Kirjoittaja Aihe: Tyttöjen välisestä ystävyydestä | K-11 | Mila/Ilona | 5/? 8.11.17  (Luettu 3103 kertaa)

Draco Potter

  • Vieras
Nimi: Tyttöjen välisestä ystävyydestä
Kirjoittaja: Amalia
Beta: Westy
Genre: Femme, fluff, drama, mitä näitä nyt on :D
Paritus: Mila Rantanen/Ilona Valli
Ikäraja: näillä näkymin K-11. Mikäli päätän (tai hahmot päättää) toisin, sitten kyllä korotan ja pyydän jotain ihanaa ihmistä siirtämään oikeallle alueelle :)
Varoitukset: Toistaiseksi ei mitään, päivittelen jos tilanne muuttuu.
Tiivistelmä: Ehkä se oli laimentuneen kaljan, korvissa pauhaavan musiikin ja hämärän valaistuksen aikaansaama vaikutus, mutta Mila oli sillä hetkellä varma, että häntä katsoi silmiin enkeli.

A/N: Hei! Moi! En oo kirjottanu pitkää originaalia saati femmeä yksin varmaan sataan vuoteen, mut aattelin et haluan alottaa jonku uuden projektin välillä yksin. Tosiaan, halusin että tytöt opiskelee yliopistossa, mutta mulla ei itellä oo kokemusta sieltä, joten jos jotain silmiinpistävän räikeetä osuu silmiin, saa nillittää! Joo, ei kai tässä tosiaan muuta, nauttikaa tai jotain :)


1. Historianessee

Loppukesän ilta-aurinko lämmitti Helsinkiä säteillään, Töölönlahden rannalla istui pariskuntia ja perheitä, aina välillä penkin ohitti satunnainen lenkkeilijä kuulokkeet syvällä korvissaan. Näihin hölkkääjiin kuului myös Mila Rantanen, joka pyyhkäisi hikisiä otsahiuksiaan korvan taakse ja kiihdytti vauhtia. Mila oli kuvankaunis, punatukkainen ja pisamanaamainen opiskelija, ihan tavallinen Helsinkiläinen naisenalku. Kesken hölkkälenkkinsä Mila pysähtyi hörppäämään vettä pullosta ja säätämään musiikkia hieman kovemmaksi. Häntä ei huvittanut kuunnella musiikin läpi kirkuvia lokkeja, eikä sen puoleen itkeviä lapsiakaan. Veri kohisi korvissa, kun matka jatkui rannasta baanalle. Kun Mila alkoi lähestyä kotiaan, hän hidasti vauhtia ja alkoi kopeloida avaimia verkkarien taskusta. Hän juoksi portaat kolmanteen kerrokseen vielä loppuharjoitukseksi ja kun kaksion ovi aukesi, oli vastassa Milan terrieri Justus.
“No moi hölmöläinen”, nainen sanoi koiralle ja rapsutti hymyillen korvantaustoja. Tervehdittyään lemmikkinsä Mila päätti suunnata suihkuun, hikilenkki oli tosissaan tehnyt tehtävänsä. Siispä ihana, viilentävä vesi oli enemmän kuin tarpeen.

Juuri kun Mila oli päässyt suihkusta ulos, hänen puhelimensa alkoi soida keittiön tasolla. Hän käveli pyyhe päällä nappaamaan luurin käteensä ja painoi vihreää.
“No moi”, Mila vastasi rennosti ja istui alas ruokapöydän ääreen. Luurin päässä oli isoveli Juho, joka soitteli sisarelleen vähintään kerran viikkoon. Sisarukset olivat nyt aikuisiällä melko läheisiä; olihan Juho vain kolme vuotta siskoaan vanhempi. He keskustelivat läpi kuulumiset nopeasti, jonka jälkeen puhelu loppui. Mila laski puhelimen pöydälle ja käveli jääkaapille etsimään appelsiinimehutölkkiä. Hän kaatoi lasiin mehua ja nojasi keittiön kaapistoon kun kulautti lasin sisällön kurkusta alas.
“Pitäskö sun saada ruokaa vai?” Mila kysyi Justukselta, kun koira tuli pyörimään jalkoihin ja katselemaan omistajaansa anovasti. Koira sai ruokansa ja Mila päätti valua olohuoneeseen viimeistelemään muutaman rästiesseen. Yliopisto oli yllättänyt rankkuudellaan, eikä Mila ollut vielä ihan tottunut ottamaan niin suurta vastuuta omasta oppimisestaan, vaikka lukiotaustaa hänellä olikin. Yliopisto oli loppujen lopuksi ihan erilainen maailma luentoineen, osakuntineen ja itsenäisine opiskeluineen. Huokaisten Mila avasi läppärin ja alkoi naputtaa tehtävää historiaan liittyen, olihan se hänen pääaineensa.

