Ficin nimi: Frappuccino
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Mukana: JJ & Otabek
Genre: Slice of life
Summary:
JJ oli todella saanut houkuteltua hänet Starbucksin ovista sisään vapaan aamupäivän kunniaksi.A/N: Slice of life on niin mukava genre, ja kyseinen Frappuccino suorastaan erinomaista. ^^ Osallistuu
Otsikkohaasteeseen erisnimiotsikolla.
***
Kiiltävät pinnat ja sisustuksen tumma puu kiinnittivät Otabekin huomion ensimmäisenä. Niiden kaveriksi oli tuotu vihreitä yksityiskohtia sohvatyynyjen ja muutaman huonekasvin muodossa. Kokonaisuus oli mukavan pelkistetty ja samalla harmoninen. Paikka ei siihen aikaan ollut puoliksikaan täynnä, mutta muutamat seurueet olivat jo esittäneet tilauksensa ja nautiskelivat eloisan puheensorinan vallitessa kahvilan antimista.
Kahvilan, joka oli hänen käsityksensä mukaan oikeastaan vain kahdestoista tusinassa, mutta joka ratsasti brändinsä kanssa niin korskealla hevosella, että tavallisen pulliaisen oli sinänsä turha arvostella. Ylihinnoitellun mutta varsin mediaseksikkään kahvilan.
JJ oli todella saanut houkuteltua hänet Starbucksin ovista sisään vapaan aamupäivän kunniaksi.
”Kas niin, mitähän sitä tilaisi?” JJ virkkoi talsien tiskin suuntaan tottuneesti kuin olisi vieraillut kyseisessä paikassa harva se päivä, mikä sen puoleen saattoi pitää paikkansakin.
”Jotain lämmintä?” Otabek huomasi tarjonneensa vastauksen retoriseen kysymykseen, mutta JJ hymähti myöntävästi joka tapauksessa. Ulkona puhaltava marraskuun viima sai ajatukset kääntymään kuumaa juotavaa kohti.
Listaa vilkaistessaan Otabek totesi sen yllättävän pieneksi siihen nähden mitä oli kyseisestä ketjusta kuvitellut, vaikkakaan tarkemmin ajatellen kahvila tuskin olisi hyötynyt kahdenkymmenen erilaisen kahvilaadun tarjoamisesta. Muutamat kestosuosikit taisivat olla syy, miksi asiakkaat palasivat takaisin kerta toisensa jälkeen, mutta toki sekin, että käynnistä saattoi ilmoittaa Instagramissa tai jollain muulla sosiaalisen median väylällä. Ikään kuin sellaisella pidemmän päälle olisi ollut jotain suurempaakin merkitystä.
Ahkerat kanta-asiakkaat tuskin välittivät siitäkään, että hinnat olivat aika lailla yläkantissa sen suhteen mitä kahvista ja teestä Otabekin mielestä edes kannatti maksaa. Appelsiini-mangojuomakin kuulosti houkuttelevalta, mutta yli neljän dollarin hinta sai hänet rypistämään otsaansa. Samaan ajatukseen hän käski itseään suhtautumaan positiivisemmin vaikka sitten hammasta kevyesti purren. Hän oli kyllä etukäteen osannut kuvitella, millainen Starbucks olisi hintatasoltaan ja valikoimaltaan, ylipäätään
sielultaan. Hän oli haalimassa uusia kokemuksia eikä ehkä olisi tullut astuneeksi sisään ilman JJ:tä, joka parhaillaan tarkasteli joulukauden erikoisuuksia.
”Valinnanvaikeus iskee...”
”Tuo Frappuccino kuulostaa hyvältä”, Otabek sanoi tiskin yläpuolelle kiinnitettyä menua lueskellessaan. ”Siinä on mansikkaa ja kermaa.”
”Hei, se olisikin uusi tuttavuus!” JJ syttyi juomavaihtoehdolle. ”Olen kerran maistanut Frappuccinoa, jossa oli mukana paahdettua valkosuklaata.”
