Kirjoittaja Aihe: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot): Edistyksen nimissä, S, Roope & Kultu, oneshot  (Luettu 1945 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 647
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Ficin nimi: Edistyksen nimissä
Kirjottaja: Ayu
Fandom: Aku Ankka (Roope Ankan elämä ja teot)
Ikäraja: S
Paritus (?): Roope & Kultu
Genre: Draama

Summary: Ehkä Roope oli kaivannutkin vain kuuntelevaa tahoa, jolle purkaa turhautumistaan muuttuvan maailman myllerryksessä.

A/N: Tämä känkkäränkkäduo otti ja inspiroi vaihteeksi. Ehkä sitä edes joskus onnistuisi keskustella kuin kypsät aikuiset ilman nälvimistä tai nyrkkitappelua? ;D



***



Toiset liikkuivat ulkona alinomaa, satoi taivaalta sitten snapsilasin kokoisia rakeita tai vaakatasoon ryöppyävää vettä. Heille luonnonvoimat tarjosivat haasteita, joihin tartuttiin kunnioituksella, mutta olosuhteille ei annettu liikaa painoarvoa. He eivät ajatelleet väistelevänsä viikatetta tarpomalla myrskyssä jalat turtana, sillä huonoa säätä seurasi aina poutapäivä. Sellaiset etsivät seikkailuja henkensäkin uhalla, sukelsivat erämaahan hengittääkseen sen tarjoamaa vapautta sydämensä kyllyydestä.

Sellaiset yksilöt taistelivat myös vallitsevan edistyksenhalun kanssa, joka oli syleillyt Amerikkaa jo pitkään. Edistyksen nimissä kaadettiin puita kokonaisia junavaunullisia päivittäin, hakattiin kallioita uusien rakennusten tieltä ja kyhättiin patoja estämään joen estoton virtaus. Toimet palvelivat modernimpaa miljöötä ja jäisivät historiaan suurina saavutuksina, mutta Kultu oli oppinut tunnistamaan raskasta työtä tekevien likaisilta kasvoilta haikeuden, joka tuli esiin heidän luodessaan silmäyksiä neitseelliseen metsään vuoriston kupeella. Ehkä se oli syvää kaipuuta entiseen, ehkä jonkinlainen anteeksipyyntö luontoäidille.

Sama haikeus oli häälynyt Roopen kasvoilla tämän silmäillessä kapakan ikkunasta ulos.

”Älä sinäkään kuvittele olevasi jotain ihmeellistä. Tosipaikan tullen se olet sinä, joka on luonnolle velkaa”, tämä virkkasi oluttuoppinsa takaa, jonka Kultu oli hyvää hyvyyttään tarjonnut. Pahuksen pummi ei koskaan raaskinut kuluttaa omia roposiaan juotavaan, mutta ilman lasia tai tuoppia pöydässä istuskelu olisi vaikuttanut typerältä.

”Näet varmasti itsekin, miten maisemat ottavat muuttuakseen”, Kultu huomautti. ”Kaikesta päätellen metalli ja hiili pelaavat puuta ja maan multaa paremmalla kädellä.”

”Sehän tässä riepoo. Yötaivaan tähtiäkään ei tahdo nähdä savukumpujen läpi.”

”Kuulostat säädyttömän tekopyhältä. Mitä sinä sitten tuolla kuvittelet tekeväsi, tamppaavasi korsia tasamittaisiksi?” Kultu nyökkäsi kohti hakkua, joka nojasi pöydänreunaa vasten.

Roope soi hänelle mulkaisun tuoppinsa takaa. Ehkä kullankaivuu ei vetänyt vertoja raivaustöille ja hiilikasojen polttamiselle, mutta yhtä lailla se soti Roopen luonnonkunnioitusfilosofiaa vastaan, ainakin jos häneltä kysyttiin. Ei sillä, että Roope olisi koskaan tiedustellut hänen mielipidettään.

”Elannotta on turha haaveilla käyskentelevänsä selkä suorassa”, hän sai vastakommentin toteamukseensa. ”Toiset eivät saa kattoa päänsä päälle korttipeleillä ja nokkaansa musiikin tahtiin aukomalla.”

