Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)

[Sokerisiipi]

Aww, mikä ihanuus! Hymyilen hullunlailla ja edellisten tapaan harmittelen sitä, että tässä oli vain seitsemän osaa. Vaadin lisää!

Pidin siitä, miten kepeä ja arjenmakuinen tämä oli. Juuri tuollaista se on, kun aloittaa opiskelun, ja ihana Juuso, heti ihastumassa! Hymyilin ja kikattelin hänen ajatuksilleen ja tuntemuksilleen, niin söpöä ja samaistuttavaa! <3 Kaikki sujui lopulta kovin luontevasti, olihan siellä sitä jännitystä ja epävarmuutta (totta kai!) mutta ei ollut sellaista tuskastumista ja pelkoa, että mitä jos tapahtuu se kaikkein kamalin! Havainnollisti kivasti sitä, että molemmat hahmoista on jo aikuisia eikä teinejä. Ja etenkin Juuson letkeys ja toiminnallisuus oli mukava yllätys. Tarvitsihan Juuso ensin Mikolta sen tönäisyn, mutta se ei jäänyt ehkäilemään eikä murehtimaan!

Ja Mikko! Ihastuin häneen aivan täysillä. Juuri tuollaiset avuliaat ja kiusalliset kaverit ovat parhaita <3 Tykkäsin siitä, miten hänkin pysyi koko matkan mukana ja hurrasi kaverinsa miesmenestykselle.

Juuso ei ollut ehtinyt sisäistää tapahtunutta alkuunkaan, kun Mikko ilmestyi vuorostaan jostain käsittämättömästä kolosesta voitonriemua säteillen.

Tälle nauroin ääneen, koska jep, varmasti stalkannut tilannetta jossain nurkan takana, koska miksei! Ihana Mikko, niin häpeämätön ja suora. Oikea kullanmuru <3

Samuli taas antoi juuri sellaisen kiinnostusta herättävän "cool, hiljainen jäbä" -vaikutelman. Sain sellaisen kuvan, että porukassa hän ei ole niinkään aktiivinen, mutta kahden kesken hänen on helpompi ottaa kontaktia ja puhua. Tykkäsin myös siitä, että Samuli oli juuri se, joka kutsui Juuson kiertämään lintutorneja ja myös sinne elokuviin. Tavallaan voisi odottaa, että koska Juuso on vanhempi ja tutor, hän tekisi aloitteen, mutta kyse onkin persoonallisuudesta eikä olosuhteista. Oikein kiva! Plus ehkä Juuso myös vähän tahallaan antoi Samulille tilaa, koska jos hän tutorina kävisi kauhean tuttavalliseksi, Samuli voisi kokea sen ahdistavaksi.

Random juttu, mutta pidin kovasti siitä, miten kuvailit Samulin hiuksia. Koleanvaaleat. Ihana!

Niin söpöä, miten Juuso oikein imi Samulista kaikki mahdolliset tiedonjyvät ja tahtoi aina vain kuulla lisää ja unohti tavallaan sen, että ehkä itsekin voisi kertoa jotain. Onneksi Samuli sitten kysyi <3 Awws.

Viimeinen osa oli niin ubububuu! Ihana Juuso, kun hän varmistaa, että ollaanko varmasti treffeillä ja Samuli saa pontta suudella, vaikka häntä selvästi hermostuttaa! Niin söpöä <333

Ihan hirmuisen ihana rapsusarja, kiitos tästä! Ja jonkinmoinen jatko kelpaisi oikein mielellään ^^

[Parris]

Samastuttava, kun oma fuksisyksy alkaa nyt olla lopuillaan. Olin minäkin ekan viikon jälkeen ihastunut vaikka keneen, joten ei ihme jos Juusokin :p Eläin-nimileikki osui myös nappiin, kuului yhtä lailla meidän repertuaariin tutustumisleikeissä! Näen tässä jotenkin paljon tosi tuttua asiaa, vaikkapa tuon elokuvateatterinkin (tuli heti mieleen Niagara Tampereella), joten tämä kolahti tosi lujaa. En osaa tämän järkevämpiä asioita sanoa, niin totean vaan, että aivan valloittava tekstikokonaisuus, kiitokset tästä <3

[Waulish]

Apua, en ees tiiä mitä vastaisin teidän ihaniin kommentteihin! Niistä on ollut niin valtavasti iloa, etten mitenkään pysty sitä sanoin kuvaamaan. Ihania olette, ja tekisi vain mieli halirutata teitä.

