Syyssade | S | paritukseton, syksyinen tajunnanvirta

[FrostyFrozen]

Ficin nimi: Syyssade
Kirjoittaja: Minäpä minä, Frostyhan se täällä keikkuu.
Beta: Oikofix.com
Genre: tajunnanvirtaa, angstia kenties, dramaakin...olen huono genrejen nimeämisessä.
Ikäraja: S
Summary: Syyssateet tulevat, halla saapuu maahan.
A/N: Erinomaisen hyvää syntymäpäivää Lyralle! Tästä piti tulla raapale...se sitten vähän venähtikin. Jännää tajunnanvirtatekstiä, ei oikein mitään tarinaa. Syksynviettoa kolmen elikon näkökulmasta.


Syyssade

Kylmä viima puhaltaa repien puista lehtiä mukaansa. Taivaalla näkee isojen lintujen muodostamia auroja matkalla lämpimiin maihin, pois talven tieltä. Sieniä ilmestyy maahan, mustikat ja puolukat kypsyvät. Hiljalleen maisema muuttuu yhä enemmän ruskan väriseksi, kunnes halla saapuu, lumi sataa maahan ja ruska peittyy valkoiseen vaippaan.

Iso musta kissa tallustaa hiiri hampaissaan halki metsän. On taas sateinen päivä, vesi tipahtelee puiden lehdiltä sen turkkiin ja liimaa sen kiinni solakkaan kehoon. Kissa ravistaa vettä turkistaan, heilauttaa korvaansa saadakseen korvakarvoihin kertyneen veden pois. Hiiri on vielä lämmin sen leuoissa, mutta pian se jäähtyy, eikä kissa halua syödä saalistaan kylmänä ja märässä paikassa. Ei, se haluaa kotipihaan, rappusten alle syömään, niin pian kuin mahdollista.

Kauempana iso, sarvipäinen hirviuros harppoo pitkine koipineen upottavan suon halki. Hirven ei tarvitse huolehtia, sen sorkat auttavat suolla kulkiessa. Ohimennen se nappaa suuhunsa nuoresta, sitkeästi suosta puskevasta männyntaimesta pari oksaa natusteltavaksi, ennen kuin jatkaa matkaa. Suon toisella puolen odottaa paljon herkullisia nuoria mäntyjä. Niillä se on menossa herkuttelemaan, kuten muutamaa päivää aiemminkin.

Karhu istua röhnöttää puolukkamättäällä ja lappaa marjoja suuhunsa käpälällään. Välillä se kumartuu ja noukkii marjoja varvuista suoraan suuhunsa, riipimättä niitä ensin kynsineen irti. Talvipesän rakennusta se ei ole vielä aloittanut, mutta pian sen täytyy aloittaa sekin. Sitten se syö vielä lisää, ennen kuin painuu talviunille ja koisii makoisasti seuraavaan kevääseen asti. Karhu huomaa kauempana joitakin mustikoita. Se kömpii ylös mättäältä ja siirtyy mustikoiden luo. Marjojen mehu antaa sen kielelle sinisen sävyn.

Kissa istuu kuistin alla hiirtä natustaen. Hirvi tekee tuhojaan männyntaimille. Karhu lähtee tallustamaan pois. Syyssade lankeaa maahan.

[repa]

Pidin eläinteemasta kovasti näin eläinrakkaana ihmisenä! Olipas hyvin eri tyyppistä kuin mitä normaalisti luen. Mukavaa, että tällaisesta luontoteemastakin kirjoitetaan näin maanläheisellä tavalla. Joskus tuntuu, että pitäisi olla vähän pohjatietoa saadakseen tarinoista kiinni, mutta tässä ei ollut sellaista ongelmaa.

Tässä tekstissä oli hyvää se, että ympäristön tapahtumia kuvailtiin niin paljon. Pidin siis yksityiskohdista ja tarinan eläinhahmoista, joiden puuhia kuvailtiin läpi tekstin. Myös syysaihe sopii erittäin hyvin näihin viileneviin iltoihin, pisteet siis myös ajankohtaisuudesta.

