Kirjoittaja Aihe: Amour Sucré: Kuuma / Kylmä (S, Francis & Nathaniel, oneshot)  (Luettu 2433 kertaa)

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Kuuma / Kylmä
Author: Larjus
Fandom: Amour Sucré
Characters: Francis, Nathaniel
Chapters: oneshot
Genre: Drama, slice of life, jonkinasteinen hurt/comfort
Rating: S
Disclaimer: Hahmot ja sarja ovat ChiNoMikon luomuksia ja kuuluvat hänelle ja Beemooville. Teksti on minun ajantappotuotoksiani koulusta.
Summary: Nathaniel on sairas, mikä huolettaa jopa Francisia.

A/N: Osallistuu haasteisiin Ihanat, kamalat kakarat sekä Otsikoinnin iloja.

Jotain mun jännää kokeiluu Francisista. Halusin kirjottaa vähän sen "pehmommasta" puolesta ^^
Nathaniel on joku skidi tässä (eli ei todellakaan niin vanha kuin pelissä :D)



Kuuma / Kylmä


Francis ei ollut koskaan nähnyt Nathanielia niin eleettömänä, ja se jos mikä pelotti häntä. Nukkuessaankin pojassa oli normaalisti enemmän elinvoimaa, mutta nyt tämä makasi sängyllään päiväpeiton päällä kalpeana ja voimattomana. Ainoastaan hidas mutta raskas hengitys kieli siitä, että pojassa oli jotain eloa jäljellä.

Kuumemittari oli hetkeä aiemmin kertonut, että Nathanielilla oli korkea kuume, lähes neljäkymmentä astetta. Se oli noussut huimiin lukemiin illan ja yön aikana, koska vielä edellisenä päivänä Nathaniel oli ollut eloisa – tosin tavallistakin ärtyisämpi ja hangoittelevampi – eikä ollut hohkannut kuumaa. Ero pojan käytöksessä näiden kahden päivän välillä oli epäuskottavan suuri. Vaikka Francisin oli lähes mahdoton sietää poikansa normaalia käytöstä, johon kuului jatkuva kiukuttelu, siskon tahallinen härnääminen ja sääntöjen rikkominen, hän olisi koska tahansa kestänyt mieluummin sitä kuin katsonut elottomana mutta silti rauhattomana lepäävää kuumeista poikaansa.

Francisista tuntui pahalta. Aivan niin kuin Nathaniel, hänkin oli toiminut eilen kutakuinkin normaalisti, vaikkakin pojan hankala käytös oli kuluttanut hänen lyhyet hermonsa nopeasti loppuun. Hän ei ollut hyväksynyt pojan tottelemattomuutta tai siskon kiusaamista ja olikin antanut tälle isän kädestä. Ei Francista sinällään vaivannut lasten fyysinen kurittaminen, olihan hän itsekin kasvanut siihen, mutta nyt hänestä tuntui, että hän oli tehnyt väärin. Mitä jos Nathaniel olikin vain yrittänyt kiukuttelullaan ilmaista huonoa oloaan?

Nämä mietteet olivat lopulta ajaneet Francisin Nathanielin vuoteen vierelle. Hän ei normaalisti vartonut sairastuneita tai nukkumaan meneviä lapsiaan, se oli Adélaïden tehtävä, mutta nyt rutiinit eivät tulleet kuuloonkaan. Hän halusi välttämättä istua nukkuvan Nathanielin vierellä ja seurata, miten hänen voimaton sairas poikansa tulisi pikkuhiljaa kuntoon. Koska niinhän kävisi, varmasti, eikö vain?

”Tietenkin Nathaniel tulee kuntoon”, Adélaïde oli tokaissut, kun Francis oli tuonut asian ohimennen puheeksi. ”Kova kuume vie voimat, mutta ei se yleensä kauaa kestä. Nathaniel on terve ja entisellään ennen kuin huomaatkaan.”
Adélaïde oli vielä lisännyt, että vaikka sairaus olikin ikävä kaikin puolin, heidän kannattaisi nauttia näistä hetkistä, kun Nathaniel ei aiheuttanut harmia ja ongelmia kenellekään vaan nukkui hiljaa omassa sängyssään. Jollain asteella Francis oli samaa mieltä, mutta päällimmäisenä hänellä oli mielessään vain halu saada vanha tuttu Nathaniel takaisin. Kuumeen vaikutukset olivat hänelle liian pelottavaa katseltavaa.