Esseen teko keskeytyi kohta, kun puhelin alkoi piipata ja muistuttaa Milaa olemassaolostaan. Nainen huokaisi ja tarkisti viestit, joista suurin osa oli tullut hänen parhaalta ystävältään Lotalta. He opiskelivat samaa pääainetta ja olivat ystävystyneet jo yläasteella. Lotta yritti houkutella Milaa mukaansa opiskelijabileisiin, eikä ottanut kuuleviin korviinsa toisen yritystä vedota esseeseen.
“Nyt jätät sen esseen huomiseks ja lähdet sinne bileisiin, en haluu mennä ilman sua sinne!” Mila huokaisi hymyillen kuitenkin vähän. Hän tiesi, ettei Lotta kuitenkaan suostuisi kieltävään vastaukseen. Ennen kuin toinen oli edes ehtinyt ajatella vastaavansa viestiin, tuli Lotalta jo seuraava.
“Jos tuut niin etitään sulle sieltä kuule vaimo.” Mila tyrskähti ääneen, vastasi itkunauruemojilla ja alkoi miettiä, mitä oikein pukisi bileisiin päälle. Justuskin kävi ihmettelemässä emäntänsä naureskelua, mutta palasi tyytyväisenä petiinsä saatuaan rapsuja oikein kunnolla. Mila sen sijaan oli suunnannut vaatekaapille penkomaan sopivaa asuyhdistelmää, ja päätyi lopulta luottovaatteisiinsa: kukalliseen hameeseen ja mustaan toppiin. Sen jälkeen nainen vielä punasi suunsa kirkkaanpunaiseksi ja lisäsi puuteria ja maskaraa. Tyytyväisenä itseensä Mila nyökkäsi peilille, otti puhelimen kouraan ja soitti Lotalle, samalla kun sulki asunnon oven ja alkoi hyppiä portaita alas.
« Viimeksi muokattu: 08.11.2017 18:49:23 kirjoittanut Amalia »

Westy

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 435
  • What's the meaning of Stonehedge?
    • Tumblr
Lainaus
“Jos tuut niin etitään sulle sieltä kuule vaimo.”
Lotta <3

Tykkään ideasta, shipistä ja tekstistä. Tosi sisällöllinen kommentti mutta pikkuvikoja... Lisää vain!

Draco Potter

  • Vieras
Westy: Bae ♥ kiitti kommentista :*

jee toka osa! jee! tai jotain, tässä.
ps sori ku nää on nii lyhyitä :(


2. Opiskelijabileet

Bileet olivat täydessä vauhdissa, kun Mila ja Lotta saapuivat paikalle. He olivat höpötelleet matkan ajan siitä, keillä professoreilla oli selkeää sutinaa toistensa kanssa - sitä tavallista siis. Juhlapaikalla Lotta lähti vetämään ystäväänsä välittömästi alkoholitarjoilun suuntaan typerä hymy naamallaan.
“No niin ala tulla sieltä lukutoukka, nyt löysäät vähän!” Mila naurahti ystävänsä innokkuudelle ja lähti perään hakemaan laimentunutta olutta. Hän tunnisti osan porukasta samoilla luennoilla olleiksi, mutta joukossa oli myös hyvin paljon ihan uppotuntemattomia tyyppejä. Joku näistä tuntemattomista ihmisistä jutteli parhaillaan Lotan kanssa, kun Mila oli jäänyt tutkimaan juhlapaikkaa tarkemmin. Punapää meni ystävänsä luo ja katsoi kysyvästi tätä vierasta tyttöä.
“Mila! Tässä on Ilona”, Lotta sanoi ja vinkkasi silmäänsä puolihuomaamattomasti. Ilona hymyili, saaden valtavan perhosparven lentämään pitkin Milan sisäelimiä. Ehkä se oli laimentuneen kaljan, korvissa pauhaavan musiikin ja hämärän valaistuksen aikaansaama vaikutus, mutta Mila oli sillä hetkellä varma, että häntä katsoi silmiin enkeli.
“Joo, tota, mie muutin tänne vuosi sitten”, Ilona vastasi hieman hämmentyneenä. “Joensuusta.”
“Ootko sieltä kotoisin?” Mila huomasi kysyvänsä, samalla kun oikea käsi näpläsi kukkahameen helmaa huomaamattomasti.
“Joo, oon mie”, Ilona sanoi ja hymyili taas. Lotta oli mystisesti hävinnyt jonnekin, Mila oli aivan varma että hänen ystävänsä raahasi häntä bileisiin vain, jotta voisi toimia Cupidona.
 