”Kuulostaa eksoottiselta.”
”Se oli
silkkaa taivasta”, JJ huokaisi autuaana. ”Vaan ehkä tuo mansikkakermaversio on yhtä hyvää!”
”Tilaa sinä ensin ja näytä mitä tapahtuu.”
”Sopiihan se”, JJ hymähti ja sanoi tilauksensa silmälasipäiselle myyjättärelle, kun taas toinen kohotti valmiiksi kuppia ja kynää. ”Laita nimellä JJ!”
Sitä yksityiskohtaa Otabek ei ollutkaan muistanut, että tilauksiin kirjoitettiin aina vastaanottajan nimi, mikä sai hänet heti epäilemään, olisiko hänen pitänyt varautua tavaamaan nimensä kirjain kerrallaan. Torontossa eli väkeä maailmankolkasta toiseen, mutta hänen nimensä tapaiseen ei silti törmännyt joka päivä.
”Selvä se!” Tarjoilija piirsi paksulla tussilla kaksi jämäkkää nimikirjainta kupin kylkeen. ”Entäpä sitten, millä nimellä laitetaan?”
Tummatukka lausui nimensä pieni kuumotus niskassaan.
”O-ta-bek”, tarjoilija toisti itsevarmasti, eikä oikeastaan saanut häntä mitenkään vaivaantuneeksi. Tokihan hänestä näki päällepäin, ettei hän ollut eurooppalaista tai edes kaukasialaista alkuperää, minkä ansiosta tämä oli kai odottanutkin hänen nimensä olevan jotain eksoottisempaa. Mikäs siinä.
Tuokion kuluttua he saivat tilauksensa ja löysivät sopivan nurkkapöydän juomien nautiskeluun. Otabek maistoi ensimmäisen suullisen ja oli vähällä kehua ääneen ihanaa makua. Sellainen ei juuri kuulunut hänen tyyliinsä, mutta onneksi JJ hoiti ylistämisen hänenkin puolestaan.
”Mm-m-mmm!” nuorukainen myhäili nielaistuaan kulauksen. ”Ihan uskomatonta!”
”Olet oikeassa”, Otabek sanoi ja hörppäsi toisen kerran. Toki jos juoma maksoikin yli viisi dollaria, sen oli parasta olla hintansa väärti, ja sitä mansikka-Frappuccino todella oli. JJ:kin kävi epätavallisen hiljaiseksi keskittyessään herkuttelemaan välillä silmät suljettuina kuin olisi siten onnistunut maistamaan paremmin. Otabek jäi pohdiskelemaan juomalajin nimeä silmäillen samalla suurista ikkunoista kadulla käyskentelevää väkeä. Hän oli olettanut Frappuccinon muistuttavan jotain kahvin tapaista yhdistämällä sen puoliksi automaattisesti cappuccinoon, mutta kerman ja mansikan joukossa ei ollut mitään kahviin viittaavaakaan. Niin ollen ei kai voinut puhua
frozen cappuccinostakaan. Kahvi kun ei ollut kahvi ilman sitä kahvia.
”Oho”, JJ kommentoi yllättäen. Hetken Otabek luuli tämän pudottaneen jotain, kunnes tajusi nuorukaisen nyökkäävän hänen kuppiaan kohti. ”Nimesi on näköjään kirjoitettu vähän sinne päin.”
Otabek käänsi kuppia, jonka pinnassa tosiaan luki mustalla tussilla Otabeck. Erhe sai hänet hymähtämään. Johonkin sellaiseen hän oli ehtinyt varautuakin.
”Sitä sattuu”, hän tokaisi ja työnsi pillin takaisin suupieleensä. Hän oli odottanut keskustelun jäävän siihen, mutta JJ katseli nimeä yhä mietteliäänä.
”Siihenhän ei tule tuota c:tä väliin? Vai tuleeko?”
Otabek kurtisti kulmiaan silkasta kummastuksesta. ”Ei tietenkään tule. Toki sinä sen tiedät.”
