Kirjoittaja Aihe: Parempi huominen | S | LW15  (Luettu 2660 kertaa)

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 601
Parempi huominen | S | LW15
« : 15.10.2017 17:26:48 »
Kirjoittaja: Tomsessed
Genre: Jotakin angstin ja H/C:n välimaastoa, kaiketi
Ikäraja: S
Yhteenveto: Me molemmat olimme tietoisia siitä, että aika oli käymässä vähiin. Ettei aikaa enää ollut.

A/N: Lyrics Wheel 15 arpoi mulle sanat, joiden kanssa tuskailin enemmän ja vähemmän koko ajan, koska biisi ei ole ollenkaan omaa tyyliä ja oli vaikeaa edes kuunnella sitä. :D Mutta pienellä puskemisella tuli kuitenkin valmista, joten haastekin tulee suoritetuksi loppumetreillä. Lyriikat löytyvät lopusta.



“Ei ole hätää”, hän uskotteli, taikoi kasvoilleen hauraan, mutta niin kauniin hymyn ja puristi kättäni. Varmasti hän tiesi, etten uskonut, mutta siitä huolimatta hän jaksoi toistaa samaa lausahdusta. Toistiko hän sitä tottumuksesta vai siksi, että oli jo itse alkanut uskoa sanojaan, en tiennyt. Epäilin sitäkin, että hän yritti vain pehmentää minun tuskaani. Olin meistä se, jonka oli vaikea sopeutua muuttuviin asioihin. Olin meistä se, joka uskoi huonoimpaan vaihtoehtoon, jotta ei pettyisi liikaa. Hän taas pyrki aina olemaan positiivinen, vaikka tilanne olisi näyttänyt kuinka huonolta.

Kuten nyt.


xxx

“Sattuuko?” kysyin häneltä heti saavuttuani paikalle. Sekin oli tapa, rutiini, joka toistui kerta toisensa jälkeen. Oli mahdotonta laskea, monestiko olin kysynyt niin.
“Ei”, hän sanoi, mutta näin hänen kasvoiltaan, että se oli valhe. Pyysin hoitajan paikalle, ja hetken kuluttua, kun lääke alkoi vaikuttaa, hän nukahti rauhalliseen uneen. Poskelleni vierähti kyynel ja vielä toinenkin.
“Ei ole hätää”, kuiskasin hiljaa, vaikka päivä päivältä sitä oli vaikeampi uskoa. Ellen kuvitellut, hänen kasvoilleen nousi pienenpieni hymy - kuin merkiksi siitä, että vielä oli toivoa.


xxx

“Onkohan kuoleman jälkeen elämää?” hän kysyi tyynesti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Halusin pyytää, ettei hän puhuisi tuollaisista asioista, mutta en voinut. Me molemmat olimme tietoisia siitä, että aika oli käymässä vähiin. Ettei aikaa enää ollut.
“En tiedä”, vastasin rehellisesti, “mutta toivon niin.”
“Ehkä tapaamme siellä.”
Hän puristi jälleen kättäni, hän teki niin jatkuvasti. Yritin olla kiinnittämättä huomiota siihen, ettei puristukseen riittänyt enää juurikaan voimaa.


xxx

Se päivä oli ensimmäinen yli kahteen viikkoon, kun ei satanut vettä. Aurinkokin vilkuili harmaan pilvimassan takaa silloin tällöin. Vaikka ilma oli viileää, kaupungilla käveli ihmisiä enemmän kuin pitkään aikaan. Kaupan myyjäkin hymyili.

Se oli päivä, jolloin menetin hänet.

Hän vaikutti kovin levottomalta saapuessani paikalle - kuin hän olisi ensimmäistä kertaa todella pelännyt tulevaa. Hän ei sanonut sitä ääneen, mutta vaistosin sen ilman sanojakin. Sen sijaan, että hän olisi halunnut keskustella tunteistaan, hän pyysi minua laulamaan suosikkikappaleensa. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu missä tahansa muussa tilanteessa, en olisi suostunut. Häneltä en voinut kuitenkaan kieltää enää mitään.

Kolme tuntia myöhemmin hän nukkui pois. Vain minä olin paikalla.


xxx

Illalla käperryin liian isokokoiseen huppariin ja avasin kirjeen, jonka olin saanut hoitajalta. Hän oli kirjoittanut sen salaa minulta ja pyytänyt, että saisin sen hänen lähdettyään.

