Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot): Taivaita ja maata uhmaten, S, Roope/Kultu, ficlet  (Luettu 751 kertaa)

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 689
  • "Pitkäkyntisillä ei ollut kylliksi kynsiä."
Ficin nimi: Taivaita ja maata uhmaten
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot)
Ikäraja: S
Paritus: Roope/Kultu
Genre: Draama, UST

Summary: Kumeat askeleet portaissa palauttivat hänet kuluvaan hetkeen. Ne kuuluivat ensin etäämmältä, kunnes suuntasivat kohti makuuhuoneen ovea. Se oudoksutti suuresti. Hän ei todellakaan odottanut vieraita etenkään siihen kellonaikaan.

A/N: Luonnonvoimat toimivat jälleen inspiraationa. Toisinaan sitä katselisi ikkunasta mieluummin kunnon lumipyryä kuin aina niin kaunista marraskuun loskamoskaa.



***



Ikkunoita kolisuttava myrsky harhautti Kultua konjakkipullon ja lasin keskinäisestä kohtaamisesta, minkä seurauksena juomaa roiskahti tilkkanen lattialle. Uskaltautuessaan lähemmäs nitisevän ikkunan lasipintaa hän hämmästeli, kuinka se ei hohkaamastaan kylmyydestä huolimatta ollut vielä tyystin jäässä. Hänellä oli tilaisuus ihailla piiskaavaa lumisadetta sydämensä kyllyydestä.

Myrsky ei suinkaan ollut ensimmäinen, jonka kaupunki oli sinä vuonna kohdannut, eikä sen puoleen viimeinenkään. Talvella huonoa säätä saattoi odottaa vähintään kerran viikossa. Siltikään Kultun mieleen ei muistunut tilannetta, jossa hän edellisen kerran olisi edes piloillaan välittänyt pohtia ovien ja ikkunoiden kestävyyttä. Satiininen yömekko yllä olo olisi nopeasti käynyt tukalaksi viiman päästessä tekemään tuhojaan sisätiloihin. Sitä olisi jäädytty tuossa tuokiossa samanlaisiksi lumiukoiksi kuin sillä hetkellä kinoksia uhmaavat kurjat.

Kaataessaan itselleen toista lasillista tehokkaammaksi yömyssyksi Kultu ei voinut olla ajattelematta Roopen sinä iltana ilmennyttä poissaoloa. Laulaessaan puolitäydelle salille hänen katseensa oli käynyt läpi joka pöydän, mutta kulmiensa alta tylysti tarkastelevan silmäparin sijaan hän oli törmännyt liian moneen viehättyneeseen ja himokkaaseen tuijotukseen, jotka eivät jaksaneet enää hätkähdyttää suuntaan tai toiseen.

Pirskatin Roope. Sielunsa silmin Kultu näki tämän tarpovan polviin asti ulottuvassa hangessa ja pitävän parempia päiviä nähneestä hatustaan kiinni sen uhatessa karata vihurin mukana. Roope oli arvatenkin suunnannut kaivokselleen ja louhimisen pauloissa unohtanut kiinnittää tarpeeksi huomiota kasvaviin lumimassoihin. Talvi tuskin oli otollista aikaa kullan etsinnälle, mutta mitäpä Kultu liiaksi sellaisesta tiesi.

Yhtä kaikki hän huomasi toivovansa, että jääräpäisyydestään huolimatta Roope olisi tajunnut vetäytyä suojaan yöksi.

Kumeat askeleet portaissa palauttivat hänet kuluvaan hetkeen. Ne kuuluivat ensin etäämmältä, kunnes suuntasivat kohti hänen makuuhuoneensa ovea. Se oudoksutti suuresti. Kultu ei todellakaan odottanut vieraita siihen kellonaikaan. Sivusilmällään hän vilkaisi yöpöydälleen laskettua revolveria. Hänellä olisi konstinsa savustaa tunkeilija ulos pää kolmantensa jalkana, mikäli tilanne sitä vaati, ja ajatus tyynnytti hieman levotonta mieltä.

”Kuka siellä?” Kultu tiukkasi, kun oveen koputettiin.

Minä”, kuului vaimea vastaus.

”Ja kuka on ’minä’?”

Ovi auki, neropatti.”

Kultu tukahdutti hymyntapaisen ja päästi Roopen sisään. Tämä oli jo pudistellut enimmät lumet päältään, mutta olemus kieli myrskyn jättämästä kylmyydestä ja uupumuksesta. Nyhdettyään palttoon päältään Roope kiskaisi samalla liikkeellä kaulahuivinsakin pois ja heitti ne tuolinsarjalle kuin olisi saapastellut omaan tupaansa.