Sokru, voi että, oletpas tehnyt mielenkiintoisia luonnehdintoja hahmoista! Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi heidän mielenliikkeistään ja persoonallisuuksistaan (vaikka täytyy kyllä myöntää, etten yleensä tunne hahmojeni mielenmaisemia sen paremmin kuin lukijatkaan ). Hauskaa että tartuit tuohon Juuson tuutoriasemaan ja sen vaikutuksiin, koska muistan miettineeni kirjoittaessani juuri sitä, että ehkä Juuso haluaa pitää matalaa profiilia ja antaa Samulille tilaa osittain siksikin, että kovin tuttavallinen ja päällekäyvä tuutori voisi olla vähän creepy. Iiks, ihanaa että sinäkin tykästyit Mikko-kullanmuruun, ja ihanaa että olisit mielelläsi lukenut lisääkin! En uskalla vuorenvarmasti luvata, että kirjoittaisin näistä hahmoista vielä, mutta pyrin siihen kyllä. Ideoita olisi. Suuret kiitokset ihanasta kommentista, se saa minut jokaisella lukukerralla tosi hyvälle tuulelle!

Ronen, oi, ihanaa että näihin pätkiin on pystynyt samaistumaan! Fuksi- ja tuutorisyksyn kuvaus ei ole siis mennyt ainakaan ihan kokonaan pöpelikköön. Tuo eläinnimileikki on tosiaan tuttu mullekin, kun aikoinani pidin sen omille fukseille, ja idean sain kumppaniltani, joka omina opiskeluaikoinaan toimi monta vuotta isona. Elokuvateatteriin sen sijaan taisin ammentaa hieman inspiraatiota helsinkiläisestä Orionista. Kiitos paljon ihanasta kommentista, kylläpä se piristi ja piristää vieläkin!

[Fairy tale]

Voi mitä ihania pätkiä. Olen iloinen että luin nämä. Olisit nähnyt kuinka sulin tähän tuoliin
tuossa ihan lopuksi. En tiennyt mitä aloin lukemaan, mutta tuolla välissäkin kolahti ja kovaa.
Maininnat lintujen tarkkailusta ja käynnistä Mallan luonnonpuistossa, ne ovat itselleni niin
kovin rakkaita maisemia nuo Kilpparin tunturit.
Ihana resupekka tuo Juuso (onneksi löytyi kuitenkin tilannesilmää tuohon pukeutumiseen).

En ikinä pyydä keneltänään lisää tekstiä, mutta en pitäisi pahana, jos sinulta irtoaisi
joku kiva oneshotti näistä kahdesta. Samuli on luontotyyppiä, Juusosta ei vielä tiedä mitä
hänestä vielä kuoriutuu, suunnistaahan se kuitenkin joten mettässä rämpiminen on tuttua.
Näen jo sieluni silmissä nämä kaksi kesälomalla vaeltamassa jossain erämaassa.
(lääh ja kuolastus)

[Waulish]

Fairy tale, oi että, ihanaa että tämä sarja kolahti ja ilostutti! On jotenkin ihan uskomaton fiilis, kun omista pikku räpellyksistä on jotain iloa muille. Tulee itellekin tosi iloinen mieli! Täytyy myöntää, että Juuso ja Samuli kyllä pyörivät edelleen mielessäni, ja haluaisinkin heistä joskus vielä jotakin kirjoittaa. Toivottavasti jokin ideantynkä joskus vielä jalostuu tekstiksi saakka. Maalailemasi kuva erämaavaelluksesta saa minunkin mielikuvitukseni laukkaamaan, apua... Siinä olisikin aika sopiva tarina-aihio, kun molemmat miehet kuitenkin harrastavat luonnossa liikuskelua. Lämpimät kiitokset sinulle, ihanaa kun luit ja kommentoit!

