojoo Shiro olisi antanut mulle muuten selkäsaunan ;-)

Voivoivoi, kun sinoot taas ilostuttanut minua kovin >3< Kiitos (taas) kommentista, buttelssoni <33

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Luin tämän eilen iltasaduksi ja tämä oli niin IIIIIIHAAANAAAA!!!! Eikä, meinasin kuolla söpöyteen. Ja juuri tällaiseen ihanaan parhaaseen H/C-söpöyteen, eikä mihinkään ällöön yltiöfluffiin!!

Siis oikeasti. Tästä tuli fiilis, että olisi lukenut kirjalliseen muotoon käännettyä animea. Juuri nuo kaikki ilmeet ja lausahdus-tyylit ja kaikki! Pystyin näkemään Lancen ilmeen ja Keithin painamassa sormensa keskelle otsaansa ja ahhhh. Ihana. Paras. Oot ihan huippu kuvailemaan ja kirjoittamaan.

Lopun halailukohtauskin oli niin hellyttävä! Jotenkin voin kuvitella sellaisen punaisen anime-kasvon epämukavassa asennossa, kun toinen onnellisena painautuu syliin. Eritoten tuo loppu on niin ihana. Perus teinipoika siinä äksyää että et sitten kerro kenellekään, ja toinen on jo nukahtanut! ♥

Awwiwwawwii, tämä oli ihana kiitos hei!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 241
Ooii, kiitos Arte <3 ^.^ Ääääää se on minulle suurtakin suurempi kehu, että ficin tapahtumat on pystynyt näkemään hyvin mielessään! Kiitus paljon <33

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
AAAAAAWWS, on niin sulosta. :) <3 <3 <3 Juu tosiaan aloitettiin siskon kanssa eilen kattomaan sarjaa, ja jo nyt oon niin koukussa että rupesin ettimään lukemista. Ja tämä oli sulonen ja söpö. Keith ja Lance on jo sarjassa sellasia että tahtoisin vaa kattoo ku ne söpöstelee, mutta luulen kyllä et sitä ei tuu tapahtumaan, mutta aws. Tämä oli kyllä niin ihana.
Lainaus
”Sitä ei ole rakkaudella valmistettu, joten mä en syö!” Lance sanoi ja piiloutui kokonaan peiton alle.
”Mutta se on Hunkin tekemää!” Keith vetosi käsiään levittäen. ”Katso! Sä söit tätä samaa mössöä eilenkin!”
”Sä imit kaiken rakkauden siitä”, Lance mumisi peiton alta.
”Hittoon sinä ja sun rakkautesi!” Keith ärähti ja laski tarjottimen lattialle.
Tämä vuoropuhelu lämmitti mun pientä sydäntäni suuresti. Tätä tekstiä oli muutenkin ihana lukea ja nautin kaikesta. Ja muka tulkinnanvarainen Keith/Lance. Minä näin sen heti ja kirkkaasti. Tämä oli ihanaa ja shippasin suuresti.
Lainaus
hän kipusi Lancen sänkyyn ja otti tämän syliinsä
AAAWS <3 <3 Nyt oon ehkä tarpeeksi söpöstellyt tälle tekstille ja meen haalimaan sulta lisää, mitä uskallan lukea.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 241
Hihi, kivaa Lyra, että olet löytänyt Voltronin ihmeellisen maailman <3 Keith ja Lance on kyllä ultimaattinen OTP koko sarjasta \o/ Minäkin epäilen vahvasti, ettei klancesta koskaan canonia tule, mutta onneksi on ficcaamisen ihmeellinen maailma, jossa saa kirjoittaa ja lukea söpöstelyä niin paljon maha vetää. Tosin suomeksi en ole tainnut muiden kuin minun ja Bbuttiksen kirjoittamiin ficceihin törmätä, mutta toivon kovasti, että tämä tartutettu Voltron-kuume poikisi kohta esim. sinulta jotain luettavaa ;-) Kiitos paljon kommentista, ihana kuulla että nautit tästä! Itsekin nääs pidin tämän kirjoittamisesta ;D Kiitos <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 160
  • Kurlun murlun
Minä täällä hei! ;D Oli pakko ilmoitella itsestä napattuani luettavaksi tätä kyseistä fandomia, joka tuli tutuksi jotain kuukausi sitten... En tosin ole vielä saanut aikaiseksi katsoa kaikkia tarjolla olevia jaksoja, mutta mitäs sitä jouluna ja välipäivinä parempaa tekemistä keksisi? Amatööriys karisee sitä mukaa mitä enemmän pääsee sisälle! :D

Jep jep, Klance otti ja kiinnitti huomioni heti alkutekijöissä ja totesin pienimuotoisesti retkahtaneeni kyseiseen shippiin tuossa tuokiossa. Eipä se haitanne, vaikkei siitä canonia tulisi, mutta shippaamisen tämä kaksikko tekee ihan liian helpoksi. Rakastan tämän ficin dynamiikkaa ja hurt/comfort on suuri heikkouteni. :D Vielä ripaus huumoria mukaan ja tadaa!

Lainaus
”Sä imit kaiken rakkauden siitä”, Lance mumisi peiton alta.
Voi sentään. :'D

Dialogi oli mainiota kaikin puolin hauskoine ja monipuolisine sanavalintoineen, ja etenkin loppupuolen halauskohta sulatti sydämen. Aluksi ollaan niin coolia ja jäyhää, mutta lopulta uskaltaudutaan silittämään jopa toisen selkää. Ei saa. <3

Kiitoksia tästä!

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 241
Ayu: Mikään epämääräinen kirjainyhdistelmä ei pysty välittämään intoani siitä, että olet tutustunut Voltroniin ;D Toivottavasti sultakin saa jossain vaiheessa lukea Voltron (erityisesti klance) höpöstelyä ;-) Keith/Lance on kyllä sellainen parivaljakko, joka vetää helposti mukaansa ^.^

Hhe, musta on varsin hauskaa myös, että päädyit juuri tätä ficciä lukemaan, koska koen, että tästä välittyy (ainakin itselle) tosi vahvasti sellaiset Ayu-vibat, koska tän kirjottamisen aikaan miltei yksinomaan vain sun ficcejä lueskelin :'D <3

Kiitos itsellesi kommentista! :3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"