Francisin sydän oli hypätä kurkkuun, kun hän havaitsi Nathanielin heräävän unestaan. Poika kääntelehti hitaasti paikallaan yrittäen saada jäykät raajansa parempaan asentoon. Hän avasi silmänsä, niiskutti ja yski kuivasti vaivautumatta peittämään suutaan.

”Nathaniel”, Francis henkäisi aivan kuin hänen poikansa olisi herännyt kuolleista.
Nathaniel katsoi isäänsä väsyneesti ja näytti surkealta.
”Kylmä”, hän sanoi sitten. ”Haluan peiton.”
”Ei käy”, Francis joutui kieltäytymään, vaikkei mitään muuta halunnutkaan enemmän kuin antaa Nathanielille peiton. ”Äiti sanoi, että liika vaatetus ja peitot voivat lisätä kuumetta, ja sitähän me emme halua, vai mitä, Nathaniel?”
”Haluan peiton”, Nathaniel sanoi uudestaan.

Pojan sanat muistuttivat Francista siitä, että hänen poikansa oli jossain piilossa tuon kuumeen ja uupumuksen takana. Terve tai ei, ei tämä tuntunut välittävän hänen sanoistaan vaan välttämättä pani vastaan.
”Kylmä”, Nathaniel valitti hiljaa. Hänen silmäkulmissaan kimalsivat kyyneleet, jotka saattoivat yhtä hyvin olla aitoja kuin silmänlumettakin. Nathaniel tuotti enemmän krokotiilinkyyneleitä kuin yksikään lapsi, jota Francis oli koskaan nähnyt. Siksi hänen oli yleensä vaikea ottaa pojan itkuja todesta. Nyt Francis kuitenkin oli varma, että kyyneleet olivat totta,  Nathanielin voinnin ainoa konkretia, jonka tämä kykeni voimattomuudeltaan tuottamaan.

Kyynelten lisäksi Francis huomasi, että Nathaniel tärisi. Ei ihmekään, että tämä halusi peiton. Mutta miten saattoikaan olla niin, että Nathaniel paleli ja koki olevansa kaikin puolin jäätynyt, kun todellisuudessa hän hohkasi kuumaa? Poikansa tuskan näkeminen korvensi Francisin sydäntä. Miksei hän itse ollut kuumeessa ja Nathaniel terveenä? Pojasta ei ollut edes käsittelemään sairauttaan. Tämä ei ymmärtänyt.

Francis halusi tehdä jotain jälkikasvunsa vuoksi. Hän halusi antaa tälle peiton. Mutta sitä hän ei enää voinut tehdä. Hän oli hetki sitten sanonut, ettei peittoa tulisi, eikä hän koskaan peruisi sanojaan, ei edes tällaisessa tilanteessa. Sitä paitsi Adélaïde oli muistuttanut häntä useasti, ettei Nathanielia saisi hukuttaa vällyihin tai paksun vaatetuksen alle tai kuume vain nousisi.

Hitaasti Francis nousi ylös tuolista mutta ei lähtenyt pois Nathanielin luota. Hän kumartui lähemmäs poikaa ja varovaisesti nosti tämän syliinsä. Nathaniel tuntui väsyneeltä ja ponnettomalta mutta kuitenkin tarttui toisella kädellään varovasti isän paitaan. Poika niiskaisi ja painoi päänsä Francista vasten. Hänen päänsä painoi ikävästi Francisin solisluuta, mutta tämä ei yrittänytkään vaihtaa poikansa asentoa. Nathaniel oli nyt tärkeämpi. Ei hänestä niin väliä.

Isän ruumiinlämpö tuntui Nathanielista hyvältä. Hän oli muutenkin vain harvoin isän sylissä, vaikka siinä oli oikeastaan oikein hyvä olla. Oli lämmin, kylmyys hellitti, ja isän vahvat käsivarret sekä sydämensyke tuntuivat rauhoittavilta. Hänen oli pakko kohottaa kättään varovasti ja hipaista sillä isän leukaa. Hän hymyili väsyneesti. Parta tuntui yhä niin karkealta kuin pitikin.

Francis tunsi Nathanielin rentoutuvan hänen sylissään. Hengitys oli edelleen raskasta ja väsynyttä mutta tasaisempaa kuin hetkeä aiemmin. Eikä poika enää jatkanut ponnetonta valitustaan. Francis piteli poikaa tiukasti ja mutta hellästi ja kuvitteli mielessään suorastaan imevänsä kuumeen tästä pois, mutta samalla myös vieden häneltä kylmyyden ja antavan tilalle lämpöä.
”Nathaniel, tule pian kuntoon”, hän sanoi hiljaa sipaisten sormenpäillään tämän vaaleaa tukkaa.