Samana iltana, tai oikeammin jo yönä, Mila käveli Ilonan kanssa keskustassa hiprakassa hihitellen kohti punapään kämppää. Lotta ei ollut palannut enää loppuiltana heidän luokseen ollenkaan, joten Mila oli päättänyt toisen olevan vastuullinen aikuinen ja pääsevän kotiinsa hengissä.
“Sie oot tosi mukava, kiitti ku otat tällasen tuntemattoman sun luo yöks”, Ilona sanoi vaalea tukka söpösti sotkussa ja hiertävät ballerinat kädessään. Asvaltti oli vielä siedettävän lämmin kävellä.
“Ilman muuta, ei mulla olis sydäntä pistää sua oottaa jotain Vantaanjunaa tunnin verran”, Mila virnisti ja osoitti kädellään vasemmalle, kohti Kampin kauppakeskusta. “Tohon suuntaan.” Ilona hymyili vinosti, paljastaen hymykuopat, joita punatukkainen oli ihaillut jo bileissä. Loppumatka meni hiljaisuudessa, jota kumpikaan ei osannut humalan takia ajatella kiusalliseksi. Ovella kesti ainakin viiden minuutin verran, että Mila ensin löysi avaimensa ja sen jälkeen vielä sai ensin rapunoven, ja kolmannessa kerroksessa asunnon oven auki. Ilona päästi innokkaan inahduksen, kun Justus meni häntä heiluen tervehtimään vierasta. Mila hymyili, rapsutti hieman huojuen koiraa ja heitti avaimet eteisen pikkupöydälle.
 
Aamulla punatukkainen heräsi lievään päänsärkyyn, tajuten olevansa myöhässä luennolta, mutta myös olevansa turhan krapulassa mennäkseen muutenkaan. Hän venytteli, vastaanotti aamupesun Justukselta ja nousi hitaasti istumaan. Lotta oli laittanut joskus aamuyöstä viestiä, jonka sisältö jäi kirjoitusvirheiden takia hieman arvoitukseksi. Mila kohautti olkiaan, heitti kännykän sängylle ja meni venytellen olohuoneeseen, joka olikin hänen yllätyksekseen tyhjä. Petivaatteet olivat nätisti viikattuna sohvan toisessa reunassa ja niiden päällä oli paperilappu. Mila otti lapun käteensä ja luki sen läpi mietteliäänä.
“Moi! Kiitti kun sain yöpyä täällä, ja sori kun tälleen vaan lähen meneen, mutta nyt aamulla on yksi luento, jonne on ihan pakko osallistua! Latasin sulle kahvinkeittimen valmiiksi ja täytin koiran (Juliusko se oli?) vesikipon kiitokseksi! Tässä on vielä mun puhelinnumero, jos haluut vielä tutustua paremmin! (: - Ilona.”
Mila ei voinut lakata hymyilemästä. Hän naputteli kännykkäänsä toisen numeron, vei paperilapun yöpöytänsä laatikkoon ja tunsi, kuinka krapula suli pois hänen kehostaan.
« Viimeksi muokattu: 27.05.2017 12:01:56 kirjoittanut Amalia »

Westy

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 435
  • What's the meaning of Stonehedge?
    • Tumblr
Ilona on ihana! Tykkään tosta krapulan sulamisesta, kiteyttää hyvin sen fiiliksen! En löytäny virheitä t. beta

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Aww, ihana tarina ja ihana Ilona! Jään seurailemaan :) Huvittaa, josta facessa jo sanoinkin, kun tässä on Lotta, ja väkisinkin tulee kuviteltua aina omat tutut tarinoiden henkilöihin jos niil on sama nimi tai samoja piirteitä! :D Ja asfaltti kirjotetaan muuten f:llä, ei v:llä. :)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Draco Potter

  • Vieras
Westy: Ilona on ihana!! ja kiitos ny kommentista ♥ t. kirjottaja

SparklingAngel: Kiitos kommentista!! Lotta on joo mahtava kans :D hei kiitti ku sanoit, pitääki käydä korjailee :)


Osa 3. Luento

Mila käveli reippaasti yliopistolle päin kuulokkeet korvissaan. Hän oli laittanut edellisenä iltana vihdoin Ilonalle viestiä ja heillä oli luistanut juttu helposti, paljon helpommin mitä Mila oli uskaltanut kuvitellakaan. Myös Lotta oli innostunut tästä, olihan hän Milan virallinen Amor, joka yritti saada ystäväänsä treffeille ja liittymään Tinderiinkin minkä kerkesi. Asiaan saattoi liittyä se fakta, että Lotta itse oli alkanut seurustella vasta itsekin erään bileissä tapaamansa turkkilaistaustaisen pojan kanssa. Mila hymähti, sääti musiikkia kovemmalle ja päätti hölkätä matkan kotoa rautatieasemalle, kuulokkeista kuului sopivan tempoinen biisi. Kesken hölkkäspurtin Mila kuitenkin huomasi Rautatientorin puolella jonkun huitovan vimmatusti keskellä väkijoukkoa. Kummastuen hän lähestyi hahmoa, epäillen sen olevan joku paikallinen hullu, kunnes tunnisti tyypin parhaaksi ystäväkseen.
“Lotta”, hän totesi huvittuneella äänellä, kun tummatukkainen tyttö virnisti kierosti.
“Vihdoin sua näkee! Ootko ollu Ilonan kanssa?” Lotta kysyi kulmakarvojaan heilutellen. Mila facepalmasi, ennen kuin pudisti päätään.
“En oo, oon lukenut tentteihin ku hullu.”
“Olishan se pitänyt arvata, senki hikipinko”, toinen irvaili sisarellisesti. He päättivät kävellä loppumatkan yhdessä.
 
Luennolla Milan ajatukset harhailivat koko ajan Ilonassa, hänen luonnonvaaleassa hiuspehkossaan, sinisissä silmissään ja lähes huomaamattomissa hymykuopissaan. Ajatuksissaan Mila raapusteli luentolehtiönsä reunat täyteen sydämiä, samalla kun yritti kirjoittaa muistiinpanoja toisen maailmansodan käännekohdista. Luento oli kyllä mielenkiintoinen ja loppupäästä toinen sai jopa keskityttyä vähäsen, vaikka ajatukset pyörivätkin ties missä jatkuvasti. Professori päätti luennon varttia myöhemmin. Niinpä Mila alkoi kerätä kamojaan ja liittyi Lotan seuraan, nimittäin brunette suunnitteli hakevansa ruokaa ja ruoka nyt oli aina hyvä idea. Samalla kun he kävelivät keskustaan päin, Mila naputteli viestiä Ilonalle.
“Pääsin just luennolta! Toisen maailmansodan käänteet oli aiheena : D”
”Haha! Mä ajattelin kans raahautua ulkoilmaan kohta (: meni myöhäiseksi eilen ni heräsin vasta.” Kuului Ilonan vastaus. Milaa hymyilytti. Aurinko tuntui paistavan yhtäkkiä kirkkaammin ja lämpimämmin, kuin syyssateista raskaat pilvet olisivat yhteisestä sopimuksesta kaikonneet taivaalta.
“Mitä syödään?” Lotta kysyi sitten huitoen käsiään Milan naaman edessä.
“Pizzaa?” Mila ehdotti ja toinen nyökkäsi.
 
