Kirjoittaja Aihe: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7  (Luettu 4023 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Nimi: Kolme äitiä ja minä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Tyyli: polyamoria, draama, lapsen näkökulma
Yhteenveto: Lapsen mietteitä kolmesta äidistä ja polyamoriasta.

Osallistuu: Spurttiraapale, One True Something #2

A/N Surunmurhaaja antoi idean kirjoittaa polyperheestä lapsen näkökulmasta. Nyt tuli uusi spurttiraapalekierros ja ajattelin yrittää toteuttaa tätä.



KOLME ÄITIÄ JA MINÄ


#1

”Äiti?”

”No?”

”Miksi minulla on kolme äitiä kun muilla on vaan yksi?”

Äiti vilkaisee mamia ja äippää, jotka kohauttavat olkiaan. Sekoittelen muroja kulhossani ja kuuntelen niiden poksuntaa. Perjantaina olisi tarhassa isänpäivä.

”No tuota, maailmassa on paljon erilaisia perheitä eikä ole yhtä oikeaa perhemuotoa.”

Nyrpistän nokkaani. Ihan huono vastaus! ”Mutta miksi niin monella sitten on vaan yksi äiti, ja isä!”

Äiti tulee viereen istumaan. Äippä kaataa itselleen kupin kahvia ja mami ottaa Kurren syliin. ”Vaivaako sinua tämä, kulta?”

Alan harmistua ihan tosissani. ”Minä vain halusin tietää että miksi monilla on vaan yksi äiti ja isä!” Paiskaan lusikan kulhoon ja ryntään huoneeseeni.

« Viimeksi muokattu: 19.03.2017 16:12:55 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 1/7
« Vastaus #1 : 13.03.2017 22:11:20 »
Oo, polyperheilyä ja vieläpä kaikki samaa sukupuolta!! Tämä nappasi välittömästi mielenkiinnon. Ihanaa, että kullakin äidillä on oma kutsumanimi. Lapsen mietteet ja reaktio olivat hyvin uskottavia. Aikuisten pitäisi osata vastata kaikkeen täydellisen oikein ja jos ei, reaktio on välitön ja myrskyisä. Tyylillä miten voi olla niin vaikeaa vastata yhteen kysymykseen :D Jään seurailemaan, mitä kaikkea tähän tulee mahtumaan ^^

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 1/7
« Vastaus #2 : 14.03.2017 16:38:20 »
Sokerisiipi, huui, kommentti! Kolmen naisen polyperhe on varmaan aika rare juttu, mutta tarina-aihioni vaati nyt tällaista ratkaisua! Tätä on kyllä kiva kirjoittaa, koska lapsi on niin pieni että kaikki tunteet ja reaktiot tulee niin suoraan kuin vain voi. Saa nähdä mitä tästä tulee, mutta kiva tietää, että joku seurailee!


A/N Seuraava raapale! En ole mikään lapsiasiantuntija enkä tunne pieniä lapsia, joten pahoittelen, jos joku ajatuksenkulku ei nyt tapahdu ihan just niin kuin yleensä menisi.


#2

”Missä sun iskä on?” Jarkko kysyy.

Käännän hänelle selkäni ja marssin kokoamaan toista legotornia.

”Miksei Emmin iskä oo täällä?” Samuli kysyy Janne-ohjaajalta.

Mutristan huuliani lujempaa ja taon legoja yhteen.

”Hei Emmi, mitäs täällä tehdään?” Riitta polvistuu viereeni.

”Tämä on ihan tyhmää!” huudan ja ryntään nukkariin.

”Ei sinne saa mennä, ei nyt oo päikkäriaika!” Vilma huutaa perään. Riuhtaisen päälleni niin monta peittoa kuin saan ja hautaudun niiden alle.

”Mitäs me nyt tehdään?” Oona kuiskaa nukkarin ovelta. Kuulen sen, vaikka se varmasti luulee, etten kuule.

”Pitää varmaan soittaa huoltajille, tästä isänpäivästähän tämä varmasti johtuu”, Riitta vastaa.

”Niin mutta kelle niistä soitetaan?”

Puristan hampaitani yhteen ja puristan peittoa paremmin ympärilleni. Ihan tyhmä isänpäivä, ajattelen kiukkuisesti, miksi sitä nyt pitää juhlistaa!

”No soitetaan nyt kuitenkin jollekin, ei tämä ole varmasti Emmistä kauhean kivaa”, kuulen, kun Riitta huokaa. Hän kuulostaa säälivältä.

