Nimi: Koivu
Kirjoittaja: Odo
Vastuunvapaus: Kaikki on omaa käsialaani.
Genre: draama, angst
Ikäraja: Sallittu
A/N: Kaikenlaisiin höpöilyihin sitä tulee lähdettyä ja tällä kertaa se ilmeni osallistumalla Kasvata puu-haasteeseen kirjaimellisesti aiheella
puu(t). Vaikka tämän piti olla höpöilyä niin huomasin, että jotain tällaista mä olen kaivannut blokin purkamiseeni, joten tämä on tavallaan myös kirjoitushanojen aukaisua ja kokeilevaa kirjoittamista. Jos kirjoittaminen maistuu puulta, on kai otettava neuvosta vaari. Tämä on haasteen ensimmäinen teksti, eli raapale.
Koivu
Syksyn tuuli vavisutti ruskan värjäämiä lehtiä saaden ne kirpoamaan irti niistä kiinni pitelevistä oksista. Punaiset ja keltaiset lehdet tuudittautuivat tuulen pehmeään keinutukseen eikä puulla ollut muuta mahdollisuutta kuin katsella niiden kauemmaksi etenevää tanssia.
Koivu joutui jälleen sanomaan hyvästit lapsilleen ja vastaanottaisi pian talven purevuuden. Talven tullen koivu saisi kuurakerroksen ja lumi taivuttaisi oksistoa, joka oli kannatellut lehtiä läpi kesän helteiden ja sateiden.
Hyvästeltyään viimeisetkin lapsensa koivu oli valmis kohtaamaan pakkasen ja sen kylmät viimat.
Koivu tuntisi juurissaan maata peittävän roudan ja vaikka se oli nähnyt kymmeniä talvia, silti se itkisi odottaessaan kesän paluuta, kun lumi sulaisi sen oksilta kevään merkiksi.