Illalla Mila oli raahautunut kämpilleen ja päättänyt lähteä Justuksen kanssa oikein kunnon lenkille. Terrieri kiskoi ihmeissään pitkin kadunvarsia ja ojia, häntä kiivaasti vispaten. Mila hymyili samalla kun itse tekstaili Ilonan kanssa perhoset vatsassaan. Hän oli niin pahasti omissa maailmoissaan, että oikein hätkähti, kun Justus kiskaissi kovaa ja lähti vetämään kohti vastaan tulevaa nuorta miestä. Kun Mila tunnisti miehen Juhoksi, hän heilutti veljelleen kättä ja hölkkäsi koiran perässä toisen luo. Juho asui sisarensa tavoin Helsingissä, mutta enemmän Töölössä kuin keskustassa.
“Moi!” Mila virnisti ja antoi Justuksen mennä tervehtimään.
“Mitä systeri?” Juho kysyi ja rapsutteli jaloissaan innokkaana pyörivää koiraa.
“No mitäs tässä. Olin luennolla tänään ja aattelin illalla vähän puhtaakskirjoittaa muistiinpanoja ja sellasta ihan perus.”
Juho nyökkäsi ja nosti Justuksen hetkeksi syliinsä.
“Joo, sama täällä. Pitäisi opetella parit latinankieliset nimet muutamille aivojen osille”, mies vastasi aavistuksen raskaalla äänellä.
“Onneks en hakenut lääkikseen”, Mila sitten tuumasi hymyillen.

Westy

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 435
  • What's the meaning of Stonehedge?
    • Tumblr
Nää on söpöjä! <3 en löytäny muuta virhettä kuin sen että lopussa on kiskaissi kiskaisin sijaan! Mila on niin kiva nimi hehee ;) Ja Justus on edelleen paras...

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Lotta on niin hauska ja paras! :D Ja Justus-koira toki myöskin. Ihanaa, että tytöt on alkanu jo tekstailemaan.. Eiköhän ne kohta mee jo treffeille ;)
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3

Draco Potter

  • Vieras
Kiitos kommentista ihanat Westy ja Lunalotta! ♥ Tässäpä ois nelososa :)



4. Tentin jälkeen

Loppukesä tyyntyi pikkuhiljaa syksyyn päin, eikä Mila osannut kuin nauttia - olihan syksy hänen lempivuodenaikansa. Mila istuskeli siis asuntonsa ikkunalla, katsellen alapuolella kuhisevaa Pohjoista rautatiekatua. Hän joi samalla teetä lempikupistaan ja paijaili jaloissa makoilevaa Justusta ajatukset muualla. Ilona oli käynyt edeltävänä viikonloppuna Milan luona kylässä, he olivat valvoneet pitkään yöhön ja jutelleet kuin vanhat ystävät. Ilona oli avautunut edellisestä parisuhteestaan ja toinen oli kuunnellut ja tsempannut minkä pystyi. Koko kyläily oli siis ollut melkoisen onnistunut. Justus haukotteli Milan jaloissa ääneen, mikä havahdutti hänet ajatuksistaan takaisin oikeaan maailmaan. Lotta oli laittanut viestiä useampaan otteeseen, joten toinen nappasi puhelimen käteensä ja vastaili niihin. Myös Ilonalta oli tullut viesti.
”Moi, haluutko nähä jossain tänää? Kahville yms? (:” Mila vastasi viestiin sormet sauhuten ja alkoi heti laittautua tapaamista varten. Hän ei ollut vielä saanut selville Ilonan seksuaalista suuntautumista, joten Milan tulisi lähestyä varovaisesti, ettei säikyttäisi toista pois. Justus tuli pyörimään välistä Milan jalkoihin.
“Kuule Jussetus, mä meen nyt ilman sua”, tyttö sanoi ja kumartui antamaan koiran kirsulle suukon. “Mennään illalla sit joku kahden tunnin lenkki, eiks ni?” Justus vain heilutti häntäänsä myöntymyksen merkiksi.

