Kirjoittaja Aihe: Sirpaleita / Kehä l angst, draama l Sirius/Remus l K-11 l puolitoistaraapale  (Luettu 3834 kertaa)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Nimi: Sirpaleita / Kehä
Kirjoittaja: Secu
Fandom: Harry Potter
Paritus: Sirius/Remus
Genre: Angst, draama, slash
Ikäraja: K-11
Haasteet: Angst10 ll
Kaiken maailman ficlettejä V: viikko 1/2017 - tavoite (Harry Potter -ficci)
Multifandom lll: Harry Potter
Otsikoinnin iloja: kaksi erillistä otsikkoa
Väripaletti: harmaa
Vastuuvapaus: Hahmot ovat Rowlingin, tunteilin niillä vain vähän.
A/N: Ensimmäinen HP-ficcini, vieläpä tällä parituksella. Tämä kappale toimi inspiraationa. Halusin kokeilla aloittaa joka kappaleen S-sanalla. Kehän voinee ymmärtää rakkaudeksi.

Vuoden 2017 HP-ficci jaetulla 3. sijalla. Kiitos!


Lukuiloa!






Se oli rajua, rakasta.

Sota repeytyi heihin, liian suuria palasia mureni turhan nuoresta iästä, kunnes riekaleet olivat jäljellä. Niissä ohentuneissa säikeissä sykki vimmainen voima, tunteensirpaleiden roihuava kehä. Se oli siirtynyt iholle sormen, kielen tekemistä jäljistä sydämen maihin, kehäksi. Hengittämään sanattomuudeksi, sanoiksi ilmaan ja imeytymällä toisen vahventamana, heikentämänä, vahvimpana takaisin.

Sitten kehä hajosi, särkyi erilleen. Sirpaleet leijuivat irrallaan, hapuillen vieraaksi raapiutuneen kehon sankoissa saloissa. Aika katosi, pysähtyneisyys, kauanko, neuvottomuus, olisi yksin toisesta, vaelsivat rinnan alla seurana, kehäksi kehräytymättä. Ei ollut toista, juuri sellaista, tällaiselle sopivaa, ei maailmasta muuta löytymään.

Siriuksen ääni: ”Remus?”

Siten se silloin oli, eheää ja säröillyttä, toisen takia ja vuoksi. Kului kuita. Harmaata tyhjyyttä, josta häiviä tarttui hiuksiin, juonteita piirtyi kehon kosketusten kohtiin.

Sisimpien kohtaaminen. Tummuneesta kulki vielä polku entiseen vaaleampaan, ei värikkääseen, kun sirpaleet liikahtivat, lähentyivät toisen lähestyttyä. Kehä alkoi hehkua hiljaa, rakoili, mutta pysyi harvoilla säikeillä, vankistui.

Siihen vastattiin: ”Ymmärrän nyt.”

Silloin he palasivat, toistensa kehiksi.



« Viimeksi muokattu: 04.02.2018 22:59:15 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Päivää kommenttikampanjasta, nöyrimmät pahoittelut myöhästymisestä!

Minusta tuntuu että tämä oli nyt kyllä vähän liian runollinen raapale mun kommentoitavaksi.
Kuitenkin tässä oli hyvin nättejä (runollisia! vertauskuvallisia ja ns. maalailevia) kuvauksia, ja tykkään siitä kuinka leikittelet sanoilla ja sanayhdistelmillä, käytät sanoja tavoilla jotka ei ensimmäisenä tulisi mieleen, kuten heti alussa
Lainaus
Se oli rajua, rakasta.
Ja heti sen jälkeen
Lainaus
Sota repeytyi heihin
vaikka tämä jälkimmäinen on myös hämmentävä, tämä on nätti ja mielikuvia herättävä. Poikkeuksellinen.

Tässä oli joitain vaikeita kohtia, joita en saanut auki miettimisenkään jälkeen, kuten
Lainaus
olisi yksin toisesta,
tai
Lainaus
, ei maailmasta muuta löytymään.