Kultu nyrpisti nokkaansa näpäytykselle. Roopella oli tapana verrata työtään hänen työhönsä harva se päivä. Siihen oli totuttu, mutta välistä se jaksoi yhä närkästyttää. Roope ei olisi kirveelläkään uhattaessa myöntänyt mitään, mutta Kultu oli vuorenvarma, että hänen elinkeinonsa nälviminen oli Roopelle keino paikkailla huonoa omaatuntoa tämän omista töistä, joista suurin osa vaati kajoamista koskemattomaan luontoon. Ikävämpi juttu, muttei vähäisissäkään määrin hänen syytään.

”Kultivoituneempaa krouvia voit alkaa etsiä kukaties monenko mailin päästä. Tänne jopa sinunlaisesi jurnuttavat juntit toivotetaan avosylein tervetulleiksi.”

”Mikä hyvänsä räkälä tarvitsee asiakkaita pysyäkseen jaloillaan, ja osa ehkä tunteekin viihtyvänsä näiden seinien sisällä”, Roope tokaisi ja laski tyhjän tuopin pöydälle. ”Minä taas olen tuhlannut aikaani täällä jo riittämiin.”

”Eipä kestä! On ilo nähdä, että vieraanvaraisuuttani arvostetaan.” Kultu hymyili kylmästi Roopen noustessa. Oli sangen ylentävää huomata tulleensa vain juoman tarjoajaksi muun läsnäolon ollessa ilmeisesti ajanhukkaa. Ehkä Roope oli kaivannutkin vain kuuntelevaa tahoa, jolle purkaa turhautumistaan muuttuvan maailman myllerryksessä.

”Vieraanvaraisuudesta tuli mieleen..." Roope sanoi ja kilautti pöydälle pari lanttia. ”En aio jäädä sinulle velkaa.”

”Etpä tietenkään.”

”Vietä leppoisa loppuilta, jos sellainen onnistuu täällä”, Roope toivotti nykäistessään takkinsa jo kauan sitten rispaantuneet kaulukset paremmin.

”Kai olet tulossa huomisiltana?” Kultu kysäisi pyrkien kuulostamaan mahdollisimman neutraalilta ja pyyhkäisi kolikot näppärästi sukkanauhaansa.

”Mitä varten? Onko täällä sirkus tai jotain muuta erityisohjelmaa?”

Minä täällä esiinnyn, torvi, ei kukaan vähäisempi”, Kultu mainitsi kopeasti, ja Roope virnisti puolittain ivallisesen sävyyn.

”Sinä nyt esittelet valttejasi harva se päivä”, tämä tokaisi ja poimi viimein kirotun hakkunsa olalleen. ”Pahus soikoon, ehdin jo toivoa sirkusta.”

”Siinä sinulle sirkusta kerrakseen, kun marssit tuonne &*@/#! vesisateeseen!” Kultu sivalsi tarkistaessaan meikkinsä lusikan kääntöpuolelta, jotta hänen ei tarvinnut katsoa Roopeen päinkään. ”Tossua toisen eteen, rakas luontoäitisi vartoo jo.”

”Järkipuhetta”, Roope tuumasi ja hipaisi hänen käsivarttaan lampsiessaan ulos. Kultu pyyhki kosketuksen jättämän multatahran iholtaan ja mutisi mainarinretaleen suuntaan pari jupinasanaa vanhasta tottumuksestakin.

Vartoo hakkusi tarjoamia nättejä pikku kuoliniskuja”, hän tarkensi viimeistä lausettaan ja olisi niin toivonut, että Roope olisi ollut tarpeeksi lähellä kuullakseen.
« Viimeksi muokattu: 12.06.2021 14:03:37 kirjoittanut Maissinaksu »
"Itse Zeus kyllä lähetti Akun tänne, mutta hän ei tiennyt, että sukulaispoikani on täysi tumpelo."
- Roope Ankka

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 768
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Nää sun Roope/Kultu-ficit jaksaa ilahduttaa mua kerta toisensa jälkeen :) Kirjoitat niin näppärästi sanoja näiden molempien suihin (nokkiin). Ihan kateeks käy, mut samaan aikaan se houkuttaa itsekin kokeilemaan, saisko jotain aikaseks. Pitäis varmaa joskus yrittää, jos vaa jonkinmoisen idean keksis eka.