Ei minua tarvitse sääliä, mietin kiukkuisesti. ”En minä ees halua mitään isää”, kuiskaan uhmakkaasti.




“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 2/7
« Vastaus #3 : 14.03.2017 20:05:43 »
Oih, ihania rapsuja!

Polyamoria on itsesään jo mielenkiintoinen aihe-alue, varsinkin kun en ole itse siihen juuri tutustunut. Kun kuvioon sotketaan vielä pieni lapsi, ja kaikki vanhemmat ovat naisia... Mmmm-mmm! Draamaa tulee riittämään.

Voi Emmi pieni, kun edes vanhemmat eivät ymmärrä! Toki tässä on helppo tehdä diagnooseja siitä, että lapsi on pahoillaan siitä, ettei ole samanlainen kuin muut. Lapsille on yleensä tärkeää tulla hyväksytyksi ja sopia joukkoon, mutta Emmi haluaakin vain tietää miksi. Ehkä hän myös kieltää itseltään tunteita, vakuuttaa että kaikki on ihan hyvin, oma perhe on (ainoa) oikeanlainen ja muut on ihan tyhmiä.

Pikkupätkät sopivat hyvin pieneen lapsikriiseilyyn, vaikkakin dialogin määrä ja lapsen ajatusmaailma tekevät näistä "hajanaisia" tai ehkä paremminkin irtonaisia rakenteeltaan. Minua se ei ole koskaan erityisemmin vaivannut.

Odottelen innolla lisää, onneksi spurtti on olemassa. Tsemppiä  :-*
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 2/7
« Vastaus #4 : 15.03.2017 11:03:35 »
Isfet, kiitos kommentista! Kiva ettei hajanaisuus haittaa, koska itse tykkään ainakin kirjoittaa tällaista rakennetta. Yritän pitää nämä raapaleet mahdollisimman tiiviinä ja silti kertoa kaiken olennaisen, niin voi olla että tyyli on siksi vähän tuollaista hyppelehtivämpää, kun en selitä mitään turhia replojen välissä.


A/N Seuraava osa! Saa nähdä, monta osaa oikeasti saan kirjoitettua ja miten saan nämä suuret ja valtavat teemat mahtumaan pieniin raapaleisiin!


#3

Äippä on ainoa, joka pääsee lähtemään kesken päivän töistä. Muistan, kun se haki minut viimeksi, kun aloin oksentaa tarhassa. Istun takapenkillä ja räplään turvavyötä. Yleensä äidit aina kieltää sen, mutta nyt äippä on hiljaa.

”Mennäänkö Emmi hakemaan kaupasta jäätelöä?”

”Saako sen syödä heti?”

”Saa.”

”Okei.” Eihän jäätelöä saa syödä keskellä päivää ilman ruokaa!

Valitsen ison mansikkatuutin eikä äippä vieläkään sano mitään. Ei edes purkkahyllyn kohdalla. Mietin, missä vaiheessa hammaspeikkopuheet oikein alkavat.

Mussutan jäätelöä autossa ja yritän olla sotkematta, mutta silti sitä menee paikkoihin, joihin sitä ei saa mennä. Kohtaan äipän silmät peilistä, mutta se vain hymyilee. Olo on vähän paha ja alan pelätä, että hammaspeikot iskevät kohta.

”Äippä?”

”No mitä?”

”Saanko purkkaa?”

”Totta kai.” Saan käteeni koko pussin. Keskityn todella paljon ja saan sen auki ilman, että pudotan purkkia lattialle.

Äippä irrottaa turvavyön ja nostaa minut syliin. Hän kantaa minut sisälle asti ja puristaa minua koko ajan tosi tosi lujaa.



“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 3/7
« Vastaus #5 : 16.03.2017 10:18:23 »
Oi kuinka kivoja! Todella kivasti myös käsitelty. Minulle olisi varmasti suunattoman vaikeaa kirjoittaa lapsen näkökulmasta mutta sinä kirjoitat siitä jotenkin. En tiedä! Sellaiselta, että en mieti, käyttääkö taapero sanaa abstrakti. Tai siis jos yhtään ymmärrät, mitä meinaan!

Ja voi että. :< Minulle tuli tosi huono mieli Emmin puolesta! On muutenkin todella vaikeaa, jos vaikka vanhemmat eronneet riitaisissa väleissä tai yksinhuoltajuus tai vaikka toinen vanhempi kuollut. Niin varmasti tällainenkin tilanne on hyvin vaikea. Noiden hoitajien tökeryys vasta olikin aivan. Tai siis äh. En minä tiedä! Tekisi mieli lähteä puremaan kuvitteellisia henkilöitä.