Aavistan mitä näillä tarkoitetaan, mutta lieneisikö muutama sana lisää tuonne väliin olla apuna selkeyttämisessä? Raapaleet osaavat kyllä olla vaikeita, en pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa olen itse miettinyt mistä hemmetistä voi ottaa sanan pois ja silti säilyttää selkeän merkityksen  ;D

Lisäksi jännät lauserakenteet ja runsas (paikoin jopa sekavahko) pilkunkäyttö tekee tästä aika hankalan luettavan. Tämä on oikeastaan suurin syy sille miksi miellän tämän niin hirvittävän runomaiseksi, ja itse asiassa runomaiseksi mieltäminen teki tästä helpommin luettavan. Rytmitys on myös sellainen, että tämä voisi toimia loistavasti runomuodossa.

Nyt kun on tarpeeksi nillitetty, niin täytyy sanoa että tykkäsin. Olen ihan tyytyväinen siihen, että tulin napanneeksi tämän ficletin. Kokonaistunnelma on hieno, kunhan hämmennyksen ohi pääsee. Pidän valtavasti ilmauksesta kehon sankoissa saloissa.
Tämä  ficci kuvaa hienosti kyseistä paria, ja ylipäätään sitä, kuinka sellainen kokemus kuin sota voi hajoittaessaan ihmisiä laittaa nämä kokoamaan itsensä ja toisensa kokonaisuudeksi, joka ei enää toimikaan ilman toista.

Kiitos!
pannu by wolferain ♥

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 2 166
Oijoi, minä tykkään tällaisesta kerronnasta tosi paljon!! Rakastan monimutkaisia korulaiseita ja pidän siitä, että tekstiä saa pohtia ja lukea hitaasti, ehkä useitakin kertoja, jokaista lausetta pureskellen. Toki pidemmän päälle se käy todella raskaaksi, mutta raapaleen mittaisissa teksteissä se toimii erittäin hyvin! Tämä oli siis ihana lukukokemus <3

Tämä on niin kauniisti kirjoitettu, että lukaisin tämän ensin kerran ihan vain kieltä fiilistellen ja sitten uudestaan miettien, että mistä tässä oikein on kyse. Itse pidän Remusta sellaisena runosieluna, että mielestäni tällainen tyyli sopii hänen hahmoonsakin erittäin hyvin ja onhan näiden kahden tarina vielä runollisen traaginen. Tässä kirjoitustavassa on mielestäni jotain vanhaa mystiikan tuntua, tulee mieleen vanhat kansan sadut. Samalla nuo monet alkusoinnut tuovat mieleen Kalevalan ja mielestäni tässä on jotain perustavanlaatuisesti suomalaista. Sitten vielä tuo sanojen toisto synonyymein, kuten hajosi, särkyi erilleen. Mutta pääosin tämä onkin vinksautettu niin, että toistetaan vastakohtia vahventamana, heikentämänä ; eheää ja säröillyttä. Ja siksi pidän niin paljon tuosta alun Se oli rajua, rakasta. Koska en tiedä, ovatko nämä vastakohtia vai synonyymeja. Onko raju myös rakasta vai oliko se rakasta siitä huolimatta, että se oli rajua. Ja tykkään tästä kohdasta myös siksi, että luin sen aluksi raskasta, koska se istuisi kliseisesti yhteen rajun kanssa, mutta ei se mennytkään niin. Tässä on paljon juuri tuollaisia ihania yllättäviä sanavalintoja. On odottanut jotain perinteistä kielikuvaa, mutta seuraakin jotain aivan muuta. Ihanan virkistävää!!

Lainaus
Sirpaleet leijuivat irrallaan, hapuillen vieraaksi raapiutuneen kehon sankoissa saloissa.

Voi tämä on niin hieno. Sankoissa saloissa on ihana ilmaus. Se on aivan uusi ja siihen on saatu vielä alkusointukin, mutta se on silti niin sulava ja luonteva, eikä vaikuta lainkaan väkinäiseltä. Tällaisia ilmauksia on tässä lyhyessä tekstissä todella paljon ja ihailen hirveästi tätä luovuutta!! Sinulla tosiaan on kieli hyvin hallussa ja osaat taivuttaa sitä omien tarpeidesi mukaisesti ja haluamaasi suuntaan. Tällaisten tekstien kirjoittaminen todella vaatii taitoa!! Ja siitä huolimatta, että tämä on näin korukielistä, tästä ymmärtää täysin mistä puhutaan.