Tässä ficissä mua puhutteli erityisesti se, miten tässä sivutaan vakavaa ja tärkeää aihetta (luonnonvarojen käyttö ja mitä niiden haalimisesta seuraa). Suoraan ei oteta kantaa, mutta kukin voi tehdä omat tulkintansa. Eivätkä asiat koskaan niin yksioikoisia ole. Siksi tuo Roopen kaksijakoinen suhtautuminenkin toimii.

Lainaus
”Siinä sinulle sirkusta kerrakseen, kun marssit tuonne &*@/#! vesisateeseen!” Kultu sivalsi tarkistaessaan meikkinsä lusikan kääntöpuolelta peilaamalla, jotta hänen ei tarvinnut katsoa Roopeen päinkään.
Oi miten mä tykkään ku oot sensuroinut kiroilun tollee erikoismerkeillä :D Ku kyllähän ankkamaailman canonissa ärräpäät välillä lentelee, joskin aina sensuroituina. Käyttämästäsi tavasta tulee ihan akkarisarjikset mieleen, kun siellä on aina ne sutut ja pomminkuvat kuvastamassa kiroilua ;D

Olipa taasen oikein mukava lukukokemus :3 Kiitos tästä ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 647
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Kiitoksia jälleen, Larjus! <3 Tulee niin ihana fiilis, jos ficcien sävy ja dialogit välittyvät positiivisesti (ja ihan voin väittää että itsekin osaat kyllä taituroida mitä mahtavimpia sanankäänteitä). :D

Tämän tekstin kanssa minulla oli aikoinaan todella mukava pöhinä ja valmista tavaraa syntyikin pienellä vaivalla. Oli mukavaa lukea juuri tämä Roope/Kultu pitkästä aikaa, sillä väittäisin sitä ehkä yhdeksi suosikeistani. Kerrankin saadaan edes kohtuullisen järkevää keskustelua aikaan. ❤️

- Mai
"Itse Zeus kyllä lähetti Akun tänne, mutta hän ei tiennyt, että sukulaispoikani on täysi tumpelo."
- Roope Ankka

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 436
Mulla on sellainen periaate, että aina kun stalkkausnapin kautta osuu silmään sun Roope & Kultu -teksti, avaan salamana (tällä kertää tämä kyllä valitettavasti odotti ihan liian kauan kommentointia tuolla puhelimen välilehdissä). Koskaan en ole pettynyt, vaan joka kerta luen yhtä suurella riemulla!

Tästä löytyi juuri ne ilahduttavat elementit, joita osasin odottaakin: kipakkaa sananvaihtoa, kipinäniskentää ja verratonta kielenkäyttöä. On hämmästyttävää, miten sun näppäimistöstä irtoaa niin eläväistä, omintakeista, hulvatonta ja sutjakkaa sanailua aina vain! Etenkin tuo alun kuvaus oli aivan timanttista.

Se, mikä yllätti, oli tämän nimenomaisen tekstin jotenkin vakavampi pohjavire! Roopen kipuilut koskemattoman luonnon ihannoinnin ja omien, eittämättä luonnon hyväksikäyttöön perustuvien ponnistelujensa välillä; Kultun mietteet siitä, miten Roope vähätteli hänen työtään silotellakseen omatuntoaa; ja se, miten Kultu tuntui tällä kertaa jopa vähän säikähtävän Roopen uhoa ja halusi varmistaa, että tämä on tulossa vielä seuraavanakin iltana. Nää kaikki tuntuivat tuovat vähän syvempiä sävyjä ankkojen tarinaan, ja tykkäsin siitä kyllä tosi paljon!