Vasta monen lukukerran jälkeen huomasin, että alareunaan oli piirretty pieni nuoli. Käänsin paperin ympäri, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kasvoilleni nousi jotakin hymyntapaista.

“Jos kuoleman jälkeen todella on elämää, odotan sinua siellä. Ei ole hätää.”




Sia - My Love

My love, leave yourself behind,
Beat inside me, leave you blind.
My love, you have found peace.
You were searching for relief.

You gave it all,
Gave into the call.
You took a chance and
You took a fall for us.

You came thoughtfully,
Loved me faithfully
You taught me honor,
You did it for me.

Today you will sleep away
You will wait for me, my love

Now I am strong (now I am strong)
You gave me all
You gave all you had, and now I am whole.

My love, leave yourself behind
Beat inside me, leave you blind.
My love, look what you can do.
I am mending, I'll be with you.

You took my hand, added a plan,
You gave me your heart.
I asked you to dance with me.

You loved honestly,
Gave what you could release.
Ah oh.

I know in peace you'll go.
I hope relief is yours.

Now I am strong (now I am strong).
You gave me all.
You gave all you had, and now I am whole.

My love beat inside me
My love

My love, leave yourself behind,
Beat inside me, I'll be with you.

Oh oh
Du du du oh

Bannu Ingridiltä ♥

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #1 : 30.10.2017 10:32:28 »
Mä nyt kommentoin tätä, vaikka voin jo alkuun sanoa, etten osaa sanoa mitään järkevää.

Menetin tänä syksynä itselleni läheisen ihmisen pitkäaikaiselle sairaudelle, johon eivät enää hoidot tehonneet ja tämä teksti tuli kyllä iholle sen takia. Huhuh.
Olet kirjoittanut todella kauniisti näin raasta asiasta ja silti niin totuuden mukaisesti, kaunistelematta mitään liikaa. Ja täytyy sanoa, että tässä kuoleva osapuoli muistuttaa minua kovasti läheisestäni, hänkin oli positiivinen ja tahtoi juuri uskotella muille ettei ole hätää. Mieluummin antoi muille kuvan, että kaikki oli hyvin, vaikka kivut olisivat olleet helvetilliset. Uskoisin, että niin moni ihminen tekeekin. Tahtoo jättää läheisille mieluummin sen kuvan kuin kivuista valittaessa jäisi vain tuskainen kuva, kuinka toinen on joutunut kärsimään viimeiset hetkensä.

En mä oikeasti osaa nyt sanoa enempää, jäin jollain tavalla sanattomaksi tästä. Loppu oli ihana, siinä tuli se toivon kipinä ja jotenkin jäi se kuva, että henkiin jäänyt henkilö jatkaa kyllä elämäänsä, toki suru mukanaan. Niinhän se meneekin, aluksi se on aivan kamalaa, mutta sen kanssa voi kyllä elää.

Kiitos tästä tekstistä!<3
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #2 : 30.10.2017 19:06:58 »
Muistin tänä aamuna yhtäkkiä, että sinähän julkaisit vähän aikaa sitten uuden originaalin, ja päätin lukea tämän aamulukemiseksi. Nyt iltasella palailen apajille kera kommentin!

Heti ensimmäiseksi täytyy nostaa hattua siitä, että sait kirjoitettua ja julkaistua tämän tekstin, vaikka saamasi Lyrics Wheel -biisi ei ollut mieleinen. Minulle tuntuu LW:n kanssa herkästi käyvän niin, että jos biisi ei yhtään nappaa, ei kirjoittaminenkaan tahdo innostaa eikä inspiroida. Asiaa ei yhtään auta se, että olen toisinaan aika kranttu musiikin suhteen. Mutta siis, mahtavaa että sait tämän puserrettua kasaan vaikka tiukkaa tekikin! En tunne tämän pohjalla olevaa biisiä, mutta lyriikat luettuani olen sitä mieltä, että olet hienosti rakentanut tarinan niiden ympärille ja saanut sen sopimaan niihin. Ei tylsän kirjaimellisesti, mutta kuitenkin niin, että jokaisen säkeen voi pienellä ajatustyöllä saada liittymään tekstiin. Pidän lyriikoiden pohjalta kirjoitetuissa teksteissä juuri tämäntapaisesta otteesta.