Francis ei tiennyt, kuinka kauan hän istui makuuhuoneessa hämärässä valossa Nathaniel sylissään. Poika yski satunnaisesti kuivaa yskäänsä, mutta muuten ei kuulunut ääntäkään. Oli kulunut ehkä tunti, ehkä kaksi, ehkä vain vartti, mutta lopulta Francis havaitsi, että Nathaniel oli nukahtanut uudestaan. Verrattuna siihen, millainen tämä oli ollut aiemmin sängyllä nukkuessaan, Nathaniel vaikutti nyt levolliselta.

Tämä hetki ei kestäisi kauaa, Francis tiesi sen. Nathaniel ei koskaan sairastanut kauaa, ja pian tämä saisikin energiansa takaisin ja peuhaisi taas kuten tavallisesti. Ehkä jo huomenna koittaisi paluu arkeen, ja Francisin lyhyt pinna joutuisi taas koettelemuksiin Nathanielin uhman ja itsekkyyden kanssa. Tätä hetkeä siis pitäisi vaalia. Francis ei voinut olla hymyilemättä huolestaan huolimatta. Nyt oli hyvä. Hänen oli hyvä olla.

Hänen oli lämmin.
« Viimeksi muokattu: 03.09.2020 21:49:57 kirjoittanut Larjus »
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Amour Sucré: Kuuma / Kylmä (S, oneshot)
« Vastaus #1 : 02.01.2020 22:15:42 »
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Fandom on minulle aivan vieras, mutta uskaltauduin kuitenkin tämän tarinan valitsemaan, koska pikaisen silmäilyn perusteella tämä vaikutti olevan ymmärrettävissä ilman fandomtuntemustakin. Ja olihan tämä! Tämä osoittautui minulle itse asiassa oikein mieluisaksi ja mielenkiintoiseksi luettavaksi, sillä olen ollut viime aikoina kiinnostunut vanhemman (erityisesti isän) ja lapsen välisestä suhteesta.

Francis on ilmeisesti ainakin osittain aika jämpti isä, joka pitää kuria ja saattaa käyttää fyysistäkin voimaa, mutta lapsen sairastaminen houkutteleekin hänestä esiin hellyyttä ja jopa katumusta aiemmasta käytöksestä. Se on suloista. On helppo kuvitella, että lapsen sairastamisen seuraaminen on raskasta, paljon raskaampaa kuin tavanomaisen hulivilikäytöksen kanssa pärjääminen. Varmasti sängyllä elottomana ja kylmissään nukkuva lapsi saa vanhemman hetkeksi unohtamaan sen, millaista hässäkkää arki normaalisti on - ja samaten arjen keskellä tulee helposti unohtaneeksi sen, miten ihanaa on, kun kaikki on normaalisti ja hyvin. Ihanaa kuitenkin, että Francis ja Nathaniel saavat tässä tarinassa jakaa lämpimän kahdenkeskisen hetken. ♥

Parta tuntui yhä niin karkealta kuin pitikin.
Tämä on jostain syystä lempikohtani. Ehkä tämä jotenkin henkii sellaista turvallisuutta ja pysyvyyttä.

Myös kuuman ja kylmän vertailu ja vastakkainasettelu on kiintoisaa. On kyllä kamalan ristiriitaista noin niin kuin kuumeen hoitamisen kannalta, että kuumeessa tärisee kylmästä ja tekisi vain mieli hautautua paksun peittovuoren alle, vaikka se tietenkin vain pahentaisi tilannetta. :D Onneksi Nathaniel saa kuitenkin nauttia isänsä lämmöstä, vaikka peitto onkin ehdoton ei.

Kiitoksia söpöstä iltaluettavasta, tykkäsin! :-* -Walle


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Amour Sucré: Kuuma / Kylmä (S, oneshot)
« Vastaus #2 : 05.01.2020 21:18:00 »
Haha, piti oikein itekin lukaista tämä uusiksi, kun vaikka muistan suunnilleen kaikki kirjoittamani ficit, muutamassa vuodessa ehtii unohtaa vaikka mitä! :D Ja onhan se helpompi reagoida kommenteihin, kun itekin muistaa, mitä onkaan kirjoittanut!

