Ficin nimi: Alla mistelinoksan
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: JJbek
Genre: Kepeä draama, ripaus joulufluffia
Summary:
Otabek seurasi JJ:n katsetta hissin katonrajaan. Joku valopää oli nähtävimmin saanut idean askarrella punaisesta ja vihreästä pahvista misteli ja teipata sinne.A/N: Olen halunnut kirjoittaa näistä kahdesta jo jonkin aikaa jotain söötihköä.
Totta puhuen tämä oli valmis jo muutama päivä sitten, mutta pakottauduin odottelemaan kuun vaihtumista teemaan sopivasti.
***
Jos Otabekia jokin oli koskaan häirinnyt, se oli ehdottomasti liian ajoissa esiin ripustetut joulukoristelut. Muutama viikko ennen joulua oli jo järkevää alkaa miettiä somistuksia ja valoja pihapuita kehystämään, mutta marraskuun alussa se kaikki vaikutti turhan innokkaalta ja loi hiukan mahtailevaa vaikutelmaa.
Matkalla turnaukseen hän oli nähnyt lukuisissa paikoissa joulusta muistuttavia asioita, eikä kilpailun ajaksi buukattu hotellikaan ollut sen parempi. Syvänpunaisten tekstiilien lisäksi aulan sohvien väliin oli kannettu pirteä muovikuusi, jonka kynttilät loistivat toiselle puolelle tilaa. Joka kerroksen hissin viereen oli tuotu jättikokoinen ruukku muovikukkineen, jotka nekin värinsä puolesta muistuttivat päälle kuukauden päästä vietettävää juhlaa. Oletettavasti kukat olivat lajiltaankin kauteen sopivia, mutta siitä Otabek ei mennyt takuuseen.
Hissin saavuttua hän otti suunnakseen seitsemännen kerroksen ja oli juuri painanut numeronappia, kun kuuli tutun äänen lisäksi juoksuaskelia.
”Aaa! Stop stop stop!”
Otabek ennätti juuri sopivasti tökätä jalkansa ovien väliin saadakseen ne takaisin auki. Jean-Jacques Leroy ryntäsi sisään ja miltei törmäsi päätä pahkaa hissin perimmäiseen seinään.
”Älä sentään riehu.”
”Ehdinpäs!” JJ julisti hilpeänä, kun ovet sulkeutuivat. ”Jotenkin tuntuu, että tässä hotellissa hissiä saa odottaa tuntikausia!”
”Lisäksi ne etenevät uskomattoman hitaasti”, Otabek totesi kerrokset kertovaa valotaulua silmäillessään.
JJ naurahti niskaansa venytellen. ”Jep,
kävellen olisit jo perillä ja sitä rataa – hei, katsos vain!”
Otabek seurasi JJ:n katsetta hissin katonrajaan. Joku valopää oli nähtävimmin saanut idean askarrella punaisesta ja vihreästä pahvista misteli ja teipata sinne. Olisi pitänyt arvata, että hotelli oli keksinyt vielä pisteen iin päälle joulunaikaan valmistautumisessa.
”Vai sellaista.” Hän oli jo ehtinyt luulla, ettei yllättyisi enää mistään.
JJ virnisti suupielet korvia tavoitellen. ”Sehän on ilmiselvä misteli.”
”Näin tuollaisia pahvihärpäkkeitä ruokasalinkin ovenkarmin yläpuolella.”
”Paikkavalinta on kyllä nokkela! Sitä ei kannattaisi osua kenenkään ventovieraan kanssa samalle hissiajelulle, vai mitä?”
”Ei todellakaan. Sen kiusallisemmaksi olisi mahdotonta päästä.”
Otabek näki sivusilmällään, kuinka JJ vilkaisi häntä aprikoiden. Verkkaisesti mateleva hissi saavutti juuri neljännen kerroksen.
”Sehän on sitten positiivista, että emme ole ventovieraita keskenämme?”
Muina miehinä heitetty kommentti toi hymyntyngän Otabekin suupieleen.
”Olet oikeassa.”
Heidän nenänsä törmäsivät kömpelösti, kun huulet melkein syöksähtivät toisiaan vasten.
Hissi ajoi viidennen kerroksen ohi.
Otabek vei kätensä JJ:n niskaan ja kallisti päätään avaten suutaan enemmän. JJ maistui piparminttupastillille, joka sekin muistutti joulutunnelmasta. Suudelma kävi syvemmäksi kielten uskaltautuessa tutustua toisiinsa.
Hissi kohosi kuudenteen kerrokseen.
JJ nykäisi Otabekin tiukemmin itseään vasten ja rohkaistui näykkäämään hänen alahuultaan. Hellä tukistus tummista hiuksista sai tämän huokaisemaan hänen suuhunsa.
Hissin kilahdettua oikeassa kerroksessa ja ovien avautuessa he seisoivat vieretysten katse eteenpäin suunnattuna ja tyynin ilmein.
”Ajattelitko sosiaalistua vielä iltaa kohti?” JJ kysäisi viitaten muihin kilpailijoihin, jotka oletettavasti olivat aikeissa suunnata tiensä aulabaariin muutamalle drinkille.
”Saa nähdä”, Otabek sanoi todenmukaisesti. ”Joko piipahdan paikalla sopivan aikaa tai vetäydyn suoraan kirjan pariin.”
”Asia selvä!” JJ virkkoi ja pysähtyi kääntyäkseen omaa huonettaan kohti käytävän haarautuessa. ”Älä valvo liian myöhään!”
”En valvo. Pitäkää hauskaa”, Otabek toivotti avainkorttiaan taskustaan hakiessaan. Hän aavisti, miten JJ yritti tavoittaa hänen katsekontaktiaan ja pienen välttelyn jälkeen suostui vilkaisemaan tämän suuntaan. Puraisemalla huulensa sisäpuolta hän esti itseään virnistämästä. Sinisissä silmissä loisti leikkisä tuike, kun JJ sitten heilautti kättään jatkaessaan eri suuntaan.
”Iloista joulua,
Otabae!”
”Ihan liian aikaista”, Otabek huoahti lannistuneena, vaikka sitä tuskin enää kuultiin.