Minua viehättää ja kiinnostaa aina tällainen kuvio, jossa sairauden tai muun vastoinkäymisen riepottelema osapuoli onkin se, joka suhtautuu asioihin positiivisesti. Ehkä se viehättää minua siksi, etten ite aina oikein osaa olla sellainen, vaikka haluaisinkin ja vaikka arvostan kovasti ihmisiä, jotka osaavat nähdä asioiden valoisat puolet. Tämän tekstin potilaan puolesta tulee kyllä hieman paha mieli, koska entä jos hän vain yrittää kaikin keinoin olla urhea, jotta läheisillä olisi helpompaa? Entä jos hän ei koe pystyvänsä näyttämään minkäänlaista heikkoutta? Sellainen ei tietenkään ole hyväksi. Mutta voihan olla, että hänen elämänkatsomuksensa ja asenteensa ovat aidosti myönteisiä. Tai ehkä myönteisyys on hänelle selviytymiskeino, jotain minkä avulla on helpompi käsitellä hankalia asioita ja pärjätä vaikeassa tilanteessa.

Oli miten oli, tarinan tilanne on sydäntäsärkevä. :-\ En voi ees kuvitella, miten hirveää on seurata rakkaan ihmisen hiljalleen hiipumista. Tässä toimii minusta se, ettei taustalla olevaa sairautta tai vaivaa avata tarkemmin, kun painopiste tuntuu olevan kertojan ja hänen rakkaansa välisessä suhteessa. Tekstissä on kuitenkin konkretiaakin, joka tuo tarinan lähemmäs lukijaa, kuten tuo käden heikkenevä puristus (miten kamalalta muuten varmaan tuntuukaan huomata, miten toisen voimat ihan todella hiipuvat). Lisäksi pidän siitä, ettei myöskään henkilöiden suhteen laatua tuoda suoraan ilmi, vaan henkilöt voi kuvitella yhtä hyvin läheisiksi ystävyksiksi kuin rakastavaisiksikin. Onpa suhdestatus mikä hyvänsä, tärkeintä on se että rakastaa toista ihmistä.

Minun sydämeeni käy tätä tekstiä lukiessani erityisesti tuo, miten molemmat vakuuttavat toiselle, ettei ole hätää, hieman eri tilanteissa vain. Tekstin hän on ilmeisen positiivinen ja vahva, ja käy järkeen, että hän vakuuttelee kertojalle suoraan, varsinkin kun kertoja tuntuu ottavan kaiken hieman raskaammin. Kertoja sen sijaan vakuuttelee vasta siinä vaiheessa, kun hänen rakkaansa on vaipunut uneen lääkkeen vaikutuksesta, ja se saa minut miettimään, että ehkä kertoja tietää rakkaansa saavan voimaa positiivisuudesta eikä siksi halua tämän kuullen sanoa mitään sellaista. Ehkä kertoja pelkää, että sanat paljastaisivat, miten raskasta hänellä itsellään on, eikä hän halua sysätä sitä rakkaansa taakaksi. Apuaaa, taidan ylianalysoida! :D Pointtini oli vain siinä, että tämä "ei ole hätää" -vakuuttelu herättää minussa ajatuksia ja tunteita.

Toinen juttu, joka koskettaa minua erityisesti, on se, miten sinä päivänä, kun tekstin hän nukkuu pois, on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sateeton ja kaunis keli. Se luo sellaisen kauniin mutta karun kontrastin: yhtäkkiä ihmiset ovat hyvällä tuulella ja kaupan kassakin hymyilee, mutta rakas ihminen poistuukin keskuudesta. Jotain iloista, jotain surullista. Tästähän voisi hakea kaikenlaista symboliikkaakin; ehkä auringonpaiste kuvastaa tekstin hänen vihdoin saamaa lepoa ja rauhaa ja toisaalta aurinkoista persoonallisuutta. Tai vaikkei se varsinaisesti kuvastaisi sitä, se saattaa kuitenkin muistuttaa kertojaa siitä jälkeenpäin. Se on minusta kaunis ajatus, vaikka varmaan auringonpaisteesta ei osaa iloita yhtään juuri sillä hetkellä, kun läheinen kuolee.

