Ficin nimi: Taiteellisesta ummetuksesta
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: JJbek
Genre: Kepeä draama, pieni fluff
Summary:
”Minä otan opintoni vakavissani, Otababe. Tämä on halpamaista harhautusta.”A/N: Minun ei todellakaan pitänyt nimetä tätä ficciä täksi, mutta nyt kävi näin.
Suurin syy kirjoittaa tämä oli mielikuva JJ:stä käyttämässä sellaisia kunnon hipsterisilmälaseja. Kuuluu oleellisena lisänä huippuoppilaan imagoon?
***
”Miten sujuu?”
”Kerrassaan mainiosti!”
Vastaus oli hitusen yllättävä, sillä viimeisen puolituntisen ajan Otabek ei ollut kuullut JJ:n kannettavalta enää juurikaan näppäimistön nakutusta, joka olisi kielinyt aineen etenemisestä. Satunnainen hiirellä klikkailu oli ollut pääasiallinen aktiviteetti. Sen lisäksi Otabekin silmiin oli osunut pari viatonta välilehteä Facebookin ja Amazonin muodossa, kun hän oli kulkenut työpisteen ohi. JJ istui kirjoituspöydän tuolissa kyyryssä kuin vaaniva petoeläin ja pyrki keskittämään tarmonsa opiskeluun, mikä tosin olisi voinut sujua paremminkin. JJ ei tietenkään vain viitsinyt myöntää mitään.
”Montako sanaa on kasassa?” Otabek kysäisi kaataessaan sitruunakivennäisvettä kahteen lasiin.
”768, jos jätän tuon yhden lauseen tuollaiseksi”, kuului vastaus.
”Montako pitää olla?”
”Vähintään tuhat.”
Otabek kuuli Facebookin Messengerin kilahtavan pariin kertaan, ennen kuin välilehti suljettiin syyllisenä luimistellen.
”Älä tuhahtele siellä!” JJ murahti, vaikka hän ei ollut ehtinyt kommentoida asiaa mitenkään.
”Kuulet jo omiasi, sekopää.”
”Hyvin mahdollista.”
”Aivotyöskentely saattaisi sujua paremmin pikku tauon kuluttua”, hän ehdotti asiallisesti.
JJ veti mustasankaiset silmälasinsa otsalleen ja hieraisi silmäkulmiaan. ”Ilahduttava näkökanta.”
Otabek kopautti toisen kivennäisvesilaseista JJ:n käden ulottuville ja kumartui tämän olan yli tarkastelemaan työn alla olevaa ainetta. Englanninkielisen tekstin joukossa vilisi sanoja, joita hän kenties oli joskus kuullut, mutta joiden varman merkityksen löytämiseen hän olisi kaivannut sanakirjaa avukseen.
”Näyttää kovin akateemiselta.”
”Toivon mukaan!” JJ virkkoi tökäten lasinsa takaisin nenälleen. ”Tämä aiheuttaa siinä määrin päänvaivaa, että lopputuloksen on syytä olla ilmiömäinen.”
”Milloin sinulla on deadline?”
”Keskiviikon puolella.”
Ottaen huomioon, että nyt elettiin vasta lauantaita, JJ:n hermoilu vaikutti aavistuksen vainoharhaiselta. Hän itse tarttui esseisiin ja muihin tärkeämpiin koulutehtäviin tavallisesti muutama päivä ennen palautusta, mutta sekään ei ollut täysin uutta, että hän olisi valvonut läppärinsä ääressä yön laskeuduttua kaupungin ylle jo tunteja sitten.
”Täytyy keksiä jokin tapa ankkuroida lopetus pariin edeltävään lauseeseen ja ylipäätään pohjustaa paremmin”, JJ mumisi hörpäten kivennäisvettä aikansa kuluksi. Muutaman rivin pituinen lopetuskappale heilui parhaillaan irrallisena muusta tekstistä.
”Mitäpä jos unohtaisit sen vähäksi aikaa?” Otabek ehdotti viattomasti vieden samalla kätensä nuorukaisen hartioille. Ne jännittyivät entisestään JJ:n tiedostaessa hänen tekevän aloitetta. Kahdeksassa tapauksessa kymmenestä sellainen oli lähtöisin JJ:n suunnalta.
”Mikä saa sinut kuvittelemaan, että suostuisin jättämään tärkeän työskentelyni noin vain?”
”Aineesi ei ole edennyt suuntaan tai toiseen vähään aikaan. Vaikutat kaipaavan muuta ajateltavaa.”
Se oli oikeastaan vain puolet totuudesta. Tosiasiassa Otabek tunsi omituista halua ihastella, miten hyvin lasit pukivat JJ:tä ja saivat tämän vaikuttamaan harvinaisen älykkäältä ja kirjaviisaalta. Luonnollisesti silmälasit hankittiin näön tueksi, mutta stereotypiat elivät vahvoina.
”Kyllä tämä tästä!” JJ iski sormensa päättäväisesti näppäimistölle, mutta kirjoittaminen keskeytyi, kun Otabek painoi suukon kaulansyrjän lämpimälle iholle.
”Luovuta”, hän kuiskasi, ja lopulta JJ tarrasi koneeseensa ja veti kannen alas niin, että kopsahti.
”Minä otan opintoni vakavissani, Otababe. Tämä on halpamaista harhautusta”, tämä huomautti kääntyessään tuolissaan ympäri. Silmälasien merkitsevä nykäisy alemmas nenälle sai Otabekin hymyilemään. Hän laski kätensä tuolin käsinojia vasten ja nojautui lähemmäs JJ:n kasvoja.
”Nörtitkin tarvitsevat taukonsa, Jean.”
”
Nerot tarvitsevat taukonsa”, JJ virnisti hänen suupieltään vasten. ”Hyvä on, mutta vain siksi, että taiteellinen ummetus vaivaa!”
”Tee palvelus äläkä viitsi puhua minkään sortin ummetuksesta.”
JJ pyöräytti silmiään hänen kyräilevälle ilmeelleen. ”Sitä sanotaan kielikuvaksi, murupulla.”
”Eli kaikki sujuu taas, jos onnistut haalimaan itsellesi taiteellisen ripulin?” Otabekin oli pakko tarkentaa. JJ näytti yhtä tyrmistyneeltä kuin hän hetki sitten.
”Kuulostipa hirveältä.”
”Sitä minäkin”, Otabek tokaisi ja tukki lisäpuheet suukolla.
