Kirjoittaja Aihe: iZombie: Taistele tai pakene | K-11 | Peyton & Olivia, ficlet  (Luettu 1641 kertaa)

Ronen

  • prickly and in bloom
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 128
Nimi: Taistele tai pakene
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Fandom: iZombie
Ikäraja: K-11
Genre: fluffinen draama (?)
Hahmot: Peyton (& tai /) Olivia
Vastuuvapaus: En omista sarjaa, sen hahmoja tai maailmaa, enkä tienaa.
Varoitukset: Kannibalismia.
Haasteet: Fluffy10 #2, Otsikoinnin iloja (sananlaskuotsikko), Ficlet300 sanalla 211. Poikkeavuus

A/N: Hyvää syntymäpäivää Nevskille! Edellisen iZombie-tekstini yhteydessä sanoit, ettet pistäisi pahaksesi, jos lisääkin kirjoittaisin näistä kahdesta, niin nyt tuli... jotain. Toivottavasti tykkäät. :D <3





Taistelu-pako-reaktio onkin ihan totta. Näin jotain, mikä sai minut pakenemaan. Kesti tovin, että ymmärsin sen kaiken.
- Peyton, kausi 2, jakso 3 (The Real Dead Housewife of Seattle)



Olivia Moore on zombi. Rakas, kultainen Liv. Vanha ystävä jo college-ajoilta.

Zombi.

Livin silmät ovat verenpunaiset ja vääristyneet, Liv voi kiskoa kädestään irti keittiöveitsen ilman minkäänlaista pysyvää vauriota, Liv syö aivoja tai muuttuu lopullisesti hirviöksi.

Sellaisen tiedon kun saa selville jostakin niin läheisestä ihmisestä yhtäkkisessä tilanteessa, tapossa keskellä omaa keittiötä, menee väkisinkin shokkiin. Täytyy pakata tavarat ja paeta maasta, mennä niin kauas, että tapahtunut jää oman pienen kuplansa sisään ja voi tarkastella sitä etäältä ikään kuin tutkija kurkkii mikroskooppiin ja näkee siellä tutkimuskohteensa.

Ja hitaasti Peyton alkaa ymmärtää. Miksi Liv muuttui, mitä suuria ja julmia uhrauksia on tehty puolin ja toisin ja mikä on säilynyt ennallaan. Livin yhtäkkiset ja suuretkin persoonallisuusmuutokset ovat johtuneet aivan varmasti aivoista – sen Peyton tajuaa, kun muistelee kaikkia tapauksia, joista Liv on ohi mennen hänelle maininnut. Pohjalla on kuitenkin säilynyt se Liv, jonka kanssa Peyton jakoi elämänsä vuosien ajan kämppäkaverina ja parhaana ystävänä. Niin kuin Peytonilla on mennyt aikaa päästä Livin elämänmuutoksen ytimeen, meni Livillä aikaa palata takaisin välittäväksi ja lempeäksi läheiseksi, joka menisi äärettömyyksiin auttaakseen rakkaitaan.

Peytonilla on nippu valokuvia mukanaan. Parissa niistä hän ja Liv halailevat ja nauravat kameran edessä. Ne ovat ystävyyden kiintopiste, sellaisia mitä nykyisin sosiaalinen media olisi täynnä. Yksi kuva kuitenkin tiivistää Peytonin mielestä heidän välisensä suhteen täydellisesti. Siinä Peyton suutelee Liviä poskelle ja Liv hymyilee pehmeästi silmät kiinni, ja kuva tuntuu olevan täynnä liikettä, elämää ja onnea. Sellaista Peyton kaipaa.

Kun Peyton palaa kotiin, hän haluaa ensimmäisenä kuitenkin selvittää asiat Ravin kanssa. Livin tilanne tuli mahdottomaan väliin, ja Peyton on katunut koko sapattivapaansa ajan Ravin hylkäämistä. Toisaalta aika irrallaan kaikista tutuista antoi Peytonille näkökulman. Eivät hän ja Ravi olisi välttämättä koskaan toimineet. Heidän persoonansa ovat liian räiskyviä, niin kitkaisia toisilleen. Liv sen sijaan pehmentää. Jos Peytonilla tulisikin ylilyöntejä, Liv olisi varmasti aina siinä rauhoittamassa häntä. Liian syviin vesiin upotessa Liv pitäisi hänestä kiinni eikä päästäisi koskaan irti.

Peytonia huvittaa suuresti, että hänen paluunsa Seattleen ajoittuu juuri Livin syntymäpäivään. Hän haluaa yllättää Livin, ostaa kauniin kermakakun ja odottaa tutun asunnon olohuoneessa keskustellen täysin ventovieraan uuden kämppiksen kanssa. Peyton on väsynyt, ja häntä turhauttaa, että punapään katse tuntuu nuolevan hänen vartaloaan liekeillä. Liv ei olisi koskaan sellainen.

Liv ei tule, ja Peytonilla on illaksi muitakin kiireitä. Hänen on pakko lähteä ja jättää kakku jääkaappiin, mutta sillä ei ole merkitystä. Se välittää silti viestin, muistuttaa, että Peyton välittää ja tulee aina välittämään.

Peyton rakastaa Liviä riippumatta siitä, onko Liv ihminen tai zombi, koska Livin ydinolemus ei muutu mihinkään. Ja jos zombeudesta sattuisikin olemaan jotain ongelmaa, Peyton tietää, että heillä on kyllä aikaa odottaa.
« Viimeksi muokattu: 21.07.2017 01:05:54 kirjoittanut Ronen »


the memories fade
like looking through a fogged mirror

telephone wires above are
sizzlin' like a snare

Kiirsu

  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • © Ingrid
En tiedä mitä höpiset, mutta minusta tämä oli oikein kiva!!! Olet vain liian kriittinen itsellesi <3

Fandomia en tunne yhtään, mutta nimestä nyt osaan päätellä sen, että kyse on zombeista ja sitten jostain kummasta, josta minulla ei ole mitään hajua. Ja toki tässä välillä oli hieman hukassa, kun ei ollut mitään käsitystä kuka on kuka tai mikä tilanne tässä todellisuudessa edes vallitsee. Mutta kyllä se perusajatus hyvin silti tästä välittyi!!

Minua kiehtoo hirveästi zombit ja maailmanloput ja olen viime aikoina innostunut useammastakin tällaisesta fandomista  (pitää ehkä antaa tällekin tilaisuua). On hirveän mielenkiintoinen ajatus, että miten suhtautuu läheiseen, joka muuttuu zombiksi. Koska ulkoa tämä on yhä sama ihminen (ehkä vähän karummassa kunnossa tosin) mutta sisimmässään hän on jotain ihan muuta. Itselleni olisi varmasti todella hankala päästää irti ja luultavasti myös leipoisin zombille synttärikakkuja. Tosin jäi vähän epäselväksi tässä nämä ihmissuhteet ja mitä näiden kahden välillä oikeasti on tapahtunut, mutta ei se mitään!! Kakku viesti paljon :3

Huihai olipas hauskaa lukea teksti tuntemattomasta fandomista!! Pitäisi ehkä uskaltautua useammin, kun nämä voivat nähtävästi olla ummikollekin ihan suht ymmärrettäviä. Joten kiitos paljon tästä kokemuksesta <3

And some people, dance.

Nevski

  • ⅓ full of it.
  • ***
  • Viestejä: 2 367
Toivon kovasti, että vähintään irkissä oon kiittänyt tästä jo vähän aiemmin. Katoin just neljännen kauden aamulla loppuun ja piti tulla lurkkailemaan, löytyykö uusia iZombie-tekstejä. Näköjään löytyy vanhojakin, joita en oo vaan muistanut kommentoida.

Asetelma herkästi on vähän etäännyttävä, tää vaihe ei oo mitenkään erityisen toimintarikas iZombiessa. Eikä pohdiskelun kuulukaan olla. Aluksi ajattelin, että teksti jää vähän keskeneräisen oloiseksi, kun sisäisiä maisemia on todella paljon, mutta Peytonin todellinen sijainti jää kuvaamatta. Oikeastaan se kuitenkin vaan korostaa sitä, että kun elämän perusedellytyksistä jokin tuntuu muuttuneen äkillisen radikaalisti, sillä ei ole väliä, minkä väriset verhot on hotellihuoneessa.

Tykkään siitä, että tässä on nimenomaan se Peytonin näkökulma, mitä sarjassa ei tuotu samalla tavalla esille, kun sisältö keskittyy paljon enemmän Liviin. Teksti on sujuvaa ja sellaista hahmolle ominaiseksi miellettävää ja sitä on helppo lukea - aika vähän joutuu pysähtelemään ja palaamaan, että mitä sä tarkoititkaan. Se auttaa hirveästi siinä, miten lukija pääsee Peytonin pään sisälle. Jatka vaan fandomin parissa, tää oli herkullinen lukuvälipala!<3

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 8 249
  • Yhteiseksi hyväksi.
    • Instagram @sonnjahei
Nappasin tämän, vaikka pallottelin parin muunkin yöpalan välillä, mihin justnyt on hyvä fiilis. Ajattelin, et iZombie on juuri se asia, mitä tarvitsen tähän aikaan yöstä. :D Siellä olikin tätäkin useampi vaihtoehto, mutta nappasin otsikon ja Peyton/Olivia -merkinnän takia, vaikka paritus jäikin sitten hieman tulkinnanvaraiseksi.

Kuitenkin tämä toimi näin tosi hyvin, miten vahvasti Peyton tuntee Liviä kohtaan, joka on mielestäni tässä tosi IC eikä lähdetty alleviivaamaan Peyton/Liviä vaan se tuli siellä sivussa, jos niin sen halusi tulkita. Ravikin oli mukavasti mukana ja mietittiin, mikä ero Livillä ja Ravilla on Peytonin elämässä.

Pidin myös siitä, miten nostettiin esille se Livin perusluonne, joka säilyy zombiaivoista huolimatta. Kyllähän se siellä on olemassa, vaikka milloin minkäkinlaisilla tempauksilla Liv yllättää! Parasta sarjassa musta oikeastaan on juuri se Livin persoonasoppa, mikä sillä on milloin minkäkinlainen. Kuitenkin oli oikein virkistävää lukea Peytonin näkökulmasta, jossa olit onnistunut (ellei sitä IC-kommentista voinut jo päätellä). Mainitusta jaksosta on jo jonkunaikaa, mutta pääpiirteet on yhä muistissa, vaikka katsomisesta onkin vierähtänyt tovi. Eipä se haitannut ettei ihan kaikkea muistanut ja bongasin, et Kiirsukin oli uskaltanut hypätä mukaan fandomia tuntematta ja minä sentään tunnen fandomin. :D Sitä en kyllä muista, olenko kommentoinut iZombieta ennen vai en...

Kiitokset tästä iltapalasta ja pikakommenttivaihdosta! ♥♥


"Kotiinsa kannettiin Odo tuo sankari
paikkaan joka oli lapsesta tuttu.
Hattunsa käännettiin nurinpäin hautaan,
sauvakin katkaistiin: surkea juttu."