Pidän hirveästi myös tästä kehä-metaforasta. Se, että asiat kiertävät kehää tuntuu olevan eräänlainen luonnonlaki ja elämä kulkee väkisin omaa kehäänsä. Ja kuinka kehät särkyvät ja kuinka ne sovitetaan yhteen. Tämä on minusta todella osuva ja kuvaava vertaus elämästä. Ja toki on myös kehien vaikutus toisiinsa ja pidin siitä ajatuksesta, että kehät lämpenevät ja hehkuvat. Osin siksi mielsin nämä kehtä metallisiksi, vaikka ne toki kuvainnollisia ovatkin, mutta jostain syystä pidän kovasti ajatuksesta metallista.

Lainaus
Kului kuita. Harmaata tyhjyyttä, josta häiviä tarttui hiuksiin, juonteita piirtyi kehon kosketusten kohtiin.

Tämän takia rakasta ficcejä. Kun lukijalla on jo niin vahva pohjatieto maailmasta ja hahmoista, voi kirjoittaa tällaisia lyhyitä lauseita, jotka ovat kuitenkin niin täynnä merkitystä. Kuut ja harmaus liittyvät automaattisesti Remukseen, eikä sitä tarvitse mitenkään alleviivata vain sen voi ujuttaa tekstiin tällä tavoin kauniisti ja ovelasti. Tämä koko teksti toimii niin hyvin juuri sen takia, että fandomtuntemus mahdollistaa pienen epämääräisyyden.

Oi voi, olipas upea!! Kansanrunoutta Potter-ficciin upotettuna on harvinaisen loistava kombo! Tämä oli ihan mieletön lukukokemus ja tämä tekstikin on aivan mieletön!! Voi että, tällaista lukisin kyllä mielelläni paljon enemmän. En tiedä, kirjoitatko runoja, mutta suosittelisin sitä, koska tyylisi sopisi runoihin ihan täydellisesti!! Mutta täydellistä oli tämäkin, joten kiitos valtavasti tästä <3

And some people, dance.
"Ja pysyä loitolla heteromiehistä, lesboista ja biseksuaaleista."
-Severus Kalkaros

Mirror

  • GD-addikti
  • ***
  • Viestejä: 214
  • Ava by: Crysted
    • Eugene
Näin alkuun täytyy sanoa, että hämmennyin.

Tämä teksti oli todella hieno, kuin monimutkainen sanoista koottu palapeli. Sitä joutuu hetken miettimään, mikä merkitys jollakin palalla on, mutta kun sen saa koottua valmiiksi, kaikki selkeytyy. (Okei, mitä mä selitän :D tää siis tarkotti että tykkäsin tän monimutkaisuudesta ja kiertelevästä kerronnasta)

En tiedä miten tai miksi, mutta tuo jokaisen kappaleen alkaminen S-kirjaimella tuntui myös yhdistävän tätä tekstiä. (Oli tosi lähellä että mä olisin ruvennut selittämään jotain liimaamisesta mutta :DD)

Tämä todellakin oli hämmentävä teksti! Hyvällä tavalla siis :D

Komppaan tässä Kiirsua, että oli kiva kun kaikki ei selkiinny heti ekalla lukukerralla vaan tekstiä saa pohtia ja makustella. Ja edelleen toistan häntä, että pidemmässä tekstissä se olisi voinut käydä raskaaksi, mutta tän pituisessa se toimi hyvin :)

Mä aina rupean eläytymään teksteihin joita luen, siksi varmaan vähän monimutkainen kommentti :)
Luulin etten tykkäisi tälläisistä runomaisista teksteistä, mutta nyt sitten kävikin niin että tyylistä tulikin hyvinkin mieluisa :33

Kiitokset kovasti lukukokemuksesta!

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
DulzGram: Kiitos kommentistasi! :)

Kiitokset kehuista kielen suhteen ^^ Myönnän, että tämä pieni pätkä osaa olla hyvin vaikea tulkittava, joten pidempänä tekstinä tämä olisi varmasti uuvuttanut lukijan alkumetreille. Perusidea tässä on kuitenkin melko yksinkertainen, ja mielestäni ymmärsit sen oikein hyvin:
Lainaus
kuinka sellainen kokemus kuin sota voi hajoittaessaan ihmisiä laittaa nämä kokoamaan itsensä ja toisensa kokonaisuudeksi, joka ei enää toimikaan ilman toista.
Ilahduin huomatessani, että olit onnistunut rivien väleistä etsimään sen, mitä tismalleen hain tässä takaa :)

