Kirjoittaja Aihe: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)  (Luettu 5398 kertaa)

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Nimi: Lupa
Kirjoittaja: Satine
Ikäraja: S
Paritus: James/Sirius
Tyylilajit: romantiikka, lievä angstin vivahde
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai maailmaa tai saa tarinoistani minkäänlaista korvausta. 
Yhteenveto: Kerta toisensa jälkeen James kaatoi hänen suojamuurinsa.

A/N: Pieni ficlet, tajunnanvirtaa lähinnä ja hyvin minimaalisesti editoitu. Yritän opetella kirjoittamaan myös lyhyempiä tarinoita, kun niitä on kiva tehdä ja tuntee saavansa jotakin aikaiseksi. 😊 Kaikki palaute tervetullutta!

**


Lupa


Sirius tiesi, että heidän välillään oli aina ollut jotakin, mitä kumpikaan ei ollut pukenut sanoiksi. Yhteys. He olivat aina läheisempiä keskenään kuin muiden kanssa. Se ilmeni pienin tavoin, kosketuksin. 

He kävelivät usein niin lähekkäin, sormenpäät toisiaan hipoen, että olisivat voineet melkein pitää toisiaan käsistä kiinni, vaikka eivät niin tehneetkään. He kuiskuttelivat toisilleen tunneilla opettajien riesaksi niin paljon, että Sirius tiesi täsmälleen, miltä James tuoksui ja miltä tuntui, kun tämän sekainen tukka kutitteli hänen nenänpäätään. James saattoi taklata hänet nurmikolle joskus painimaan kuin jästit, eikä Siriusta haitannut se lainkaan, vaikka hänen syvään juurtunut kasvatuksensa olisikin muistuttanut häntä taikuuden ylivoimaisuudesta; kerta toisensa jälkeen James kaatoi hänen suojamuurinsa.

Joskus he joutuivat piiloutumaan näkymättömyysviitan alle yhdessä ja väistelemään muita ihmisiä. Tästä oli vain tullut vaikeampaa heidän kasvaessaan pituutta, ja Sirius tiesi, miltä tuntui, kun Jamesin vartalo painoi hänet vasten kylmää kiviseinää keskellä yötä samalla, kun Voro käveli heidän ohitseen käytävällä tietämättä heidän läsnäolostaan. 

Kerran James onnistui kähveltämään mukaansa isänsä varastosta pullon tuliviskiä juuri ennen lukuvuoden alkua, ja kun Sirius sai ensimmäisen kouluviikon jälkeen kotoa viimeisen, syyttelevän kirjeen, he hiippailivat myöhään illalla autioon oleskeluhuoneeseen kahdestaan. Siellä he istuivat sohvalla olkapäät kiinni toisissaan, humalassa juomasta ja nuoruudesta. Vähitellen Sirius päätyi ensin loikoilemaan rennosti sohvalla, ja James antoi itsensä painautua tämän päälle kummankin pitkien, jäntevien jäsenten asettuessa mukavasti toistensa lomaan. Ja kun James lopulta kääntyi hänen puoleensa, painoi otsansa hänen omaansa vasten, Sirius tiesi, että läsnä oli taas se jokin sanomaton asia heidän välillään, ilmassa väreilevä energia, heidän taikuutensa kietoutuneina toisiinsa niin helposti, luonnollisesti, ettei tiennyt mistä yhden oma alkoi ja mihin toisen oma päättyi. 

Sirius muisti vielä Jamesin hääpäivänäkin, miltä lämmin hengitys iholla oli tuntunut, kun he olivat tuona iltana yhden, hapuilevan suudelman ajan eläneet vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa Siriuksella oli ollut tilaa olla Jamesin ainoa. Sirius muisti sen myös silloin, kun James ilmestyi hänen ovensa taakse joitakin vuosia myöhemmin sydän särkyneenä ja humalassa soperrellen, miten asiat eivät olleetkaan menneet niin kuin hän oli kuvitellut. Kyynelten takana oli kysymys: saanko jäädä tänne?

Sirius tiesi, miltä tuntui nukkua Jamesin vieressä, vaikka hänellä ei ollutkaan lupa koskettaa liian paljon. 

Hän myös tiesi, miltä tuntui, kun hän lopulta sai luvan.

**
« Viimeksi muokattu: 09.01.2023 14:23:48 kirjoittanut Satine »
Yes we're lovers, and that is that.

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 359
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #1 : 09.01.2023 18:56:41 »
Lyhyet ficletit ja one-shotit on joskus kyllä kivoja juuri tuosta syystä, että valmista tulee nopeasti, ja itelläkin niiden kirjoittelu monesti tuntuu kevennykseltä jonkun jatkisprojektin kesken tai jälkeen. Tästä ei kyllä millään lailla lukijalle välittynyt, että olisi minimaalisen editoinnin tajunnanvirtaa, vaan tämä tuntui tosi valmiilta ja hienosti kirjoitetulta kokonaisuudelta, joka kertoi lopulta ison tarinan vähillä sanoilla. Olisin tietysti lukenut mielelläni tätä vaikka miten pitkään, mutta toisaaltahan se on oma taiteen lajinsa osata sanoa paljon vähillä sanoilla. (ja ainakin itselle se on vaikea laji, mutta joskushan on hyvä kokeilla jotain mukavuusalueen ulkopuolelta.)

Sirius tiesi, että heidän välillään oli aina ollut jotakin, mitä kumpikaan ei ollut pukenut sanoiksi. Yhteys. He olivat aina läheisempiä keskenään kuin muiden kanssa. Se ilmeni pienin tavoin, kosketuksin. 
No niin, mutta lakkaan nyt jauhamasta yleisistä jutuista ja menen aiheeseen.  ;D Eli tämä alku oli jo itsessään tosi vaikuttava. Näin itsekin kyllä näen Jamesin ja Siriuksen, ja tuo on kyllä ihan mieletön tunne olla läheisempi jonkun kanssa kuin kumpikaan on muiden kanssa, vaikka siinä on omat vaaransakin, liittyen siihen, miten paljon sitten sattuu, jos kaikki meneekin rikki. Tähän se Prongsfootin ihanuus, viehätys ja angsti taitaakin enimmäkseen liittyä, ja itseen se kyllä vetoaa joka kerta.

Lainaus
James saattoi taklata hänet nurmikolle joskus painimaan kuin jästit, eikä Siriusta haitannut se lainkaan, vaikka hänen syvään juurtunut kasvatuksensa olisikin muistuttanut häntä taikuuden ylivoimaisuudesta; kerta toisensa jälkeen James kaatoi hänen suojamuurinsa.
Nämä on niin helppo kuvitella olemaan kaikella tapaa fyysisiä melkein kädestä pitämisineen ja painimisineen. Tuo on rakastettava ajatus, että James olisi juuri nimenomaan kaatanut Siriuksen suojamuurit, joita sille on syntymästään asti yritetty rakentaa, ja että juuri James olisi opettanut sen kapinoimaan rakastamalla kaikkia jästien juttuja. :) Varmaan tuo fyysisyys on niille kummallekin helpompi tapa osoittaa tunteita kuin niiden ääneen puhuminen, vaikka on sekin ihanaa, kun ne joskus sitten onnistuvat tekemään niin.

Lainaus
Ja kun James lopulta kääntyi hänen puoleensa, painoi otsansa hänen omaansa vasten, Sirius tiesi, että läsnä oli taas se jokin sanomaton asia heidän välillään, ilmassa väreilevä energia, heidän taikuutensa kietoutuneina toisiinsa niin helposti, luonnollisesti, ettei tiennyt mistä yhden oma alkoi ja mihin toisen oma päättyi. 
Tätä ei varmaan canonissa ole käsitelty juuri mitenkään (paitsi ehkä mitä tulee suojeliusten muuttumiseen), mutta varmaan rakkaus ja muut vahvat tunteet näkyisi tavalla tai toisella myös taikuudessa, ja tuo on tosi uskottavaa, että oikein läheisten ihmisten taikuudet voisi jotenkin kietoutua toisiinsa. Ihana, ihan mielettömän romanttinen ajatus. Ja varmaan sellainenkin, että jos ja kun tunne-elämässä olisi jotain pielessä, olisi silloin taikuudenkin kanssa varmaan ongelmia. Mietin tätä siksi, mitenhän tuo Jamesin ja Lilyn pariutuminen mahtoi heijastua Siriuksen taikuuteen, tai Jamesin.

Tässä ei käynyt ilmi, miten James oli päätynyt kyseenalaiseen valintaansa, mutta jotenkin ajattelin sen liittyen siihen Jamesin kuuluisaan kieltäymykseen, ja ehkä ajatukseen että pitää olla normien mukainen ja mennä naimisiin naisen kanssa. Mutta aina tuo tekee yhtä kipeää Siriuksen kannalta, vaikka tässä tuli kyllä tunne, että se kaikki oli varmaan aika vaikeaa Jamesillekin. Eihän se helppoa ole tajuta liian myöhään, että on tullut tehtyä ihan väärä valinta, ja sitä varmaan tuntee olevansa ihan kauhea ihminen, kun sitten lähtee siitä menemään, vaikka on ja lapsikin. Tykkään kyllä nähdä ficissä tämän ratkaisun, koska kyllähän ihmiset nyt eroaa (ja erosi jo 80-luvullakin), vaikka Pottereissa ei taida yhtään canonin mukaista eroperhettä ollakaan.

Olisi kiinnostava lukea joskus pidemmältikin siitä, miten Sirius ja James hanskaisivat tuon tyyppisen tilanteen, eli vaikka nyt eron jälkeisen uusperhekuvion, ja kaikki menneisyyteen liittyvät hankalat tunteet. :) Sopisi jatkoksi tälle, mutta ei nyt siis mitään paineita, koska tiedän hyvin että joskus ei vaan kerkiä kirjoittaa kaikkea, mitä olisi kiva. Joka tapauksessa kiitos, oli jälleen päivän piristys saada lukea sulta uutta James/Siriusta.

« Viimeksi muokattu: 09.01.2023 19:01:43 kirjoittanut Altais »

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 795
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #2 : 10.01.2023 23:14:25 »
Luin tämän eilen hyvin ilahtuneena, kun näin että olit kirjoittanut uutta, ja nyt uudelleen. :) Tämä teki ihan mielettömän vaikutuksen molemmilla lukukerroilla. En tiedä, pystynkö sanomaan tästä mitään järkevää, mutta yritetään.

Tästä tuntui, että jokaisesta lauseesta ja sanasta huokui niin täydellinen yhteenkuuluvuus Jamesin ja Siriuksen välillä, mikä tekee tästä parista ihan erityisen. Vaikka tykkään monista muistakin pareista tämän lisäksi, näissä kahdessa on jotain ainutlaatuista, ehkä juuri tämän syvän ystävyyden vuoksi. :) Tätä lukiessani tuli vahvasti sellainen tunne, että Sirius ja James ovat kuin saman olennon kaksi eri puoliskoa. Niin lähellä toisiaan koko ajan, että tuntuu mahdottomalta, miten kukaan voisi mitenkään päästä siihen väliin sen paremmin ystävyydessä kuin rakkaudessakaan.

Toistan luultavasti Altaisia, mutta jo tämä alku oli ihan mieletön. Tuo sormien hipominen toisiaan oli jotain todella ihanaa. Vähän niin kuin olisi mielessään jo pidetty toista kädestä kiinni, vaikka ei oikeasti tehtykään niin. Tai sitten asia oli jollain lailla jo niin selvä, ettei tarvinnut enää edes pitää kädestä, vaan hipaisu kertoi yhtä paljon, tai enemmänkin. :) Kun tämä oli kerrottu Siriuksen näkökulmasta, se jäi auki, miten James kaiken koki, eikä Siriuksenkaan tunteista kerrottu kovin paljon. Silti ajattelin, että Sirius ymmärsi alusta lähtien paitsi tuon yhteyden, niin myös sen, että hän tunsi Jamesia kohtaan kaikkea muutakin, mitä vain oli mahdollista tuntea. :) Ja jotenkin ajattelin, että James tunsi sen myös, mutta kielsi asian, tai ei vain halunnut ymmärtää nuorempana.

Itse koin tämän niin, että Siriuksen halu ja kaipaus tuli esiin juuri niillä hetkillä, jolloin oltiin eniten lähekkäin, vaikka Sirius ei tehnytkään asialle mitään. Jos niin oli, niin onhan tuo Jamesin läheisyys tavallaan ollut myös raskasta Siriukselle, kun ollaan niin lähellä, mutta ei sitten kuitenkaan niin kuin pitäisi. Tai sitten Siriuskaan ei heti ajatellut asiaa kunnolla, vaan vain nautti heidän ystävyydestään. :D Joka tapauksessa tämä kohta oli minusta aivan ihana, kun tässä kerrottiin niin paljon muutamilla sanoilla:

Lainaus
Joskus he joutuivat piiloutumaan näkymättömyysviitan alle yhdessä ja väistelemään muita ihmisiä. Tästä oli vain tullut vaikeampaa heidän kasvaessaan pituutta, ja Sirius tiesi, miltä tuntui, kun Jamesin vartalo painoi hänet vasten kylmää kiviseinää keskellä yötä samalla, kun Voro käveli heidän ohitseen käytävällä tietämättä heidän läsnäolostaan.
 

Niin kovin sopivaa Jamesille ja Siriukselle, että se ensimmäinen todellinen lähentyminen tapahtuu tuliviskin innoittamana. ;D Tuo viittaus tuliviskistä ja nuoruudesta aiheutuneeseen humalaan oli jälleen kerran niin hienoa, että on vaikea edes sanoa mitään, menen ihan mykkyrään. Se vain kuvaa niin upeasti sitä, millaisia nämä kaksi olivat yhdessä. :) Se, kun sitten kerrottiin, mihin se johti, oli minusta niin sydäntäsärkevää, kun olihan tuon ainoan yhteisen suudelman ja Jamesin hääpäivän välillä varmaan mennyt kolme pitkää vuotta, ainakin Siriuksen kannalta. Ihan hirveän surullista Siriukselle, ja Jamesille myös, tajusi hän sitä silloin tai ei. :( Ja kun sitten meni ehkä vielä toiset kolme vuotta lisää, tai mitä nyt menikään, ennen kuin James tajusi, kenen kanssa hän todella kuului yhteen, niin tuo ajan kuluminen ahdisti minua, kun ajattelin, mitä se oli etenkin Siriukselle merkinnyt:

Lainaus
Sirius muisti vielä Jamesin hääpäivänäkin, miltä lämmin hengitys iholla oli tuntunut, kun he olivat tuona iltana yhden, hapuilevan suudelman ajan eläneet vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa Siriuksella oli ollut tilaa olla Jamesin ainoa. Sirius muisti sen myös silloin, kun James ilmestyi hänen ovensa taakse joitakin vuosia myöhemmin sydän särkyneenä ja humalassa soperrellen, miten asiat eivät olleetkaan menneet niin kuin hän oli kuvitellut. Kyynelten takana oli kysymys: saanko jäädä tänne?

Loppu oli aivan täydellinen. Ihan mielettömän sydämeenkäyvä. Ehkä James ei oivaltanut edes seisoessaan Siriuksen oven takana ihan heti kaikkea, mutta onneksi sitten jossain vaiheessa kuitenkin. Vaikka tässä ei siihen asti ihan täysin mentykään, kyllähän se tuli niin hienosti esiin, miten uskomatonta se on ollut. Tuo, että silloin oli lopultakin lupa tehdä jotain, mitä ei ollut aikaisemmin, oli hyvin koskettavaa. Ihanaa, että siitä tuli myös tämän ficin nimi. :)

Tässä tuli niin paljon tunteita esiin niin vähillä sanoilla, että olen melkein kateellinen tällaisesta tekstistä. Mutta toisaalta en kuitenkaan, kun onhan se ihan mieletön ilo saada lukea tällaista. :) Tämä tapa kertoa Siriuksen ja Jamesin tarina sen kautta, miltä Siriuksesta on tuntunut milloinkin, ja samalla niin, että se jää paljolti lukijan mielikuvituksen ja ajatusten varaan, oli aivan uskomaton ja todella tehokas. Niin, jos se ei nyt jo käynyt selväksi, niin tykkäsin tästä, ihan valtavan paljon. Suuri kiitos tästä elämyksestä. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #3 : 16.01.2023 14:00:00 »
Kiitos paljon Altais ja Pahatar kommenteistanne! ♥ Olipa ihana huomata että tarina kaikessa lyhyydessäänkin herätti ajatuksia. Todellakin tuo että saa sanottua paljon vähillä sanoilla on sellainen asia, jota vielä harjoittelen itsekin, mutta todella mukava kuulla että tämä tuntui toimivan. Ihailen tuota taitoa muiden kirjoittajien kohdalla, ja onkin ihan kiva kokeilla eri kirjoitustyylejä välillä. 😊

Altais: Viime aikoina näitä lyhyempiä tekstejä on ollut helpompi tehdä, kun keskittymiskyky ei riitä pidemmille teksteille juuri nyt. Palailen varmasti niidenkin pariin taas, kun on enemmän aikaa ja jaksamista. Olet ihan oikeassa siinä, että J/S:n läheisyys on ihanaa, mutta voi muuttua niin helposti angstiksi, ja pakko sanoa että kumpikin näistä ominaisuuksista vetoaa myös itseeni. Vaikka päädynkin kirjoittamaan usein onnellisia loppuja, ja sellainen tässäkin lopulta oli, niin synkemmät sävyt tuovat kuitenkin ihan kivaa vaihtelua mukaan. Näen myös nämä kaksi tosi fyysisinä ihmisinä, joista James on usein se aloitteen tekevä osapuoli, ja se on opettanut Siriustakin päästämään muita, tai ainakin itsensä, lähelleen. Taikuuksien sekoittumisen olen varmasti omaksunut ficeistä. 😊 Pidän siitä ajatuksesta, että oikein läheisten ihmisten taikuus tai energia tai miksikä sitä haluaa kutsuakaan sekoittuisi silloin, kun niillä on syvä yhteys. Samaten mainitsemasi tunne-elämän sekoittuminen ja miten se vaikuttaisi taikomiseen on kiinnostava asia. Voisin kuvitella, että siinäkin täytyy varmaan olla jotakin tosi suurta ahdistusta meneillään, ennen kuin se kunnolla vaikuttaisi kykyyn taikoa. En sitten tiedä, riittäisikö Jilyn parisuhde vielä vaikuttamaan Siriuksen tai Jamesin kykyyn taikoa – ehkä se näkyisi joissakin tietyissä loitsuissa, niin kuin että suojelius ei toimi kunnolla tms. Jätin auki sen, miksi James päätyi yhteen Lilyn kanssa, mutta kumpikin noista mainitsemistasi mahdollisista syistä olisi ihan järkeenkäypiä. Itsekin päädyn kyllä aina siihen lopputulokseen, että James ja Lily kuitenkin eroaisivat jossakin vaiheessa. 😄 Se on kieltämättä mielenkiintoinen lähtökohta jatkotarinalle tai uudelle ficille. Katsotaan jos joskus sattuisi vielä kirjoitusintoa sille. 😊 

Pahatar: Ihana kuulla, että tykkäsit tästä! En tiedä itsekään miten aina vaan jaksan kirjoittaa uudestaan ja uudestaan näistä kahdesta, mutta niin siinä sitten käy. 😄 Jamesin ja Siriuksen välinen henkinen yhteys on kyllä varmasti tärkein syy, miksi en pääse tästä parituksesta eroon (enkä haluaisikaan). Pidinkin tuosta kuvailustasi saman olennon kaksi eri puoliskoa, niinhän se on. Näissä lyhyemmissä teksteissä pitää tosiaan jättää vaan paljon lukijan oman tulkinnan varaan ja teitkin kyllä mielestäni ihan oikeanlaisia päätelmiä siinä, että Sirius tajusi ja hyväksyi tunteensa aikaisemmin ja Jamesilla kesti siinä prosessissa syystä tai toisesta pitempään. Nuorena sitä ihmiset helposti päätyvät alkoholin vaikutuksen alaisena kokeilemaan asioita, joita eivät ehkä selvin päin uskaltaisi ja mielestäni nämä kaksi nyt ainakin tekisivät juuri niin. (Ja siis totta kai James ja Sirius veti alaikäisenä viinaa, kyllä tämä headcanon nyt vaan aika vahvana elää mielessäni. 😄) Tällä kertaa nyt sitten piti vähäksi aikaa särkeä Siriuksen sydän, kun kyllähän tämä näiden välinen rakkausangsti myös osuu ja sattuu kirjoittajaankin niin kamalasti ja mukavasti samaan aikaan. Haluan kuitenkin aina uskoa, että nämä kaksi löytävät ennen pitkää takaisin toistensa luo. Onkin aivan tosi hienoa kuulla, että loppuratkaisu kosketti ja pidit tästä kerronnan tyylistä, suuret kiitokset kauniista sanoista! 
Yes we're lovers, and that is that.

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 515
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #4 : 19.01.2023 22:39:04 »
En ole koskaan ymmärtänyt shippinä Jamesia ja Siriusta, mutta onpa kivaa, että arpajaisten takia on pakko ottaa selvää sellaisesta, mihin ei yleensä tarttuisi. :) Jää helmiä väliin. ^^ Jamesin ja Siriuksen suhteessa on jotain erityistä ja olit kuvannut sitä koskettavasti. Läpi tarinan oli sydäntäsärkevän haikea tunnelma. Olet hyvin saanut pitkän tarinan lyhyeen tekstiin ja mukaan tunteiden vuoristorataa. Yksikään sana ei ollut turha vaan tämä kuljetti koko ajan eteenpäin tarinassa, joka ulottui monen vuoden ajalle lyhyesti ja ytimekkäästi. Olit kuvannut ihanasti, miten lomittain Jamesin ja Siriuksen suhteessan kulki ystävyys ja romantiikka, vähän niin kuin niitä ei voisi erottaa toisistaan ja että sellainen heidän suhteensa vain on. Vähän niin kuin he kuuluisivat toisilleen. ^^

Lainaus
He kuiskuttelivat toisilleen tunneilla opettajien riesaksi niin paljon, että Sirius tiesi täsmälleen, miltä James tuoksui ja miltä tuntui, kun tämän sekainen tukka kutitteli hänen nenänpäätään.

Tässä esimerkiksi yhdistyi kivasti yhdessä hetkessä heidän kaveruus ja jonkin enemmän läsnäolo. Jamesin ja Siriuksen suhteessa on jotain tosi erityistä, kun he ovat niin kerta kaikkisen erottamattomat. Olit kuvannut kaikkia pieniä hetkiä heidän välillään kauniisti, lähtien sormien koskettamisesta ja näkymättömyysviitan alle piiloutumisesta. Kunnon klassikko, että näkymättömyysviitan alla on ahdasta ja pitää tyrkätä kaveri seinää vasten. :3 Tykkäsin, miten he päätyivät tuliviskin myötä suutelemaan ensimmäisen kerran ja sitten lopulta vuosien päästä, James päätyi humalapäissään Siriuksen luokse katumaan asioita. :) Ihan kuin Sirius jopa olisi ollut se kypsempi tässä, koska hän aina odotti juuri sitä lupaa olla Jamesin lähellä, meni häihin ja muisteli vain kaiholla mennyttä.

Lainaus
Sirius tiesi, että heidän välillään oli aina ollut jotakin, mitä kumpikaan ei ollut pukenut sanoiksi.

Minä vetelin tästä jo ihan kierroksia, koska minusta tuntui, että joka kerta kun Sirius pohti tietävänsä, miltä James tuntui tai että tiesi heidän suhteensa olevan erityinen, se oli molemminpuolista. Että Sirius tiesi, koska James tiesi. Ja varsinkin sitten ennen suudelmaa kuvasit, miten heidän taikuutensa jopa kietoutuivat yhteen, siltä minustakin tuntui. Että Sirius tiesi, koska he molemmat olivat läsnä ja tiesivät tarkalleen, mitä toinen tiesi. En tiedä selitänkö sen oikein. ;D Sirius ei vain ajatellut asiaa tai että hänen mielestään asia on niin, hän tiesi. Ja se on minusta nättiä. :)

Aih, kun lopetus oli kaunis, vaikka en voi olla ajattelematta, miten tässä käy jos canonia seuraa, mutta en pohdi sitä nyt, vaan elän hetkessä, joka oli ihana. ^^ Kiitos todella kauniista tarinasta, jota en olisi yleensä tullut lukemaan, mikä olisi ollut todella harmi. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 828
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #5 : 22.01.2023 19:44:07 »
Tervehdys Kommenttiarpajaisista! :) James/Sirius tuntui houkuttelevalta tähän iltaan, ja tämän tekstin yksinkertaisen painokas nimi veti minua puoleensa.

