Kirjoittaja Aihe: Kuumat treffit Batmanin kanssa | K-11 | slash | Heikki/Kalevi  (Luettu 3503 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 066
Nimi: Kuumat treffit Batmanin kanssa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, huumori
Paritus: Heikki/Kalevi
Haaste: Otsikoinnin iloja (älytön otsikko)

A/N: Paljon onnea, Auroora!! Tässä sinulle heilevi-höpöilyä synttärilahjaksi. Toivottavasti tyksit!!


Kuumat treffit Batmanin kanssa

Oli idea ollut kenen hyvänsä, mä ainakin nautin olostani. Pidin metsän pimeydestä ja hiljaisuudesta. Väsymys painoi vähän, mutta en olisi millään halunnut mennä nukkumaan, kun ilta oli näin kaunis. Taivas oli täynnä tähtiä, ja tuli heitti puiden rungoille eläviä varjoja. Pitäisi telttailla useammin. Tuntui hyvältä ihan vain istua siinä nuotion ääressä ja hengittää kylmää, raikasta ilmaa. Sitä vain rauhoittui ja oli.

”Ei tää ilta kyllä mennyt ihan silleen niinku mä olin suunnitellut”, Kalevi sanoi mun vierestä.

”Ai?” äännähdin ja heitin nuotioon pari lisää klapia lisää. ”Mikä meni vikaan?”

”En sanonut, että mikään ois mennyt vikaan”, Kalevi huomautti ja tyrkkäsi mua. ”Kuuntelisit mua joskus.”

”Mähän kuuntelen”, naurahdin. ”Sun äänensävyä meinaan. Se kuulosti negatiiviselta.”

”Aha”, Kalevi sanoi hymyillen ja otti penkillä paremman asennon. ”No, ehkä mä vähän olen pettynyt. Ajattelin, että vielä tässä vaiheessa kaikki olisivat olleet hereillä ja me muisteltaisiin menneitä ja puhuttaisiin syvällisiä, mutta ei sinne päinkään. Mitä tää edes on, että jengi kömpii telttoihinsa ennen kahtatoista?”

Kalevi pudisteli päätään ja näytti nyrpeältä. Kiedoin käteni sen olkapäiden ympäri ja painoin meidän posket vastakkain.

”No”, sanoin verkkaan, ”ehkä se johtuu siitä, että me ollaan patikoitu koko päivä plus ajomatkat siihen päälle. Koko ajan on oltu liikkeellä ja pysähdyttyä sitä väsähtää nopeasti.”

”Heikkokuntoista porukkaa”, Kalevi tuomitsi. Mua nauratti. Sen nyreys oli suloista. Kalevi oli tahtonut ikimuistoisen kaveriviikonlopun, mutta sen sijaan porukka oli pudonnut kahteen ensimmäisten kaljojen jälkeen. Kalevi oli ihan syystä pettynyt.

”Plus me ollaan nyt kolmekymppisiä. Se –”

Mun lause keskeytyi, kun Kalevi tukki mun suun omallaan. Reaktio ei yllättynyt mua, koska Kalevi ei ollut vielä taltuttanut omaa kolmenkympin kriisiään. Jos joku kysyi miehen ikää, se vastasi olevansa kakskytjotain, mutta ei todellaan kolmekymmentä.

Mä olin oikeastaan hyvilläni siitä, että muut olivat menneet aikaisin nukkumaan. Kun sain olla Kalevin kanssa kaksin, se osoitti hellyyttä avoimesti. Mun sisällä väreili, kun Kalevi vetäytyi ja näytti tyytyväisemmältä. Yritin piristää sen mieltä entisestään.

”Onko tämä oikeasti muka niin paha?” kysyin. ”On hiljaista ja tähdet näkyvät. Okei, voisi olla vähän lämpimämpi, mutta ainakaan ei ole itikoita. Kyllä meillä huomenna on aikaa ryypätä ja muistella vanhoja juttuja.”

