Kirjoittaja Aihe: Hobitti l Vastaan virtaa l Bard/Thranduil l sateinen draama l S l tuplaraapale  (Luettu 4428 kertaa)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Nimi: Vastaan virtaa
Kirjoittaja: Secu
Fandom: Hobitti (elokuvaversio)
Paritus(?): Bard/Thranduil
Genre: sateinen draama
Ikäraja: S
Haasteet: Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 17/2017 (sääilmiöt) 
Luonnonilmiöistä: vesisade
Vastuuvapaus: Peter Jackson, J. R. R. Tolkien
A/N: Idea syntyi syyssateista. Kukin voi miettiä, puhuvatko Bard ja Thranduil sittenkään sateesta, vaikka siltä vaikuttaa ^^

Lukuiloa! ^^



Hiekka oli hypähdellyt pieniksi kasoiksi, taipunut loiviksi kuopiksi pisaroiden voimasta. Harvat ruohonvarret kumarsivat nöyrtyneinä, helmeilevää painoa harteillaan kannatellen. Telttakangas hengitti raskaasti vesien alla, virtauksia valui kylkiä pitkin, suuaukkoa koristi läpikuultava verho. Kiviä oli sinkoillut tuntemattomille kummuille. Maaperää oli raavittu, myllätty, järjestelty, jotta se saattoi aloittaa uudenlaisena, vanhan muotonsa unohtaneena.

”Sateen synty on kiehtova”, jousimies lausahti.
Ihmismies kertoi ympäröivästä ilmasta, joka lämpeni, hiipi lähes hehkuvaksi alkaen kohota ylös. Kuumimmillaan se odottamatta jäähtyi, viileni koleaksi, etäiseksi. Sitten saapui piste, jossa höyry tiivistyi sadekarpaloiksi, jotka hiljalleen laajenivat, orastivat, vielä vain, hallitsematta, hillittömästi. Lopulta pisarat olivat voimakkaampia kuin ilmassa ympäröivä vastus. Ne laskeutuivat maahan raivoisalla kiihkolla.

Sade oli taivaanpaloja, jylhiä elämänheijastuksia, jotka alentuivat kohtaamaan maan mullat ja korret, elvyttivät ne, koskettivat itse vakautta ja lempeää karheutta.

Haltiakuninkaan kylmää kristallivettä lainehtivat silmät kohtasivat jousimiehen sammalen ja kaarnan värittämän katseen ennen siirtymistä jalkojen edessä välkehtiviin uomiin. Ne erkaantuivat, kohtasivat, levisivät, kaventuivat, liikkuivat kuin rytmissä. Hiekan muodot ohjasivat sadetta, ja pisarat mukautuivat niihin verkalleen. Yksi taivaanmuoto oli yhä maan päällä, mutta lähempänä, uskaliaammin likellä kuin ennen.

Jousimies siirsi kenkäänsä, jotta uoma ei kastelisi, vaan muuttaisi suuntaa haltiakuninkaan vierellä olevaan, yhtyisi siitä lammikkoon. Silloin haltiakuningas puhui:
”Toisinaan vastakkaisista virtauksista tulee rinnakkaisia, kunnes sulautuvat yhteen, jos maa sen sallii.”



« Viimeksi muokattu: 07.11.2017 19:05:44 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 968
Awww. Tämä oli ihanasti kuvailtu, että sadetta voikin luonnehtia noin monilla, kauniilla sanoilla ja kuvilla.

Lainaus
Haltiakuninkaan kylmää kristallivettä lainehtivat silmät kohtasivat jousimiehen sammalen ja kaarnan värittämän katseen ennen siirtymistä jalkojen edessä välkehtiviin uomiin. Ne erkaantuivat, kohtasivat, levisivät, kaventuivat, liikkuivat kuin rytmissä.
Tää oli ehkä yks omia lempparikohtia. Ensin Thranduilin jumalaiset silmät, ja sitten veden synttyttämien uomien kuvailua, jonka pystyi vetämään melkein eroottiseksi, tai sitten oma mieleni on vaan tosi outo.😂

Aijai, joskus ihminen ei edes tiedosta kaipaavansa tällaista kiireetöntä, kuvailevaa tunnelmatekstiä, mutta selkeästi kaivelin juuri oikealla hetkellä tämän sivulta 50. Nautin.

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Kiitos ihanasta kommentistasi, Violetu! Olen iloinen, että koit kuvailevan kielen kauniina ja rauhoittavana. ^^ Muistan aikoinaan murehtineeni, onko teksti sekava tai liian abstrakti. Hauskaa, että löysit kuvailusta eroottisen ulottuvuuden, sillä kirjoittaessa en muistaakseni sellaiseen pyrkinyt. Täysin varma en voi olla, sillä teksti on lähes yhtä vanha kuin Thranduil ja satava taivas, eikun... ::) Ainakin yritin kuvata tunnustelua ja kaipausta, lähinnä Bardin puolelta, ja antaa viitteitä siitä, että Bard saattaa rinnastua maahan ja Thranduil taivaaseen ja veteen.
Mukavaa että jaksoit penkoa Finin vanhempaa sisältöä ja törmäsit tähän tekstiin. Kommenttisi piristi päivääni. :)
« Viimeksi muokattu: 26.10.2023 11:30:29 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Oih, onpa nätti ja mun lemppari lotriparituksesta vielä! Tykkäsin :D

Never underestimate the power of fanfiction

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Crys, kiitos paljon kommentistasi ja kehuista! :) Bard/Thranduil on omakin lempiparitukseni.
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep