Nimi: Välttämätön julmuus – näin minä taistelen
Fandom: Orphan Black
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, femme
Paritus: Cosima/Delphine
Haasteet: Otsikoinnin iloja (muun välimerkin otsikko), Spurttiraapale IV ja Yhtyeen tuotanto II Samuli Putron
Olet puolisoni nyt -kappaleella
A/N: Katson uudestaan Orphan Blackia ja se on herättänyt ficcaamisen haluni. Kuuntelin Putroa, ajattelin kynttilöitä ja tsädäm.
Välttämätön julmuus – näin minä taistelen
kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
että kuiskauskin on huuto
en vaihtais sekuntiakaan
(Samuli Putro – Olet puolisoni nyt)
Delphine sytyttää kynttilät ja avaa ranskalaisen punaviinin. Hän huljuttaa viiniä lasissa ja tarkistaa maun. Se on hyvä. Delphine katsoo itseään kokovartalopeilistä. Hän näyttää kireältä ja huolestuneelta. Se ei käy. Delphine avaa suutaan ja liikuttelee leukojaan, jotta kasvolihakset rentoutuisivat. Värikkään ilmeilyn jälkeen ranskatar hymyilee. Hän pöyhii vaaleita kiharoitaan ja on tyytyväinen. Delphine ehtii tuskin istahtaa sohvalla odottamaan, kun raskas teräsovi liukuu auki, ja Cosiman nauru valloittaa asunnon. Delphine nousee.
Nähtyään kynttilöin valaistun asunnon Cosima hiljenee.
”Älkää pilatko poikamiesboksiani liiallisella lesboilulla”, Felix sanoo. Cosima avaa suunsa, mutta Felix on vikkelämpi. ”Nauti, kultaseni. Ansaitset tämän.”
Mies hymyilee tietäväisen näköisenä ja vetää oven kiinni. Cosima naurahtaa ja kääntyy Delphinen puoleen. Naisella on pää tutusti kallellaan. Delphine tarttuu rakastaan käsistä ja suutelee.
”Kynttiläillallinen ja viiniä. Melkein liiankin hienoa”, Cosima sanoo. ”Mikä täällä tuoksuu?”
”Pannupitsa”, Delphine vastaa. Cosima nauraa, kunnes raju yskä ottaa vallan, ja nainen taipuu kaksin kerroin. Delphinen sydän romahtaa.
Rauhassa, Delphine komentaa itseään, jotta Cosima ei näe, miten paljon hän pelkää. Heillä täytyy olla muutakin kuin epäilyä yhteisen ajan riittävyydestä. Delphinen täytyy pitää tunteensa kurissa.
Cosima köhii ja hymyilee sitkeästi.
”Tämä on ihanaa. Rakastan sinua”, Cosima sanoo. ”Yksi asia täältä kuitenkin puuttuu.”
Delphine ehtii jo säikähtää, mutta Cosiman tuikkivat silmät rauhoittavat hänet.
”Nimittäin musiikki”, Cosima jatkaa ja menee Felixin vinyylilevyjen luokse. Musiikki muistuttaa Cosimaa; se on elävää, mutkikasta ja koskettavaa. Rytmi saa Cosiman tanssimaan. Tummat silmät eivät irrota katsettaan ranskattaresta. Delphine hymyilee ja tarttuu ojennettuun käteen.
Yöllä Delphine herää äänettömään huutoon, joka kumpuaa hänen sisältään. Sänky tuntuu tukalalta. On liian hiljaista. Delphine vie tärisevän kätensä Cosiman huulille. Lämmin ilmavirta kohtaa ihon. Delphine nojaa polviinsa ja itkee hiljaa sitä, miten hän ei voi edes nukkua pelkäämättä, että yöllä Cosima lakkaa hengittämästä. Se on liian julmaa, ja kuitenkin välttämätöntä. Delphine hengittää syvään ja painautuu lähelle Cosimaa. Huomenna hän jatkaa taistelua, jossa häviäminen ei ole vaihtoehto.