Miten ystäväsi suhtautuvat ficcailuusi?

[Silagul]

Oon niin aloner et ei oo ystäviä ketkä suhtautuisivat siihen mitenkään 

En ole aiemmin kommentoinut tätä aihetta, koska edellisen lisäksi ei ole paljoa muuta sanottavaa. Olen niin yksinäinen susi, ettei minulla ole (enää) ystäviä, jotka voisivat olla jotakin mieltä kirjoittamisestani tai ylipäätään kiinnostuksestani fikkeihin.
Jos otetaan mukaan muutkin kuin ystävät, ne ihmiset, joille olen kertonut pitäväni kirjoittamisesta/fikkailusta, ovat joko tietämättömiä siitä, mitä se on, ajattelevat sen olevan nörttien hommaa tai vähän lapsellista/turhanpäiväistä. Osa näistä mainituista on omia tulkintojani sen perusteella, miten fikkailuni paljastamiseen on reagoitu. Eihän kovinkaan moni kehtaisi sanoa tuollaista toiselle päin naamaa. Se kuulostaisi epäkohteliaalta.

[Pheebs]

Minun ystävistäni ei kukaan tiedä että luen ficcejä, mitä nyt parhaalle kaverilleni (hän on poika) olen ihan vitsillä linkittänyt jotain ficcejä Harrystä ja Dracosta. Hän on niin neutraali
että vastasi tyyliin "Ei ees yllättänyt että luet tällästä"  Ei kukaan muukaan varmaan olkiaan kohauttaisi jos kertoisin, mutta sanotaanko vaikka niin että tämä on sellainen aihe mitä
on vähän vaikea liittää johonkin arkiseen keskusteluun. Voisihan sitä yrittää jotenkin "Hyvä sää tänään!" -Joo eilen luin yhen ficin missä oli kanssa hyvä sää!
 

[Kuolonsyöjäprinsessa]

Meidän perheessä kaikki sisarukset fikkaa, joten se on aina ollut ihan normaalia mulle.
Mieheke ei pahemmin välitä, toinen parhaista tyttökavereista lukee, mutta ei kirjoita ja se toinen lukee ja kirjoittaa, mutta ei Pottereista. Mun yks parhaimmista kavereista on poika ja siis homo, joten se antaa mulle oikein miellyttäviä (tai sitten ei) ideoita (ja mielikuvia) mun slash-fikkeihin ja sitten lukee ihan innoissaan niitä ja välillä valittaa, kun oon kuvaillut anaaliseksiä väärin  Ihan hyvin ne suhtautuu.

[repa]

Mulla suuri osa kavereista, ystävistä ja perheenjäsenistä kannustaa mua kirjottamaan. Eli suhtautuvat tosi hienosti. Joskus on vanhempien suunnalta motkotuksia, että kirjoitan liikaa, mutta se on sellaista hyväntahtoista, että tekis hyvää olla joskus muuallaki ku koneella naputtelemassa tekstejä kasaan. :'''D (ja eihän nuo enää voi asiaan paljoa vaikuttaa, kun en heidän nurkissaan asu)

Kaverit tosiaan tietää tästä. Osaa kiinnostaa tietää, mitä oon kirjottanu ja jotakin pientä oon antanut lukeakin. Osa taas on linjalla, että hieno juttu, mutta EVVK. Tyttöystävää ketuttaa, kun Fini on suomeksi eikä ruotsiksi. Hän haluais myös lueskella. On kyllä sanonut, että mun kirjotuksia aikoo jossain vaiheessa lukea vaikka ne onkin suomeksi. : )

Veli taas on tosi utelias mun melkein kaikkia tekemisiä kohtaan eli myös kirjottaminen on saanut osansa kiinnostuksesta. Sen mielestä on ilmeisesti siistiä, että mulla on tällainen(kin) harrastus.