”Onko sulla kylmä?” Kalevi kysyi. ”Mulla on repussa ylimääräinen pusakka.”

”Kiitos tarjouksesta”, sanoin. Kalevin huomaavaisuus sai mut sulamaan paljon tehokkaammin kuin lämpiminkään lisävaatetus. ”Mut kyllä mä pärjään.”

”No, ehkä sä olet oikeassa”, Kalevi sanoi ja vilkuili taivaalle. Se varmaan teki mieheen jonkinlaisen vaikutuksen, koska Kalevi ei puhunut hetkeen. Ehkä se mietti kaiken tarkoitusta, rinnakkaisulottuvuuksia tai mahdollisia maan kaltaisia planeettoja. Tai ehkä Kalevi tajusi, kuinka pieniä me lopulta oltiin, kun vastassa oli avaruus ja maailmankaikkeus. ”Mun pitää käydä kusella.”

”Voi luoja”, huokaisin, ja Kalevi vain virnuili, koska se tiesi pilanneensa mun kuvitteleman romanttisen hetken.

”Tuun ihan pian takaisin, senkin tähtipoika”, mies hörähti ja lähti. Jäin tökkimään nuotiota ja kuuntelemaan sen kodikasta rätinää. Jos yhtään tunsin mun miestä, se varmaan yrittäisi säikäyttää mut palatessaan. Siinä missä miljöö oli mulle rauhaisa ja romanttinen, Kalevi todennäköisesti ajatteli, että me voitaisiin yhtä hyvin olla kauhuleffassa, ja se takuulla halusi jekuttaa mua sen kunniaksi. No, saihan jätkä yrittää.

Kulutin jonkin verran aikaa siinä istuskeluun. Nousin ja lähdin kohti meidän telttaa. Puolivälissä kuulin, miten Kalevi liikkui mun takana ja ennen kuin se ehti tarttua muhun, käännyin äkkiä ympäri ja säikäytin vuorostani sen. Tartuin miestä hartioista ja painoin sen läheistä puuta vasten.

”No, et sä mikään Batman ole”, hymähdin Kalevin yllättyneille kasvoille. ”Oot ihan liian ennalta-arvattava.”

”Ehkä mä koulutin mun Robinin liian taitavaksi”, Kalevi virnisti. ”Kivat liikkeet, partneri.”

”Sori, mut mä oon enemmän Marvelin miehiä”, sanoin.

”Itse otit Batmanin esille”, Kalevi huomautti.

”Koska sä oot vähän sillä tavalla lame”, virnistin. Kalevi puuskahti.

”Ja paskat. Batman on vitun kova jätkä”, se tokaisi. ”Voittaisin sut milloin vaan ja missä vaan, Captain America.”

Tyrskähdin.

”Mistä moinen mielleyhtymä?” tiedustelin. ”Ei sillä, olen imarreltu.”

”No, sulla on samanlainen partiopoikamentaliteetti, rautainen oikeudentaju ja oot luonnollinen johtaja. Ja joo, oot tietysti helvetin kuuma”, Kalevi vastasi. Nojauduin lähemmäksi ja hipaisin huulillani sen suuta, mutta vetäydyin, kun Kalevi työnsi päätään eteenpäin. ”Ja näköjään helvetinmoinen härnääjäkin vielä.”

”Mun poikaystävä ei tykkäis, jos alkaisin pelleillä jotain sen selän takana, herra Wayne”, sanoin. Kalevi hymyili leveästi ja tarttui mun käsivarsiin, kun päästin siitä irti. Pidin siitä katseesta, jonka näin miehen ruskeissa silmissä.

”Melkoinen poikaystävä”, se sanoi ja suuteli mua tavalla, joka enteili jotain ihan muuta kuin rauhallista nukkumaanmenoa. Kalevin kädet mun ympärillä ja sen kiihkeät huulet saivat mun ajatukset sekaisin.

”Nuotio”, mumisin Kalevin huulia vasten, kun tärkein tuli mieleen. ”Se pitää sammuttaa ensin.”