Voi voi. Minulla on vain tosi suruisa mieli. Toivottavasti tulevat rapsut saavat äitien ja Emmin keskusteluyhteyteen. Ehkä jäätelö auttaa siinä! Tsemppiä muru, tykkään kirjoituksistasi kovasti. <3 (vakka kommentointi onkin sitten rutkasti hankalampaa...)

- Syksy

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 4/7
« Vastaus #6 : 16.03.2017 13:39:59 »
kuuskidi, kiva että tykkäät! ♥ Tätä on kyllä kiva kirjoittaa, mutta toisaalta vaikea, koska lapsi on niin pieni ettei se voi ajatella mitään turhan monimutkaista ja aikuisten käytöksen reflektointi pienen silmistä on aika haastavaa. :D Mut kiva kokeilla tällaistakin! Jospa tässä kohta päästäisiin juttelemaankin ihan oikeista asioista...

Syksy, aikuiset on niin ärsyttäviä! Mua ärsyttää sekä Emmin hoitajat että sen äidit, mutta yritän tehdä tästä sellaista autenttista kuvausta suomalaisen kulttuurin käytösmalleista ja ihmiset oikeasti toimii muun muassa tällä tavoin! Nyh. Mut jospa tää kohta selviytyisi! ♥


A/N Tämä ei ehkä etene ihan niin vikkelään kuin mitä ajattelin, mutta ehkä se ei haittaa! Filistellään vielä Emmin tunteissa.


4#

”Äiti kato!” ryntään eteiseen äitiä ja mamia vastaan. ”Kato mitä piirsin!”

”Oho, onpa hieno!” äiti sanoo.

”Me kaikkiko siinä ollaan?” mami kysyy.

”Ja Kurre”, osoitan kissaa.

”Onko ollut kiva päivä kotona?” äiti kysyy ja vilkaisee äippää.

Katson äippää ja sitten piirustusta. ”Joo.”

”No sepäs kiva!” äiti sanoo ja kuulostaa kauhean pirteältä. Yleensä se on tosi väsynyt tullessaan töistä kotiin.

Menen takaisin olohuoneeseen kynieni ääreen ja kuulen, kuinka keittiössä kuiskaillaan jotain.

Ne puhuu minusta. Otan uuden paperin ja alan piirtää suurta ympyrää.

”Mitäs kivaa me tänään keksittäisiin?” mami tulee kysymään.

Kohautan olkiani ja otan tummanruskean liidun. Väritän paperille niin voimakkaasti, että sanomalehtikin värjäytyy.

”Lähettäiskö Emmi vaikka käymään uimassa? Eikö ois kivaa?” äiti seisahtuu viereen.

”Mm”, mumisen ja väritän yhä lujempaa.

”No aletaan sitten laittaa kamppeita kasaan! Lähetään kaikki uimaan, ei olla pitkään aikaan käyty!”

Viskaan väriliidun menemään ja ryntään huoneeseeni.

”Emmi!” äiti huutaa perään. Nyt se kuulostaa jo ärtyneeltä, normaalimmalta.

Mami tulee rauhallisemmin perässä. ”Haluatko lähteä uimaan?” mami sanoo ja seisoo kärsivällisesti ovensuussa. Mami on aina tosi kärsivällinen.

Pohdin hetken. Harmittaa, ettei äidit puhu minulle mitään vaan kuiskuttelevat selän takana, ihan kuin en huomaisi.

Uiminen on kuitenkin kivaa eikä kaikki pääse sinne enää ikinä yhdessä jos ei nyt lähdetä. Niinpä nyökkään.




“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 4/7
« Vastaus #7 : 16.03.2017 20:46:15 »
Voi ei, hnnggghh! En ehkä kestä!

Ei Emmin oloa kauheasti helpota mikään tekopirteys ja kivan tekemisen keksiminen, kun selvästä paistaa läpi huolestunut kiusaantuneisuus! Tykkäsin siitä miten kuvasit nelosrapsussa kiukkua kovakouraisella värittämisellä ja kolmosessa turvavyön räpeltämisellä (kuulostavat jotenkin tutuille, köh). Tosi aidolta tuntui myös järkeily siitä, että pakko nyt kuitenkin tarttua tilaisuuteen, vaikka ärsyttääkin ja perusteet on väärät.

