Kirjoittaja Aihe: Ei kumppanille, kyllä kirjoille (S, Victoire/Teddy, ficlet)  (Luettu 1295 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 629
Nimi: Ei kumppanille, kyllä kirjoille
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Paritus: Victoire/Teddy
Vastuunvapautus: Rowlingin maailmaa, ei minun.
Kirjoittajan sana: Koska tänään on 19 vuotta myöhemmin -päivä, eli 1.9.2017, halusin kirjoittaa siitä jotakin. Otsikko on saatu ”Otsikko etsii tarinaa” -haasteesta.



Ei kumppanille, kyllä kirjoille

Kaikki oli hyvin.

Kaikki oli hyvin, niin Victoire Weasley oli vakuuttanut itselleen jo kaksi tuntia. Kaikki oli hyvin.

Mutta kun kaikki ei Merlin vieköön ollut hyvin! Tylypahkan pikajuna kiisi kovaa vauhtia kohti pohjoista, kohti uutta kouluvuotta, yhä kauemmas Teddystä. Victoire ei todellakaan tiennyt, miten hän kestäisi jouluun asti ilman Teddyä. Victoire kuihtuisi pois, rupsahtaisi tai alkaisi yhtä kelmeäksi kuin Korpinkynnen tupakummitus.

”Kolme ja puoli kuukautta menee yhdessä lohikäärmeenhännän heilautuksessa, minä ja äitisi olimme aikoinaan paljon pidempiäkin aikoja erossa”, oli isä sanonut eilen, kun oli löytänyt tyttärensä itkemästä ja Victoiren oli ollut pakko kertoa, mistä kiikasti.

”Entä jos Teddy löytää jonkun toisen? Jonkun ikäisensä?” oli Victoire nyyhkinyt ja puristanut sylissään Ginny-tädiltä yksivuotislahjaksi saamaansa vaaleanpunaista puhpallurapehmolelua (jonka hän piilotti aina Teddyn kyläillessä Simpukkamökissä).

Ennen kuin isä oli ehtinyt sanoa mitään, oli äiti tullut Victoiren huoneeseen. Hän oli lukinnut silmänsä kyynelehtivään tyttäreensä, nostanut kädet puuskaan ja kivahtanut:

”Bill. Dominique tarvitsee apua pakkaamisessa.”

”Minulla ja Victoirella on…”

Bill!

Huokaisten isä oli noussut, taputtanut Victoirea olalle ja lähtenyt alakertaan.

”Lopetat tuollaisen vetistelyn nyt heti!” äiti oli sanonut ranskaksi. Se, että äiti puhui ranskaa, teki tilanteesta kuin tilanteesta vakavan. Victoire tiesi kokemuksesta, että turvallisinta oli vastata samalla kielellä.

”Mutta kun minä…”

”Delacourit eivät itke poikien tähden!”

”Minä olen Weasley.”

”Älä viisastele! Haluatko sinä todella mennä Tylypahkan pikajunaan silmät punoittaen? Nyt kuivaat kyyneleet ja minä käyn tekemässä sinulle fletkumatonaamion”, äiti oli sanonut ja kääntynyt jo lähteäkseen, mutta Victoire oli ehtinyt saada suunsa auki:

”Miten sinä kestit nuorena ne kaikki kuukaudet erossa isästä?”

Fleur oli pysähtynyt ja kääntynyt sitten hitaasti kohti tytärtään. Victoiren yllätykseksi äiti oli istuutunut hänen vierelleen sängylle. Yleensä vain isä teki niin, ja äiti marmatti hänelle aina siitä, miten isä kasvatti vanhimmasta tyttärestään hentoa ja haurasta, ei Victoire-nimen vaatimaa soturia.

”Minä opiskelin. Opiskelin oikein kovasti. Tunnuslauseeni oli: Ei kumppanille, kyllä kirjoille. Se auttoi. Sain muuta ajateltavaa ja siinä sivussa kehityin noitana aivan valtavasti.”

”Ei kumppanille, kyllä kirjoille”, Victoire oli toistanut ja äidin huulille oli syttynyt hymy.

”Niin. Ehkä siinä olisi sinullekin hyvä tunnuslause tälle lukuvuodelle”, äiti oli sanonut englanniksi ja noussut sitten ylös. ”Mutta nyt se fletkumatonaamio!”

”Ei kumppanille, kyllä kirjoille”, Victoire toisti puoliääneen junavaunussa, jossa kaikki muut olivat syvässä unessa. Päättäväisesti Victoire heilautti vaaleat hiuksensa pois tieltä ja nappasi olkalaukustaan loitsukäsikirjan. Ehkä äiti oli ollut oikeassa. Ehkä opiskelu veisi ajatukset muualle.

Kun Victoire avasi kirjan, putosi sen välistä hänen syliinsä pergamentinpalanen. Victoire tunnisti äidin käsialan heti. Hölmistyneenä hän luki äidin kiemuraista kaunokirjoitusta:

”Rakas Victoire! Sovin isän kanssa, että mikäli opintosi sujuvat hyvin, saat mennä kesällä katsomaan huispauksen maailmanmestaruuskisoja Kööpenhaminaan. Isä ja minä joudumme valitettavasti olemaan töissä, mutta Teddyllä ei ollut mitään pientä matkaa vastaan.
Voi hyvin,
Äiti.”


Victoire kiljahti ilosta ja painoi pergamentinpalan vasten rintaansa. Hän todellakin opiskelisi, opiskelisi niin, että kaikki Hermione-tätiä myöten saisivat olla hänestä ylpeitä!

Hymyillen itsekseen Victoire otti laukustaan isän tekemän eväsleivän. Tälläkään kertaa isä ei ollut unohtanut isoäidin kurpitsalevitettä, Victoiren suosikkia.

Maisema ulkona oli alkanut hämärtyä ja Skotlannin ikuiset sateet piiskasivat hiljaisen junavaunun ikkunaa.

Kaikki oli hyvin.
« Viimeksi muokattu: 06.09.2017 17:46:40 kirjoittanut Rowena »

Turn to page 394.

pinjami

  • ***
  • Viestejä: 30
Mulla on niin kovin haikea olo ollut viime aikoina, koska tänään on 19 vuotta myöhemmin -päivä ja siispä päätin tulla tänne helpottamaan tätä fiilistä, vaikka en olekaan täällä pitkään aikaan kunnolla pyörinyt.

Tykkäsin tästä. Oon todella paljon karsastellut kolmatta sukupolvea, enkä ole Victoiresta ja Teddystä kauheasti jaksanut lukea ficcejä. Joten siispä oli kiva, että tämä yllätti positiivisesti ja sopi myös sopivasti päivän teemaan.

Victoire on tässä hyvin samaistuttava, koska uskon, että aika monella etäpariskunnalla on samankaltaisia ajatuksia. Oon itsekin joskus teini-iässä ajatellut etäsuhteessa ollessani samalla tavalla. Onhan se nyt aivan kamalaa olla erossa jostain josta tykkää!

Erityisesti tykkäsin tässä ficissä Fleurin kuvauksesta. Todella tomera ja vahvaluonteinen Fleur tuli hyvin esille, mutta sitä hienoista turhamaisuutta unohtamatta. Ihanasti keksitty toi flektumatonaamio! :) Fleurissa on jotain sellasta girlpoweria, periksiantamattomuutta ja vahvuutta, mitä on vaikea kuvailla, jonka vuoksi voin kuvitella, että välit ei välttämättä ole parhaat vanhimpaan tyttäreen. Erityisesti, jos Fleurilla ja Billillä on erilaiset näkökulmat kasvatuksesta.

Loppuun tuli vielä kiva käänne tuosta huispauksen maailmanmestaruuskisoista.

Kielellisesti oli hyvää tekstiä. Ehkä jotain pieniä, tyylillisiä asioita olisin itse tehnyt eri tavalla, mutta ne on ehkä enemmänkin valintoja ja on hyvä, että teksti on omanlaista. Yhtä asiaa en voi kuitenkaan jättää mainitsematta;

Lainaus
1-vuotislahjaksi
Numerot yhdestä kymmeneen kirjoitetaan tekstiin yleensä kirjaimin, loput sitten kirjoittetaan numeroin. Istuu paremmin tekstin ulkoasuun. Varsinkin, kun tässä ei muita numeroita ole käytetty (ts. ei siis selkeydenkään kannalta järkevää pitää tuota numerona). 

“My thoughts are stars I cannot fathom into constellations.”
― John Green, The fault in our stars

maigaro

  • ***
  • Viestejä: 390
  • ava by raitakarkki
Olipas suloinen ficci :) Victoirea ei aluksi houkutellut keskittyä opiskeluun, kuten äitinsä neuvoi, mutta ovelana Fleur antoi tyttärellensä hyvän syyn panostaa opiskeluun. Tykkäsin paljon monista pienistä yksityiskohdista kuten fletkumatonaamiosta, Ginnyn antamasta puhpallurapehmolelusta ja Mollyn kurpitsalevitteestä.

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 629
Pinjami, kiitos kommentista! Mä toivoin, että tänne olisi 1.9. tullut enemmänkin 19 vuotta myöhemmin -ficcejä ja vähän petyin, kun tämä oli ainoa. Kolmas sukupolvi ei mua oo koskaan sanottavammin inspannut, mutta mullakin oli epilogin päivästä niin haikea (tai haikea ei ole aivan oikea sana, juhlava on ehkä parempi) olo, että oli pakko kirjoittaa. Victoiren hahmoon voisin kyllä tarttua vastaisuudessakin. Mutta kiva, että epilogin päivä toi sut takaisin Finin pariin! Mä tein tänne paluun Ihmeotukset-leffan myötä talvella ja on ollut tosi kivaa taas ficcailla.

Kiitos virheen paikallistamisesta, kävin korjaamassa. Minua ilahdutti, että pidit Fleurista! Mietin kirjoittaessani, että kuvaanko hänet aivan liian kylmäksi, vaikka juuri vahvaluontoisuus oli se, mitä halusin hänestä välittää. Hauskaa, että se tuli läpi!


Maigaro, kiitos kommentista! Kiva kuulla, että viihdyit tarinan parissa. Mun pitäis joskus oikein laskea, kuinka monessa ficissäni mainitaan puhpallura tai fletkumato, kylvän niitä yksityiskohtiin koko ajan :D. Aluksi se oli tahatonta (molempien nimet ovat tosi mieleenjääviä), mutta nykyään käytän niitä tarkoituksella aina, jos pitää jokin taikaolento tekstiin ujuttaa. Huvinsa kullakin :'D.


Kiitos vielä molemmille <3.

Turn to page 394.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 9 811
  • Wow, you're hardcore.
    • Instagram @sonnjawrites
Onnittelut Kommenttiarpajaisten johdosta! :) Ihanaa, että tuli pengottua taas listaustasi. Muistan ainakin lukeneeni jotaini Selestina Taigoriin ja Tylypahkan perustajiin liittyviä, mutta olipa ihanaa hypätä myös "tulevaisuuteen" eli 3. sukupolveen sinun kirjoittamanasi. :) Bill/Fleur on rakkauteni ja vaikka olenkin hyvin vähän lukenut 3. sukupolven ficcejä, pidän Teddysta ja ai että, minkä potenttiaalin olit saanut esille Victoiresta. Herkkä, isän tyttö, mutta samaan aikaan myös lujatahtoinen. Vaikea selittää!

Vaikka tämä kertoikin Victoiren "sydänsuruista", oli minusta paras tuo taustalla oleva Billin ja Fleurin välit kasvattajina ja vanhempina ja miten ne eroavat. Rakastan heitä parituksena ja yksi canon-OTP:stä, joten ihanaa että ripottelit sitä mukaan. Olit myös hyvin vanginnut hahmot tekstiisi, kaikki, jotka mainittiin. Ihana ficci siis kaikinpuolin!

Hih, toivttavasti Victoirella tulee olemaan ihanaa huispauksen maailmanmestaruuskisoissa. <3

"Life is strange sometimes, wouldn't you say?"

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 629
Odo, kiitos kommentista! Hauskaa, miten keskenään erilaisia tekstejä arpajaisten puitteissa kommentoitiin :).

Bill ja Fleur ovat minustakin ihana pari, mutta jostakin syystä en ole saanut kirjoitettua heistä tämän enempää. Kolmas sukupolvi ei mua juurikaan inspiroi, paitsi Teddyn ja Victoiren osalta. Heistä yritin kirjoittaa karanteenihaasteeseen ficin, mutta se ei yrityksistä huolimatta valmistunut, ja vaihdoin itselleni tutumpiin henkilöihin. No, ehkä joskus vielä kokeilen kirjoittaa heistä.

Kiva, että tykkäsit tästä <3.

Turn to page 394.