[Nyyhti]

Vaihdokkaista hyvää iltaa!

Ihan aluksi voisit käydä lukaisemassa Avaruuspiraatin kaikki kommentit uusiksi Ensinnäkin koska hänellä on ihana kommentointityyli, ja toiseksi koska hän näkyi sanovan joka raapaleen jälkeen ihan tismalleen niitä asioita, mitä itse ajattelin sanovani! (Siis ihan oikeasti, kipitäpä lukemaan, koska en jaksa toistaa xD)

Noh mitäs uutta minä sanoisin. Tämä oli tosi tasapainoinen kokonaisuus! Tuntui siltä, että olit etukäteen suunnitellut tarkasti kaikki nyanssit ja juonenkäänteet, joten on mielestäni tosi iso saavutus, ettei näin ilmeisesti ole ja silti tämä on niin älyttömän eheä. Niiiiin ja kerta kaikkiaan rakastin otsikkoa - koko jutun ja myös yksittäisten osien!! Niin hienoja.

Opiskelumaailma tästä myös huokui todella hyvin, ja ihanasti kaikista pikkujutuista eikä niinkään selityksen kautta. Ja olihan tuo ihastus nyt superihana! Hahmot toimivat hurjan hyvin. Eniten tässä kuitenkin fanitan tuota juonta, sen eteenpäin vientiä ja kehitystä, ja kaiken kruunaavaa juuri oikeanlaista lopetusta. Kiitos tästä tarinasta!

[Beelsebutt]

Mun piti töitä, niin, muttakun tää ficci teksti on roikkunut lukemattomissa suorastaan järkyttävän kauan! Niin on kyllä moni muukin, mutta hyss.

Ensinnäkin mun Oulun yo:n ekat opiskelijabileet järkättiin teekkaritalolla ja nyt en voi olla muistelematta sitä mestaa kun luen tätä tarinaa x) haitanneeko! Siis meinaan tuota pilepaikkaraapaletta, oisko nro kolmonen.

Voi vitsi Juusoa, samojen ongelmien kanssa painiskellaan näköjään. Mulla on tautisen huono nimimuisti myös, aika huono kasvomuistikin ja muisti noin yleensä, joten oon aika onneton uusien ihmisten kanssa. Onneks mulla ei oo ongelmia kysyä pahoitellen, että mikäs nimi olikaan, tai sit duunin puitteissa käyttää suoraan muistiinpanoja xD PAITSI SITTEN KUN tulee joku muistamisen "arvoinen" eli "huomiota herättävä" sitten sitä muistetaan nimen lisäksi kaikkia muitakin pieniä yksityiskohtia! Ja tähän liittyen:

nuoruutta narahtava mutta kokemusta karahtava, karhea

Ai miten ihana kuvaus Samulin äänestä <3

Mutta Mikko! Mikko kyllä varasti sivuosapystin näissä raapaleissa, niin mehevän mukava kun on! "Mitäs möllötät?" Aw <3

”Ai. Mäkin suunnistan, mutta linnuista mä en tiedä muuta kuin sen, että ne lentää, ainakin joskus. Tai varmaan aika useinkin.” Juuso veti henkeä ja mietti, kiroaisiko puhekykynsä helvetin tulisimpaan kolkkaan. ”Paitsi tervapääskyt, ne lentää –”

”– koko ajan”, Samuli täydensi, ja Juuson vatsaa kipristi siinä määrin, että hän alkoi epäillä kärsivänsä umpilisäkkeentulehduksesta.

Ah, Juuso <3 where's your brain-mouth filter? Ehkä se hävisi niiden salmarishottien myötä, mutta veikkaan, että Juusolla kapeine farkkuineen ja villakangastakkeineen oli myös asian kanssa tekemistä

Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä.