Nautin hurjasti siitä, miten tähän ficlettiin mahtuu oikeastaan kokonainen läpileikkaus Siriuksen ja Jamesin nuoruusvuosista! Jotenkin tuo nuoruudesta humaltuminen on jotain, mikä ei ole läsnä pelkästään oleskeluhuonekohtauksessa, vaan muuallakin tekstissä. Tästä huokuu sellaista nuoruuden elinvoimaa ja huumaa, ja vaikka läsnä on raskaitakin asioita (Siriuksen vanhempien syyttelevät kirjeet vetävät kyllä mielen matalaksi), ne jotenkin tuntuvat helpommalta kantaa ja kestää, kun vastapainona on avoin maailma mahdollisuuksineen ja vierellä ihminen, jonka kanssa jakaa vaikeatkin hetket.

Sydämeni sulaa sille, miten luonnollisilta ja vaivattomilta Siriuksen ja Jamesin välit tuntuvat. On tosi ainutlaatuista, jos jonkun seurassa on tismalleen samalla sivulla ja aaltopituudella ilman, että tarvitsee jännittää tai esittää mitään muuta. Se, kun lähellä oleminen niin fyysisesti kuin henkisestikin tuntuu luonnolliselta ja sopivalta, ei vaadi sanoja eikä suuria julistuksia, ei välttämättä edes kunnollista kädestäpitoa kun hipaisutkin välittävät jo niin paljon. Minulle tulee Meldiksen tavoin sellainen kutina, että molemmat vain tietävät, vaikka elämä sitten johdattaakin kiemuraisia polkujaan ja James päätyy ensin tahollaan naimisiin. Jossain se ymmärrys on, vaikkei se suoraan tietoisuudessa olisikaan tai vaikkei sen mukaan aina toimisikaan.

Aistit ovat tässä tekstissä läsnä ihastuttavan voimakkaasti ja kokonaisvaltaisesti. On kutittavia hiuksia, saumattomasti yhteen kietoutuvaa taikuutta. Tämä kohta on yksi suosikeistani:
Tästä oli vain tullut vaikeampaa heidän kasvaessaan pituutta, ja Sirius tiesi, miltä tuntui, kun Jamesin vartalo painoi hänet vasten kylmää kiviseinää keskellä yötä samalla, kun Voro käveli heidän ohitseen käytävällä tietämättä heidän läsnäolostaan.
Melkein tunnen tämän itsekin, niin elävä ja kutkuttava kuvaus. ♥

Tarinan loppu on juuri täydellinen minun makuuni. Siinä on ilmavuutta ja tulkinnanvaraa, mutta etenkin viimeinen virke tarjoaa tällaiselle paatuneelle romantikolle lohtua ja lupausta siitä, että nämä kaksi ehkä vihdoin saavat toisensa ja odotus palkitaan. :-* Tunteikas lukukokemus, kiitos paljon! -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

sademestari

  • sammakkotietäjä
  • ***
  • Viestejä: 329
  • good soup.
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #6 : 22.01.2023 20:13:43 »
Ah, tässä oli aivan ihana angstinen pohjavire! Romantiikkakin loisti tekstistä lämpimämmin läpi, kun vastapainona oli vähän surua ja ikävää.

Kuvasit Siriusta ja Jamesia sekä heidän suhdettaan jotenkin todella konkreettisesti. Tykkäsin erityisesti noista alun pienistä hetkistä, siitä miten sormet melkein hipaisee ja huomataan toisesta jotain ihan pieniä yksityiskohtia. Mulle se on ainakin just niitä ihastumisen ihanimpia puolia, kun uppoutuu täysillä ihan pienimpiinkin hetkiin toisen kanssa <3

Lainaus
Ja kun James lopulta kääntyi hänen puoleensa, painoi otsansa hänen omaansa vasten, Sirius tiesi, että läsnä oli taas se jokin sanomaton asia heidän välillään, ilmassa väreilevä energia, heidän taikuutensa kietoutuneina toisiinsa niin helposti, luonnollisesti, ettei tiennyt mistä yhden oma alkoi ja mihin toisen oma päättyi.

Sirius muisti vielä Jamesin hääpäivänäkin, miltä lämmin hengitys iholla oli tuntunut, kun he olivat tuona iltana yhden, hapuilevan suudelman ajan eläneet vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa Siriuksella oli ollut tilaa olla Jamesin ainoa.

Tämä vaihto oli ihan mahtava! Hykertelin ihan täysillä Siriuksen mukana ilmassa väreilevää energiaa ja sitten seuraava lause heitti kylmää vettä niskaan. Ihan parasta!

Tykkäsin paljon siitä, miten tekstistä välittyi semmoinen nuoruuden vapaus ja huolettomuus, mutta lopussa oli mukana tietynlaista kypsyyttä, joka tulee kasvamisen mukana. Ja siitä, miten Sirius ei ainakaan omaan silmään vaikuttanut niinkään katkeralta vaan enemmän surulliselta siitä, ettei saanut olla Jamesin ainoa. Tuntui hyvältä lukea tekstin viimeiset sanat, kun siitä jäi lämmin tunnelma sekä fiilis, että kaikki meni kuitenkin lopulta juuri niin kuin pitikin.

Pidin tästä paljon, kiitos siitä!

bannu: crys

But what if that moment's right now?

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #7 : 22.01.2023 23:47:42 »
Lämmin kiitos Meldis, Waulish ja sademestari kommenteistanne! ♥ Ne ilostuttivat kovasti iltaani! 😊

Meldis: Mahtavaa kuulla että pidit tästä, vaikka paritus ei olekaan sellainen, jota normaalisti luet. Tunteiden vuoristorata on nimenomaan hyvä tapa kuvata näiden kahden yhteenkietoutunutta elämää ja onkin kiva, että tästä välittyi ystävyyden ja romantiikan sekoittuminen. Näkymättömyysviitta antaa kieltämättä hyvän syyn painautua lähemmäs rikoskumppania. 😊 Pidin kovasti tuosta tulkinnastasi, että kumpikin vain tietää, ettei se ole kuvittelua, vaan siellä vaan on jossakin varmuus, että tuo tuossa on se toinen puolisko. (Nyt tässä jo lähden taas sfääreihin pelkästä ajatuksestakin.) Ihanaa että tartuit tähän tarinaan!

Waulish: Tosi kiva kuulla että nautit tästä! Jamesin ja Siriuksen nuoruus onkin aika lailla ainoa, mitä canon niistä yhdessä antoi, mutta onneksi ficeissä voi sitten korjailla asioita. Poimit hyvin tuolta sen ajatuksen, miten ainutlaatuista on löytää ihminen, jonka kanssa voi olla niin äärettömän läheinen kaikin tavoin. Näiden kahden välinen suhde on kyllä todellista sielunkumppanuutta. Vaikka mitä tulisi eteen, niin jos jokin on tarkoitettu, se tapahtuu ennen pitkää. Minäkin olen aika paatunut romantikko, joten oli pakko antaa tälle tarinalle kuitenkin onnellinen loppu. 😊

sademestari: Ihanaa että tykkäsit tästä! Osuit kyllä naulan kantaan tuossa, että suru tuo romantiikan vielä enemmän esille. En yleensä kirjoita niin paljon näiden kahden välille angstia, vaikka tykkäänkin sitä lukea, mutta välillä sitten on vaan pakko ujuttaa mukaan jotakin riipaisevaa, heh. Olen jotenkin ihastunut kuvailemaan pieniä kosketuksia ja olenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että ne yksityiskohdat tuntuu niin suurilta, kun on oikein ihastunut johonkuhun.😊 Ei ollut helppoa kirjoittaa Siriusta kärsimään, mutta tarina vaati sitä, niin kuin myös tuota loppuratkaisua.
Yes we're lovers, and that is that.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 268
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #8 : 04.10.2023 12:39:52 »
Oih, ihana pieni ficlet! Meinasin jo loppua kohden luopua toivosta, että tässä olisi onnellinen loppuratkaisu mutta hahaa, pääsitkin yllättämään. Täydellisen ihanaa :D Koska juuri tuollaiset on parhautta kun lukija on jo siinä luulossa, että ei tästä tullutkaan mitään ja sitten viimeinen virke tarjoaakin aivan uuden mahdollisuuden.

James ja Sirius on kyllä semmoinen kaksikko, että heidän välinen koskettelu tuntuu jotenkin todella luontevalta. Siksi uskonkin, että Siriuksesta tuntuu ihan kamalalta kun James meneekin naimisiin. Onneksi kaikki kääntyi tosiaan parhain päin ja myös lupa kostettamiseen.

Kiitos tästä välipalasta, nautiskelin korvapuustipäivän kunniaksi tämän teekupin ja pullan kanssa :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #9 : 05.10.2023 14:00:54 »
Kiitos paljon kommentistasi Vendela! Olipa ihana kuulla, että tykkäsit ja loppuratkaisu pääsi yllättämään. Jamesin ja Siriuksen läheisyys kaikin tavoin kiehtoo kovasti itseäni, ja nähtävästi tätä asiaa pitää yhä uudelleen tutkia jokaisessa ficissä. 😂 Jamesilla voi kestää kauemmin tajuta tunteensa kuin Siriuksella, mutta ennen pitkää ne päätyvät yhteen niin kuin kuuluu. <3 Mukavaa että ficci ja pulla maistuivat!!
Yes we're lovers, and that is that.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 563
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #10 : 29.10.2023 10:58:20 »
Olipa tässä hieno tunnelma, joka vaihtui nuoruuden innosta ja jännityksestä surumielisyyden kautta onneen! Jo heti alkupuolella oli ihanasti kuvattu tuota, miten Sirius tuntee Jamesin tuoksun ja tämän vartalon lähellään, oli kyse sitten sormenpäistä tai vierekkäin Vorolta piileskelystä. Ensisuudelman hetki oli kauniisti kuvattu ja todella koskettava oli tuo kohta, jossa selvisi että James onkin mennyt naimisiin, mutta sitten jotain onkin tapahtunut niin, että hän ja Sirius voivat sittenkin olla yhdessä. Kiitos, olipa hieno pieni ficlet!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 969
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #11 : 29.10.2023 11:17:06 »
Tää on just sellainen teksti, joka muistuttaa itselle miks just James/Sirius on thö shippi.
Näiden kahden oleminen toistensa kanssa oli tässä niin luontevaa, ja silti siellä oli myös se tietty jännite olemassa. Varsinkin Siriuksen puolelta oli sydäntäsärkevää, koska peilasin luonnollisesti canoniin 🙈.

Lainaus
Sirius muisti vielä Jamesin hääpäivänäkin, miltä lämmin hengitys iholla oli tuntunut, kun he olivat tuona iltana yhden, hapuilevan suudelman ajan eläneet vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa Siriuksella oli ollut tilaa olla Jamesin ainoa.
Auts, tikaria suoraan sydämeen.

Tykkäsin, miten kaksikon väliset romanttiset jutut jäivät siihen yhteen suudelmaan (vaikka loppu antaa ymmärtää, että niitä tulee varmaan lisää), siitä, miten Siriuksen tunteet olivat etusijalla.

~Violet kiittää


I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #12 : 17.11.2023 11:14:29 »
Kiitos paljon ilahduttavista kommenteistanne Thelina ja Violetu!

Thelina: Ihana kuulla, että pidit tunnelmasta! Niin paljon kuin tykkäänkin siitä, että James ja Sirius kokeilevat yhdessä asioita nuorena, niin jotenkin se aina iskee vielä enemmän, että kumpikin saa vähän elämänkokemusta, jonka jälkeen ne voivat todeta, että yhdessä on parempi olla. <3

Violetu: Sanoitkin hyvin, että tämä on thö shippi. Todellakin! Ja olen otettu, että tämä ficlet herätti uudelleen sellaisen tuntemuksen. <3 Valitettavasti Siriuksen kärsimys on usein väistämätöntä, kun hahmo soveltuu siihen niin loistavasti. 🙈 Mahtavaa kuulla, että tykkäsit tästä!
Yes we're lovers, and that is that.

Angelina

  • back to my roots
  • ***
  • Viestejä: 6 502
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #13 : 28.11.2023 23:45:24 »
Drarryn ohella James/Sirius on mun suosikki Pottershippi ja vaikka oonkin siirtynyt itse pääasiassa raapustelemaan muista fandomeista, niin tähän on silti aina niin mukava palata <3 Tulee kotoisa fiilis!

Mä oon vannoutunut fluffin lukija, mutta MYÖNNETTÄKÖÖN että osa tän shipin hienoudesta piilee juurikin tuossa angstisuudessa :') Tässä se kuitenkin oli mukavasti sivuosassa ja päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin levollinen fiilis - Jamesin ja Siriuksen välillä todellakin on sitä jotakin, selittämätöntä ja upeaa ♥ Mun mielestä kuvailit juuri täydellisesti sitä, millaisista pienistä mutta kuitenkin merkityksellisistä asioista heidän läheiset välinsä käyvät ilmi! Juuri tuollaisena sen ajattelisinkin ja nimenomaan niin, ettei kenenkään muun kanssa ole lähellekään samanlaista.

Lainaus
Ja kun James lopulta kääntyi hänen puoleensa, painoi otsansa hänen omaansa vasten, Sirius tiesi, että läsnä oli taas se jokin sanomaton asia heidän välillään, ilmassa väreilevä energia, heidän taikuutensa kietoutuneina toisiinsa niin helposti, luonnollisesti, ettei tiennyt mistä yhden oma alkoi ja mihin toisen oma päättyi.

Mä oon aivan heikkona otsakosketuksiin ja olin jo ihan että AAAH, mutta sitten siitä tulikin aina ja vaan parempaa <3

Lainaus
Hän myös tiesi, miltä tuntui, kun hän lopulta sai luvan.

Ai että, aivan täydellinen lopetus 😭🥴 Todellakin samoilla linjoilla Vion kanssa, tällaiset tekstit nimenomaan muistuttaa tän shipin loistavuudesta. Kiitos <3


or perhaps in slytherin,
you'll make your real friends


bannu © Inkku

Satine

  • ***
  • Viestejä: 234
Vs: Lupa | James/Sirius | S | romantiikka (ficlet)
« Vastaus #14 : 30.11.2023 19:38:10 »
Kiitos paljon ihanasta kommentista Angelina! Tykkään myös kovasti Drarrysta J/S:n lisäksi. (Pitäisi joku Drarry vielä jossakin välissä kirjoittaakin, mutta nämä J/S:t tulvii yli äyräiden. 😅) Tämän shipin angsti on kyllä ihanan kamalaa. Se iskee aina niin kovasti. Huomasin yksi kerta, että olenkin tainnut noita otsakosketuksia sisällyttää useampiin tarinoihin, mutta mitäs siitä. Nehän on todella heikottavan ihania eleitä!

Mahtavaa, että tästä tuli kotoisa olo. <3 Itse tykkään siitä, miten tasapainoinen kaksikko James ja Sirius on keskenään, ja mun on vaikea nähdä kenenkään muun voivan tulla niiden väliin (paitsi no Lily, mutta sen voi ratkaista erolla tai Jilypadilla). Kiva kuulla, että tykkäsit loppuratkaisusta! Tämä shippi vie mennessään... 😊   
Yes we're lovers, and that is that.