Itseänikin kiinnostaa lasten ja vanhempien (muakin etenkin isien!) väliset suhteet, ja se onkin yksi syy, miksi tämän kirjoitin. Lisäksi tässä fandomissa mua on aina jotenkin kiehtonut Francisin hahmo, vaikka kyllä se aika läpimätä on kaikinpuolin :D En voi sanoa pitäväni hänestä, mutta jotenkin tykkään pohtia, millainen hän on ja on ollut. Tykkään myös mielessäni vähän pehmittää häntä, mutta en liikaa, mitä yritin tässäkin ficissä.

Peli sijoittuu aikaan, jossa Nathaniel on jo lukiossa, ja viittauksia lapsuusaikoihin on vähän, mutta on aika selvää, että Nathanielilla ei ole koskaan ollut hyviä välejä isänsä kanssa. (Silloin lukioaikoina Francin on jopa niin väkivaltainen, että poliisit astuvat kuvioihin... o.o) Haluan kuitenkin uskoa, että siellä jossain kovan, kylmän ja ankaran kuoren alla on sydän, joka välittää ja rakastaa poikaansa. Aattelin, että sairastapauksella voisi herätellä sitä esiin, koska sillä tavalla saa kuvioista pois sen, mitä Francis ei voi sietää: Nathanielin huonon käytöksen ja tottelemattomuuden. Kuume sopi hyvin tuon ristiriitaisuudenkin takia, sillä kyllä sitä itsekin on tullut pohdittua, että miksi helvetissä sitä palelee, vaikka on tulikuuma. Mutta sitä kautta sai näidenkin kahden välille pienen, söpön hetken :3 (Ja luultavasti seuraavana päivänä kaikki on taas niin kuin ennen ja Nathaniel käy kaikilla tavoilla Francisin hermoille, uhmaa ja kiusaa siskoa yms. yms.)

Kiitos kommentista!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Kaniini

  • ***
  • Viestejä: 206
Kommenttikamppanjasta hei! :) Tää peli on jäänyt mulla aika kaukaiseksi muistoksi, joten tää oli kiva muistutus siitä <3 Nathanielin isän muistan olleen kamalan vittumainen hahmo pelissä, joten olikin jännä lukea hänestä lähes sympaattisena tyyppinä. Oot kirjottanut tosi hienosti näiden kahden suhteesta, ja oli kiva ikään kuin kurkistaa aikaan ennen pelin tapahtumia.

Tästä jäi kovin lämmin fiilis, vaikkea haikea olo oli tätä lukiessa, kun tiesi mihin suuntaan asiat kääntyivät Nathanielin kasvaessa. Ihana silti lukea, että poika on joskus pystynyt turvautumaan isäänsä.

Kiitos mukavasta fikistä! <3

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kaniini: Hauska aina löytää ihmisiä, jotka tämän pelin tietävät/muistavat :D Itelläkin jäi pelaaminen aika lailla silloin kun tuli se yliopistokausi (en vaa tykkää, en vieläkään 🙈), vaik kyl mä sitä Alternate Lifea kokeilin ja tapahtuma-asut yritän aina kerätä 😅 En mä ihan kokonaan pysty tästä pelistä irti päästämään, vaikka kultavuodet onkin jo takana.

Nathanielin isä oli joo aikamoinen ihmisperse, mutta siksi olikin kiva kirjoittaa hänet jopa vähän sympaattiseksi yrittäen kuitenkin pysyä canonuskollisena. Aivan varmasti hänelläkin on ollut hyvät hetkensä myös sen kauhukakara-Nathanielin kanssa (vaikka hermot meneekin ja fyysistä kuritustakin käyttää). Mä oon lähes aina kiinnostunut fiktiivisten hahmojen menneisyydestä/lapsuusajoista, ja koska canon yleensä tarjoilee niistä vain vähän tietoa (jos lainkaan) niin musta on kiva tutkailla aihetta ficien muodossa. Amour Sucrésta Nathaniel varsinkin on ollu mulle semmoinen hahmo, jonka lapsuus kiinnostaa.

Lainaus
Tästä jäi kovin lämmin fiilis, vaikkea haikea olo oli tätä lukiessa, kun tiesi mihin suuntaan asiat kääntyivät Nathanielin kasvaessa.
Mulla itsellä ollut vähän sama 😅 Tulevaisuus ei tule olemaan kaunis, eikä sitä varmaan ollut tämä lapsuuskaan, mutta onneksi seassa on myös niitä lempeämpiäkin hetkiä :3

Kiitokset kivasta kommentista!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中