Kirjoittaja Aihe: Liikaa vuosia [Tonks/Ginny, K-11, FF100, Albumihaaste]  (Luettu 1281 kertaa)

Willy

  • virhepainos
  • ***
  • Viestejä: 176
  • high above the clouds somewhere
Author: Willy
Genre: Romance, angst
Pairing: Tonks/Ginny
Rating: K-11
Summary: Ron näkee jotain kiusallista.
Disclaimer: Rowin hahmot ja paikat ovat vain lainassa, palautan ne kyllä.
A/N: Hmm. Kirjoitin tätä bussimatkalla, Turusta Espooseen ja takaisin. Työtilat eivät siis olleet ihan parhaat mahdolliset, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi.
FanFic100, sana 010. Vuodet
Albumihaaste, Three Days Grace - It's All Over.



Ron asteli Kotikolon portaita alas aikeenaan hakea keittiöstä lasillinen vettä. Oli yö ja kaikki olivat nukkumassa, vain portaiden vaimea narina kuului talossa.

Tai Ron ainakin oli olettanut kaikkien nukkuvan, sillä hänen yllätyksekseen keittiöstä kajastikin valoa ja huoneesta kuului vaimeaa puhetta. Punapää asteli lähemmäs oviaukkoa ja jäi kuuntelemaan. Nuoren miehen uteliaisuus kohotti päätään ja hän pysyi aivan hiljaa, ehkä keittiössä puhuttiin jostain kiinnostavasta mitä hänelle ei muuten kerrottaisi.

”Onko Molly kotona?” Ron tunnisti Tonksin äänen eikä enää jaksanut yllättyä siitä miten surulliselta ja piinatulta naisen ääni kuulosti.
”Äiti nukkuu yleensä tähän aikaan yöstä”, kuului Ginnyn ääni, jossa erottui tukahtunut ja ontto sävy jota Ron ei yleensä sisarensa äänessä kuullut.
”Ai. No, voin tulla huomenna uudestaan”, Tonks sanoi kuulostaen hieman vaivaantuneelta, aivan kuin tämä olisi tahtonut epätoivoisesti pois paikalta.
”Älä turhaan, voithan sinä minulle puhua”, Ginny vastasi piikikkäästi.
”Minä…”
”Vai etkö halua puhua Remuksesta minulle?”

Naisten välille laskeutui painostava hiljaisuus. Ron seisoi raollaan olevan oven toisella puolella ja hänen sydämenlyöntinsä kiihtyivät ja uteliaisuus rinnassa kasvoi. Hän tahtoi kiihkeästi tietää mitä oli tekeillä eikä voinut vastustaa kiusausta vaan painautui vielä lähemmäs ovea jotta näki sisälle keittiöön. Naiset seisoivat vastakkain keskellä huonetta ja katsoivat toisiaan silmiin. Ginnyn katse oli haastava ja sähköinen, kuin taas Tonksin väsynyt ja masentunut.

Tonks puri avuttoman oloisena alahuultaan.
”Totta, olet oikeassa”, tämä kuiskasi. Ginny veti kiivaasti henkeä ja kuulosti siltä kuin hengittäminen olisi tehnyt hänelle suunnatonta tuskaa. Aivan kuin kuumia nauloja olisi upotettu keuhkoihin ja sydämeen.
”Miksi?” nuorempi sai lopulta kysyttyä, ”Miksi se muka on väärin?”
Ron alkoi olla jo melko varma siitä, ettei ollut täysin perillä keskustelun suunnasta ja hän painautui vielä lähemmäs ovea.

”Olenhan minä sanonut, olet liian nuori minulle”, Tonks vastasi.
”Älä valehtele! Sinulla ja minulla on vähemmän ikäeroa kuin sinulla ja Remuksella!” Ginny huusi.
”Se on eri asia. Remus ja minä olemme aikuisia ja sinä alaikäinen.”
”En ole ikuisesti!”
”Silti”, Tonks sanoi ja irrotti katseensa Ginnyn suklaanruskeista silmistä, jotka leimusivat sellaista vihaa ja tulta, että se tuntui polttavan.

”Sinä valehtelet”, Ginny kuiskasi lyhyen hiljaisuuden jälkeen, ”Sanot noin vain siksi, että Remus sanoo samaa sinulle.”
Tonksin silmät levisivät ja tämä näytti syvästi järkyttyneeltä ja loukkaantuneelta.
”Jos sanoisin niin vain siksi, että Remus sanoo samaa minulle”, Tonks sanoi kuulostaen surullisemmalta ja kärsivämmältä kuin vielä kertaakaan keskustelun aikana, ”en tekisi tätä.”

Tonks laski kätensä Ginnyn lantiolle ja veti tytön lähelleen. Hän suuteli hellästi nuoremman huulia ja tunnusteli samalla käsillään toisen vartalon muotoa, pehmeää ihoa ja sen alla korostuvien luiden kaaria. Suudelma oli varovainen, mutta siinä oli jotain joka kertoi ettei se ollut ensimmäinen jonka naiset keskenään vaihtoivat. Naiset tunsivat toistensa herkimmät kohdat ja huulet nitoutuivat toisiinsa täydellisesti kuin palapelin palaset.

Ronin sydän löi kiivaasti, hengitys takertui kurkkuun ja tuntui kuin joku olisi naulannut hänen jalkansa kiinni lattiaan. Ron olisi halunnut mieluiten paeta paikalta, mutta jalat kieltäytyivät toimimasta.

Ginny työnsi vahingossa pöydällä olleen maljakon kumoon, kun Tonks nosti hänet pöydälle. Vanhempi siirtyi suutelemaan nuoremman kaulaa, välillä kevyesti purren ja näykkien jolloin maidonvaaleaan ihoon piirtyi punaisia jälkiä. Ginny vei toisen kätensä Tonksin niskaan ja toisella hän alkoi hyväillä tämän pehmeitä rintoja. Tonks kohotti aavistuksen Ginnyn yöpaitaa, paljastaen valkoiset alushousut. Hän pujotti sormensa vyötärönauhan alle ja siitä varovasti alushousujen sisään, mutta pysähtyi äkisti. Ginny huokaisi tuskastuneena.
”Älä lopeta.”

Nuoremman pyynnöstä huolimatta Tonks vetäytyi kauemmas. Naisen silmiin nousi kyyneleitä, eikä tämä kyennyt katsomaan Ginnyyn päin.
”Olen pahoillani.”
”Mennään minun huoneeseeni, voimme lukita oven…” Ginny aneli ja yritti päästä lähemmäs Tonksia joka kuitenkin torjui hänet.
”Ei. Ginny, en voi.”

Ginny alkoi kiskoa yöpaitaansa paremmin päälleen kyyneleitä nieleksien.
”Ei mikään sinua ennen ole estänyt.”
”En halua satuttaa sinua enempää.”

Ginny nousi seisomaan sellaisella nopeudella, että Tonks hätkähti ja perääntyi muutaman askeleen. Nuoremman silmät olivat täynnä vihaa ja pidäteltyä tuskaa ja ne kuuluivat myös hänen äänessään tytön avatessa suunsa.
”Satuttaa? Mitäköhän sinä mahdat kokoajan tehdä?” Ginny kysyi ja kävi turhaa taistelua kyyneliä vastaan.
”Ginny, minä…”
”Haluan, että lähdet!”
”Anna minun puhua…”
”Häivy täältä!”
 
Tonks loi vielä yhden surullisen katseen Ginnyyn, ennen kuin kääntyi ja poistui ulko-ovesta. Nuorempi jäi tärisemään paikalleen toisen perään katsoen, kunnes kääntyi äkisti ympäri ja säntäsi eteiseen jossa hän oli vähällä törmätä Roniin, joka ei ollut ehtinyt pakoon. Ginny veti terävästi henkeä ja läimäytti käden suulleen. Tytön silmät olivat laajenneet järkytyksestä ja niiden katse oli lukkiutunut Roniin samalla kun kyyneleet vierivät tämän poskille.

”Ginny, minä…” Ron aloitti heikosti, mutta hän ei keksinyt mitään mitä olisi voinut sanoa siskolleen hyvittääkseen oman typeryytensä tai lohduttaakseen tätä.
”Toivottavasti olet nyt tyytyväinen”, Ginny sanoi tukahtuneella äänellä ja säntäsi veljensä ohi portaisiin.
”Ginny, odota!” Ron huusi ja säntäsi tämän perään. Hän sai kiinni siskonsa ranteesta ja pakotti tämän pysähtymään.
”Päästä irti!” Ginny huusi.
”Gin, sinun ei tarvitse kertoa minulle mitään! Mutta minä näen, että sinuun sattuu ja minä…” Ron yritti selittää, mutta sopivien sanojen löytäminen tuntui vieläkin mahdottomalta.
”Päästä minut”, Ginny sanoi heikosti, mutta Ron pakotti sisarensa rintaansa vasten ja puristi tämän vahvaan halaukseen. Tyttö yritti hetken pyristellä vastaan, kunnes luovutti ja takertui lohduttomasti itkien veljensä paitaan.
”Mikä minussa on vikana? Miksi minun elämäni pitää olla tällaista?” Ginny kysyi itkunsa seasta, täristen niin ettei olisi pysynyt pystyssä ilman Ronin tukea.

Ron puristi Ginnyä ja silitti tämän selkää rohkaisevasti.
”Sinussa ei ole mitään vikaa”, Ron vakuutti, ”Minä en anna kenenkään enää satuttaa sinua. Minä suojelen sinua.”
Ginny ei heti sanonut mitään, mutta kun painaessaan punahiuksisen päänsä Ronin olkaa vasten hän mutisi hiljaa, mutta selvästi:
”Kiitos.”
Mielessään Ron päätti, ettei antaisi lupauksensa jäädä pelkäksi sanahelinäksi. Hän pitäisi siitä kiinni.

Three Days Grace - It's All Over

Your bottles' almost empty
You know this can't go on
Because of you my mind is always racing
The needles' breaking your skin
The scar is sinking in
And now your trip begins but
It's all over for
It's all over for

You
For you
When you're on the edge and falling off
It's all over for you
For you
When you're on the edge and falling off
It's all over

I know what runs through your blood
You do this all in vain
Because of you my mind is always racing
And it gets under my skin
To see you giving in
And now your trip begins but
It's all over for
It's all over for

You
For you
When you're on the edge and falling off
It's all over for you
For you
When you're on the edge and falling off
It's all over

And now you're dead inside
Still you wonder why
It's all over
And now you're dead inside
Still you wonder why
It's all over

And now you're dead inside
Still you wonder why
When you're on the edge and falling off
It's all over for (You, for you)
And now you're dead inside
Still you wonder why
When you're on the edge and falling off
It's all over for (You, for you)
And now you're dead inside
Still you wonder why
It's all over
« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 20:27:41 kirjoittanut Kaapo »

bannu © Auroora

Go well traveler on your journeys into the south. Take your memories with you and unpack them fondly remembering this place.