Mukavasti siis kaikki ovat suhtautuneet. Aluksi emmin, että miten mahtaa kukakin suhtautua, koska itelleni kynnys ficcailuun oli melko kova. Mutta ite tein asiasta ongelman, ei se muille ole ollut mikään juttu. Toiset on tosiaan kannustamassa ja toisia ei kiinnosta. Koitan pyrkiä siihen, etten ei-potterheadeille papata HP-juttuja ihan hirveesti. Tai muutenkaan rasita niitä puhumalla tästä harrastuksesta uuvuksiin saakka. Onneks meillä on aina paljon juteltavaa, niin voin suosiolla jättää kirjoituskeskustelut irkin puolelle

[Humina]

Hmm, en ole koskaan pitänyt isompaa meteliä ficcailustani. Pari kertaa olen koettanut jotain sanoa, mutta saan sellaisia katseita, että hiljenen kyllä aika äkkiä siinä vaiheessa. Mä kun olen vielä jätkä, niin kai se on vähän eri jotenkin.
Fandom ficit saa jotenkin tutut pyörittelemään silmiään, mutta se nyt oli kaiken huippu, kun kerran myönsin parille tyypille kirjoittavani enimmäkseen originaalien rinnalla RPF:ää. Kun saivat selville, mitä tämä meinaa, helvetti oli irti.
Joten aika hiljaista poikaa olen näiden touhujeni suhteen. Pari tietää, että mä kirjoittelen tänne, mutta eivät tiedä nimimerkkiä.

[repa]

Mun täytyy kyllä tulla hehkuttamaan tänne, että miten kivasti mun yksi hyvä ystävä on nyt ottanut tän kirjottelun. Hän ei ymmärrä, miten joku voi viihtyä tietokoneella näin antaumuksella, mutta on aina välillä uteliaana kysellyt, että mitä mä kirjottelen. Häntä myös houkuttelis, että kirjoittaisin hänestä jonkinlaisen tarinan tänne. Ja pari tekstiä oon hänelle jopa lukenut, ja niistä se ei ainakaan mitään negatiivista sanonut. Eli kyllä orastavaa kiinnostusta näyttäis olevan mun kirjoitusharrastusta kohtaan.  Pottereitahan tuo ei voi sietää, mutta originaalit tuntuis uppoovan ihan jees. Tosiaan mullakin kun aihepiiri on hieman rankempaa niin kai se uppoaa tuollaiselle badassillekin sitten edes pieninä annoksina. Oon kyllä tosissaan hirveen positiivisesti yllättynyt tästä!

Onko muilla käynyt vastaavasti, että aiemmin ficcailua kieroon katsonut ystävä onkin alkanut suhtautua eri tavalla harrastukseesi?

[Odo]

En tiedä, olenko historiani aikana kirjoittanut topiciin vai en, mutta nostellaanhan (tätäkin) topicia ylös! Itselleni asia on ajankohtainen, kun mietin ensimmäiselle epäfiniläiselle ficcini esittämistä, mutta en ole päättänyt vielä, minkä ficin näyttäisin. Originaalia näytin jo, projektiani Komisario Haamua, joka on menossa äitille lahjaksi.

Mut en oikeastaan tiedä, miten ihmiset suhtautuu. Osaa ei oikeastaan kiinnosta tai eivät kehtaa kysyä, mitä ficcaaminen on, jos mainitsen ficcaavani. Toisaalta taas, jotkut ovat uteliaita ja toisilla sellainen käsitys, että ficcailu on ihan luokatonta slashpornoa omituisilla parituksilla, vaikka ficcikulttuuriin kuuluu paljon muutakin. Olen pitänyt matalaa profiilia ficcaamisesta, vaikka kirjoittamisesta yleisesti olenkin ruennut puhumaan enemmän viime vuosina, mutta en uskalla edes kuvitella, kuinka ystäväni suhtautuisivat, jos lukisivat ihan tekstejäni.

Tietysti, suurinosa ystävistäni on finiläisiä, mutta paljon on sellaisia "tavan tallaajia", oille ficcikulttuuri ei ole tuttu. Joillekin on jokseenkin, joillekin ei ollenkaan ja mietin, miten päästä yli tästä kirjoittajan ujoudesta irl-ihmisille? Ei sillä, etteikö nykyään moni finiläinenkin olisi irl-ihminen, mutta noin niinku epäficcareille?

Kertokaahan, mitkä on olleet pahimmat ja parhaat suhtautumiset - odotanko kaaosta vai kunnioitusta? Toki, riippuu niin paljon ihmisistä, mutta aika isot paineet on... Sen tiedän, että yksi ystäväni luulee ficcailun olevan jotain luokatonta, mutta en kehtaa näyttää sille, kun se kuitenkin odottaa jotain George R.R. Martinin tasoista tekstiä sitten kuitenkin ja ristiriitaisesti, kun puhun niin paljon julkaisuunkin tähtäävästä kirjoittamisesta... ja toinen taas, no sillä on käsitys ficcimaailmasta jonkun verran, mutta pelkään taas sen reaktiota muuten vaan, kun se osaa olla aika suorasanainen. Ja jos näytän yhden, on helppo googlata toinen, kolmas ja ne, joita en kehtaisi linkittää enää edes finiläisille (elekeekä menkö nyt kaivelemaan ).