”Jäit paitsi esityksestäni”, Kultu sanoi muikeasti. Sillä ei luonnollisesti ollut mitään väliä, että Roope oli uhmannut taivaita ja maata tarpomalla hänen luokseen koko ruumis kohmeessa.

”Entä sitten?”

”Sitä, että tarjoilu on päättynyt tältä illalta.”

”Konjakkisi taitaa olla toista mieltä.” Roope nyökkäsi yöpöydän pulloa kohti. Tarkkoine silmineen tämä oli kai laittanut sen merkille heti päästyään sisään.

”Sitähän sinä tulit tänne kittaamaan”, Kultu tuhahti, vaikka olikin poiminut käteensä toisen lasin kuin vahingossa. ”Vai kuinka?”

Tulin päätyneeksi tänne. Tee sillä faktalla mitä haluat ja pelaa korttisi oikein.” Roope vilkaisi hänet kiireettä päästä varpaisiin ja takaisin. Katse oli merkillisen läpitunkeva, eikä hän ollut pitkään aikaan nähnyt mitään vastaavaa.

Kultun katse pyyhkäisi sängyn ja yöpöydän ohitse ja pysähtyi haastavasti Roopen tummiin silmiin.

”Kovilla panoksilla?”

”Korkeimmilla mahdollisilla. Jos kanttia piisaa.”

”Vähempää en ajatellutkaan”, Kultu virkkoi konjakkilasin ojentaen.


« Viimeksi muokattu: 04.02.2019 01:13:52 kirjoittanut Ayudara »
"Olet löytänyt... kivettynyttä pokémonin kakkaa."

Helyanwe

  • ***
  • Viestejä: 125
No ooohh olipa hyvä että törmäsin tähän. Tätä nykyä kaiken kiireen keskellä ei tunnu löytyvän aikaa lukea - saati kirjoittaa mitään, mutta nyt vapaapäivänä eksyin tänne ja löysin tällaisen helmen. Tässä on koko ajan läsnä sellainen (en tiedä voisiko sanoa peräti seksuaalinen) jännite ja ihanaa, hahmoille sopivaa sanailua.

Lainaus
Sillä ei luonnollisesti ollut mitään väliä, että Roope oli uhmannut taivaita ja maata tarpomalla hänen luokseen koko ruumis kohmeessa.
Jääkuningatar all the way. Olihan se esitys kaiken pointti tässä  ;D

Lainaus
”Tulin päätyneeksi tänne. Tee sillä faktalla mitä haluat ja pelaa korttisi oikein.” Roope vilkaisi hänet kiireettä päästä varpaisiin ja takaisin. Katse oli merkillisen läpitunkeva, eikä hän ollut pitkään aikaan nähnyt mitään vastaavaa.
Huuuuuuhhhhh Roope

Lainaus
Kultun katse pyyhkäisi sängyn ja yöpöydän ohitse ja pysähtyi haastavasti Roopen tummiin silmiin.

”Kovilla panoksilla?”

”Korkeimmilla mahdollisilla. Jos kanttia piisaa.”

”Vähempää en ajatellutkaan”, Kultu virkkoi konjakkilasin ojentaen.
No mutta! Tätä olisi mielellään lukenut pidemmällekin, mutta toisaalta jotain sopii varmaankin jättää lukijan oman arvailun varaan. Kiitos tästä, pitää varmaan vilkaista onko sinulta tullut muitakin Roope-ficcejä tässä mun lukutauon aikana.
"Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta on velvollisuus huomauttaa."

vversus

  • ***
  • Viestejä: 16
Oi, sunnuntaipuhteena eksyin välillä tänne etsimään luettavaa ja tämä pisti silmään vaikuttaen mielenkiintoiselle. Ja sitä se olikin, kiitos tästä ! <3

Mä tykkäsin kovasti, mä nuorena kovasti fanitin Kultua ja oli kiva lukea syvällisemmin näiden kahden suhteesta (jos niin voi sanoa ??). Mustakin tässä huokuu tää hahmojen välinen vetovoima tosi vahvasti ja toi lopun flirtti on just jotain sellaista mitä mä voisin melkein kuvitella jossain piirretyssäkin tapahtuvan, sen verran hyvin sä olit onnistunut valitsemaan sanat sopimaan just näille hahmoille. ;)


Tulin päätyneeksi tänne. Tee sillä faktalla mitä haluat ja pelaa korttisi oikein.” Roope vilkaisi hänet kiireettä päästä varpaisiin ja takaisin. Katse oli merkillisen läpitunkeva, eikä hän ollut pitkään aikaan nähnyt mitään vastaavaa.

Kultun katse pyyhkäisi sängyn ja yöpöydän ohitse ja pysähtyi haastavasti Roopen tummiin silmiin.