Tuo kirje on kolmas juttu, joka koskettaa minua erityisesti. Onpa ihanaa, että kertoja saa rakkaaltaan kirjeen tämän kuoleman jälkeen. Toisaalta varmaan tosi raskasta, kun tietää, että kirje pitää tavallaan sisällään rakkaan viimeiset sanat eikä häntä saa enää takaisin, mutta luulisin, että ajan kanssa tuollaisesta kirjeestä saattaisi saada vielä lohtua ja voimaa jatkaa etiäpäin. Tässä kirjejutussakin tykkään siitä, ettei kirjeen sisältöä kerrota, vaan painopiste on ikään kuin itse teossa ja lisäksi tuossa toiselle puolelle kirjoitetussa lisäyksessä. Nuolesta tulee sellainen fiilis, että tekstinpätkä on lisätty kirjeeseen jälkeenpäin, ehkä juuri tuon kuolemanjälkeisestä elämästä käydyn keskustelun jälkeen. On kaunis ajatus, että tekstin hän odottaa kertojaa kuolemanjälkeisessä elämässä, jos sellaista on. Eikä vieläkään ole mitään hätää. ♥ Wäää, kyyhötän ihan kyyneleet silmissä täällä. Ehkä luvassa todella on tarinan nimen mukaisesti parempi huominen! Sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa mitään kuolemanjälkeistä, vaan se voi tarkoittaa ihan elämän jatkumista ja luottoa siihen, että asiat kääntyvät vielä paremmalle tolalle.

Tämän tekstin kerrontatyyli on minulle aika vieras, kun on "minä" ja "hän". Se toimii mielestäni kyllä ihan kivasti, koska se mahdollistaa sen, ettei henkilöiden nimiä mainita, ja silloin heidät voi kuvitella oikeastaan millaisiksi tahansa. Se tukee sitä fiilistä, että näin voisi oikeastaan tapahtua kenelle tahansa, ja se taas tekee tekstistä helpommin samaistuttavan.

Kiitokset koskettavasta lukukokemuksesta! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #3 : 31.10.2017 23:35:59 »
Tämä vaikutti koskettavalta ja kauniilta tekstiltä, joten nappasin sen Kommenttikampanjasta. :) Nyt sitten pohdiskelen lukemaani.

Kuuntelin kappaleen alle, kun se oli tähän yhdistetty. Tuollainen haikea musiikki sopii hyvin ficin tunnelmaan.

Tällaisista originaaleista pidän, joissa tulee arki kaikkine pienine vivahteineen esille. Ja haasteineen, joista rakkaan ihmisen sairastuminen ja kuolema lienee yksi raskaimmista.

Pidin kovasti siitä, että henkilöhahmot tukivat toinen toisiaan, muistuttaen vuoron perään, että ei ole hätää. <3 On itse asiassa jopa melko tavallista, että sairas läheinen toimii rohkaisijana ja valaa uskoa lähimmäisiinsä. Tässäkin ficissä se näyttäytyi kauniina. Pidin siitä ratkaisusta, että päähenkilöt jäivät avoimiksi, koska se antaa jokaiselle lukijalle oman samaistumispohjan tarinaan.

Lainaus
“Onkohan kuoleman jälkeen elämää?” hän kysyi tyynesti pitkän hiljaisuuden jälkeen. Halusin pyytää, ettei hän puhuisi tuollaisista asioista, mutta en voinut. Me molemmat olimme tietoisia siitä, että aika oli käymässä vähiin. Ettei aikaa enää ollut.
“En tiedä”, vastasin rehellisesti, “mutta toivon niin.”
“Ehkä tapaamme siellä.”
Hän puristi jälleen kättäni, hän teki niin jatkuvasti. Yritin olla kiinnittämättä huomiota siihen, ettei puristukseen riittänyt enää juurikaan voimaa.
Kuoleman lähetessä ihminen kaipaa fyysistä kontaktia, kosketusta. Erityisesti kädestä pitämistä. Olen huomannut tämän itsekin, kun olen istunut läheisten ihmisten kuolinvuoteen vierellä, että he eivät tahtoisi päästää irti ollenkaan. Hauraskin kädenpuristus voi tuntua yllättävän lujalta, ehkä siihen ikään kuin kiinnittyy viimeisin voimin? Että tuntisi, ettei ole yksin.

Luin hiljattain erään ateisti-ihmisen kirjoittavan läheisensä kuoltua, että häntä miltei harmittaa ettei usko kuolemanjälkeiseen elämään, koska ei haluaisi myöntää joutuvansa ikuisesti eroon rakkaasta ihmisestä. Näkemyksiä on toki monia, mutta tämä on yksi sellainen, mistä ei minun mielestäni ole mitään haittaa, vaikka siihen uskoisikin. Joka tapauksessa se tuo lohtua menetyksen tuskan keskelle, parhaassa tapauksessa se toteutuu, jos käykin kuten ihminen uskoo, ja pahimmassa tapauksessa ei tapahdu mitään, jos ei ole mitään kuoleman jälkeen. Antaa ihmisten tarttua lohtuun siellä, missä se voi helpottaa oloa, kun ei tuollaista voi kukaan kuitenkaan varmuudella sanoa suuntaan eikä toiseen.