Ja mitenköhän uimareissu onnistuu, kun ei saa edes perhelippua ja ihmisiä on paljon... Noh, ainakin kaikki menevät samaan pukkariin!
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 5/7
« Vastaus #8 : 17.03.2017 09:50:10 »
Isfet, minuakin ärsyttää! Lapsenkin kanssa pitää puhua asioista eikä vaan ostaa herkkuja ja tehdä kivoja juttuja. :D Mut hei ehkä tää osa helpottaa tätä ärsytystä. ♥


A/N Viides osa! Oon niin ylpeä itsestäni, kun kerrankin spurtti tuntuu onnistuvan niin kuin sen on tarkoitus onnistua, eli kirjoitan joka päivä vain yhden rapsun enkä kaikkia kerralla! Tämä osa mahtui juuri ja juuri 300 sanaan.


5#

Vähän väsyttää, mutta tahdon mamin silti lukemaan Puppe-kirjaa. Se tulee viereen makaamaan muttei otakaan kirjaa.

”Mitä jos ensin vähän juteltaisiin tästä päivästä?” mami kysyy.

”Ai mistä?” kysyn ihmeissäni.

”Siitä mitä tapahtui tarhassa.”

Muistan taas pahan mielen ja kaivaudun paremmin mamin kainaloon.

”Tuliko sinulle paha mieli, kun kaikilla oli siellä isä mukana ja sinulla ei?”

Kohautan harteitani. En edes tiedä, miksi minulle tuli niin paha mieli. Tuli vain. ”Miksi minulla ei ole isää?” kysyn.

Mami rutistaa minua lujaa. ”Koska me sinun äidit päätettiin kolmestaan, että me halutaan sinut, eikä siinä ollut ketään miestä paikalla.”

”Mutta miksi ei ollut? Kaikilla muilla oli. Kellään muulla ei ole kolmea äitiä”, tuumin apeana. Kaikilla on vain yksi isä ja yksi äiti.

”Me ei haluttu siihen ketään muuta kuin me kolme. Me kolme haluttiin perustaa perhe ja me haluttiin sinut ja ollaan ihan hirveän onnellisia siitä, että meillä on sinut. Me kaikki rakastetaan sinua tosi paljon”, mami suukottaa otsaani.

”Mutta miksi muilla ei ole kolmea äitiä?” tivaan. Miksei mami voi vastata kunnolla!

”Koska muut vanhemmat ovat päättäneet omalta osaltaan, millaisen perheen haluavat. Kolmen vanhemman perheitä ei ole niin usein, koska se vaatii paljon enemmän työtä. Kolmen ihmisen pitää yhdessä tehdä päätöksiä ja kompromisseja, ja se on aina vaikeampaa kuin että siinä olisi vain kaksi ihmistä”, mami sanoo. ”Tiedäthän, että kun me vaikka kahdestaan tehdään jotain, on helppo päättää, mitä tehdään, mutta jos otetaan vielä äiti tai äippä mukaan, pitää miettiä vähän enemmän, mitä tehdään, että kaikilla on kivaa.”

”Joo”, vastaan. ”Minusta oli kauhean kivaa, että käytiin kaikki uimassa. Ei melkein koskaan tehdä yhdessä mitään tuollaista.”

”Minustakin oli ihan hirveän kivaa käydä uimassa koko perheen voimin”, mami sanoo ja suukottaa minua taas. ”Minua ja muitakin äitejäsi harmittaa usein se, että yhteinen aika on välillä hankalasti löydettävissä.”

Haukottelen.

”Joko luetaan Puppea?” mami kysyy.

Nyökkään ja suljen silmäni hetkeksi.



“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 6/7
« Vastaus #9 : 18.03.2017 10:32:36 »
A/N Kuudes osa! Onpas kyllä vaikea kirjoittaa pienestä lapsesta ja yrittää miettiä, miten sen ikäinen puhuu maailmasta ja miten reflektoi itseään ja omia tunteitaan.


#6

Sekoitan muroja maitoon. Haluan niiden mössöytyvän täysin. Äiti juo kahvia, äippä selaa lehteä. Mami nukkuu vielä.

”Äiti?” kysyn.

”Mitä, kulta?”

”Miksi sinä ja äippä ja mami rakastatte toisianne?”

Äiti on pitkään hiljaa.

”Me tykätään toisistamme paljon, meillä on mukavaa yhdessä ja meillä on samanlaisia suunnitelmia ja toiveita”, se lopulta vastaa.

Sohin muroja.

”Kalle sanoi, että vaan yhtä ihmistä voi rakastaa. Sen äiti sanoo niin.”

Äippä tuhahtaa. ”Sellainen on ihan höpöhöpö puhetta. Kaikki rakastaa montaa ihmistä. Kallenkin äiti varmasti rakastaa sekä poikaansa että puolisoaan.”

