Hui hui kun tässä onkin vierähtänyt kauan (heheh kuukausi) anteeksi, koulu vaati veronsa. Kaikille taas yhteinen kiitos kommenteistanne :3
Isfet: Saatat olla hieman oikeilla jäljillä musiikin suhteen
Mirror: Olen ilmeisesti ajatustenlukija, koska vetäisin ihan päästäni että olisit korkeanpaikankammoinen
Oi kiitos kovasti lempikirjoittajasi tittelistä, tässähän ihan punastuu ^.^
Fredu: Jes, hyvä että olet oikeastikin mörköfani! Hauskaa että satun osumaan oikeaan pikkujutuissa
Lyra: Jei, kiva että muumitarinani on muumimainen
Clearwater: Kiva että tykkäät musiikeista ja tarina jaksaa naurattaa
ainut homma musien kanssa joka mua vähän pännii on se että ne ei välttämättä aina kestä sopivan aikaa, että toivottavasti se ei haittaa
nominal: hehe OON VAKOILLU SUA IKKUNASTA! ei vaa lueskelin jotain mun vanhoja muumificcejä ja olit kommannu että olit joskus kirjottanut muumimamma/mörköä
Kiva että piristi :3
Arte: Jee sainko sut käännytettyä pikkiriikkisen huumorificcien puolelle
tässä tätä jatkoa (vihdoin)
3. luku”Odot…takaa”, nominal puhisi jäädessään juoksukisassa viimeiseksi. Jopa hitaasti liikkeelle lähtenyt Fredu oli ohittanut hänet. ”En jaksa… juosta enää.”
Mirror vilkaisi taakseen. Mörkö ei ollut seurannut heitä, joten oli turvallista pysähtyä. Captain Crystal ja Clearwater lysähtivät maahan istumaan ja Lyra hyppeli aloillaan hermostuneesti. Sokerisiipi ja Fredu olivat vieläkin kyynelien partailla. nominal saavutti vihdoinkin muut ja lysähti makaamaan ruohikolle keräämään henkeä.
”Meidän ei olisi pitänyt juosta karkuun, Lauchuo parka”, Captain Crystal tuskastui.
”Olisimme itsekin jääneet jääpuikoiksi”, Mirror puolusti.
”Haluan Muumimamman luo!” Sokerisiipi parahti.
”Hei, oletteko kunnossa?” kuului tuttu ääni. Metsästä heitä kohti saapui Nipsu.
”Nipsu!” Fredu kiljaisi innoissaan. Ensimmäinen ihka oikea muumilainen (petturi-mörköä ei laskettu!), jonka hän näki.
”Ai, tunnette minut. En ole tietääkseni nähnyt teitä ennen… miksi makaatte maassa?” Nipsu kysyi hämmentyneenä.
”Juoksimme pakoon mörköä”, Lyra selitti ja tunnusteli piikikästä ruohoa allaan.
”M-mörköä?” Nipsu kauhistui ja vilkuili ympärilleen. ”Ehkä pitäisi sitten jatkaa matkaa”, hän jatkoi vikkelästi.
”Etsimme Muumitaloa, voitko johdattaa meidät sinne?” Fredu kysyi, vaikka luultavasti he löytäisivät sinne itsekin, jos Lyran tähystelyneuvoihin oli uskomista. Fredu kuitenkin halusi viettää aikaa aidon muumilaaksolaisen kanssa.
Nipsu mielistyi pyynnöstä niin, että unohti mörköpelkonsa. ”Tietysti, neiti hyvä, tätä tietä”, Nipsu sanoi herrasmiesmäisesti ja viittoi muita seuraamaan. Fredu tarttui Nipsua käsikynkästä, saaden tämän punastumaan. Muut nousivat ruoholta hieman vastahakoisasti ja lähtivät seuraamaan Nipsua Muumitalolle.