Tää! Ja sitten tuolla aiemmin, kun mainittiin raapissarjan otsikko. Tykkään, kun sähkö tuodaan iholle (hehe), koska se on osa elämää jos se on pääaineena, tai ainakin opiskelussa (näin päättelin). Ja nää on kuitenkin tällaisia luontevia läsnäoloja aiheelle, jälkimmäinen nyt menisi vaikka humanistille, on sen verran yleisempi, mutta tuossa kohtaa tuli mieleeni myös se aiempi ja hogasin, etten ollut siitä vielä mitään sanonut xD

Ja luojan kiitos, että Samuli otti ohjakset (jo toista kertaa!) käsiinsä, koska Juusosta ei näköjään oo tekemään oikein mitään x) vähän saamattomalta nahjukselta kun vaikuttaa >: ) onneksi se on ilmeisesti söpö, joten Samuli jaksaa sitä pyydystää >: ) ja Mikkokin ystävällisesti kertoo juonenkulusta niin, että Juusokin tajuaa!

Leffateatterista tulee mieleen se mikäseon, Helsingissä, se mis näytetään kaikkea jännää erikoista... Orion!

MUTTA MITÄS SITTEN TAPAHTUIKAAN! Kömpelö ja saamaton Juuso osoittaa piilolihaksensa ja suit sait vetää Samulilta jalat alta ja sydämenkin laukkaamaan, saa koleen, vähäeleisen tyylikkään Samulin hengästymään ihan vain viattomalla kysymyksellään! Oi vitsit että tykkään tästä! Ja menee niin oman IC-ajatukseeni Juusosta, ettei mitään rajaa! Juusohan on kuitenkin se, jolla ei ole paljoa tapana hävetä mitään ja vaikka ei nyt aktiivisesti jahdannut Samulia (olihan sillä niitä luentojakin, poloisella), niin päässähän se pyöri jatkuvasti. Ja varmaan se olisi jotain treffinpoikaista keksinyt, jos Samulin kärsivällisyys ei olisi loppunut ensin! Tai ehkä mieluummin ajattelen asian niin, että Samuli tiesi jo lintubongaillessa siitä leffajutusta, mutta merkkasi itselleen kalenteriin n päivän päähän "Kysy Juusoa treffeille". Ei se ehkä olis tarvinnut kalenteria, se varmaan muistaisi sen muutenkin.

Hei! Miten olis paritarina tälle Samulin näkökulmasta? Tai jotain vähän lisää näistä kahdesta? Ovat niin ihkuja <3

Kiitos näistä! Valtavan ihania poikasia ja yo-maailmaan nyt on aina mukava välillä palata näin ficcien kautta, pus <3

[Waulish]

Mitä kommentteja, voi miten minua nyt hemmotellaan!

Nomppu, Avaruuspiraatin kommentit ovat kyllä ihania niin tyyliltään kuin sisällöltäänkin, pakko olla samaa mieltä. Sinunkin kommenttisi on kuitenkin varsin ihana! Olen tosi häkeltynyt siitä, että sarja vaikutti eheältä ja tarkoin suunnitellulta, koska en tosiaan etukäteen pahemmin suunnitellut ja välillä raapaleet alkoivat elää vähän omaa elämäänsä. Mulla oli mielessä sen verran, että halusin kirjoittaa kahdesta teekkarista jotka tutustuvat opiskeluiden kautta ja ihastuvat, mutta siinäpä se suunnilleen sitten olikin. Olen siis tosi otettu siitä, ettei tämä sarja tuntunut ihan satunnaisista aineksista keitetyltä sekametelisopalta! Olen otettu myös siitä, että pidit hahmoista. Kiitoksia paljon!

