Mun piti töitä, niin, muttakun tää
ficci teksti on roikkunut lukemattomissa suorastaan järkyttävän kauan! Niin on kyllä moni muukin, mutta hyss.
Ensinnäkin mun Oulun yo:n ekat opiskelijabileet järkättiin teekkaritalolla ja nyt en voi olla muistelematta sitä mestaa kun luen tätä tarinaa x) haitanneeko! Siis meinaan tuota pilepaikkaraapaletta, oisko nro kolmonen.
Voi vitsi Juusoa, samojen ongelmien kanssa painiskellaan näköjään. Mulla on tautisen huono nimimuisti myös, aika huono kasvomuistikin ja muisti noin yleensä, joten oon aika onneton uusien ihmisten kanssa. Onneks mulla ei oo ongelmia kysyä pahoitellen, että mikäs nimi olikaan, tai sit duunin puitteissa käyttää suoraan muistiinpanoja xD PAITSI SITTEN KUN tulee joku muistamisen "arvoinen" eli "huomiota herättävä"

sitten sitä muistetaan nimen lisäksi kaikkia muitakin pieniä yksityiskohtia! Ja tähän liittyen:
nuoruutta narahtava mutta kokemusta karahtava, karhea
Ai miten ihana kuvaus Samulin äänestä <3
Mutta Mikko! Mikko kyllä varasti sivuosapystin näissä raapaleissa, niin mehevän mukava kun on! "Mitäs möllötät?"

Aw <3
”Ai. Mäkin suunnistan, mutta linnuista mä en tiedä muuta kuin sen, että ne lentää, ainakin joskus. Tai varmaan aika useinkin.” Juuso veti henkeä ja mietti, kiroaisiko puhekykynsä helvetin tulisimpaan kolkkaan. ”Paitsi tervapääskyt, ne lentää –”
”– koko ajan”, Samuli täydensi, ja Juuson vatsaa kipristi siinä määrin, että hän alkoi epäillä kärsivänsä umpilisäkkeentulehduksesta.
Ah, Juuso <3 where's your brain-mouth filter?

Ehkä se hävisi niiden salmarishottien myötä, mutta veikkaan, että Juusolla kapeine farkkuineen ja villakangastakkeineen oli myös asian kanssa tekemistä

Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä.
Tää! Ja sitten tuolla aiemmin, kun mainittiin raapissarjan otsikko. Tykkään, kun sähkö tuodaan iholle (hehe), koska se on osa elämää jos se on pääaineena, tai ainakin opiskelussa (näin päättelin). Ja nää on kuitenkin tällaisia luontevia läsnäoloja aiheelle, jälkimmäinen nyt menisi vaikka humanistille, on sen verran yleisempi, mutta tuossa kohtaa tuli mieleeni myös se aiempi ja hogasin, etten ollut siitä vielä mitään sanonut xD
Ja luojan kiitos, että Samuli otti ohjakset (jo toista kertaa!) käsiinsä, koska Juusosta ei näköjään oo tekemään oikein mitään x) vähän saamattomalta nahjukselta kun vaikuttaa >: ) onneksi se on ilmeisesti söpö, joten Samuli jaksaa sitä pyydystää >: ) ja Mikkokin ystävällisesti kertoo juonenkulusta niin, että Juusokin tajuaa!
Leffateatterista tulee mieleen se mikäseon, Helsingissä, se mis näytetään kaikkea jännää erikoista... Orion!

MUTTA MITÄS SITTEN TAPAHTUIKAAN! Kömpelö ja saamaton Juuso osoittaa piilolihaksensa ja suit sait vetää Samulilta jalat alta ja sydämenkin laukkaamaan, saa koleen, vähäeleisen tyylikkään Samulin hengästymään ihan vain viattomalla kysymyksellään! Oi vitsit että tykkään tästä! Ja menee niin oman IC-ajatukseeni Juusosta, ettei mitään rajaa! Juusohan on kuitenkin se, jolla ei ole paljoa tapana hävetä mitään ja vaikka ei nyt aktiivisesti jahdannut Samulia (olihan sillä niitä luentojakin, poloisella), niin päässähän se pyöri jatkuvasti. Ja varmaan se olisi jotain treffinpoikaista keksinyt, jos Samulin kärsivällisyys ei olisi loppunut ensin! Tai ehkä mieluummin ajattelen asian niin, että Samuli tiesi jo lintubongaillessa siitä leffajutusta, mutta merkkasi itselleen kalenteriin n päivän päähän "Kysy Juusoa treffeille". Ei se ehkä olis tarvinnut kalenteria, se varmaan muistaisi sen muutenkin.
Hei! Miten olis paritarina tälle Samulin näkökulmasta? Tai jotain vähän lisää näistä kahdesta? Ovat niin ihkuja <3
Kiitos näistä! Valtavan ihania poikasia ja yo-maailmaan nyt on aina mukava välillä palata näin ficcien kautta, pus <3