Lainaus
Hän vaikutti kovin levottomalta saapuessani paikalle - kuin hän olisi ensimmäistä kertaa todella pelännyt tulevaa.
Tämä lause oli minusta todella koskettava. Kuin kuoleva olisi pelännyt lähtevänsä ehtimättä vielä nähdä läheisintään. Toisen läsnäolo, tuttu ääni laulamassa on varmasti todella vahva lohtu ja tuki sellaisella hetkellä. Sellainen kokonaisvaltaisempi yhteenkuuluvaisuuden tunne kuin pelkkä keskustelu olisi. 

Vaikka tämän ficin kirjoittaminen, lyriikat tms eivät niin olisi inspiroineetkaan ensi alkuun, sait aikaan voimakastunnelmaisen ja koskettavan kauniin tekstin. Pidin tästä kovasti, kiitos. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 601
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #4 : 05.11.2017 22:05:20 »
Ihania kommentteja, kiitos kaikille! <3

Dokumentti, ikävää kuulla menetyksestäsi. :-\ Toivottavasti tuntuu jo edes vähän paremmalta. Kommentti kuitenkin lämmitti mieltä suuresti! Uskon itsekin, että moni tahtoo jättää mieluummin positiivisen kuvan, ettei mielikuva kituvasta läheisestä jäisi kummittelemaan kaipaavien mieliin. Hyvä, ettei tästä jäänyt liian toivoton kuva, koska kyllä elämä kuitenkin joskus jatkuu. Kiitos paljon itsellesi!

Waulish, hurjat analyysit sulla näinkin pienestä tekstistä! Ihan mahtavaa. Tän kanssa oli joo aika paljon tekemistä, mutta olen iloinen, että sain kuitenkin haasteen suoritettua. Tuota sairastuneen positiivisuutta voi miettiä monelta kannalta, mutta kuten Dokumentti sanoi, saattaa sairastunut vain haluta jättää itsestään kuvan, ettei kärsinyt. Mutta tuo on mielenkiintoinen näkökulma, koska voihan taustalla olla muutakin.

Yritin tarkoituksella pitää painopisteen nimenomaan näiden kahden välisessä suhteessa, ettei tästä tulisi liian raskaslukuista. Olisihan tästä saanut vaikka mitä, mutta tällainen valinta tuntui luontevimmalta ratkaisulta. Itse pidän siitä, että lukijalle jää hieman valinnanvaraa, eikä kaikkea kerrota suoraan. Tästä esimerkkinä toimii tuo sun huiman analyyttinen kommentti. ;) Mua ei haittaa ollenkaan, on kivaa lukea sun mietteitä. Kiitos hurjan paljon, että kommentoit!

Fiorella, olen iloinen, että nappasit. Tuon ateistin ajatus on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta toisaalta, eihän kuolemanjälkeisen elämän tarvitse automaattisesti tarkoittaa taivasta tai mitään siihen rinnastettavaa, jolloin uskonnollinen näkökulma ei ehkä ole niin hallitseva. Niin tai näin, olen samaa mieltä siitä, että lohtua kannattaa hakea sieltä, mistä sitä itse tuntee helpoiten saavansa. Kiitos suuresti myös sinulle!

Bannu Ingridiltä ♥

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #5 : 17.11.2018 21:28:13 »
Vaihdokkaista tervehdys!

Aihe on aina ajankohtainen, onhan kuolema ikuinen osa arkea ja elämää, niin hirvittävä ja valtava asia kuin se onkin. Olit hyvin tavoittanut sellaisen pelokkaan, epävarman ja henkeä pidättävän tunnelman, ja tuntui inhimilliseltä, että kuoleva lohduttaakin elävää kuin toisinpäin. Koska loppujen lopuksi elävä joutuu elämään kaikkien muistojen ja menetyksen tuoman kivun kanssa, kun kuollut taas... no, on kuollut ja vapaa kaikista elämän murheista. Ja en voi kuvitella, kuinka tuskallista täytyykään olla, kun näkee rakkaansa hiipuvan ja kärsivän kivuista voimatta tehdä mitään. Tuollaisella hetkellä takuulla kyseenalaistaa omia uskomuksiaan ja toivoo, että olisikin kuolemanjälkeistä elämää vain, jotta näkisi toisen taas. Ja kovin odotettavaa ja uskottavaa, että kuolema saapuu juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.