Bbutteli, apua, voi sinua, kun työt saivat jäädä kommentoimisen tieltä! No ei, olen tosi iloinen ja otettu kommentistasi. Onpa hauskaa, että nämä raapaleet muistuttivat sinua omista opiskeluajoista. Ja Orionista, apua! Juuri Orionista nimittäin ammensin inspiraatiota viimosen raapaleen leffateatteriin. Olen siellä pari kertaa käynyt kumppanini johdattelemana, ja niillä on tosiaan ohjelmistossa kaikkea jänskää. Hihi, apua, mulla on niin hauskaa kun luen mietteitäsi hahmoista! Ihanaa että sinäkin tykästyit Mikkoon; siitähän taisi kehkeytyä ihan mukiinmenevä hahmo. Juuso puolestaan on kyllä vähän sellainen saamaton nahjus, joka ei aina ihan tajua maailman menoa eikä välttämättä ole myöskään sieltä aloitteellisimmasta päästä. Onneksi se on kuitenkin suhteellisen häpeämätön, ja ehkäpä se tosiaan ihan söpökin on kun on Samulin huomion onnistunut herättämään. Ihana kuulla, että lukisit mielelläsi lisääkin näistä tyypeistä. Yritän vastata toiveisiisi! Vielä en ole varma siitä, millaista tekstiä on tulossa, mutta jotain toivottavasti jossain vaiheessa. Siihen ainakin pyrin. Suuret kiitokset sinulle!

[Felia]

Mun on pitäny jättää puumerkki tähän jo ties kuinka monta kertaa, ja nyt vasta saan tämän aikaiseksi.

Oi joi, olipas ihanaa opiskelijaromantiikkaa. Sellaista mukavan ujoa, mutta silti jotenkin niin vaivatonta. Kolme ensimmäistä raapaletta toi mieleeni sen, kun itse aloitin korkeakouluopinnot n. 2,5 vuotta sitten. Mulle ei kuitenkaan käynyt ihan niin kuin Samulille.

Voi apua, musta tuntuu, etten yhtään tiedä, mitä sanoo. Nää oli vaan niin ihania, söpöjä ja mahtavia, että sanat karkasi jonnekin ja eivät nyt halua millään tulla takaisin. Tykkään älyttömästi tämän sarjan nimestä, Dipolimomentti. Se on persoonallinen, hyvin kuvaava ja erottuva. Sie taidat kyllä sekä kirjoittamisen, että tekstien nimeämisen. Ihan mahtavaa!

Juuso ja Samuli vaikuttivat oikein mukavilta persoonilta, ja aikalailla vastakohdilta, mutta ehkäpä se tosiaan on niin, että vastakohdat vetää puoleensa. En oikein tiedä, miten päin istua täällä ruudun toisella puolen, kun nämä oli niin ihanaa luettavaa. Ääh, oon kyllä nyt ihan sanaton.

Vaikka tämä kommentti ei pituutensa puolesta päätä huimaa, niin toivottavasti ei jäänyt epäselväksi mielipiteeni tästä. Pidin oikein kovasti!

Kiitän ja kumarran ♥️

[Waulish]

Mistä näitä ihania kommentteja oikein tulee! Auringonsäteitä harmaaseen sadepäivään. ♥️

Felia, ei huolta, mielipiteesi ei jäänyt ollenkaan epäselväksi, ja tuohan on mitä ihanin kommentti! Apua, minähän melkein punastun näin vuolaista kehuista. Ihanaa että tykästyit hahmoihin ja myös sarjan nimeen. Nimen kanssa tulikin muistaakseni hetki painiskeltua, kun halusin jotain ees etäisesti kuvaavaa ja kiinnostavalta kuulostavaa! Hyvä jos onnistuin. Olen myös otettu siitä, että pystyit samaistumaan tunnelmiin ja peilaamaan omia korkeakoulukokemuksia niihin. Suuret kiitokset sinulle!

Lupa, kertalukaisulla, voi että, olen otettu siitä että sarja piti otteessaan! On helpottavaa kuulla, että raapalemitta toimi eikä estänyt hahmoihin sisään pääsemistä. Tykkään kovasti raapalesarjojen kirjoittamisesta, mutta stressaan aina sitä, tuleeko raapaleisiin tarpeeksi lihaa luiden ympärille ja saako hahmoista ja tapahtumista ollenkaan otetta. Helpottavaa on sekin, että opiskelijaelämän kuvaus onnistui. Ite en ole ehkä se tyypillisin korkeakouluopiskelija, kun haalaritkin on pölyttyneet vaatekaapin pohjalla varmaan viimoset puoltoista vuotta, haha. x) Kiitos paljon kommentista! Minusta se ei ole ollenkaan vajaa vaan täydellisen ihana ja ilahduttava!