Mila käveli kuulokkeet päässään Kamppiin odottelemaan Vantaalta saapuvaa Ilonaa. Hän oli saanut blondilta viestiä aiemmin, jossa toinen kertoi olevansa junassa. Siinä odotellessaan Mila tekstasi isoveljelleen, jonka kanssa ei ollut jutellut hetkeen. Juho oli käynyt edeltävä viikonloppuna sisarusten vanhempien luona kylässä ja he kuulemma olivat kyselleet kovasti tyttären perään. Milalla oli ollut edessä isompi tentti, joten visiitti Tampereelle ei vaan ollut onnistunut.
“Moi!” kuului tuttu ääni ja havahdutti punapään pois ajatuksistaan.
“Moi”, hän vastasi hymyillen ja halasi äkkiä Ilonaa, sydän hieman pamppaillen. Vaikka kaksikko olikin ollut ystäviä jo muutaman kuukauden, tuntui Ilonan kohtaaminen aina yhtä jännittävältä. He alkoivat nopeasti jutella vähän kaikesta maan ja taivaan välillä, samalla kun etsivät sopivaa kahvilaa jonne istahtaa.
“Miten siulla meni se tentti?” Ilona kysyi heti ensimmäisenä kun he istuivat alas. Mila hörppäsi vähän cappuccinostaan ja irvisti sitten.
“Noh, vähän niin ja näin”, hän vastasi ja katsoi kuinka Ilona otti kauralattensa ja maistoi sitä.
“Miulla se meni tosi hyvin!” blondi sanoi ja suuntasi katseensa suoraan Milan silmiin. “Mut oli mulla muutakin asiaa. Sain kämppätarjouksen Kalasatamasta ja aattelin jo alustavasti varata siut tuparivieraaksi!” Milan vatsa kääntyi ympäri positiivisesti ja hän ei voinut olla hymyilemättä kuin ihastunut ääliö.
“Joo tottakai! Ja hei jos tarviit muuttoapuu niin sano vaan”, hän lupasi ja oli haljeta ihastuksesta. “Oon hei superilonen sun puolesta! Koulumatka lyhenee ja kaikkee!”
“No älä, mut mikä parasta, mie pääsen pois Vantaalta”, Ilona naurahti ja nauru tarttui myös Milaan.
 
Lyhyt kahvitteluhetki oli venähtänyt monen tunnin juttelusessioksi. Kaksikko oli tosin siirtynyt Milan luo ja käyttänyt Justuksenkin lenkillä, ennen kuin Ilona oli katsahtanut kelloa ja todennut että olisi pakko lähteä pakkaamaan. Niinpä yhdeksän aikaan Mila etsi puhelinluettelostaan Lotan numeron ja soitti siihen malttamattomana.
“No, joko te seurustelette?” kuului tervehdys, kun Lotta vihdoin vastasi puhelimeensa.
“Joo ei ihan vielä, neiti etsivä”, Mila nauroi ja kertoi sitten innoissaan saman päivän tapahtumista.
“Kalasatamaan? Jes! Lyhyempi matka sun luo!” toinen fiilisteli ja Mila lähinnä facepalmasi ystävälleen. “Millon kerrot sille?”
“Malttia, enhän mä edes tiedä että tykkääkö se tytöistä.”
“Selvitä”, Lotta järkeili. “Oota hetki, Vedat sanoo jotain”, Lotta viittasi poikaystäväänsä. Mila odotteli ja ruokki samalla koiransa.
Kun puhelu vihdoin päättyi, punapää meni hetkeksi istumaan ikkunalaudalleen ja ihmettelemään Helsingin menoa. Samalla hän teki päätöksen; Ilonalle pitäisi kertoa, viimeistään tupareissa.
« Viimeksi muokattu: 21.06.2017 17:04:52 kirjoittanut Amalia »

Westy

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 435
  • What's the meaning of Stonehedge?
    • Tumblr
Jussetus! <3 Haluan kuulla lisää Vedatista kans ;D Jos siis onnistuu. Kiva oli luku ja shippaan kaikkia jes

Draco Potter

  • Vieras
Westy: Kiitos kommentista!! täs lisää vihdoin  ;D


5. Tupaantuliaiset

Mila heräsi Ilonan tupariaamuna vaikea tunne kurkussaan. Hän tiesi, että nyt jos koskaan olisi oikea aika paljastaa tunteet, mutta toisaalta tyttöä pelotti, että saisi rukkaset. Tai vielä pahempaa; Ilona säikähtäisi ja pistäisi välit poikki kokonaan. Mila ei ollut tullut vielä kaapistakaan - jotenkin asia ei ollut tullut puheeksi kaksikon välillä kertaakaan. Ilonan seksuaalisuudesta punapää tiesi sen verran, että edellinen parisuhde josta toinen oli avautunut, oli ollut jonkun Mikko-nimisen miehen kanssa.