”En ollut yhtäkkiä varma!” JJ virnisti anteeksipyytävästi. ”Puheessa sitä ei muutenkaan kuulisi.”
”Ei ainakaan täällä.” Kanadassa hän oli äkkiä huomannut, miten hänen nimensä sai helposti uusia lausumistapoja ja lisää kirjaimiakin parhaassa tapauksessa. ”Siihen on totuttu, älä sure.”
JJ virnisti herttaisesti ja tarkasteli vuorostaan kuppinsa toista puolta, jota koristi vihreävalkoinen Starbucksin logo. ”Tätä designia sen sijaan olen aina aprikoinut vähän turhankin paljon. Mitä mieltä sinä olet, ovatko nuo tuon naisen ympärillä olevat härpäkkeet pyrstöjä vai sellaiset ravun sakset?”
Kuvailu kuulosti harvinaisen epämääräiseltä ennen kuin Otabek itse vilkaisi logoa ja totesi pohdinnan aiheelliseksi.
”Ne näyttävät äkkiä katsottuna saksilta, mutta se tuskin on tarkoituksellista.”
”Ellei tämä logonainen sitten ole jonkin sortin mutantti”, tuumasi JJ. ”Merenneito sen on kai tarkoitus olla.”
”Voivathan ne tosiaan olla pyrstöjäkin.”
”Mistä lähtien merenneidoilla on ollut kaksi pyrstöä?”
”Ehkä sillä haetaan vain symmetriaa”, hän totesi keksimättä muutakaan. Moinen puheenaihe oli tyystin yhtä tyhjän kanssa, mutta siitä huolimatta se viihdytti heitä molempia oudon pitkään.
JJ laski puupöydälle kuppinsa imaistuaan sen typötyhjäksi. ”Ai että, miten maukasta!”
”Mm-hm”, tummatukka myhäili hänkin siemaistessaan viimeiset kermat pillillään. Frappuccino oli hellinyt jokaista makuhermoa. ”Alun perin meidän tosin kai piti tilata jotain lämmintä?”
”Ajattelin samaa”, JJ tokaisi ja ponkaisi energisenä nojatuolistaan. ”Otetaanko puoliksi kuppi sellaista piparkakkuteetä?”
”Oliko siellä sellaistakin?” Otabek kummasteli, ja JJ katosi tiskille alta aikayksikön hänen suostuttuaan ideaan.
”Tämä se ei petä koskaan”, JJ sanoi palattuaan tuokion kuluttua kupin kanssa, jota ojensi hänelle istuttuaan takaisin tuoliinsa. ”Hörppää pois! Maistoin jo pariin otteeseen varmistaakseni laadun olevan kohdillaan.”
”Kiitos.” Tuoksun puolesta tee vaikutti mainiolta, eikä maussakaan ollut valittamista. Aika harvoin Otabek törmäsi johonkin sellaiseen kuin
piparkakkutee, mutta se lunasti odotukset kaikin puolin. Ehkä hänen olisi ollut syytä myöntää, ettei Starbucks ihan turhaan ollut niin hehkutettu kahvilaketju.
Puolivälissä toista siemausta Otabek äkkäsi JJ:n kasvoilla hymyn, jonka merkitys jäi tyystin avoimeksi.
”Hm?”
”Unohdin näköjään pyytää molemmille oman pillin.”
Otabek hymähti ja tarjosi juoman pöydän yli. ”En pistä pahakseni.”
”Enpä minäkään.” JJ otti kupin vastaan ja sulki huulensa pillin ympärille. Tämän siirtäessä kättään Otabekin silmät osuivat mustaan tussiin kupin kyljessä.
JJ + OtabekOtabek vastasi ovelaan, kulmien alta luotuun katseeseen ja tunsi suupielensä kohoavan pikku virneeseen. ”Teit näköjään oikeinkirjoitusasialle jotain.”
”Saattaa olla”, JJ myhäili ja ojensi teetä vuorostaan hänelle.