Sitten vielä ilmoitusasiaa: Juuson ja Samulin tarina jatkuu Reaktioyhtälöitä-raapalesarjassa (K-11)!

[Thelina]

Kiitos kun suosittelin tätä aiemmin, tää oli aivan ihana! Teekkarius ilahdutti kovin, terveisin entinen teekkari (valmistunut jo, mutta voi nyyh, miten tällaisia tekstejä lukiessa tulee niin ikävä yliopistoa). Kovin tuttua tuo fuksiviikoilla ihastuminen ja hauskaa, että tässä Samuli oli nimenomaan se coolimpi ja rohkeampi pyytämään Juusoa treffeille, eikä niin päin että komea tuutori viettelee pahaa-aavistamattoman söpön fuksin Kumpikin hahmo on omalla tavallaan tosi suloinen ja aito. Mikko oli myös hauska kommentteineen ja onneksi patisteli Juusoa juttelemaan ja teki selväksi, että kyllä se leffaan meno treffejä tarkoittaa Ah, ihanat teekkaripojat, olen niin iloinen että tulin lukemaan tämän ja kyllä ehdottomasti pitää tuo jatko-osakin lukaista! Kiitos!

[Waulish]

Thelina, ai sinulla on teekkaritausta, haa, aikamoinen sattuma! Olen otettu siitä, että tämä teksti herätteli yliopistofiiliksiä ja sai kaipaamaan siihen maailmaan. Ihanaa, että pidit asetelmasta ja hahmoista. Ja ihanaa ylipäätään, että innostuit tämän rapsusarjan lukemaan! ♥ Tällä on erityinen paikka sydämessäni siinä mielessä, ettei minulla ole tapana kirjoittaa useampia tekstejä samoista originaalihahmoista, mutta Juuso ja Samppa jotenkin veivät mennessään.

Tuosta Reaktioyhtälöitä-jatko-osasta on muodostumassa vähän sellainen ikuisuusprojekti, kun aloitin sen ihan alkuvuodesta 2018 enkä vieläkään ole saanut sitä valmiiksi, vaikka monta kertaa olen yrittänyt sen ottaa asiaksi. Se on vain venynyt ja vanunut. No, joskus vielä! Pidän sitä kuitenkin ikään kuin tämän sarjan päätarinana tämän Dipolimomentin lisäksi. Huomasin itse asiassa juuri, että olit ennättänyt senkin jo lukea ja kommentoida! Voi että! En osaa sanoin kuvailla, miten paljon minulle merkitsee se, että näistä tyypeistä tykätään ja heistä jaksetaan lukea. Ihan uskomaton tunne. Lämpimät kiitokset sinulle ihanista kommenteistasi, kylläpä ne valaisevat näitä pimeitä iltoja!

[Parris]

Tervehdys ja onnittelut kommenttiarpajaisista! Siis meikä tekee kyllä nyt poikkeuksen ja tulee kommentoimaan tätä tekstiä uudestaan, koska olen näemmä kommentoinut tätä kaksi ja puoli vuotta sitten (herran jumala, onko näistä poitsuista jo niin kauan?!) kolmen rivin kommentilla ja se ei kyllä riitä mitenkään kattamaan kaikkia tämän herättämiä fiiliksiä. Joten tässä olen taas! Dipolimomenttikommentti, vol. 2