Puhelimesta kuulunut Whatsappin merkkiääni havahdutti Milan maailmoistaan. Hän huokaisi syvään ja tarkisti viestit - Lotta oli avautunut siitä, miten hänen poikaystävänsä oli ollut jo pari päivää outo. Mila yritti epätoivoisesti lohduttaa ystäväänsä samalla kun meikkaili Ilonan juhlia varten.
“Hei, mä oon ihan varma että Vedat suunnittelee vaan jotain ylläriä sulle”, hän puhui ääniviestissä, jota äänitti koska se oli nopeampaa kuin kirjoittaminen. “Ota iha iisisti ja ala muuten valmistautuu, kohta pitää lähteä sinne bileisiin. Enkä mä todellakaan ole henkisesti valmis tähän.” Hetken Mila sai valmistautua rauhassa, kunnes Lotalta tuli vastausääniviesti.
“Okei oot ehkä oikeessa. Hei mä oon kohta kans valmis, treffataanko steissillä? Ja tänään sä kerrot sille et oot siihen korvias myöten ihastunut tai mä kerron!” Mila naurahti ystävänsä uhkailulle, samalla kun tunsi jännityksen kasvavan vatsansa pohjalla.

Puoli tuntia myöhemmin tytöt tapasivat toisensa rautatieasemalla, ennen kuin painelivat metroon. Lotta selitti nyt laajemmin koko poikaystäväkriisinsä, ja Mila kyllä yritti kuunnella, mutta ajatukset karkailivat jatkuvasti siihen, miten hän oikein esittäisi asiansa Ilonalle. Metrotunnelissa oli tunkua, penkeillä istuskeli nuoria kuulokkeet päässään ja joku jopa luki kirjaakin, tietämättä ympärillä tapahtuvasta hälinästä mitään. Mila hymähti ja muisti, että hänellä itselläänkin oli ainakin kuusitoista kirjaa kesken, jotka pitäisi lukea loppuun. Lopulta metro liukui asemalle ja ihmiset änkesivät sisään. Koska istumapaikkaa oli aivan toivotonta saada, jäivät tytöt seisomaan, Kalasatamaan oli loppujen lopuksi lyhyt matka metrolla.
“Tarviin ainakin kuustoista shottia Tequilaa ennen ku uskallan sanoa mitään”, Mila nielaisi ja yritti hillitä sisäelimissä jylläävää jännitystä. Lotta tirskahti.
“Kyllä sä pystyt siihen. Mä luotan suhun.”

Kalasatamassa he sitten hyppäsivät pois metrosta ja kävelivät lyhyehkön matkan Ilonalta saatuun osoitteeseen, jossa olikin jo bileet huipussaan. Ilona avasi oven kimalteleva luomiväri valoissa säihkyen, hymyillen niin että hymykuopat paljastuivat, ja näinollen saaden Milan punastumaan melkoisen rajusti.
“Tervetuloa! Mie ootin teitä jo!” Ilona sanoi ja viittoi ystävänsä sisälle. Mila halasi äkkiä toista ja antoi tuparilahjansa, joka oli seinälle ripustettava köynnös tekokukkia.
“Sä sanoit joskus että pidät päivänkakkaroista”, punapää sanoi varovasti ja tutkaili toisen ilmettä.
“Tää on ihana! Kiitti!” Ilona innostui ja halasi Milaa vielä uudemman kerran, saaden lämmön leviämään toisen rintakehässä. Juhlien emäntä ohjasi vieraansa olohuoneeseen, jossa istuskeli muutama tuttu yliopistolta, sekä pari tuntematonta - luultavasti Ilonan kavereita Joesuusta. Kaikki juttelivat lasi kädessä toistensa kanssa, joten Milakin suuntasi kohti alkoholitarjoilua, valmistautuen henkisesti tunnustukseensa.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Uijui, toivottavasti Mila sais kerrottua :o Vaarmasti jännä tilanne! Ja ihana Lotta taas :D
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3