Asdfdjdk.

[Isfet]

Minuakin kiinnostaisi kuulla kokemuksia!

Itsehän hädin tuskin olen tunnustanut siskolleni, että originaalien lisäksi myös ficcaan, mutta en ole kertonut Finistäkään koska en halua hänen lukevan kaikkia tekstejäni... Tietysti ei pitäisi olla mitään salattavaa, mutta en kyllä oikeasti kehtaisi pitää mitään K11 tasoa kovempaa enää esillä, jos joku tietäisi :'D

En kerro ylipäätään kirjoittamisesta kenellekään. On vain jotenkin sellainen olo, että ihmiset alkaisivat pitää minua entistä omituisempana hihhulina Ei pitäisi välittää, mutta nyt kun minulla kerrankin on oikeasti vähän enemmän kavereita eikä enää yhden käden sormilla laskettava määrä, ei tahtoisi riskeerata mitään. En ole toistaiseksi kokenut "salailua" mitenkään raskaaksi. Jos harrastuksia kysytään, sanon koira ja lukeminen. Sehän on melkein totta...
 
Olen nyt vain tyyppi, joka kulkee joka paikaan kirjan kanssa. Mutta tahtosin kuulla, onko kirjoittamisesta "avautuminen" muuttanut sitä, miten muut suhtautuvat sinuun? Tuntuiko se edes avautumiselta, vai oliko se ihan arkipäiväinen juttu?

[Lunalotta]

Isse, bongasinpa sinut täältä! Kerro ihmeessä kavereillesi, jos sellainen tilanne tulee, että kirjotat. Sehän on harrastus siinä missä muutkin, ja jos joku sua siksi pitää outona niin sitten se on itse outo. Eihän kukaan pidä sua outona jos vaikka sanot harrastavasi lentopalloa tms. Miksi kirjoittaminen olisi outoa? Sehän on vaan luovuuden ja itsensä toteuttamista. (:

Ja sitten sun kysymykseen: Mä oon aina sanonut kaikille harrastuksia mainittaessa että kirjoitan, ja oon sanonut että kirjoitan omia tarinoita ja fanifiktiota lempikirjasarjastani HP:stä. Joten mulle se ei ole avautumista, koska pidän sitä yhtä normaalina asiana kuin mitä tahansa muutakin. (:

[ratakisu]

Mulla on ammatti ja koulutus, joiden perusteella on tyypillistä, että pidetään tosikkona. Ihmisiä on kiva järkyttää sillä, että tosikkokäsitystä horjuttaa sillä, että kirjoittaa ääliöhuumoria.  Tuskin kuitenkaan kukaan ystävä pitää mua tosikkona. Tutut aika äkkiä huomaa, että stereotypiat ammateista ja vapaa-ajan harrastukset ei aina kohtaa-

[Nyyhti]

Mä olen ihan viime aikoina alkanut paljastaa ihmisille, että harrastan kirjoittamista. Fanfictionia en ole tainnut mainita, ehkä, mutta vanhemmat kaverit kyllä tietävät siitä ja useampi on jopa lukenutkin jotain multa. Kavereitani ei ole kuitenkaan koskaan niin paljon kiinnostanut, että olisivat ihan metsästäneet tekstejäni.

Mutta tämä uusi aluevaltaukseni, siis että uskallan suht avoimesti uusillekin tyypeille kertoa kirjoittavani, on tosi jännä Se on toisaalta tullut luontevasti, koska kirjoitan paljon työssäni, ja siinä näkyy kuulemma selvästi, että kirjoittaminen tulee luontevasti. Totta kai ihmiset sitten paljastukseni jälkeen haluavat tietää, mitä kirjoitan vapaa-ajalla. Vastaan, että aika kepeää juonellista fiktiota, mistä toistaiseksi on harvemmin tullut kovin tarkkoja jatkokysymyksiä. Jotenkin yhä jännittää aina hirveästi, että ihmiset tietävät moisesta harrastuksesta

[Violetu]

Itse en muista olenko koskaan pahemmin arkaillut kirjoittamis- ja fanifiktioharrastuksesta kertomista ihmisille, kun se on kuitenkin niin iso osa omaa elämää, että kertomatta jättäminen tuntuisi tosi oudolta.