Ensinnäkin, kun poimin tämän listauksestasi uudestaan, tajusin yhden jutun. Dipoli vihjeenä otsikossa ja toistuvana elementtinä Juuson mietteissä. Bileet isossa hallissa. ISOt tuutorien sijasta. Sijoittuuko tää Aaltoon Yritin tarkastella kaikkia mahdollisia yksityiskohtia tästä paikannimistä haalarinväreihin, mutta mikään ei viittaa siihen... ovela sinä! Toisaalta mikään ei myöskään vielä tässä vaiheessa sano, etteikö tää sijoittuisi Otaniemeen - siispä päätän nyt omassa headcanonissani, että Juuso, Samuli, Mikko ja muut on iloisesti sinihaalarisia Prosessiteekkareita! Täytyy sanoa, että viime syksynä Otaniemen fuksisyksyn eläneenä tämä vei mut kyllä suoraan takaisin Ossinlammelle leikkimään tutustumisleikkejä ja Smökkiin bilettämään ja sitsaamaan, joten edellisen kommenttini tavoin kehaisen tämän herättämää tunnelmaa. Olet valinnut tähän kivan kavalkadin tosi erilaisia hetkiä: nimileikkipiirit ja kuohari-kalja-salmarikännit herättävät opiskelijaelämän parhaita puolia esiin, kun taas lintubongailut ja scifilyhärit kasvattavat Juusoa ja Samulia hahmoina ja yksilöivät heitä originaalihahmojen merestä.

Kun nyt tulin maininneeksi hahmojen rakentamisen, niin jatketaan sillä linjalla. Tykkään hurjasti siitä kuvasta, jota rakennat heti alusta asti etenkin Samulista: hän on rauhallisen jämäkkä, mutta ei kuitenkaan jäyhä vaan silti huumorintajuinen. Pidän myös siitä, että hän on tässä fuksina ISOaan rohkeampi ja tekee aloitteita, kuten vaikkapa bileistä ulos meneminen juttelua varten tai tämä vikan osan söpö pusu <3 Samalla Juusosta oikein hehkuu hänen vastuuroolinsa - hän tietää, että fukseihin ei saisi sekaantua, vaikka he kuinka olisivatkin Samulin kaltaisesti komeansöpöjä, ja sen takia epäröi. Onneksi hänellä on Mikon kaltaisia ystäviä, joilta puuttuu filtteri jokaisella olisi kyllä tarvetta tuollaisille kavereille, jotka puskevat tekemään pelottavia ja vaikeitakin asioita!

Olipa mukavaa palailla tämän ääreen. Opiskelija- ja etenkin fuksiarki on aina kivaa luettavaa! Toivottavasti tämän kommenttiarpajaisvoiton myötä näitä Juusamuli (Samuuso?) -teksteihin kommentoidaan paljon, josko sitten innostuisit taas jatkamaan Reaktioyhtälöitä ;p Kiitos! <3

[Waulish]

Ronsu, oho, kylläpä yllätit minut kommentoimalla juuri tätä tekstiä! Samalla tuli sellainen ihanan kotoisa fiilis, että ei hitsit, tästä kaikki alkoi Juuson ja Samulin osalta, ja siitä on tosiaankin jo melkein kaksi ja puoli vuotta! Muistelen lämmöllä sitä, että vaikka kirjoitin tämän spurttisarjan ihan standalone-mentaliteetilla, hahmot veivät kuitenkin mennessään. Se on jotain, mitä minulle ei ole koskaan tapahtunut ihan siinä määrin kuin näiden tyyppien tapauksessa. Onkin ollut ihan mielettömän ihanaa, että heistä kertovia tekstejä on myös luettu ja kommentoitu. Sinäkin olet ollut yksi isoimmista inspiroijistani, mitä tulee Juumuliin/Samuusoon (en ole vielä päättänyt, kumpi olisi kivempi shippinimi ), ja olen siitä kiitollinen. Kiitos, ihana Ronsunen! ♥

Hahaa, ovela minä todellakin! Olenkin välillä hiljaa mielessäni mietiskellyt, koskahan joku teekkari- tai yliopistotietoinen alkaa arvuutella näiden tarinoiden tapahtumapaikkaa... Apua, en suoraan sanottuna tiedä, mitä sulle vastaisin! Vastaan ehkä diplomaattisesti (kirjoitin ensin dipolomaattisesti, eh) ja poliittisesti niin, että osut naulan kantaan sillä havainnollasi, ettei mikään suoranaisesti osoita Aaltoon, muttei mikään toisaalta sitä kiistäkään. Halusin hämärtää Dipolimomentin tarkan tapahtumaympäristön, ja se sitten ikään kuin jäi päälle myöhempiinkin teksteihin, vaikka näin jälkikäteen tarkasteltuna se ei ehkä ole ollut paras tai edes helpoin mahdollinen ratkaisu. En siis vieläkään sano juuta enkä jaata sen suhteen, missä nämä hahmot kuvitelmissani sijaitsevat, mutta voit aivan vapaasti kuvitella heidät Otaniemeen. ♥