”Kovilla panoksilla?”

”Korkeimmilla mahdollisilla. Jos kanttia piisaa.”

”Vähempää en ajatellutkaan”, Kultu virkkoi konjakkilasin ojentaen.


Huippua, tykkään kovasti !
That little kiss you stole
It held my heart and soul
And like a ghost in the silence I disappear

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 543
  • Me, myself & Lockhart
    • Instagram @sonnjawrites
Sun Roope ja Kultu ficit on kyllä niin kultaa. Tämäkin oli todella mahtava. Näissä on vaan niin donrosamainen tunnelma, että ai, kyllä kelpaa. ♥ Molemmat ihan huippuja hahmoja ja toistan itseäni miljoonatta kertaa, mutta ovat tosi IC!

Olen taas aika sanaton, mutta halusin vain kertoa lukeneeni ja tykänneeni. Nämä sun ficit inspiroi ja näistä tulee aina hyvä fiilis. Tämänkin luin samantien pariin otteeseen. :>

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 689
  • "Pitkäkyntisillä ei ollut kylliksi kynsiä."
Kiitos älyttömästi kaikille ihanista kommenteistanne! <3<3

Helyanwe: Mitäpä olisikaan Kultu ilman jääkuningattaren auraansa? Oikeilla sanoilla se olisi silti ehkä murennettavissa, hihih. :D Oli oikeastaan pakko jättää tarinan lopputapahtumat lukijan itsensä pääteltäviksi, sillä S:n ikäraja olisi tuota pikaa ylittynyt.

vversus: Tylyyden alle naamioitu kiintymys ja molemminpuolinen vastustamaton vetovoima ovat tämän parituksen suola. ;D Ihanaa, jos sanailu ja loppu toimivat! Sain pariinkin kertaan kirjoittaa sen uudelleen, kun en ollut tarpeeksi tyytyväinen. Dialogit ovat kyllä mukavia kirjoitettavia.

Odo: Kääk, hämmennyn jälleen ja kiittelen pää punaisena. ^^ Huippuhahmoja huippufandomissa kyllä ovat, ja vielä rutkasti parempi, jos onnistuvat pysymään omina itseinään. Kiitos jälleen, olet kultainen. <3

- Ayu
"Olet löytänyt... kivettynyttä pokémonin kakkaa."

Grenade

  • Call me Grenu
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 684
  • Puuskupuhveli
Ah, viimeinkin mulla on aikaa kunnolla lukea ficcejä ja tämä oli pakko nappailla ensimmäisenä, sillä Roope ja Kultu on niin harvinaista herkkua. Onneksi sä ehdit tarjoilla sitä aina välillä, suuri kiitos siitä! ^^  Roope ja Kultu on siitä mainioita, että heissä kohtaa kaksi niin tsunderea kuin vain voi olla. Ei haluta näyttää, että välitetään, mutta kuitenkin veri vetää toisen luo vaikka läpi sankan lumimyräkän. Ihan niin vain jostain kumman syystä Roope ilmaantuu ovelle, eikä kumpikaan kysy, sillä oikeaa vastausta ei anneta.

Hieno ficlet ja huuh, varsinkin lopetus oli varsin hieno. Avoin loppu jättää lukijalle tarinan täydennettäväksi, vaikka vihjaa melkoisesti, mihin suuntaan illanvietto on menossa. Kiitos tästä taasen kerran! ^^

Ei tehä tästä ny numeroo

Ayudara

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 1 689
  • "Pitkäkyntisillä ei ollut kylliksi kynsiä."
Paljon kiitoksia, Grenade! <3

Olen tullut työntäneeksi nenäni moneen fandomiin inspiraatioiden iskiessä, mutta AA säilyy taustalla etenkin näiden kahden tsunderen ansiosta. :D Enemmänkin luonnollisesti voisi, etenkin kun niin moni muukin jakaa mielenkiinnon ja rakkauden kyseistä pariskuntaa ja sarjaa kohtaan. Aku jatkaa kansan yhdistämistä vuosikymmenienkin jälkeen hamaan tulevaisuuteen, ja lisäksi ovathan Rosan luomat canonit eeppisyydessään ihan oma lukunsa.

Mahtavaa, että tuo avoin lopetus toimi! Omalla tavallaan olisi jännittävää kokeilla vähänisompaa ikärajaa RAE&T:sta, mutta jotenkin kokisin astuvani rajan yli ja rikkovani jonkin näennäisen viattomuuden illuusion... Joo, näennäinen viattomuus on hyvästä. ;D Kiitoksia vielä!

- Ayu
"Olet löytänyt... kivettynyttä pokémonin kakkaa."