Nimi: Ensikontakti
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Hahmot: Hän ja tyttö.
Yhteenveto: Hän istuu yksin yliopiston kahviossa muita katsellen kun sinitukkainen tyttö tulee hänen luokseen.
Kirjoittajalta: Juuh elikkäs. ”Mitä, jos nyt vilkaisisin kuitenkin noita
12+ -virkehaasteen sanoja, kun en oo saanut mitään sataan vuoteen kirjoitettua” oli miten aloitin tämän aamun noin tunti sitten ja sitten totesinkin että hei tästä tulee ehkä jotain, kun aloin vain kirjoittaa. Voin kertoa, että ainakin toisella hahmolla on tällä hetkellä nimi, ja minun tekisi mieli kirjoittaa heistä lisää, mutta katsotaan osaanko ruveta sellaiseen.
EnsikontaktiSiinä hän seisoo, katsoo epävarmana noita muita, jotka tuntuvat löytäneen itselleen paikkansa jo näin nopeasti. Eihän nyt ole kuin iltapäivä, mutta toisaalta edellisellä viikolla olisi ollut joku ryhmäytymispäivä, eikä hän ollut päässyt sinne. Ehkä hänen pitäisi pian lähteä kotiin, tai ei se kodilta vielä tunnu, hän miettii, kun tyttö, jolla on sinertävä tukka, kääntyy katsomaan häntä ja päättäväisesti nousee ylös omasta pöytäseurueestaan.
Kuuluu vain kolahdus, kun tyttö tulee hänen luokseen, ottaa itselleen tuolin ja istuu siihen. Mukanaan tällä on kupillinen kahvia, ja sen tuoksu muistuttaa häntä siitä, kuinka hänkin ennen joi kahvia mutta on nyt siirtynyt teehen.
”Sinä et ole vielä etsiytynyt mihinkään ryhmään”, tyttö sanoo ja selkeästi tällä on jonkinlainen agenda tässäkin. Ehkä se on tuutori, hän miettii, mutta eikö näillä pitänyt tällä viikolla olla kuva ruususta mukanaan, että nämä tunnisti?
”En minä kovin usein näin ensimmäisenä päivänä, katsos kun minä olen vielä toukka mutta minusta kuoriutuu kyllä ihan perhonen jossakin vaiheessa”, hän vastaa, koska puhua hän kyllä osaa, ihan sama miten tuntemattomille.
”Jaa, että sitten kun se tapahtuu, niin yllättääkö sinut sitten yhtäkkiä sellainen himo tutustua muihin ihmisiin?”
Hän nyökkää, miettii pitäisikö kuvata sitä vielä toisella tavalla:
Se on vähän niin kuin aamun sarastus, vielä nyt on melko pimeää, ja minun pitää saada tietää näistä ihmisistä vielä jotain ennen kuin voin antaa itsestäni enemmän.
Heidän takanaan joku kiroaa, sitä edeltänyt räsähdys kertoo, että tältä taisi pudota lasi tai jokin ja mennä säpäleiksi. Hän kääntyy katsomaan ja tunnistaa fuksin omasta ryhmästään kumartuneena keräämään lasinsirpaleita, jotka pitää nyt laskea omaan hautaansa, tai kai normaalit ihmiset sanoisivat vain roskakoriin.
”Onhan tuo vähän ikävä asenne”, sinertävätukkainen tyttö sanoo ja vetää hänen huomionsa takaisin itseensä. Hän ei huomannut äsken katsoessaan tämän poskessa olevaa naarmua, ja miettii mahtaako tällä olla kissa vai mistä se on tullut. Ehkä tyttö on yrittänyt kiivetä johonkin korkeaan puuhun ja sen oksa on raapaissut häntä matkalla kohti huippua. ”Sinun silmät tuntuu koko ajan etsivän jotain, mitä tapahtuu, vaikka minä olen tässä koko ajan.” Tytön toinen käsi on kietoutunut kahvikupin ympärille, hakee kai turvaa siitä, ja toisella kädellä tämä hivelee pöydässä olevaa kaiverrusta, johon hän ei ollut kiinnittänyt huomiotakaan aiemmin.
”Kuule, mikäli tämä on joku pakollinen juttu teille tuutoreille, että teidän pitää tulla juttelemaan yksinäisiltä näyttäville opiskelijan aluille, niin voin kyllä kertoa sinulle, että minä olen ihan okei, enkä aio jäädä yksin”, hän toteaa ykskantaan, vaikka tavallaan tietääkin, että haluaisi ehkä tutustua tuohon tyttöön paremmin.
Tyttö räpäyttää silmiään ja vastaa: ”En minä ole mikään tuutori, katso nyt, minulla ei ole mitään ruusuja, mutta simpukkatatuointi löytyy!”
Yhtäkkiä hänen mielessään välähtää kuva tuosta tytöstä hänen lakanoitaan vasten ja hän pyyhkii sitä pois katsellessaan tytön käsivarressa olevaa simpukkatatuointia. Mikä tuo tuollainen häive epätodennäköisestä tulevaisuudesta taas oli?
”Joka tapauksessa, minun absoluuttinen totuuteni oli se, että minä huomasin sinut jo aiemmin eri ryhmissä ja ajattelin, että haluan tutustua sinuun, mutta sinä alat kuulostaa siltä, ettet edes halua ystäviä”, tyttö toteaa turhautuneena ja piiloutuu mukinsa taa.
Ehkä heidän välillään on jonkinlainen kohtalon lanka, hän miettii, jos sellaisia ylipäätään on olemassa. Jos hän ei kohta tartu siitä kiinni, se katkeaa, ja lopun elämäänsä hän miettii, mitä olisi tapahtunut jos olisi tarttunut siitä kiinni, ja kuolemassaankin hän varmaan torjuu lautturin, jonka pitäisi auttaa hänet yli virran.
”Kyllä minä haluan ystäviä”, hän sanoo ja tuntee kuinka vatsaan ilmestyy epävarma kierre, epävarma siksi, ettei ikinä voi tietää mihin tällainen johtaa, mutta yhtäkkiä hän on varma siitä, että hän silti haluaa tietää mihin tämä johtaa.
1. epävarma
2. iltapäivä
3. sinertävä
4. kolahdus
5. kahvi
6. etsiytyä
7. ruusu
8. toukka
9. himo
10. sarastus
11. säpäle
12. hauta
13. ikävä
14. naarmu
15. kiivetä
16. silmä
17. kaiverrus
18. mikäli
19. simpukka
20. lakana
21. häive
22. absoluuttinen
23. lanka
24. lautturi
25. kierre