Olen tosi otettu siitä, että tämän rapsusarjan tapahtumat siivittivät sinut takaisin omaan teekkarifuksisyksyyn. Minun ainoa teekkaritaustani on tuo parempi puoliskoni, joten olen tosi iloinen siitä, jos olen saanut tähän edes jonkinlaista teekkarimeininkiä! Ihanaa, että hahmotkin herättivät noin positiivisia fiiliksiä. Voi että, olen ihan pähkinöinä ihanista sanoistasi, ja varmasti vaalin niitä sydämessäni vastaisuudessakin!

Lämpimät kiitokset onnitteluista ja ihanasta kommentista. Reaktioyhtälöitä on aikamoinen mörkö minulle tällä hetkellä, mutta yritän kyllä jatkaa myös sitä tässä kevättalven aikana. Tällaiset ihanat kommentit kyllä kannustavat siihen. Kiitos vielä!

[Seila]

Hei, päädyinpäs nyt tänne kommentoimaan, kun viimein päädyin lukaisemaan tämän. Tästä pitikin aloittaa uutena lukijana, eikös niin? Hienoa!

Tässä oli ihanaa syksyn ja koulun alun tunnelmaa. Oli sellaista kepeää jännitystä ja uteliaisuutta. Tykkäsin tässä varsinkin tuosta dynamiikasta Juuson ja Samulin välillä. Että Juuso on vanhempi ja tutor ja Samuli vasta koulunsa aloittanut fuksi. Kuten muutkin olivat kommentoineen, miekin tykkäsin myös siitä, että Samuli nuorempana ja vasta koulun aloittaneena teki aloitteet ja oli ns. rohkeampi Juuson suhteen kuin Juuso Samulin. Helposti olisi tosiaan voinut odottaa, että Juuso vanhempana ja tutorina viettelee Samulin, mutta tämä rikkoi odotuksia mukavasti!

Itse en henkilökohtaisesti tykkää tutustumisleikeistä, mutta ekan rapsun leikki kuulosti ihan hauskalta. Aloinkin miettimään, että minkä eläimen voisi sanoa ja tosi vaikea keksi miun ekalla kirjaimella mitään :D Toki pitäisi muistaa vielä aiempien nimet ja eläin, huh. Mutta ihanaa kuinka Samuli kiinnitti Juuson huomion jo noin varhaisessa vaiheessa ja että Juuson huonoon nimimuistiin jäi edes Samuli Sinitöyhtönärhi. Aww.

Ihanaa että tässä mentiin bongailemaan lintuja yhteisenä ajanvietteenä. Kuten aiemmissakin siun teksteissä, joita olen lukenut, niin tässäkin oli luonto ihanasti läsnä, tällä kertaa lintujen muodossa. Voi Juusoa tuolla bileissä, kun se yrittää puhua linnuista :D Niin, lentäähän ne linnut kyllä usein. Mäkin tiesin sen, että tervapääskyt lentävät koko ajan, jee.

Oli myös kivaa kuinka Mikko kulki mukana koko tämän pienen tarinan halki ja oli niin hyvä ystävä Juusolle, joka tuntui empivän Samulin lähestymisessä. Ihanaa että Mikko töni sitä puhumaan Samulille ja oli ihan kärppänä utelemassa, että mikähän meno pojilla on. Ihanaa myös, että Juuso uskalsi lopussa kyseenalaistaa ääneen, että olivatko nämä edes treffit ja sai vastaukseksi kevyen suukon. Hih!

Kokonaisuudessaan tämä oli oikein keveä, ihastuttava ja kihelmöivä. Tykkäsin ja tästä onkin hyvä jatkaa sitten Reaktioyhtälöihin ilmeisesti.