Tässä oli mukava aikajana muuten, mutta loppua kohden seuraava kohta mielestäni vähän sekoitti lukijaa:

--Talvipesän rakennusta se ei ole vielä aloittanut, mutta pian sen täytyy aloittaa sekin. Sitten se syö vielä lisää, ennen kuin painuu talviunille ja koisii makoisasti seuraavaan kevääseen asti. Karhu huomaa kauempana joitakin mustikoita. Se kömpii ylös mättäältä ja siirtyy mustikoiden luo.--

Ainakin itse menin vähän sekaisin, että nukkuiko se karhu siis tuossa välissä ne talviunensa vai oliko tässä kyse kuvailusta, että miten talviunet tapahtuvat tulevaisuudessa. Tekstin tulkitsin jälkimmäisellä tavalla, mutta tässä oli hetkellinen hämäys ainakin itselleni. Toki tämä voi mennä myös oman väsymykseni piikkiin, sillä aivoni eivät näin myöhään yöllä ole ehkä skarpeimmillaan.

Toinen kohta, jossa on ihan vaan inhimillinen ajatusvirhe, on seuraava:

Ohimennen se nappaa suuhunsa pari oksaa nuoresta, sitkeästi suosta puskevasta männyntaimesta pari oksaa natusteltavaksi, ennen kuin jatkaa matkaa.

Näitä tulee kaikille, ei siis mitään kummempaa, ajattelin vain huomauttaa, että tuollainen on eksynyt tekstiin.

Sitten haluaisin lainata kohdan, joka oli mielestäni koko tekstin hienoin lause:

Kissa ravistaa vettä turkistaan, heilauttaa korvaansa saadakseen korvakarvoihin kertyneen veden pois.

Tässä pidin mielikuvasta! Varsinkin tuo korvan heilautuis korvakarvojen märkyyden vuoksi oli suloinen kohta, joka sai hymyn huulille! Hienosti kuvailtu!

Kokonaisuutena pidin tämän tarinan tunnelmasta, tavastasi kuvailla asioita sekä teemasta. Se on ihanan arkinen katsaus Suomen luontoon. Tämä oli erittäin hyvä muistutus siitä, ettei tarina kaipaa huimia juonenkäänteitä tai ihmeellisiä tapahtumia, vaan kaikesta ympärillä koko ajan tapahtuvasta arkisesta elämästä voi saada mielenkiintoisen tekstin kirjoitettua.

Kiitos mainiosta lukukokemuksesta! <3

[FrostyFrozen]

Kiitokset tästä pitkästä ja rakentavasta kommentista, repa! Mainiota kuulla, että teksti oli pääosin onnistunut ja oli mukavaa luettavaa. Käväisin korjaamassa tuon ajatusvirheeni, saatiinpahan sekin sieltä pois ^^ Ja joo, tulkitsit tuon tekstinpätkän karhun talviunista aivan oikein, kuvailin siinä juurikin tulevaisuuden talviunien tapahtumista.
Kiitokset vielä kertaalleen kommentista! ♡

[Waulish]

Päädyin tämän syksyisen tajunnanvirran pariin Etsi otsikko ja kommentoi -haasteesta, jossa on tämänviikkoisena aiheena syksy. Rakastan syksyä, koleaa tuulta ja syyssadetta ja ruskan värejä, ja lisäksi rakastan luontoa ja eläimiä ylipäätään, joten tämä pieni teksti osoittautui minulle oikein mieluisaksi luettavaksi! Tajunnanvirrasta en yleensä niin piittaa, kun joskus se tuppaa olemaan aika raskaslukuista ja vaikeaselkoistakin, mutta tässä tekstissä sitä ongelmaa ei mielestäni ole ollenkaan. Teksti etenee johdonmukaisesti, rauhallisesti ja harmonisesti, ja siitä tulee sellainen ihana syystunnelmointifiilis. Eläinten puuhien kuvailu tuo tekstiin luontodokumenttimaisuutta, sellaista rauhallista ja luontoa arvostavaa. Pidän!

Kuvailu on tosi elävää. Tuntuu ihan kuin pääsisin itsekin piipahtamaan syksyiseen metsään ja seurailemaan eläinten puuhia ilman, että ne huomaavat minua ja säikähtävät! Minusta on hauska idea kertoa kolmesta erilaisesta eläimestä, joista kaksi on villieläintä ja yksi kotikissa mutta jotka kaikki kuitenkin ovat tavalla tai toisella saman puuhan eli ravinnonhankinnan parissa. Sitähän se eläinten elämäkin pitkälti on, ruoan etsimistä ja syömistä. Pidän myös siitä ajatuksesta, että kaikki kolme eläintä ovat ehkä hyvinkin lähellä toisiaan, vaikkeivät niiden polut risteäkään. Tulee sellainen mukava olo, että metsä on yhteinen koti ja turvapaikka monelle eläimelle.

Kiitos paljon tästä ihanasta syystekstistä, tykkäsin kovasti! -Walle