”Niin mutta se sanoi, että ei saa olla kuin yksi tyttö- tai poikaystävä.”

Äiti huokaa ja kuulostaa ärtyneeltä. Painan katseeni paremmin muroihin.

”Joidenkin mielestä asia on niin, mutta ei siinä ole mitään väärää, jos on monta tyttö- tai poikaystävää. Se on vaan suuri lahja, jos voi avoimesti rakastaa niin montaa ihmistä kuin vain haluaa. On aina väärin sanoa, että muiden tapa elää elämäänsä on väärin, jos se sattuu poikkeamaan omasta tavasta. Muita ei saa tuomita, Emmi, ollaanhan me tästä puhuttu.”

”Mutta Kalle sanoi…”

”Kalle sanoi ihan tyhmästi”, äiti sanoo napakasti.

Äippä silittää hiuksiani. ”Ei sinun tarvitse tästä huolehtia, Emmi. Maailmassa on paljon erilaisia perheitä ja ne kaikki on ihan yhtä hyviä.”

”Okei!” sanon ja kahmaisen muroja suuhuni.



“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 6/7
« Vastaus #10 : 18.03.2017 17:24:52 »
Onpa hauska aihe ja nimenomaan näkökulma! Olen tässä draamailussa pitänyt aivan erityisesti siitä, että kukaan ei ole mitenkään tuominnut sitä, että Emmillä on kolme äitiä, vaan ihan rehellisesti vain ihmetellyt. Toki voi olla, että tuo kommentti yhdestä sallitusta tyttö-/poikaystävästä oli tarkoitettu tuomitsemiseksi, mutta on myös mahdollista, että vanhemmat ovat niin sanoessaan tarkoittaneet, että ei saa toisen selän takana treffailla useampaa tyyppiä.

Lisäksi mua kiehtovat nämä äitien nimitykset, koska äiti on niin tavallinen nimi, kun taas äippä ja mami ovat sellaisia, mitä varmasti vain pienet lapset mielellään käyttävät. Mitähän sitten, kun Emmi on vaikka yläasteella? Vaikea kuvitella, että hän kertoo luokkalaisilleen, että hänen äippänsä tulee hakemaan heidät kaupasta tms.

No joo, Emmi on tässä tosi suloinen! Minulle ainakin menee täydestä hänen ajatusmaailmansa, mutta en itsekään tunne pieniä lapsia, eli en osaa aitoutta kyllä arvioida :D Se minulle jäi tosin vähän epäselväksi, että minkä takia isänpäiväkiukku aiheutti päiväkodista hakemisen, eikä Emmiä vain haettu pois peiton alta. Tuskin päiväkodissa tuollaiset purkaukset ihan vieraita ovat ;D Mutta Emmin pohdinnat turvavyön nykimisestä, jäätelöstä ja hammaspeikosta ja kokonaisesta purkkapussista olivat aivan ihania! Jään odottelemaan viimeistä raapaletta :)
Never regret something that once made you smile.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #11 : 19.03.2017 16:19:20 »
nominal, kiva että tykkäät! Hah, enpäs ajatellutkaan, että mitenkäs nimitysjutut menevät sitten, kun lapsi on vanhempi! Voihan olla, että hän itse on niin tottunut nimityksiin, ettei osaa niitä niin ajatella. Tai sitten hän kutsuu vanhempiaan kotona omilla nimityksillään ja kavereille kaikki äidit ovat vaan äiti-nimityksellä. Minä itse ajattelin tuon tarha-kohtauksen niin, että Emmillä itsellään tuskin olisi ollut niin hätää, mutta hoitotyypit eivät vaan osanneet tässä varsin epätavallisessa tilanteessa kommunikoida lapsen kanssa ja päättivät sitten kysyä kotiväeltä apua, jolloin äippä tuli noutamaan. Ehkä yritin viestittää alkupuolen raapaleissa sitä, että asiat olisi voinut hoitaa vähän paremminkin Emmin kanssa! Mutta varsinkin suomalaiset tuppaa olemaan välillä niin vaikeita kaikkien vähänkin "hankalampien" aiheiden kanssa niin tässä nyt sitten jotenkin sitä käsittelin. :D Mutta toivottavasti tykkäät vikasta raapaleesta!


A/N Tässä nyt sitten vika raapale!


#7

”Kuules Emmi.”

Jatkan värittämistä.

”Emmi?”

”No mitä mami?” sanon, koska niin äiditkin aina sanovat. Päätän värittää hevosen oranssiksi.

