Kirjoittaja Aihe: Postikorteista ja koti-ikävästä | S | Luna/Ginny | arkitunnelmointi, oneshot, romance  (Luettu 875 kertaa)

Hopeakettu

  • puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 582
Ficin nimi: Postikorteista ja koti-ikävästä
Kirjoittaja: Hopeakettu
Tyylilaji: arkitunnelmointi, oneshot, romance
Ikäraja: S
Paritus: Luna/Ginny
Haasteet: Oneshot10, Otsikko etsii tarinaa ll
A/N: Omistan tämän ficin Lunalotalle. Tämä oli jotenkin vaikea kirjoittaa, mutta toivottavasti tykkäätte! ♥

Postikorteista ja koti-ikävästä

Postikortti on jo yhdeksäs, jonka Luna matkaltaan lähettää, mutta Ginny jaksaa silti odottaa hänen kirjeitään ja korttejaan melkein kuumeisella riemulla. Postin saapumisesta on muodostunut yksi päivän jännittävimmistä hetkistä, ja tutuksi tullut postinkantaja onkin ehtinyt parissa kuukaudessa tottua siihen, että punatukkainen nainen norkoilee rappukäytävässä aina aamuvarhaisella odottamassa viestiä rakastetultaan. Aika ajoin Ginny joutuu pettymään ja kiipeämään kerrostalon kolmanteen kerrokseen allapäin, pelkkiä turhia massamainoksia ja päivän lehteä selaten, mutta tänä aamuna niiden välistä löytyy värikäs postikortti. Postimies hymyilee vaivihkaa naisen poskien alkaessa hehkua ja ruskeiden silmien kirkastuessa ennen kuin jatkaa kierrostaan. Kortin kanssa samaa matkaa tullut sanomalehti saa luvan odottaa kiltisti vuoroaan, sillä mikään maailman tapahtuma ei voi olla Lunan viestiä tärkeämpää. Ginny lukee kortin kylmässä, kolkossa rappukäytävässä, huolimatta siitä, että yläkerrassa odottaa vastakeitetty tee, lämmin viltti ja tuore leipä.

Postikortti on upea vesivärikuva sammaleisella kivellä tanssivista keijukaisista ja se suorastaan hehkuu kepeitä pastellisävyjä: hailakkaa turkoosia, makeaa vaaleanpunaista, hempeää sinistä… Vaikka kortti on tavallinen jästipostikortti eivätkä keijukaiset liikahdakaan, on se kuitenkin yksi hienoimmista korteista, jonka Ginny on koskaan saanut. Nainen ihailee kuvaa hetken ennen kuin kääntää kortin uteliaana ympäri.

Siitä huolimatta, että Lontoossa myrskyää jo neljättä päivää putkeen, leviää aurinkoinen hymy pisamaisille poskille ruskean katseen hyppelehtiessä riviltä toiselle. Kortin valkoinen puoli on täynnä pienellä piperrettyjä kirjaimia, joista jonkun toisen olisi täysin mahdoton saada selvää. Ginny on kuitenkin tottunut naisystävänsä omintakeiseen käsialaan, eikä lukeminen ole hänelle lainkaan vaivalloista. Sormet sivelevät hajamielisesti vinoon liimattua, keltasinistä lippua esittävää postimerkkiä.

Vaikka naisten välillä on vain pieni Pohjanmeri ja vielä pienempi Tanska, tuntuu Ginnystä siltä kuin Luna olisi paljon kauempana kuin Ruotsissa etsimässä mystistä ruttusarvista niistaisikkia. He eivät ole olleet erossa sen koommin kun muuttivat pieneen mutta sympaattiseen kaksioon Lontooseen puolitoista vuotta sitten, joten kolmen ja puolen kuukauden ero on miltei liian kipeä kestää. Ginny kuitenkin tietää, kuinka kiihkeästi Luna tahtoo löytää niistaisikkin, josta puhui koko kouluajan, joten hän antoi tämän mennä. Onneksi vaaleahiuksinen noita lupasi kirjoittaa usein, ja tuo lupaus on pitänyt: harva se päivä posti kantaa Ginnylle toinen toistaan hienompia kortteja täynnä kiehtovia tarinoita, ja hän kiinnittää niistä jokaisen jääkaapin oveen.

Entinen rohkelikko lukee viestiä edelleen hymyillen, mutta silti suolainen kyynel tipahtaa osoitteen päälle. Lunalla ei ehkä ole koti-ikävä, mutta Ginnyllä on: koti ei ole koti ilman vaaleatukkaista haaveilijaa. Vaikka asunto on tietenkin sama kuin ennenkin (seinillä Lunan maalaamia tauluja, olohuoneessa sympaattinen sohva ja astiakaapissa yhdessä ostetut kahvikuppiparit), toisen poissaolon takia punatukkaisesta naisesta tuntuu kuin kodista puuttuisi jotain oleellista, jotain tärkeää, jotain mitä ilman ei voi olla.

Luna kertoo kortissa suorasukaisella tavallaan päivistään Ruotsissa, hän kirjoittaa ystävällisistä (joskin hyvin omituista kieltä puhuvista) ihmisistä, hämmästyttävistä ruotsalaisista taikaeläimistä ja lumoavasta luonnosta, mutta syvimmin punapään sydämeen painuu lyhyt mutta tunnetta täynnä oleva jälkikirjoitus: olisitpa sinäkin täällä. Ginny tahtoisi vastata korttiin ja kertoa rakkaalleen kuinka kovasti ikävöi tätä, mutta tämä vaihtaa olinpaikkaa niin nopeaa tahtia, ettei posti millään kerkiäisi tavoittaa häntä. Kortti on lähetetty Umeåsta kolme päivää sitten, mutta tällä hetkellä Luna voi olla jo missä päin Ruotsia tahansa.

Tule pian takaisin, Ginny ajattelee painaessaan postikortin vasten rintaansa. Sen alla sykkii kaipauksesta avohaavainen sydän, jonka vain Lunan lämmin halaus voi parantaa. Punahiuksinen nainen pyyhkii sumeat kyyneleet silmistään ja katsoo lasisen ulko-oven takana pauhaavaa rankkasadetta. Itkusta huolimatta Ginny hymyilee, sillä hän tietää, että jossain tuolla, samojen pilvien alla, Luna kaipaa häntä niin kuin hän kaipaa Lunaa.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi, kiitos omistuksesta sinä ihana :-* Luna/Ginny on niin suloinen pari ja osaat kirjoittaa niin hyvin näistä! Tunsin Ginnyn tunteman kaipauksen niin hyvin - omaa tyttöystävää on myös tosi ikävä kun välimatka on niin pitkä, eikä tiedä millon voi nähdä uudestaan. Suloinen tuo kortti, vesivärein maalattu ja se ruotsinlippukin vinossa! :D Pienillä ihanilla yksityiskohdilla sait minut sulamaan tälle tekstille, kiitoos <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 437
Aww, tämä alkaa niin söpösti! En ole kauhean fluffin tai romantiikan ystävä, mutta kyllä nyt postikortit ovat jotain ihan parasta maailmassa! Miekin tahdon söpöjä pikkuriikkisellä käsialalla raapustettuja kortteja Lunalta - niissä on varmasti kaikkea tosi kiinnostavaa eikä vain tylsiä kommentteja säästä. Voi aww.

Luen harvoin Ginny/Lunaa, koska minun on ollut vähän hankala saada otetta Ginnystä hahmona, mutta tämä oli helppolukuinen ja kiva. Sitä vaan jäin miettimään, että tässä oli aika paljon sellaista ns. "normaalia jästikamaa" mukana. Ginnyllä ja Lunalla oli jääkaappi, johon laitettiin postikortit, jotka tulivat etanapostilla eivätkä pöllöpostilla. Ginny ei voinut lähettää Lunalle postikortteja, koska ei ollut tiettyä postiasemaa tai osoitetta, johon ne olisi voinut lähettää. Mutta pöllöthän löytävät kohteen ilman tarkkaa osoitettakin. Mutta no, näistä huolimatta tekstissä oli tosi suloinen ja sympaattinen tunnelma ja sävy! Erityisesti nuo "olisitpa täällä" ja "tule pian takaisin" olivat kyllä niin awww!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 374
  • yks pieni höpötiainen
Olipas tämä ihanan arkinen, hempeä ja kaihoisa. Arten tavoin hieman ihmettelin tämän jästimäisyyttä ja etenkin jästipostia. Tässä oli huisisti söpöjä yksityiskohtia (kortin värit, tuore leipä) ja Lunan ja Ginnyn koti kuulostaa ihan unelmalta <3 Kiitän!

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 251
Iltaa! Ihanaa että löysin tämän Hunajaherttuan syövereistä. Ginny/Lunaa ei voi oikeastaan liikaa lukea, ja mieluiten heistä luen juuri tämmöisiä lyhyitä ja tunnelmallisia pätkiä. Arkitunnelmointi on varmaan mun lempigenre, joten innolla sukelsin tämän tekstin pariin.

Otsikon perusteella pystyikin jo vähän uumoilemaan, että mitä olisi tiedossa, mutta en silti ollut varautunut ihan näin haikean suloiseen tekstiin. Lunan poissaolon vaikutus Ginnyyn välittyi tästä erittäin selvästi, ja oli vähän sydäntäsärkevää miten paljon Ginny Lunaa kaipaakaan. Haikeuden lisäksi tästä kyllä välittyy myös heidän välisensä rakkaus: Luna lähettää uskollisesti postikortteja ja Ginny lukee ne kyynelsilmin. Tätä voisi varmaan kuvata myös aika kaihoisaksi tekstiksi, mutta minusta se ainakin toimi hyvin.

Tässä oli myös ihanan paljon kaikenlaisia yksityiskohtia! Mua itseäni ei liiemmin haitannut tuo jästiyksityiskohtien määrä, minusta ne ennemminkin syvensivät tekstiä – kaipa siihen voi olla jokin syy, miksi jästitavaroita on paljon ja että käytetään perinteistä postia? Posteljooniyksityiskohta tuossa alussa oli sen verran sympaattinen, että olin ihan valmis jättämään sen pienen epäloogisuuden huomiotta. Ginnyn ja Lunan koti vaikutti aivan ihanalta ja ehdottomasti heille sopivalta, ja postikortit kuulostivat myös huikeilta! Muutenkin molemmat olivat todella hienosti kuvattuja tässä, kuten oli myös heidän suhteensa. Toinen on kaukana ja ikävä on, mutta rakkaus on ja pysyy.

Kiitos hurjan paljon tästä tekstistä, tämä oli oikein ihana!
de tes bras, je m'arracherai tout doucement
et c'est la réalité qui m'attend