Sellaiset ystävät ja muut ihmiset, jotka eivät itse kirjoita, suhtautuvat yleensä tosi hyvin, viimeistään sitten kun lisää, että fanifiktio ei tosiaan riko mitään tekijänoikeuksia
Nuivempaa suhtautumista tullut muilta kirjoittavilta tutuilta/koulukavereilta yms. Muutama jopa ylpeänä julistanut, ettei ole koskaan fanifiktiota kirjottanut muuta kun ehkä läpällä jotain, koska vihasi niin ankarasti twilightia tai jotain muuta kirjaa/leffa/jotain.
Yksi setäihminen taas kommentoi fanfic-tekstejä jotka olin laittanut yhdellä kurssilla kommentoitavaksi, ainoastaan sanoilla "no, nää oli fanifictiota..." silleen tosi alentuvasti.
BITCH PLEASE, ne tekstit olivat ihan eri genreä ja fandomia keskenään, mutta kys urpon mielestä kaikki fanifiktio on ilmeisesti samanlaista... vieläkin saan kiihdytettyä itseni raivoon, vaikka tästä on kulunut pian vuosi😅😂
Tosin tuohan vahvisti ainoastaan käsitykseni kyseisen henkilön ahdasmielisyydestä, eikä vaikuttanut omaan ficcaamiseen millään lailla.

Millaisia negatiivisia kokemuksia muilla on ollut, jos on?

[niiina]

Pakko nostaa tätä topaa taas täältä syövereistä.

En muista olenko tähän kirjoittanut aikaisemmin, enkä sitä edes jaksa tarkastaa, koska tilanne voi toki olla eri nykyään mitä on ollut joskus.

Minulla on tasan yksi ystävä ihan irl - joka tietää minun kirjoittavan. Hän ei ole koskaan lukenut ainakaan minun tietääkseni kirjoituksiani, koska hän itse lukee vain englanniksi fanfictionia eri fandomeista (nykyään harvemmin), koska on tuntenut aina suomenkieliset ficit vähän tönkköinä. Täysin makukysymyksiä, mutta juu, onhan englanninkielisissä oma viehätyksensä. Emme kuitenkaan keskustele asiasta kauhean paljon. Joskus hän kyselee, mikä tämä foorumi olikaan ja kertoo, että hänen tutuille tämä on tuttu paikka yms. / Ainiin, hän suhtautuu myös asiaan ihan hyvin eikä ole koskaan ollut mitenkään epämiellyttävä asian suhteen. Hänelle homma on täysin ok.

En tiedä miksi olen aina nostanut tietyt muurit pystyyn kun kyse on kirjoittamisesta tai Finistä. Osa tietää, että osaan kirjoittaa ihan ok, mutta eivät tiedä miksi. Koska Fini on se, joka itselle on eniten opettanut sekä ylipäätään fanfictionin lukeminen, ei niinkään äikän esseet. Tämä on varsinkin nykyään paljon pyörinyt päässä, että mikä minua pelottaa? En toki nyt mielelläni mitään kauheita pornopläjäyksiä tunkisi ystäville luettavaksi, mutta olen kyllä miettinyt, että juttelisin aiheesta mun yhden toisenkin ystävän kanssa ja katsoisin mitä hän sanoo. Hän ei kyllä koskaan ole ollut kovin tuomitsemaa tyyppiä, mutta ei myöskään tämän tyyppinen ihminen yhtään, joka kirjoittelisi fanfictionia tai lukisi koskaan sellaista.

Musta on ollut hauskaa ihan kadulla joskus katsoa ihmisiä ja miettiä, onkohan tuokin Finissä ja kirjoittaakohan hänkin. Ihan hupsuja juttuja tulee aina mieleen tuolla liikkuessa.

Millaisia negatiivisia kokemuksia muilla on ollut, jos on?

Ei oikein ole, varmaan juuri siksi ettei aiheesta juuri puhu. Olisi kyllä tietyllä tapaa aika ihanaa kun lähipiirissä olisi enemmän myös tästä aiheesta kiinnostuneita. Ainut mitä on joskus tullut, on näitä, että vähän keljuillaan miten joku voi pitää vaikka Harry Potterista - se on lapsien juttu - mutta mua ei tuollaiset haittaa. Sanon aina, että minä tykkään mistä minä haluan ja sinä tykkäät mistä sinä haluat. Olisi kyllä kurja ajatus, jos avoimesti kaikki tietäisi kirjoittavan ja ficcaavan, jos joku tulisi sitä kovastikin arvostelemaan, mutta senkin toki ymmärtää ettei tämä ole kaikille ok.