”Muistatko kun harmittelit, ettei kellään muulla ole kolmea äitiä?”

”Joo.” Papukaijaan pitää laittaa montaa väriä.

”No mitäs tuumaisit jos jollain toisellakin olisi?”

Nostan katseeni ihmetellen. ”Ai kellä toisella?”

”Tule tähän”, mami taputtaa viereensä sohvalle. Kiipeän hänen kainaloonsa ja sitten äiti ja äippäkin tulevat viereen istumaan. Minulle tulee vähän hassu olo.

”Muistatko mitä puhuttiin siitä että mistä sinä olet tullut?”

”Joo, äitin masusta”, taputan äidin mahaa. Äiti naurahtaa.

Mamikin hymyilee ja laittaa kätensä vatsalleen. ”No nyt mamin vatsassa on kasvamassa sinulle sisko tai veli.”

”Onko!” innostun ja heitän käteni mamin vatsan päälle.

”Varovaisesti, Emmi, vauvaan voi koskea”, äiti ehtii varoittamaan, mutta mami vetää minut lähemmäs.

”Milloin se tulee? Onko se tyttö vai poika? Mikä sen nimeksi tulee?” kyselen innoissani.

”Se tulee noin viiden kuukauden päästä pääsiäisenä, silloin kun syödään suklaamunia. Ja vielä ei tiedetä että onko vauva tyttö vai poika. Minkä sinä haluaisit siskon tai veljen nimeksi?” mami kysyy.

Mietin hetken. ”Viivi tai Kasperi!”

Äiti ja äippä hihittävät.

”Voidaan miettiä sitä vielä”, äippä sanoo ja hymyilee iloisesti.

”Vauva voi tulla nukkumaan minun sänkyyn”, sanon itsevarmasti. ”Kyllä me mahdutaan.”

”Onpas kivasti sanottu!” mami kehuu ja rutistaa minua itseään vasten. ”Aluksi vauva varmaan nukkuu meidän huoneessa, koska sitä pitää ruokkia monta kertaa yössä, mutta voidaan sitten katsoa, missä hän nukkuu vähän isompana.”

”Onko kiva saada sisko tai veli?” äiti kysyy.

”On!” sanon. ”Minä kerron Karoliinalle heti huomenna, että meille tulee myös uusi vauva!”

Äidit nauravat.



“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #12 : 19.03.2017 16:30:04 »
Ooooh olipas kiva lopetus! :)

Pidin tosi paljon tästä käänteestä, ja Emmin reaktio oli aivan ihastuttava. Jostain syystä tuo ihan aloitusrepliikki oli hirmu hyvä, en sitten tiedä olenko kuullut kaikkien äitien sanovan noin lapsilleen vai mistä johtuu, mutta siitä pääsi heti mukaan tunnelmaan. Pystyin oikein kuulemaan äänensävyn, jolla se sanottiin :D

Tässä minua viehättivät myös tosi paljon nuo Emmin värityssuunnitelmat. Kai ne lisäsivät tämän uskottavuutta tai jotain, mutta oli miten oli, ne olivat aivan ihania.

Plus ihan huippua, että Emmi saa sisaruksen! <3 t. edelleen kateellinen ainoa lapsi ;D
Never regret something that once made you smile.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #13 : 19.03.2017 17:12:10 »
nominal, aww! Joo, tuo aloitusrepliikki on aika perus. :D Samoin kuin "no mitä". Mäkin oon ihan innoissani Emmin puolesta, koska jee, nyt se ei ole enää ainoa! Nyt jollain toisellakin on kolme äitiä eikä hänen tarvitse enää olla se ainoa! (: ♥ Kiitos paljon kommentista!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 506
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #14 : 19.03.2017 19:29:34 »
Nämäpäs oli kauniita ja vaikean aiheen käsittelystä huolimatta hyväntuulisia raapaleita! Miten söpö perhe heillä, ja loppuratkaisu oli tosi kiva! Jossain kohtaa pohdin, että nyt käydään taas samaa keskustelua vähän eri sanoin, joten pidin siitä, että viimeisessä rapsussa päästiin vähän niin kuin asiassa eteenpäin. Lyhyesti siis: kauniisti kirjoitettu pieni tarina, kiitos!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #15 : 19.03.2017 20:39:10 »
Ricolette, kiitos kommentista! Harmi että tuntui, että kerronnassa oli toistoa, koska pyrin todella paljon välttämään sitä ja mietinkin sitä tätä kirjoittaessani. Mutta hienoa että loppuratkaisu toimi!