***
Epäonnisen ruokailun jälkeen ihmiset, muumit ja eläimet nousivat pöydästä ja yrittivät siistiä itseään. Ansaa kirveli silmään mennyt peruna, Arte pyyteli tuhannesti anteeksi rikkoutunutta tuolia, Ingridin pellepukuun oli tarttunut lohta, Crystedin takapuolta särki ja Ränts piileksi kattokruunussa. Lisäksi melkein tukehtuneen Lasikeijun suupieliä pitkin valui pannukakkumuruista kuolaa, Ronen oli yltä päätä vaahterasiirapissa ja Kameleontti hyppi lattialla epätoivoisesti yrittäen pyytää kyytiä pöydälle, jotta muut huomaisivat hänen söpöytensä.
”Tuota missäköhän kylpyhuone mahtaa olla?” Ronen kysyi, kädet tahmaisena hänen vaahterasiirapista. Ainakin hänen ruma harmaa takkinsa oli saanut vähän koristusta. Crysted kiinnitti vihdoin huomionsa keskusteluun. Kylpyhuoneen sijainnin hän oli aina halunnut tietää.
”Kylpy-mikä?” Muumimamma ihmetteli kantaessaan astioita keittiöön. Muumipappa oli siirtynyt korjaamaan Arten rikkomaa tuolia.
”Ettekö te muumit kakkaa?” Crysted ällistyi Kameleontin töniessä hänen jalkaansa. Samassa Muumitaloa värisytti taas yksi maanjäristys. Arte kaatui taas ja veti Ingridin mukanaan, Ronen tönäisi siirappisilla käsillään Lasikeijua ja Ränts sihisi yhä kattokruunussa uskaltamatta hypätä alas.
”Ei niillä taida olla persereikääkään”, Ansa huomautti järistyksen loputtua, töllötellen kumartuneen Muumipapan takamusta.
”Mitä, eikö kakkaa saa mainita?” Kameleontin syliinsä nostanut Crysted vihastui, sillä se oli yksi hänen lempisanoistaan.
”Tuota noin, eikö meidän kannattaisi alkaa suunnitella pakosuunnitelmaa?” Ronen ehdotti matalalla äänellä. Kuinkakohan paljon aikaa oli kulunut oikeassa maailmassa? Mitä jos hän olisi myöhästynyt luennoiltaan!
”Totta, meidän täytyy jotenkin päästä pois”, Arte myönteli. Jos hän ei pian pääsisi kotiin, hän varmasti saisi potkut töistään ja menettäisi asuntonsa ja hänen elämänsä olisi pilalla ja hän joutuisi muuttamaan takaisin vanhempiensa helmoihin.
”Ei me missään vankilassa olla, vaan muumilaaksossa”, Crysted huomautti vihastuen. ”Haluan nähdä paikkoja!”
”Minäkin”, Lasikeiju myönsi. ”Hei Muumipeikko, Myy, haluatteko näyttää vähän paikkoja turisteille?”
”Tottahan toki”, Muumipeikko innostui. ”Mennään vaikka rannalle, siellä on paljon näkinkenkiä.”
”Minä en kyllä tule”, Ingrid inahti, liikutellen ilmavia pellevaatteitaan ja yrittäen pyyhkiä maitotahraa sen etumuksesta. Hänen tuurillaan hän lentäisi mereen toisenkin kerran.
”Minä voisin tulla”, Ansa sanoi. Vaikka hän halusikin kotiin, muut voisivat selvittää sen yhtä hyvin ilman häntäkin. Jos kerran täällä oltiin, kai sitä samalla voisi katsella ympärilleen. Hän halusi myös törmätä Haisuliin, jotta voisi vihdoin kysyä tältä onko tämä oikeasti siili.
”Mennään sitten”, Pikku-Myy sanoi ja lähti johdattamaan joukkoa ulos Muumitalon täydestä olohuoneesta. ”Haetaanko Niiskuneiti mukaan?”
”Haetaan vain”, Muumipeikko myöntyi. Crysted huokaisi raskaasti, koska hän ei pitänyt Niiskuneidistä, tämä oli tyypillinen pikkuprinsessa, joka kaipasi aina pelastusta eikä ollenkaan hyvä roolimalli 2010-luvun feminismille.
Niiskuneiti kuitenkin haettiin ja tämä oli varsin iloinen saadessaan ”uusia leikkitovereita.” Vasta siinä vaiheessa Ansa tajusi, että he olivat aika lailla kaikki paljon vanhempia kuin Muumipeikko, Niiskuneiti ja Pikku-Myy. Olikohan tämä ollut ollenkaan järkevää? Nyt he joutuisivat jäämään lastenvahdeiksi. Rauhaisa
rantamusiikki alkoi soimaan heti kun nurmikko jalkojen alla vaihtui hiekaksi. Vain Ansa näytti kuulevan sen.
”Leikitäänkö hippaa?” Muumipeikko kysyi.
”Näytämmekö me seitsemänvuotiailta?” Ansa tuhahti ja asettautui ottamaan aurinkoa rannalle. Saattoivat he näyttääkin, sillä heillä kaikilla oli ympyränpyöreät kasvot, kolmiomekot ja he olivat suunnilleen saman pituisiakin.
”Kuinka vanhoja te edes olette?” Crysted kysyi Muumipeikolta, Niiskuneidiltä ja Myyltä ja huomasi viimein kantavansa nukkuvaa Kameleonttia mukana, joten päästi tämän maahan. Kameleontti venytteli ja lähti tepastelemaan uimalaituria kohti, sillä uimahuoneen kamiinaan päällä oli niin mukava torkkua.
Muumipeikko, Niiskuneiti ja Myy näyttivät hämmentyneiltä. Maa tärähti taas, niin voimakkaasti, että Ansan silmiin meni aikaisemman perunan lisäksi hiekkaa, ja Crysted kaatui maahan vatsalleen. Se sattui yllättävän vähän, mutta ei se ollutkaan ensimmäinen kerta, kun hän lensi mahalleen. Lasikeiju ja Myy onnistuivat jollain ihmeellä tasapainottelemaan pystyssä, mutta Niiskuneiti ja Muumipeikko lyllähtivät maahan. Myy purskahti nauruun.
”Ilmeisesti ei saa kysyä mitään kysymyksiä, mihin he eivät tietäisi vastauksia Muumeissakaan”, Lasikeiju päätteli. ”Jätetään kysymykset ja etsitään näkinkenkiä”, hän päätti ja hyppeli tähyämään rantahiekkaa.
Myy ja Niiskuneiti juoksivat Lasikeijun mukaan etsimään näkinkenkiä, mutta Crystediä ei kiinnostanut simpukat. ”Onko täällä mitään kiinnostavaa lähistöllä? Niin kuin seikkailuja?” hän tiedusteli Muumipeikolta.
Muumipeikko innostui. ”No joskus täällä oli muurahaiskarhun pesä, mutta me muutimme sen siiliksi taikurin hatulla… Ja onhan täällä se luola.”
”Joku tyhjä luola, tylsää”, Crysted nurisi.
”Nipsun mielestä siellä kummittelee”, Muumipeikko puolusti.
”Nipsun mielestä kaikkialla kummittelee, kunhan sillä on pimeää”, Crysted mutisi.
”Ehkä, mutta pari päivää sitten kuulimme selviä ääniä luolasta, mutta kun menimme tarkistamaan, siellä ei ollut mitään!” Muumipeikko kertoi innostuneena niin kuin olisi kertomassa jotain kovinkin mehukasta juttua.
”Ettei vain olisi ollut taas Hemulin kuorsausta”, Crysted epäili, kuten
Rannalta löytynyt hylky -jaksossa, mutta sitä hän ei uskaltanut sanoa maanjäristyksen pelossa. Siitä huolimatta luola kiinnosti häntä, vaikka näkinkenkien etsiminen ja niiden heittäminen Muumipeikkoa kohti olikin vahvalla kakkossijalla.
***
Arte, Ingrid, Ronen ja Ränts siirtyivät Muumitalon kuistille juttelemaan, sillä he eivät uskaltaneet puhua suunnitelmastaan muumien lähettyvillä.
”Okei, mitä tiedämme tästä paikasta?” Ronen aloitti.
”Tämä on Muumilaakso”, Ränts sanoi. Häntä harmitti että hän oli niin lyhkäinen, sillä nyt hän joutui tuijottelemaan muita ylöspäin. Hän hyppäsi varovasti terassin kaiteelle, mutta hän ei ollut vielä kissafysiikkansa mestari, joten hän käytti liikaa voimaa ja hyppäsi pitkälle kaiteen yli. Hän yritti käyttäytyä coolisti ihan kuin hänen oli tarkoituskin päätyä kukkapenkkiin, joten hän nuuski varovasti erästä tallaamaansa kukkaa. Sitten hän yritti uudemman kerran hyppyä kaiteelle, tällä kertaa onnistuen.
”Aivan”, Arte myönsi. ”Mutta miksi olemme täällä? Miksi meitä on näin monta? Mikä meitä yhdistää?”
”Jaa-a”, Ränts tuumi, harmistuneena siitä, ettei hän vieläkään ollut muiden pituinen. ”Olemme kaikki suomalaisia”, hän ehdotti.
”Kuten 5,4 miljoonaa muutakin ihmistä, ehkä se ei ole tarpeeksi”, Ronen mietiskeli.
”Lisäksi minä asun Norjassa”, Ingrid myönsi.
”No siinä meni sekin pieni ajatuksenpoikanen”, Ränts huokasi. ”Hei katsokaa, tuolta tulee lisää ihmisiä”, Ränts huomasi tarkalla kissanäöllään. ”Nipsu! Ja kuusi, ei vaan seitsemän muuta kolmiomekkotyyppiä.”
”Oo, muumitalo!” Sokerisiipi kiljaisi niin innoissaan, että meinasi pyörtyä. Fredukin olisi varmaan tärissyt innosta, ellei hän vieläkin tärisisi Mörön petturuuden kylmyydestä.
Clearwater oli lopen uupunut, sillä hänen nilkkaansa kivisti vieläkin, eikä Möröltä pakoon juokseminen ollut tehnyt sille hyvää. nominal auttoi uupunutta Clearwateria eteenpäin, kun Captain Crystal ja Mirror kiiruhtivat vikkelästi muumitaloa kohti. Lyra jäi ihastelemaan Nuuskamuikkusen telttaa joenrannassa, mutta joutui harmikseen huomaamaan teltan tyhjäksi.
”Suomalaisia?” Ingrid kohotti kulmaansa.
”Suomalaisia.” Mirror toisti, toivoen muiden huomaavan hänen hienovaraisen intertekstuaalisen viittauksensa John Greenin teokseen, mutta kaikki olivat joko sivistymättömiä pönttöpäitä tai vain muuten vain tylsiä.
”Mikäs sinun nimesi on!” Captain Crystal ihasteli ja oli taputtamassa Räntsiä, mutta Ränts sähähti oikein pahasti, niin että kaikki hänen karvansa nousivat pystyyn.
”En ole kissa!” Ränts murisi ja hyppäsi Arten pään päälle, jotta kaikki viimein katsoisivat häntä ylöspäin. Arte voihkaisi äänekkäästi, mutta ei uskaltanut koskea Räntsiin, ettei tämä purisi hänen sormiaan irti. Voisikohan niin edes käydä? Muumeissa ei erityisemmin veri roiskunut.
”Omituinen nimi”, Captain Crystal tuumi, mutta kohautti olkiaan ja siirtyi ihastelemaan muumitaloa. Olipa se sininen kuin taivas! Oikeastaan taivas oli tismalleen samaa väriä kuin muumitalo. Olikohan taivasväriä jäänyt yli?
”Tuota onkohan Muumimamma jo tehnyt ruokaa?” Nipsu uteli pidellen kurnivaa vatsaansa.
”Joo, söimme juuri”, Ronen sanoi tutkaillen tarkasti käsiään, yrittäen nähdä niitä sivupuolelta. Valitettavasti hän epäonnistui aina ja näki ne vain edestä tai takaa.
”Äh, myöhästyin”, Nipsu parkaisi, mutta livahti silti muumitalon ovesta sisään. ”Ehkäpä ruokaa on vielä jäljellä.”
”Minullakin on nälkä”, Fredu tuumi ja seurasi Nipsua. Mirror, Captain Crystal ja Sokerisiipi julistivat myös haluavansa ruokaa ja siirtyivät sisälle. nominal auttoi Clearwaterin sisälle, jossa he pyysivät Muumimammalta rohtoa Clearwaterin nilkkaan. Arte, Ronen, Ingrid ja Ränts jäivät yhä pihalle tarkoituksena keskustella pakosuunnitelmasta, mutta Muumimamma käveli pahaksi onneksi pihalle kastelemaan kukkia.
”Mitä jos aiheuttaisimme maanjäristyksen nyt”, Arte supatti. ”Vierisiköhän Muumimamma mäkeä alas?”
”Kauheaa kiusaamista”, Ingrid pahastui. ”Eläinrääkkäystä!”
”Sanotko että muumit ovat eläimiä?” Ränt virnisteli, iloisena siitä, että sai muumipuolueen kunniajäsenen Ingridin viimein kiinni muumirasismista.
”E-en!” Ingrid yritti perua sanojaan, mutta muiden oli hankala ottaa häntä tosissaan, kun hänellä oli pellepuku.
”Muumimamma!” kuului sillalta Pikku-Myyn huuto. Rantailijat olivat jo palanneet. Niiskuneiti, Ansa ja Lasikeiju kantoivat tajuttomia Crystediä ja Muumipeikkoa huonoin tuloksin. Oikeastaan Crystediä raahattiin, sillä Niiskuneiti ja Ansa kantoivat Muumipeikkoa, vain Lasikeiju oli raahaamassa Crystediä. Pikku-Myy oli tietysti liian pieni auttamaan ja Kameleontti oli… no, kameleontti. Hän van tepasteli vieressä valitellen jalkaparkojaan, koska ei niin pienen sopinut kävellä kahta metriä enempää ja hän oli joutunut tepastelemaan jo satoja metrejä. Kameleontti oli pohtinut olisiko hän kehdannut istahtaa Crystedin naamalle lepäämään, mutta Lasikeiju-paralla oli muutenkin tarpeeksi työtä Crystedin raahaamisessa. Ronen ja Arte juoksivat auttamaan heitä. Ingridkin yritti, mutta kompastui pellekenkiinsä ja löi nenänsä niin, että siitä alkoi tulla verta molemmista sieraimista. Ränts yritti olla nauramatta Ingridille, mutta onneksi hänen kissanaamastaan ei näkynyt kauheasti, milloin hän oli purskahtamaisillaan nauruun.
”Mitä heille kävi?” Ronen ihmetteli ja poimi lehtiä pois Crystedin naamasta.
”Muumipeikko ja Crysted menivät luolaan-”
”Hyi, tekemään mitä?” Ingrid keskeytti Ansan. Muumipeikkohan oli… no, ei ihminen sekä lapsi. Se oli varmasti vastoin useita lakeja.
”Varmasti metsästämään sitä kummituista, jonka Nipsu kuuli luolassa aikaisemmin. Ilman minua!” Pikku-Myy tuhisi ymmärtämättä mitä Arte oli tarkoittanut. ”Kuulimme huudon ja seurasimme heitä ja he olivat tajuttomia. Hengittävät sentään.”
”Epäilemme, että kummitus kauhistutti heidät pyörryksiin!” Lasikeiju nyyhkytti. Miten kamala kohtalo!
”No johan nyt”, Muumimamma voivotteli. ”Kauheasti loukkaantuneita yhtenä päivänä. Tuokaa heidät yläkertaan.”
Muumipeikko vietiin hänen omaan huoneeseensa, jossa oli hieman työtä ottaen huomioon sen sijaitsevan ylimmässä kerroksessa. Ansa kirosi sitä, että oli päätynyt auttamaan Muumipeikkoa, sillä Crysted raahattiin sentään vain kolmannen kerroksen sairashuoneeseen.
Kunnolliset muumit jäivät voivottelemaan Muumipeikkoa tämän huoneeseen, joten sekalainen joukko suomalaisia ihmisiä ja eläimiä valtasi muumitalon olohuoneen. Heitä oli tosiaan melko paljon, ainakin tarpeeksi täyttämään koko Muumitalon olohuoneen.
Ingrid kävi hakemassa keittiöstä liinan joka tyrehdyttäisi verenvuodon, sillä vessaa muumitalossa ei ilmeisesti ollut, eikä nenäliinoja ollut myöskään näköjään olemassa muumimaailmassa. Jäätäkään ei ollut tarjolla, koska pakastimia ei ollut keksittyä. Hän alkoi tulla vain enemmän varmaksi, että hän halusi pian kotiin.
”Okei mitä me teemme nyt?” Ingrid kysyi kovaan ääneen pölpöttävältä joukolta, että kaikki keskittyisivät miettimään järkevää ratkaisua eli kotiin pääsyä.
”Ei mitään, täällä on kivaa. Kukapa ei haluaisi asua Muumilaaksossa!” Fredu huomautti.
”No minä menisin mieluummin kotiin”, Lyra myönsi. Muutama muu mutisi samaa.
”Hei mitä jos äänestetään, ketkä haluavat päästä pois täältä?” Arte keksi ja nosti kätensä pystyyn. Myös Ronen, Ansa, Clearwater, nominal, Ingrid ja Lyra nostivat nopeasti kätensä pystyyn. Ränts heilutti vaivalloisesti tassuansa, koska ei saanut sitä suorasti pystyyn. Mirror ja Captain Crystal näyttivät olevan kahden vaiheilla, mutta Lasikeiju, Fredu, Sokerisiipi ja Kiirsu olivat tyytyväisiä muumimaailmaan. Mietiskelevä
musiikki alkoi soida.
”Hei, eikös jaottelu ole aika sama niiden kanssa, jotka kuulevat musiikkia ja jotka eivät kuule?” Ronen tajusi. ”Ne jotka haluavat mieluummin jäädä osaksi muumimaailmaa eivät kuule musiikkia, siksi he myös maistavat ruuan. He eivät halua hyväksyä olevansa tv-ohjelman maailmassa.” Hän oli varsin ylpeä itsestään tajuttuaan tämän. Muut mutisivat ehdotuksen käyvän järkeen.
”Mutta minä en kuule musiikkia, miksi olen silti täällä?” Ränts ärtyi. Kaiken lisäksi hän oli vieläkin kissa!
”Ehkä oikeasti haluatkin olla kissa muumilaaksossa?” Ansa ehdotti.
”Enkä!” Ränts kivahti. ”Olihan minulla joskus kissavaihe ja olen omistanut yhteensä seitsemän kissaa ja näyttelin joskus koulunäytelmässä kissaa ja katsoin jopa muumeja joskus pienempänä kahdeksan tuntia päivässä ja huoneeni oli koristeltu muumien kuvin ja olin ihastunut haisuliin, mutta se on kaikki menneisyydessä!” Paitsi oli hänellä yhä muutama kissa, mutta sitä ei laskettu.
Mirror tirskahti. ”Tuo kuulostaa kyllä minusta aika siltä, että olet meistä kaikkein isoin muumifani.”
”Ehkä sinä ja Kiirsu olette siksi eläimiä, olette miestä isoimmat muumifanit!” Captain Crystal ehdotti.
”Eikä!” Ränts vingahti ja siirtyi nurkkaan mököttämään.
”Vaikka Muumit on toki kivoja, olisin mieluummin halunnut päästä Tylypahkaan”, Mirror mutisi.
”No niinpä! Olisin halunnut nähdä Dracon”, Lasikeiju haaveili. Sitten syttyikin aikamoinen puheensorina, kun kaikki alkoivat luettelemaan Harry Potter hahmoja, joita olisivat halunneet piirittää Tylypahkassa.
”Hei, eikö ole aika outoa, että me kaikki tykätään Harry Potterista?” Ingrid huomautti. ”Se on meidät kaikki yhdistävä tekijä!”
”Mä en kauheasti Pottereita fanita”, Lyra mainitsi. Clearwater nyökytteli näyttääkseen tukensa, mutta kaikki muut olivat innoissaan yhteisen tekijän löydyttyä, etteivät halunneet ottaa heitä huomioon.
”Mitä jos Voldemort kirosi meidät?” Ansa huudahti.
”Mutta ei Voldemort ole todellinen”, nominal muistutti.
”No ei ole muumitkaan”, Ansa puolusti.
”No mutta mistä joku Voldemort tietää mitään suomalaisista muumeista?” nominal intti.
”Älä hauku Voldemortia, hän on hieno mies!” Ansa kivahti.
”Hän tappoi satoja!” nominal jatkoi kiistelyä.
”Oikeastihan Muumilaakson tarinat tv-sarja on tehty Japanissa”, Ronen puhui Ansan ja nominalin väittelyn päälle.
”Ollaanko me Japanissa, jee olen aina halunnut käydä!” Captain Crystal innostui.
”Tyhmä, me ollaan Muumilaaksossa, missä sun muumit on ollut koko tän ajan?” Ränts murahti.
”Ei Muumeja voi omistaa, he ovat vapaita henkilöitä ja omistavat itsensä”, Ingrid muistutti painellen veristä nenäänsä. Enää toisesta sieraimesta valui verta.
”Äh, suut tukkoon, annatte minulle päänsärkyä”, Sokerisiipi valitti. Fredu olisi halunnut puolustaa muumimaailmaa, mutta Kameleontti-Kiirsu oli siirtynyt nukkumaan tyytyväisesti hänen päänsä päälle, joten hän ei uskaltanut liikuttaa suutaan.
”Okei, okei”, Arte selvitteli kurkkuaan. Jonkun piti olla johtaja tässä sekamelskassa, mutta kaikkien huomio oli nyt muualla. Lasikeiju ja Mirror haaveilivat yhdessä Dracosta, Ansa ja nominal väittelivät yhä kiivaasti Voldemortista, Ronen ja Captain Crystal juttelivat Japanin nähtävyyksistä, Ingrid jatkoi yksinpuheluaan muumien oikeuksista, jota yhä paikoillaan seisova Fredu kuunteli kiinnostuneena nukkuva Kiirsu päänsä päällä. Sokerisiipi piteli päätään ja valitti haluavansa halata Muumimammaa, eikä kukaan ei tiennyt mistä Lyra ja Clearwater juttelivat mukaan lukien he itse, mutta erotettavissa oli muutama sana lentävistä kissoista, jonka takia Ränts vilkuili heitä paheksuvasti.
”Huomio!” Arte huusi ja sai vihdoin sekalaisen joukon kuuntelemaan itseään. ”Prioriteetti yksi on nyt päästä takaisin kotiin-”
”Ei kun päästä Tylypahkaan!” Lasikeiju ilmoitti.
”Japaniinpas!” Captain Crystal huusi.
”Minä haluan ruokaa”, Sokerisiipi valitti, vaikka hän oli juuri syönyt.
”Ja minä lentävän kissan”, Clearwater yhtyi mukaan.
”Minä taas en halua olla kissa”, sanoi Ränts happamasti.
”Kuunnelkaa nyt!” Arte alkoi hermostua. Yleensä hän oli rauhallinen ihminen, mutta tämä oli ihan kuin vahtisi kakaralaumaa! ”Ränts ja Kiirsu -anteeksi, Kameleontti”, Arte korjasi, mutta Kameleontti nukkui yhä eikä ollut moksiskaan. ”Te olette olleet täällä pisimpään, mitä meidän kannattaisi tehdä?”
”Nukkua”, Kameleontti vastasi, yhä silmät kiinni. Jäi hämärän peittoon oliko hän kuunnellut vai vain puhunut unissaan.
”Vallata Muumitalo!” Fredu huusi, vaikka kukaan ei ollut kysynyt häneltä. Kameleontti hänen päässään vinkaisi herätyksen takia, mutta Fredu oli niin innoissaan ehdotuksestaan, että päätti kertoa sen. ”Jos joudumme jäämään tänne pitemmäksi aikaa, haluamme katon päämme päälle. Muumitalo on paras talo koko laaksossa”, hän oli tehnyt esitelmän muumeista kouluaikoinaan ja katsonut sarjan läpi kymmeniä kertoja, joten tiesi mistä puhui.
”Minä tykkään Vilijonkan talosta”, Ronen huomautti, vaikka hänen vatsassaan varmaan komeili vieläkin luudan aiheuttama mustelma. Hän valtaisi Vilijonkan talon mieluusti kostoksi. ”Vallataan mieluummin se.”
”Ei muumien taloja saa vallata!” Ingrid parahti. ”Heillä on yhtä lailla ihmisoikeuksia kuin meilläkin!”
”Entä vilijonkilla?” Ronen kysyi. Jotenkin VIlijonkalle piti kostaa.
”Yhtä lailla!” Ingrid sanoi päättäväisesti, vaikka vilijonkat eivät kiinnostaneet häntä niin paljon. Hänestä oli vieläkin outoa, että joku nimeäisi lapsensa nimillä Vilijankka, Vilijenkka ja Vilijinkka.
”Emme ole valtaamassa kenenkään taloja”, Arte rauhoitteli Ingridiä.
”Hei, miksi me etsimme syyllistä Voldemortista, Noitahan tämän takana selvästi on!” Ansa huomautti, vaikka kukaan muu kuin hän ei ollut kiinnostunut Voldemortista.
”Se herttainen vanha muoriko?” Clearwater epäili. ”Ei kai sentään.”
”Poltetaan noitametsä!” Lasikeiju huusi.
”Joo!” Mirror yhtyi huutoon, mutta nähtyään Arten vihaisen ilmeen, hän muutti mielensä. ”Ei?”
”Emme ole polttamassa mitään, rauhoittukaa nyt kaikki”, Arte sanoi, ennen kuin Ingrid edes ehti valittaa Noidan oikeuksista.
”Entä se kummitus joka kirosi Muumipeikon ja Crystedin!” Sokerisiipi ehdotti. Hän muisti viimein Crystedin, ja häntä alkoi harmittamaan tämän puolesta, sillä yhtä innokkaana muumifanina tämä olisi varmasti halunnut olla mukana keskustelussa.
”Totta, jotain hämärää siinä luolassa on varmasti”, nominal pohti.
”Me heräsimme luolasta!” Ränts muisti, päästyään yli siitä, että muut olivat väittäneet häntä kovimman luokan muumifaniksi. ”Kiirsu kuorsasi kovaan ääneen, koska luuli että on yö kun oli niin pimeää. Sitten lähdimme tutkimaan muumimaailmaa.”
”Ja te heräsitte ensimmäisinä”, Ronen kiljaisi. Tähän alkoi tulla järkeä.
”Ja minä ja Ingrid heräsimme rannalta, se on lähellä luolaa ja olimme ensimmäiset muumitalolla!” Arte hihkaisi. Hehän saattoivat olla jonkin jäljillä.
”Pitäisikö meidän muka mennä takaisin luolaan sen jälkeen, kun Crysted ja Muumipeikko melkein kuolivat!” Captain Crystal kauhisteli.
”Olet turhan dramaattinen, eivätköhän he herää”, nominal vakuutti.
”Mitä jos odotamme Crystedin heräämistä ja kysymme sitten mitä hän näkivät. Päätämme sitten”, Arte järkeili. Muut mutisivat hyväksyvästi.
Pelottava
musiikki hiipi kuuluviin. Ansa, Clearwater ja nominal kiljaisivat ääneen, kun taas Lyra Arte, Ingrid, Ronen vain vilkuilivat ympärilleen huolestuneina.
”Mitä nyt?” Sokerisiipi kysyi pälyillen itsekin ympärilleen vain kuuluakseen joukkoon.
”Musiikki, se alkoi taas”, Clearwater ihmetteli.
”Pelottava musiikki. Jotain pahaa tapahtuu pian!” nominal lisäsi ja juoksi pöydän alle. Lasikeiju, Sokerisiipi, Fredu, Ingrid ja Clearwater seurasivat esimerkkiä ihan varmuuden vuoksi, mutta pöytä oli niin vaivaisen pieni, että se päinvastoin teki heistä helpon kohteen. Muut olivat joko liian kauhuissaan tai skeptisiä liikkuakseen.
Samassa Muumitalon ovi paiskattiin auki.