Varmaan jos kyse olisi omalla kohdalla originaaleista, olisi helpompi kertoa harrastavansa kirjoittamista. Äidille olen joskus nuoruudessa jotain runoja esitellyt, mitkä ei liittynyt mihinkään fandomiin, mutta perhekään ei tiedä sen enempää. Mies tietää, että ylläpidän jotain Potter foorumia, mutta ei häntä asia juuri onneksi kiinnosta. On varmasti nähnyt minut myös kirjoittamassa, mutta ei juuri kysy, mitä teen enkä ole hänelle tekstejäni esitellyt muutenkaan. En salaile, mutta meillä on tällainen hyvä symbioosi asian kanssa, ettei hän pakota minua kertomaankaan, jos en itse tunne aiheelliseksi.

[mursuhilleri]

Minä olen viimeisen, ehkä puolen vuoden sisään alkanut kertoa muille, että harrastan kirjoittamista ja julkaisen tekstejäni kirjoitusfoorumilla. Lähinnä sen vuoksi, että olen tässä, juuri sen puolen vuoden sisään tutustunut moneen uuteen finiläiseen, ja muut tuttuni ihmettelevät, että mistä oikein olen näitä kavereita löytänyt En ole monellekaan maininnut että kirjoitan nimenomaan fanfictionia. Yleensä sanon, että "novelleja ja sen sellaista", enkä myöskään ole paljastanut finin nimeä kellekään. Jos joku kysyy, sanon vain, että en kerro

Yhdelle ystävälle kerran mainitsin että olen kirjoittanut fanfictionia. Se oli pitkään harkittu päätös. Tämä ystävä ei ymmärtänyt yhtään, hänen mielestään ficit olivat outoja ja typeriä, lapsellisia. Eikä edes silleen hassulla tavalla outo, vaan ihan oikeasti hän katsoi minua niin kuin olisin ollut jotain ällöttävää ja likaista. Totta puhuen, vähän loukkaannuin tästä. En ole ficcejä enkä ylipäätään kirjoittamistani hänelle sen jälkeen maininnut.

Mieheni taas on suhtautunut aivan ihanasti ficcaamiseeni. Hän kannustaa mua kirjoittamaan lisää, lukee tarinoitani ja kehuu niitä. Hän myös kuuntelee, kun olen selittänyt finistä kaiken, kuinka finissä toimitaan ja minkälaisia osastoja täällä on jne jne. Hän myös tuntee monen finiläisen nimimerkitkin, kun selitän niin kauheasti finistä. Hän on myös rekisteröitynyt finiin joskus aikaa sitten Ja hän on itsekin ilmaissut kiinnostusta ficciharrastukseen, mutta hän on hirveän epävarma itsestään. Olen yrittänyt saada häntä kirjoittamaan finiin jotain pientä, mutta ei hän uskalla!

[summerblue]

Mulle kirjoittaminen itsessään on jotenkin tosi intiimi ja yksityinen asia. Viime vuosina olen alkanut mainita sivulauseessa, että harrastan "luovaa kirjoittamista", mutta ei tulisi mieleenkään mainita, että nimenomaan fanfictionia Mulla oli yliopistossa paljon tuttuja, jotka lukivat kirjallisuutta sivuaineena ja aina äimistelin sitä, että siellä oikeasti käytiin keskusteluja fandomeista ja fanfictionista. Ei siinä mitään pahaa, mutta itselleni asia on niin yksityinen, etten varmaan tuntemattomassa porukassa tunnustaisi edes kuulleeni mistään sellaisesta

Yksi IRL-ystävä tiesi kyllä, että kirjoitan nimenomaan fanfictionia, olisiko tiennyt fandominkin. En ole enää varma. Tietyllä tapaa teki mieli näyttää jotain tekstejä, mutta ei sitten kuitenkaan uskallus riittänyt. Nettiin tuntemattomien silmien eteen olen kuitenkin tuuttaillut kaikki kokeiluni mpregistä seitsemääntuhanteen soulmate AU-tekstiin.

Mieheni taas on suhtautunut aivan ihanasti ficcaamiseeni.

Tosi mukavaa, että sun miehellä on niin kiva asenne tähän harrastukseen Tuli itsellekin hyvä mieli tästä.