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #16 : 25.09.2017 20:30:27 »
Tervehdys Kommenttikampanjasta. :) Valitsin tämän raapalesarjan listauksestasi, koska teki mieli lukea lisää polyamoriadraamaa ja muistin, että olen näitä raapaleita joskus aiemminkin vilkuillut. Kolme äitiä ja pieni tyttö tuntui tosi kutkuttavalta lähtökohdalta, koska se poikkeaa niin paljon perinteisestä perhemallista, ja innostuin lisää huomatessani, että tässä käsitellään polysuhteen kommervenkkejä lapsen näkökulmasta. Vaikka tällainen suhde perustuu rakkauteen ja päätökseen olla yhdessä siinä missä mikä tahansa muukin suhde, ympäröivä maailma ja muiden odotukset voi herättää paljonkin kysymyksiä ja ihmetystä. Jos ympäristö olisi pullollaan erilaisia suhteita tai jos Emmi eläisi jotenkin eristyksessä ikätovereistaan, hän ei välttämättä tulisi aatelleeksi koko asiaa, mutta tuleehan se varmaan väkisinkin mieleen kun päiväkodissa vietetään isänpäivää ja kaikki kaverit uteliaina kyselee.

Suomalainen keskustelukulttuuri tuntuu tosiaan heijastuvan näistä raapaleista: vältellään ja kierrellään ja kaarrellaan, ei välttämättä ollenkaan pahalla vaan ihan vain siksi ettei oikein osata puhua asioista suoraan ja avoimesti niiden oikeilla nimillä. Usein kyllä tuntuu, että se avoimuus olisi tosi tärkeää ja sen avulla pystyttäisiin välttymään monelta väärinkäsitykseltä ja mielipahalta. Näinkin pieni lapsi vaistoaa yllättävän paljon, ihan pieniä vivahteitakin, ja se tulee näissä raapaleissa ihan mainiosti ilmi. Emmi ei välttämättä osaa eritellä esimerkiksi sitä, miksi äippä sallii jäätelön keskellä päivää eikä sano mitään turvavyön räpläämisestä tai hammaspeikoista, mutta hän vaistoaa kyllä, että siinä on jotain outoa, kun ei äippä yleensä niin käyttäydy. Ja aikuisten kummallisen käytöksen voisi hyvinkin kuvitella vaikuttavan myös lapseen niin kuin neljännessä raapaleessa, kun Emmi kimpaantuu äidin uimisehdotuksesta. Ehkä se on Emmin vastareaktio siihen, miten aikuiset kuiskuttelevat hänen selkänsä takana eivätkä suvaitse kertoa hänelle mitään.

Muutenkin Emmi on reaktioissaan ihastuttavan välitön ja kysymyksissään ihastuttavan vilpitön ja suora. Kirjoitat mielestäni todella hyvin ja uskottavasti lapsen näkökulmasta! Toteava, simppeli kerronta tukee näkökulmaa mainiosti: Emmi on niin pieni, ettei välttämättä osaa tarkemmin eritellä omia fiiliksiään tai muiden tekemisiä (tai koe ees erityistä tarvetta paneutua niihin), ja siihen sopii se, ettei teksti sisällä esimerkiksi mitään pitkiä monologeja. Repliikit toimivat tosi hyvin, ja niistä ajoittain huokuva uhma ja turhautuminen välittyvät hienosti. Erityisen viehättynyt olen nominalin tavoin Emmin värityssuunnitelmista, joista tämä kohta on mielestäni oivallinen esimerkki:
Papukaijaan pitää laittaa montaa väriä.
Ihanan yksinkertainen, konstailematon toteamus, joka tuntuu sopivan lapsen mietteisiin mainiosti. Pidän kovin siitä, miten nämä piirtely- ja väritysjutut kulkevat vuoropuheluiden ja muiden tapahtumien lomassa mutta heijastelevat ehkä toisinaan myös Emmin tunnetiloja kuten neljännessä pätkässä, kun Emmi värittää niin kovasti, että sanomalehtikin saa osansa.

Pidän hirmusti kuitenkin myös siitä lämmöstä ja turvasta, joka tästä tekstistä huokuu. Kaikesta huomaa, että kaikki kolme äitiä rakastavat Emmiä ja toisiaan hurjasti, vaikkeivät he aina ehkä ihan osaisikaan toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhemmuus on varmaan ainaista opettelua, ja vanhemmatkin ovat ihmisiä jotka tekevät toisinaan virheitä; tärkeintä on kuitenkin se, että välittää ja rakastaa ja tekee parhaansa. Se vaikuttaisi Emmin äideillä olevan hallussa, ja niinpä tästä raapalesarjasta jääkin minulle päällimmäiseksi tosi hyvä ja lämmin mieli. Tuo loppu on aivan ihana, kun Emmi saa tietää saavansa pikkusisaruksen. :) Varmaan helpottaa, kun ei tartte enää olla ainut, jolla on kolme äitiä!

Vielä pitää antaa erityismaininta sille, miten kaikilla äideillä on oma kutsumanimi. Jotenkin todella suloinen juttu. Pidän myös siitä, miten äidit erottuvat näinkin lyhyessä sarjassa hieman jo omiksi hahmoikseen ja persoonikseen: mama esimerkiksi on aina kärsivällinen, ja äippä on ainoa joka pääsee lähtemään töistä kesken päivän. Voi että, lukisin niin mielelläni lisää tästä ihanasta perheestä! Kiitokset tästä sarjasta, tykkäsin valtavasti! :) -Walle
« Viimeksi muokattu: 25.09.2017 21:24:34 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #17 : 07.10.2017 22:19:15 »
Tosi kiva, toimiva paketti polyperheen dynamiikasta. Lapsinäkökulma oli onnistunut ja teki tekstistä helposti lähestyttävän. Arkeen mahtuu sekä hyviä että huonoja asioita, mutta kaiken takana on ihana sanoma siitä, että jokainen perhe on hyvä ja arvokas omalla tavallaan. Kiitos :3
« Viimeksi muokattu: 07.10.2017 22:21:25 kirjoittanut Sokerisiipi »

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 390
Vs: Kolme äitiä ja minä || polydraamaa, S, raapaleita 7/7
« Vastaus #18 : 07.10.2017 23:06:03 »
Waulish, tää oli niin ihana kommentti, että piti oikein odottaa oikeaa hetkeä, että ehdin kunnolla paneutua vastaukseen. Kiitos ♥

Kommenttiasi jälleen lukiessa minulla alkoi uudestaan suututtaa tuo tilanne, jossa Emmi tässä on! Turhauttaa toisen puolesta, kun lapsi kuitenkin tajuaa, että jotain on hupsusti ja aikuiset kuiskuttelevat selän takana ja nostelevat käsiä ilmaan että "mitäs nyt tehdään". Harmillisesti olet niin oikeassa siinä, että tämä heijastelee varsin vahvasti suomalaista keskustelukultturia. Voi Emmi!

Ihana kuulla, että lapsen näkökulma onnistui! En juuri tunne lapsia, mutta oon yrittänyt "opiskella" niitä kirjallisuuden ja nettikeskusteluiden ja muiden tällaisten perusteella, joten jee, että onnistuin. (: Kiva, että nuo väritysjutut toimivat hyvin osana kerrontaa, koska sellaisiksi ne oli tarkoitettukin. Eihän tuon ikäinen lapsi vielä välttämättä osaa niitä omia tunteitaan niin suoraan tunnistaa, mutta ne ovat silti olemassa ja vaikuttavat lapsen käyttäytymiseen ihan samalla tavalla kuin aikuisellakin, ja varmaan vielä voimakkaamminkin, kun itsesensuuri ei ole samanlainen.

Voi vitsi, pitää ehkä harkita, josko tästä perheestä saisi kirjoitettua jotain uuttakin tavaraa. (: Ihanaa, että perheestä on välittynyt rakastava ja lämmin tunnelma, koska se oli tarkoituskin. Ei vanhemmat aina osaa tehdä tai sanoa oikeita asioita, mutta kyllä silti toisista välitetään ja yritetään parhaansa. Minusta oli niin tärkeää Emmin alun vaikeuksien takia, että Emmi saisi lopulta jonkun toisenkin jakamaan tämän kokemuksen kanssaan! Luin aikanaa yhdestä blogista, kuinka erään suomalaisen ja ghanalaisen lapsi oli ollut suruissaan siitä, että hänen ihonvärinsä oli erilainen kuin äidillä ja isällä. Lapsi oli ollut sitten ihan riemuissaan siitä, kun pikkusisko syntyi, että sisko on ihan samannäköinen kuin hän! Identiteetti on tärkeä juttu. (:

Kiitos ihan valtavasti kommentistasi, ihanaa että tykkäsit ♥

Sokerisiipi, kiitos paljon kommentista! Niinpä, jokainen perhe on omanlaisensa, mutta juuri hyvä sellaisenaan, kun kaikilla on hyvä olo. (:


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman