Ficin nimi: Taistelukentän reunalla
Kirjoittaja: Odo
Beta: Saappaaton
Genre: drama
Hahmot: Lily Potter ja Alice Longbottom
Ikäraja: K11
Vastuunvapaus: J. K. Rowlingille kunnia Harry Potterista. Tarina idea on omani, enkä saa tästä palkkiota.
A/N: Mietin Spurttirapsuille jonkunlaista ideaa. Päädyin ensimmäiseen velhosotaan, mutta sitten rupesin miettimään sen toista puolta. Monesti kirjoitetaan itse sodasta, mutta esim. Lily ja Alice varmasti jäivät jossain vaiheessa sen ulkopuolelle, olivathan he yhtä aikaa raskaanakin (Harryn ja Nevillen sama syntymäpäivä). Joten päätin kertoa heistä sodan sivussa. Osallistuu Spurttiraapaleeseen, FF100: Puhdasveriset (034. Liian vähän, Kerää kaikki hahmot (Alice Longbottom). Kiitoksia betalleni, ilman Saappaatonta tästä ei olisi tullut mitään!
Edit 1.9.2021 olen kai suunnitellut tästä 7-osaista spurttiraapaleeseen, mutta en enää muista, mitä meinasin aikoinani. Päätin jättää tämän vähän keskeneräiseksi kahteen osaan, että yksi osa Lilylle ja toinen Alicelle, liekkö se ollut tarkoituskin joskus. Olkoon siis kahden näkökulman tunnepläjäys. Loppuuhan tämä kuitenkin aika iskevästi.
1/2 Lily
Lily istui Pottereiden kuistilla ja odotti. Marraskuun pimeys oli langennut jo pihamaalle ja vaikka hän katsoi, hän ei nähnyt mitään.
“Tulisit sisään”, rouva Potter usein pyysi, mutta Lily ei halunnut. Hän oli nainen sodan varjossa, ja hänen tehtäväkseen oli jäänyt pysyä turvassa, kuten James jaksoi muistuttaa. Vaikka Jamesin vanhemmat olivat aina läsnä, Lily tunsi itsensä ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja yksinäiseksi. Mutta eihän hän enää ollut koskaan yksin, sillä hän kantoi vatsassaan uutta elämää.
Jonain päivänä James ei välttämättä enää palaisi ja Lily tietäisi silloin ainoastaan sen, että oli ollut poissa sieltä, missä häntä olisi kaikkein eniten tarvittu.
Taistelukentältä.
Sinne hän kuului, Killan kokouksiin ja partiomatkoille.
Aika mateli hänen istuessa paikallaan odottamassa jotain tapahtuvaksi, mutta ympäristö pysyi vaiti. James ei tullut, eikä kukaan muukaan, ei suojeliuksia tai pöllöjä. Oli vain tyhjää.
Kun Lilylle tuotiin teetä, hän päätti mennä sisälle seuraan ja lämpimään. Sisimmässään hän tiesi, että James ei palaisi enää tänä yönä.