[Odo]

Täällähän tämä topic oli! Olin ihan varma, että tämä topic on olemassa, mutta etsin väärästä paikasta pyöriessäni Mustepullossa. Hirmuinen palo päästä nyt puhumaan tästä asiasta..

Haluaisin hieman nyt ottaa kantaa aloituksen kysymykseen, mutta myös laajemmin, miten "muu maailma" suhtautuu ficcikulttuuriin? Fanfictionin juuret alkavat "tunnetusti" 1960-luvulta, mutta edelleen se herättää myös kummastusta ja jopa ennakkoluuloja. Millaiseen suhtautumiseen olet törmännyt netissä tai sen ulkopuolella omaan harrastukseesi tai ficcikulttuuriin yleisesti? Minä olen tässä asiassa hieman tynnyrissä. Olen vähän puhunut Instagramissani ficcailusta, mutta siihen ei ole juuri juuta tai jaata sanottu, kun seuraajakuntani on tosi pieni, enkä hengaa vaikkapa Twitteriä.

Kun viimeksi kirjoitin tähän topiciin olin ensikertaa näyttämässä ficciäni (tarkemmin ficcejäni lopulta) epäfiniläiselle. Tuo henkilö tiesi ficcaamisestani ja "ficcimaailmasta" ja se meni lopulta ihan ookoo ja jutellaan nykyisin hieman avoimemmin kirjoittamisestani. Olen sittemmin puhunut paljon avoimemmin ficcaamisesta ja kirjoittamisesta, mutta tekstien näyttäminen jäi kertaluontoiseksi, mutta nyt kumppanille heitin puolitosissani voivani näyttää Multicrossoverini "Keittiökatasrofi", joka on täällä Finissäkin. Voisin näyttää sen periaatteessa siksi, että sen on tarkoituskin olla hölmö, mutta ujostuttaa silti.

Tiedän, että kumppanillani on niitä Suuria Epäluuloja ficcaamista kohtaan, kun hänen "ensikosketuksensa" fanfictioniin oli artikkeli, jossa käsiteltiin kamalimmat Game of Thrones -ficit, jossa Ramsay Bolton raiskataan isänsä toimesta, Jon ja Arya harrastavat susihahmoissa zoofiliaseksiä ja en enää muista, mikä se kolmas järkytyksen aihe oli. Hän ei siis  lukenut itse ficcejä vaan "arvostelua ficcikulttuurista", joka jätti kai jonkunsortin traumat. Se on myös hyvin ennakkoluuloinen shippeihin, että kajotaan alkuperäisteokseen (ja samaan aikaan katsoo GoT:sta "fix-it"-videoita, jotka ei ole niin kaukana ficcikulttuurista kuitenkaan). Olen kovasti koettanut opettaa, että ficcaaminen on muutakin kuin Ramsay Boltonin raiskaamista ja zoofiliaakin ja nyt kumppani sitten voisi lukea tuon minun multicrossoverini, mikä voisi olla pieni "portti" siihen, että ficit voivat olla myös hauskoja ja ehkä myöhemmin ujuttaa sille jonkun helpostilähestyttävän shipin ja jonkun vakavemman kuin multicrossoverini.

Ollaan joskus saunassa istuessa pohdittu ficcien shippinimiä, joista se oli ihan äimistynyt, että miksi Bagginshield ?? (Thorin/Bilbo, Hobitti) yms. Sen vielä ymmärrän, että voi mennä yli hilseen, mutta Jon/Sansakin (Game of Thrones) meni yliymmärryksen, vaikka katsoo  nimenomaan niitä fix-it -videoita GoTista Youtubesta, missä myös "kajotaan" fandomiin. Yritin sitten perustella, että kyseessähän voi olla taktinen liitto yms. eikä niin kovin kaukaa haettua kuitenkaan, mutta ei se ihan lämmennyt.

Minä olen taas innostunut ficcailusta ja kuitenkin olisi kivaa puhua siitä, kun nykyään uskallan, enemmän myös "ei-ficcareiden" kanssa. Jännittää se silti edelleen ja kuumottelee ne ennakkoluulot, yms. En usko, että kumppani kuvittelee minun kirjoittelevan zoofiliaa, mutta sen käsitys silti minun ficcaamisesta saattaa olla aikamoinen... Vaikka yrittänyt selittää, että kirjoitan ihan kesyjä juttuja. (Ei puhuta siitä, mitä olen kirjoittanut tai suihkupwp-inspiraatiosta KnB:stä joka iski vastikään... ).