P.S. Miksi teksti on kursiviivilla? Se tuntuu tarpeettomalta kun kyse on koko tekstistä. Ihmettelin tätä tyylivalintaa vähän.

Kiitos tästä koskettavasta ja ajatuksia herättävästä tekstistä!

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 601
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #6 : 29.12.2018 16:08:10 »
Sokerisiipi, tuo kursiivi oli ratkaisu, jonka syitä en enää muista. :P Pakko myöntää, että näin jälkikäteen katsoen se on aika hassu valinta, ja varmaan tekisin toisin nyt. Kiva kuitenkin kuulla, että tästä on saanut jotain irti! Aihe oli todella vaikea kirjoittaa, koska se koskettaa aina tavalla tai toisella. Kiitos kommentista (vaikka vastaus tulikin näin paljon myöhemmin)!

Bannu Ingridiltä ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #7 : 28.11.2020 14:35:12 »
Äää ei mun sydän kestä tällaisia 😭 Riipaisevan kaunista tekstiä. Ihan kauheaa se, että tietää toisen ajan olevan lopussa, eikä voi muuta kuin vain yrittää edes jotenkin nauttia viimeisistä yhteisistä hetkistä. Eipä sellainenkaan helppoa ole, ja vaikeinta yleensä juuri sille, joka ei edes kuole, koska tämähän sitten on se joka jää yksin, vaille toista. On se täysin ymmärrettävää, että toinen pyrkii lohduttamaan ja vahvistamaan sitä ajatusta, että kaikki on hyvin, ihan niin kuin aina ennenkin. Ei halua viimeisten yhteisten hetkien ja muistojen olevan pelkkää surua ♥

Tuo loppu oli kaunis, ja tarinan kertojakin tuntui saavan siitä vähän lohtua ja voimaa jatkaa elämäänsä ♥ Ja hyvä niin, koska kyllä mä oikeastaan aina kaipaan edes jonkinmoista valonpilkahdusta surullisenkin tarinan loppuun ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Ansa

  • runostaja
  • ***
  • Viestejä: 2 878
  • rakastettu
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #8 : 28.11.2020 15:07:26 »
Voi ei, tämä sattui sydämeen ja kosketti. Niin koskettavaa ja aitoa, että itketti joka kerta kun luin että 'ei hätää' ja 'sattuuko'. Pakahduttavan kaunista ja realistista ja surullista tekstiä, olet niin hyvä. Piti vielä lopuksi kuunnella tuo kappale, kun en ollut sitä ennen kuullut, ja se oli sokerina pohjalla ja kirsikkana kakun päällä. Suloisenkatkera, koska toi pienen toivon tunteen, mutta kaikki on niin surullista silti. Kiitos lukukokemuksesta, palaan tän pariin varmasti myöhemmin, kun kaipaan feelsejä. <3

-Ansa


kirjoittelen runoja ja tunnelmoin

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 601
Vs: Parempi huominen | S | LW15
« Vastaus #9 : 05.02.2021 14:39:16 »
Larjus, ei meinaa minunkaan kestää, ja ihmettelinkin että miten tästä ikinä tuli valmista. :''D Huhhuh. Vaikea aihe ihan kenen näkökulmasta tahansa, mutta voisin kuvitella että henkiin jäävällä osapuolella ottaa aikaa saada rauha asian kanssa. Ja että niissä viimeisissä muistoissa olisi jotain muutakin kuin juuri sitä surua. Onnellinen loppu (ainakin jonkinlainen) oli kyllä ehdoton must, koska tämä oli muuten niin raskasta tavaraa. Kiitos kovasti. ♥

Ansa, sydämeen todellakin sattui! Luin meinaan itsekin tämän nyt uudestaan pitkän ajan jälkeen ja voi herranjestas että kirpaisi. Tämän syntyminen oli vaikea prosessi, mutta olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen; ihanaa että tämä kosketti myös lukijoitaan ja pysyi kuitenkin realistisena. Kiitos kiitos kiitos. ;____; ♥

Bannu Ingridiltä ♥