Noista hankalista kohdista ensimmäisessä voisi hyvin olla näin: "olisi erossa toisesta", se ajaisi saman asian, mutta halusin korostaa tuolla sanavalinnalla sitä repivää ja tukahduttavaa yksinäisyyttä, joka Remusta - ja varmasti Siriustakin - riivaa Azkabanin vuosien aikana :) Erossa oleminen kun ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, tuossa hain takaa sekä fyysistä että henkistä yksinäisyyttä, pala itsestä puuttuu.
Toinen hankala kohta viittaa Siriukseen, Remukselle ei ole toista kuin Sirius, juuri sellaista :)

Runomaisuus oli puolitietoinen tyyli, joka tähän tuli, sillä tuo inspiroinut kappale ei ole runomainen säveleltään kuin sanoiltaankaan. Tämä vain tuli tällaiseksi, osin kokeiluna.

Mukava kuulla, että loppujen lopuksi kuitenkin pidit lukemastasi! ^^ Pistän parannusehdotuksesi korvan taakse ja pidän ne mielessä seuraavaa ajatellen! Kiitoksia rakentavasta kritiikistä ^^

Kiitos, että luit ja kommentoit!


Kiirsu: Voi hyvät hyssykät, miten pitkä ja ihana kommentti! Se on varmasti kolme kertaa ficcini pituinen! Olen lukenut sen moneen kertaan ja ilostunut joka kerran, hymyillyt typertyneenä! Apua, mitä voin edes sanoa. Kiitos ei nyt ihan riitä.
Lainaus
Tässä kirjoitustavassa on mielestäni jotain vanhaa mystiikan tuntua, tulee mieleen vanhat kansan sadut. Samalla nuo monet alkusoinnut tuovat mieleen Kalevalan ja mielestäni tässä on jotain perustavanlaatuisesti suomalaista.
Tämä on yksi kauneimmista ja suurimmista kehuista, joita olen saanut! Voi että ja jestas. En osannut odottaa noin kauniita sanoja! Vielä kun myöhemmin mainitset luovuuden ja taidon, niin eihän tässä tiedä, miten olisi. Herttinen. Piti oikein varmistaa, että kommenttisi tuli omaan ficciini.

Huojentavaa kuulla, että ficci istuu tyyliltään ja ajatukseltaan Remukselle (ja Siriukselle)! :)

Pidin itsekin kehäajatuksesta, sillä myös omasta mielestäni elämä ja rakkaus ovat eräänlainen kehä, joka hajoaa ja pystyy rakentumaan uudelleen, vaikka mikä sen olisi hajottanut, jos perusta on tarpeeksi vahva, ja Remuksella ja Siriuksella koin sen olleen :) Todella mukava kuulla, että pidit kehä-metaforasta! ^^

Lainaus
Tämän takia rakasta ficcejä.
Nyt olen sanaton. Tämä on toinen samassa kommentissa ollut kaunein kehu, jonka olen saanut. Olen melko uusi ficci-maailmassa, itse asiassa aloitin vasta puolisen vuotta sitten, joten tämä on valtavan iso asia kuulla tällaisena ficcari-aloittelijana! :)

Kommenttisi oli täydellinen, kiitos sen antamisesta ajatuksella ja sydämellä! <3

Tällaisen palautteen takia sitä haluaa kirjoittaa, tuntee kehittyneensä ja saavuttaneensa jotain :) On ihana ilahduttaa muitakin näin paljon ja syvältä, eikä vain itseään. Kiitos tuhannesti! <3

Mirror: Palapeli-vertaus kuvaa tätä tekstiä aika hyvin :D
Liimaaminenkin sopii oikein hyvin tämän tekstin kuvaukseen, sillä S-alkuiset kappaleet todella pyrkivät liimaamaan kaiken kokonaisuudeksi sen lisäksi, että halusin kokeilla jotain uutta yrittämällä saada sen kuulostamaan luontevalta :)

Ihana kuulla, että runomainen tyyli, vaikka olikin pähkäilyä vaativa, miellytti ja jäi positiivinen jälkimaku!

Kiitos paljon kommentistasi! ^^
« Viimeksi muokattu: 18.06.2017 19:53:04 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep