Päiväkirjan sivut (kehystetyt) | S | Oljo | triplaraapale, draama

[Tikkis]

Otsikko: Päiväkirjan sivut (kehystetyt)
Päähahmo: Oljo
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama, triplaraapale
A/N: Toisinaan musta on kutkuttavaa ajatella, että kaikki vastaukset olisi ollut niin paljon helpommin löydettävissä. Teksti osallistuu Otsikko etsii tarinaa II -haasteeseen.


Päiväkirjan sivut (kehystetyt)

Puu kalahteli toista vasten. Vaikka vasara oli painava kotitontun kädessä, ei Oljo suostunut luovuttamaan. Sillä oli kasa pieniä nauloja ja itse sahaamia puupalikoita huone täynnä. Vaikka kotitontut olivatkin kykeneviä taikomaan, oli Oljosta omintakeisempaa työstää näitä raameja omin käsin.

Oljo oli tiennyt isäntänsä huoneen jokaisen salaisuuden. Se oli ollut selvillä narahtavan lankun alla olevasta kätköstä, jonne Regulus oli piilottanut kirjeet. Se oli huomannut taulun taakse piirretyt symbolit, jotka olivat koodi suuren salaisuuden ratkomiselle. Se oli jopa tiennyt listasta, joka oli kaiverrettu kirjoituspöydän laatikon taimmaiselle reunalle taikuudella.

Reguluksen huonetta viikko sitten siivotessaan Oljo oli iskenyt päänsä sängynrungossa lepääviin tukilautoihin. Rasahdus oli saanut kotitontun hätkähtämään ja pelkäämään, että pään herkkä rusto oli vaurioitunut. Ääni oli kuitenkin johtunut vain vaatimattoman kokoisesta esineestä, joka putosi pienestä salaluukusta jykevän tammilankun päälle. Oljo oli pyöritellyt sormissaan esinettä useamman päivän tietämättä, mikä se oli tai mitä sille olisi pitänyt tehdä.

Kun viimein Oljo osasi lausua oikeat sanat ja pidellä kapistusta käsissään oikealla tavalla, se paisui puiseksi arkuksi. Samaa puuta, jota Oljo nyt työsti. Kirstun sisältä oli ilmestynyt pergamenttia pursuava käsin kääritty vihko, jonka sivuilla muste oli levinnyt lennokkaiden kirjainten ja piirrosten saattelemana. Se oli riittänyt Oljolle syyksi tehdä kunniaa isännälleen vielä viimeisen kerran.

Oljo oli päättänyt tarttua jalopuuhun, sahata siitä oikean kokoisia kehyksien kappaleita, ja hioa palat pehmeiksi. Se oli kasannut keon nauloja lattialle ja etsinyt vasaran Mundungusin varastamien tavaroiden säilytyshuoneesta.

Kolahdus keskeytti Oljon puuhat. Pahus! Potter partiokavereineen oli palannut. Oljo vihasi sitä, miten tärkeä työ piti keskeyttää, mutta samalla se tiesi, ettei muiden ollut hyvä nähdä isännän käsien tuottamaa sisältöä.  Jo kehystetyt pergamentinpalat huojuivat tornina takavasemmalla. Sormien napsaus järjesteli valmiit kehykset kirstuun, joka pieneni olemattomaksi. Sen Oljo lennätti taskuunsa. Loput tavarat katosivat narahtavan lattialankun alle.

Harry törmäsi kotitonttuun käytävällä, eikä välittänyt tästä vähääkään. Kunpa hän olisikin tiennyt Oljon taskussa lymyilevästä arkusta, jossa lepäsi Reguluksen salaisuudet – ja vastaukset.

[Ricolette]

Luin tämän jo jokin aika sitten ja nyt jotenkin Oljo houkutteli uudestaan avaamaan tämän. Lienee siis paikallaan jättää pikkuinen kommentti! Tässä on sitä ihanaa jossittelua, mikä on fanfictionissa mun mielestä parasta. Lisäksi tässä tulee esiin Oljon hahmon ristiriitaisuus - siis miten se olikin samaan aikaan niin tuskainen tyyppi mutta kuitenkin niin liikuttavan uskollinen Regulukselle. Pidin kovasti lopetuksesta, jossa tuli esiin myös velhojen suhtautuminen kotitonttuihin. Kiitos tästä! Oli kiinnotavaa päästä lukemaan tarinaa kotitontun näkökulmasta.

[Sokerisiipi]

Aww, olipas tämä söpö. Tosi hyvin olit tavoittanut Oljon hahmon ja hänelle kaikkein tärkeimmät ja olennaisimmat asiat. Jotenkin niin kotitonttumaista tehdä edesmenneelle isännälle vielä vihoviimeinen kunnianosoitus. Kiitos, tämä oli niin sympaattinen <3

[Tikkis]

Ricolette: Mä pidän myös siitä sellaisesta jossittelusta, koska eihän siinä alkuperäisteoksessa ole voitu mitenkään tuoda kaikkia mahdollisuuksia esiin. Siksi fanfiction on niin huippua, koska siinä voi leikitellä ajatuksilla, mitä jos. Oljossa on kyllä kiinnostavuutta kaikkine ristiriitaisuuksineen ja epäilyttävine piirteineen. Se on loppupeleissä aika moniulotteinen hahmo. Kiitos, että tulit lukemaan tämän uudelleen ja jätit vielä kommentinkin.

Sokerisiipi: Ah voi, enpä tullut ajatelleeksi, että tätä voisi söpöksikin kutsua. Sait ehkä minutkin huomaamaan tästä triplaraapaleesta uuden puolen. En ollut ennen kotitontusta niin kirjoittanut, joten tuli hyvä fiilis, että sun (ja Ricoleten) mielestä Oljon hahmo esiintyi tässä omanlaisenaan. Kiitos kommentistasi!

[Larjus]

Kiinnostuin heti huomatessani ficin Oljosta. Kotitontuista on jotenkin kiva lukea ficejä, ne eroaa kuiteskin niin paljon velhojen seikkailuista. Oljo myös on sellainen hahmo, että sääliähän se puoleensa vetää, vaikka kauheahan se oli puheissaan. Mutta pistää kyllä miettimään, millainen se olisi ollut, jos olisi asunut jossain muussa velhoperheessä...

Oljon uskollisuus isäntäperhettään kohtaan on kyllä ihailtavaa, liikuttavaakin. Omalla tavallaan suloinen ajatus, että hän haluaa kehystää isäntänsä päiväkirjan sivut, ja vielä tehdä kehyksetkin itse (ja ilman taikaa). Osoittaakohan monikaan kotitonttu yhtä paljon kunniaa isäntäänsä kohtaan kuin Oljo...

Tätä lukiessa tuli itsellekin mieleen se, että niin, mitä jos Harrylla ja kumppaneilla olisi ollut tehtävänsä apuna Reguluksen kaikki muistiinpanot. Vaikkei Reguluskaan kaikkea tiennyt, olisi hänen tiedoistaan varmasti ollut apuakin. Jossittelu tarinoiden suhteen on tosiaan kivaa. Tässä onkin kiva sellainen "mitä jos" -fiilis, vaikka lopputulos onkin käytännössä sama kuin kirjoissakin, sillä eihän Oljo tietenkään paljasta Harrylle mitään. Siitä tosin saa aikaiseksi toisen kivan jossittelun, että jos Harry olisi kohdellut Oljoa eri tavalla, ehkä hänkin olisi voinut saada tietoonsa jotain hirnyrkkien tuhoamisen kannalta olennaista...

[Tikkis]

Larjus, olipa hauskaa, että kommentoit tätä tekstiä! Muistan, että olin tämän suhteen ihan hirveän kriittinen, koska no... en ollut koskaan kirjoittanut kotitonttutarinaa ja toisekseen muistelin, että tätä kirjoittaessa fiksailin lauseita pitkään, jotta saisin tästä raapalemittaan sopivan ja vielä jotakuinkin järkevän. Oljo on ihan tosi kiehtova hahmo kaikessa surkeudessaan ja kamaluudessaan. Jotenkin sitä suuremmalla syyllä musta Oljossa, jos jossain, on ihan tosi suurta "entä jos" -potentiaalia. Kiitos kommentista, lämmitti mieltä!