”Selvä se”, Kalevi sanoi, mutta ihan heti me ei osattu päästää irti toisistamme. Mua palelsi jo aika tavalla, ja Kalevi oli niin lämmin ja hyväntuoksuinen. Tahdoin vain jäädä siihen. ”Mä meen sammuttaa sen nuotion. Mee sä telttaan ennenku jäädyt siihen ja joku karhu syö sut.”

Olin kahden vaiheilla. Kalevi suuteli mua uudelleen.

”Mene nyt. Mun tekee pahaa katsoa, kun sä hytiset tolleen”, mies mutisi. ”Mä tuun ihan pian lämmittämään sua.”

”Tuutkin”, sanoin.

”Eikun kyllä mä nyt aattelin hurauttaa lepakkokoneella kartanooni, koska Alfred käski tulla kotiin ennen kahtatoista iltateelle ja pikkuleiville. Et meinaan tiedä, kuinka pelottava vihainen hovimestari voi olla”, Kalevi vitsaili, ja karkasi mun luota. Katsoin, miten jätkä juoksi kuin sillä olisi oikeasti ollut kiire. Kalevin heittäytymiselle ei voinut muuta kuin nauraa.

Kömmin meidän telttaan ja kaivauduin makuupussiin, jotta lämpenisin vähän. Se tuntui pitkältä ajalta, kun Kalevi oli poissa, mutta todellisuudessa se oli varmasti poissa vain muutaman minuutin. Vetoketju aukesi ja Kalevi kömpi sisään. Ensimmäinen asia, mitä se sanoi, oli:

”Arvaa vaan, mitä mä kuulin! Sä olit kuulemma kuumilla treffeillä Batmanin kanssa. Mitä vittua, Heikki?”

”Suu kiinni, senkin vanhus”, tokaisin ja kiskaisin miehen mun syliin.

« Viimeksi muokattu: 27.06.2018 13:39:37 kirjoittanut Sokerisiipi »

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Heileviä!!<3

Sitten, kommenttikampanjasta heei!
Olisin kyllä tullut kommentoimaan tätä muutenkin, kun olisin vaan "ehtinyt". :D Luin tän melkein heti, kun olit julkaissut ja hihkuin Heilevi fluffya!<3

Lainaus
”No, sulla on samanlainen partiopoikamentaliteetti, rautainen oikeudentaju ja oot luonnollinen johtaja. Ja joo, oot tietysti helvetin kuuma”
Aaw, Kalevi <3 Mutta voin myönnellä Kalevin kuvausta täysin, niin Heikki. <3

Oli kiva, kun porukka oli taas yhdessä, vaikka muita ei tässä kuultukaan, mutta ajatuksin lämmitti kovasti. (Jos ymmärsin oikein ketkä ovat miehien matkassa. :D)
Näillä on aina kivan poikamaista vitsailua ja tuntuu, että miehet ovat taas kovin rentoja yhdessä, kun pitkään menikin niin väännellen ja käännellen.

Heikki lukee jo Kalevia hyvin ja miehillä tuntuu menevän hyvin <3 aws.<3

En saanut kunnon kommenttia aikaan, pahoittelut. Mutta kiitos ja nam!
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 066
Dokumentti: Heilevi-fluffy on kyllä parasta!! <3 Eeli, Tino ja kumppanit olivat myös matkassa, mutta he vain jo nukkuivat teltoissaan täyttä häkää :'D Nää kaksi on kyllä ihan paras pari sitten kun saavat kaiken selvitettyä, hihi ^^ Ihana kommentti oli, kiitos siitä!!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 066
Grazioso: Hii, kiva, että tykkäät näistä kahdesta! ^^ Tervetuloa mukaan Heilevi-kerhoon ♥︎ Kalevi on kyllä mutkikas, mutta juuri siksi niin valloittava ja Heikki on kyllä niin nallekarhu, erittäin osuvat luonnehdinnat! :33 Juu, näiden kahden sanailu on munkin lempparijuttuja. Kiva, että iskee muihinkin! Jos tykkää vaikeista pojista ja elämän nurjasta puolesta, Hallitsemattomat ainakin täyttää vaatimukset! Kiitos hirmuisesti ihanasta kommentista!!

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Lollero XD ihana! Mä nauroin ton loppubanterin ajan ääneen, koska ohannää suloisia <3 ja bätmänejä ja wayneja ja Alfredkin mainittu! Pelottais muakin myöhästyä illatsuista jos Alfred mutristelisi sitten koko illan x)

Mut joo, romanttinen miljöö ja kivasti sai tyyppien sielunmaisesmista kiinni, vaikka tosi nyyppä oonkin näiden kahden suhteen, en ees muista siitä edellisesti heilevistä, että kumpi oli kumpi (siis kumpi tuli kumman taloon jne) mut ei haitannut yhtään \o/

Mitäs mun piti vielä sanoo. Joo! Tässä oli tosi kivoja lauseita ja tosiaan fiilis notskin äärellä sai sellaiseksi rentoutuneeksi (varsinkin kun oli viileämpää eikä niitä ärsyttäviä hyttysiä <3) ja vaikka tavallaan leimaannuin enemmän Heikkiin, niin ymmärsin totaalisesti myös Kalevia, muakin ärsyttäisi jos mun unelmat täydellisestä leireilystä kavereitten kanssa, henkisestä bondaamisesta, kaljoittelusta ja tarinaniskemisestä menis mönkään koska kaikki ois niin wanhoja ja vain nukahtais xD Kiäh. Oikeesti mä varmaan nukahtaisin ihan ekana x)

Hei! Kivaa, hauskaa sanailua, kuumia poikia (meinasin kirjoittaa -koiria x)) ja tähtitaivas päitten yllä, ahhhhhh <3


Kiitos :-*




// Niin ja toi otsikko, ihan parhautta! <3

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 268
No niin, Heilevi-luku-urakka virallisesti ohi. Menihän näiden kanssa mukavasti tovi jos toinenkin, kiitos siitä :)

Tähän telttailuun oli ihanaa päättää tämä lukukokemus, mutta voin luvata että kun kirjoitat heistä, niin täällä on yksi innokas lukija! Kuten tuolla jossain aikaisemmassa kommentissa jo olen sanonutkin, niin odotan todella paljon jatkoa Jossain puolivälissä -tarinaan, enkä kyllä pistäisi pahakseni näitä one-shottejakaan. Olen tainnut rakastua Heikkiin ja Kaleviin, voihan paska, toivottavasti ne eivät saa tietää sitä ja tule listimään minua mustasukkaisuuksissaan!

Se mikä tässä pätkässä oli ihanaa, oli kolmekymppiset miehet ja se että ne on edelleen yhdessä <3 En toki usko, että kenenkään parisuhde on vuodesta toiseen pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta jotenkin tuntuu tosi lohdulliselta ja ihanalta että kaiken paskan jälkeen Heikki ja Kalevi on, sillä sen ne on ansainneet <3

Kiitos vielä kerran oikein lämpimästi tästä! Taidan lähteä seuraavaksi Eelin ja Tinon tarinan pariin :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 066
Buttis: Osaahan Alfred halutessaan olla aika hyytävä, joten ihan syystä vois hermoilla ;D Kivaa, että pääsit sielunmaisemiin ja romanttiseen fiilikseen käsiksi! Otsikko on huippu munkin mielestä. Kiitos kommentista! <3

Vendela: Olen erittäin otettu, että luit kaiken! Aww, ihana kuulla! ^^ JP:n myötä nää pidemmät one-shotit on kyllä jääny vähemmälle, vaikka on nääkin kivaa vaihtelua jatkiksen kanssa puurtamiseen. Joo, onnelliset Heikki ja Kalevi on niin ihana mielikuva! Ei sinne kyllä ihan heti päästä, mutta lopulta on se sen arvoista. Kiitos hirmuisesti kommentista!!