Kiitos jälleen kerran viihdyttävästä lukukokemuksesta! Kyllä Don Rosa antaisi siunauksensa, jos tietäisi!

her shaking shaking
glittering bones

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 647
  • ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Kiitoksia, sugared! ❤️ Tiedän kyllä niin hyvin tuon fiiliksen että jotain jää puhelimen välilehteen tai koneen tiedostoihin unohduksiin. Siitäpä syystä omatkin kommenttini tai vastaukseni ovat vähän niin ja näin aikataulussa. :D

Se on Roopelle varmasti vähän kova pala katsella, kun tekniikka kehittyy ja sen seurauksena luonto sekä kärsii että katoaa kokonaan. Samalla sitä kuitenkin tavoitellaan tulojen maksimoimiseksi, ja varmasti olisi osunut vyön alle, jos Kultu olisi huomauttanut Roopen välittävän viime kädessä kolikoista ja seteleistä. Saisi sitä riidan vähemmästäkin aikaan. :D

Lainaus
Kyllä Don Rosa antaisi siunauksensa, jos tietäisi!
Yhyy, kiitoksia. ❤️ Olisipa kyllä kiva tietää, mitä Rosa ajattelisi fanien kirjoituksista ja muista teoksista!

- Mai
"Itse Zeus kyllä lähetti Akun tänne, mutta hän ei tiennyt, että sukulaispoikani on täysi tumpelo."
- Roope Ankka

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 619
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Oih, tulipas tästä jotenkin nostalginen fiilis. :D

Aku Ankkaa on nuorempana tullut luettua todella paljon, mutta vuosien saatossa se on jäänyt aikalailla pimentoon. Siispä, kun bongasin tämän, päätin tulla lukaisemaan. :)

Tässä oli kyllä kipakkaa sananvaihtoa ja kaikenlaista kivaa pohdintaa. Molemmilla tuntuu olevan omat haasteensa elämässä ja epäkohdista varmasti tulee pientä sananvaihtoa herkästi. Ja samalla molemmat on tietenkin vahvoja persoonia, niin...  ;)

En oikein tiedä, mitä osaisin tästä sanoa... Tässä mentiin kyllä syvemmälle tuon tekniikan kehittymis- ja luonnon katoamis-pohdiskelujen myötä. Niin se ankkojenkin maailma muuttuu ja sitä kautta tulee sitten uusia huolia harteille. Ne sitten helposti tulee vyörytettyä - joskus aika närkästyneesti - tuttavien/ystävien tms. päälle. Toki on varmasti hyvä, että on joku, jolle puhua, mutta... Noh, ei sekään aina helppoa ole.

Tää oli kyllä kivan piristävä lukukokemus! Se on mukava välillä poiketa niistä tutummista fandomeista ja lukea jotain uutta. :D

Suuret kiitokset tästä! :D

...
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 964
  • bannu by Ansa
Haa, huomasin, että mulla oli vielä Roope-teksti lukematta ja tämä oli taas kerran vallan mainio!

Hienoa, että Roopekin oli saatu ihmisten ilmoille sieltä kaivaukseltaan. Varmaan väittää vielä, että tuli kaupunkiin vain hakemaan uusia tavaroita, mutta niin vain istuukin iltaa (Kultun) kapakassa. Hienoa, että Roopella kuitenkin on vielä alkuaikojen moraali mukana, luonnon tuhoaminen oman omaisuuden kerryttämiseksi on mielenkiintoinen dilemma, joka ei välttämättä Roopea enää viidenkymmenen vuoden ja monien tehtaan omistamisien jälkeen jaksa mietityttää.

Kultu ja Roope on ihastuttava vastapari, vaikka molemmat salaa kai samaa toivovatkin: rikastuvansa omalla työllään. On se hyvä, että joku jaksaa Roopelle jankata vastaan. :D Pitää hänetkin varpaillaan, kun Kultu ei niin vain päästäkään helpolla. Ihastuttavaa dialogia olit tähän taas saanut heidän välilleen, ihanan kipakkaa ja heille sopivaa!

Lainaus
”Siinä sinulle sirkusta kerrakseen, kun marssit tuonne &*@/#! vesisateeseen!”
Aaa, ihanaa, että tässä on kunnon akkarikiroilutkin!

Kiitos tästä! ^^
Matkaa lehtikasaan!