Kirjoittaja Aihe: Kaunosielu, S | leikkisä draama | triplaraapale  (Luettu 2475 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 067
Nimi: Kaunosielu
Ikäraja: S
Tyylilaji: kepeä, leikkisä draama
Sanamäärä: 300
Haasteet: Kesäetydejä: Kaunotar ja hirviö (lähinnä tuo alempi kuva) ja Vuosi raapalehtien IV
A/N: Tämä onkin juuri tekstimuotoinen etydi, pikkuinen, kepeä harjoitus. Vanhahtavaa tunnelmaa haeskelin ja romantiikan aikaakin ehkä hiukan tuli jäljiteltyä. Tästä tuli mielestäni aika suloinen :3

Kaunosielu

Kävelykumppanini on vakava ja hiljainen. Yritän jutustella niitä näitä, mutta sanani näyttävät vaivaannuttavan häntä. En osaa sanoa, onko tuo mies ujo vai onko hän unohtanut, miten keskustella neidon kanssa. Eipä sillä, että minä olisin sellainen neito, jonka kanssa tarvitsisi noudattaa jonkinlaista etikettiä. Minulla saattaa olla puku, jossa on suuret hihat, leveä helma ja kapea uuma, mutta askeleeni ovat leikkisät. Joko ne ovat liian pitkiä tai pieniä ja tepastelevia. Minä en osaa olla arvokas ja hillitty. Ehkä se pelottaa häntä.

Syksyinen puutarha ja sen murretut värit saavat minut hyvälle tuulelle. Suon seuralaiselleni pieniä, rohkaisevia hymyjä. Hänellä on niin lempeät silmät, etten usko hänen ajattelevan minusta pahaa. Valitettavasti hän on vain niin hirveän muodollinen ja pidättyväinen. Tavallaan se on vanhanaikaista ja romanttistakin. Voi että! En tiedä, mitä ajattelisin hänestä. Aavistan kuitenkin, että tuossa miehessä on jotain lujaa ja hellää. Haluan oppia hänestä enemmän, mutta miten sen teen, kun hän ei suostu puhumaan? Kuin sanoissa piilisi jokin hirveä ansa, jonne yrittäisin häntä ajaa.

Hän ei vieläkään vastaa, joten vaikenen. Suoristan ryhtini, tasaan askeleeni ja otan arvokkaan, joskin melkoisen jähmettyneen ilmeen. Se on masentavaa. Miehen surumielisyys, sillä sitä hänessä riittää, tuntuu tarttuvan minuunkin enkä enää tiedä, mitä tässä oikein tulisi tehdä.

”Suo anteeksi”, seuralaiseni viimein sanoo. Hänellä on matala ja syvä ääni, jossa on miellyttävän pehmeä sointi. Minua surettaa kamalasti, ettei hän puhu enempää. Kaunista ääntä pitäisi käyttää, kun sellainen kerta on.

”Pyydän anteeksi vähäpuheisuuttani”, tuleva aviomieheni ilmoittaa. ”Olen huono keskustelukumppani, mutta hyvä kuuntelija ja minusta on miellyttävää kuunnella, kun te puhutte. Teillä on niin eloisia ajatuksia. Pyydän, jatkakaa. Minä – minä yritän osallistua enemmän.”

Hän punastuu! Teennäisen arvokas ilmeeni sulaa leveään hymyyn, johon hän vastaa epävarmasti. Hän ojentaa käsivartensa ja minä tartun siihen. Uusi kierros puutarhan ympäri sujuu jo paljon luontevammin. Minä puhelen ja hän vastaa. Huomaan, että vakavan ulkokuoren alla elää kaunis sielu.

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Kaunosielu, S | leikkisä draama | triplaraapale
« Vastaus #1 : 20.05.2015 22:58:22 »
Jestas, tämähän oli hyvä! Vanhahtava tyyli oli aivan ihana, juuri tämä aikakausi on mun mielestäni kauhean viehättävää ja mielenkiintoista aikaa. Yleensä tällaista löytää vain kirjastojen ylimmiltä, pölyisiltä hyllyiltä (ainakin täällä), joten oli kivaa vaihtelua lukea tällaista ihan Finistä. Sulta sitten sujuu jokaikinen tyylilaji, alat olla jo epäreilun hyvä näiden kepeiden draamojen kanssa. : D En oikeasti valita, toisinaan on hauska lukea sulta jotain muuta kun jatkiksia tai pikemminkin jatkista, ihan vain vaihtelun vuoksi tietenkin.

Miten sitä aina onnistuu kiintymään hahmoihin tällä tavalla, muutama sata sanaa ja olen myyty. Tekstin nainen oli ihastuttavan iloinen ja kupliva luonteelta, mies taasen vaikutti rehelliseltä sekä helposti lähestyttävältä. Nimenomaan vaikutti, hän oli sen verran hiljainen, mutten toisaalta katso sen olevan millään lailla paha asia.
Lainaus
Teillä on niin eloisia ajatuksia. Pyydän, jatkakaa. Minä – minä yritän osallistua enemmän.”
En pääse yli tästä kohdasta, hiukan epävarmaa ja juuri siksi niin suloista.

Mukava pikkuteos! ^^
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 067
Vs: Kaunosielu, S | leikkisä draama | triplaraapale
« Vastaus #2 : 14.07.2016 12:31:09 »
Orenji: Aww, ihanaa kuulla, että pidit, koska en yleensä kirjoita tällaista ^^ Tämä tosiaan oli itsellenikin piristävää vaihtelua erilaisuudessaan :> Aww. Hyvä, että henkilöistä välittyi tietynlainen kuva näinkin vähin sanoin. Kiitos ihanasta kommentista!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 828
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Kaunosielu, S | leikkisä draama | triplaraapale
« Vastaus #3 : 14.07.2016 17:54:27 »
Voi että, miten tämä on ihana. Lueskelin tämän aiemmin tänään sängyssä unenpöpperössä maatessani ja puhelimella Finiä selaillessani, ja tulin niin kovin hyvälle tuulelle.

Vanhat ajat vetoaa muhun kovasti, ja niistä on ihanaa lukea. Tästä tekstistä välittyy ihana kuva aikakaudesta: suurihihainen, kapeauumainen puku, rauhallinen kävely puutarhan ympäri... Itse tekstikin on mielestäni kivalla tavalla hiukan vanhahtavaa. Esimerkiksi neito, seuralainen ja suo anteeksi ovat mielestäni oivia sananvalintoja. Teitittely istuu seuralaisen puheeseen mainiosti. Kertojaääni muistuttaa mua aavistuksen Scarlett O'Harasta, sillä teksti on jotenkin vähän samantyylistä kuin siinä Tuulen viemää -suomennoksessa, joka mulla on, vaikkei pelottaa olekaan tässä peloittaa. Onpa kertojassa ehkä hieman samantyylistä itsepintaista luonnettakin kuin Scarletissa, ainakin tuosta päätellen, miten hän muuttaa käyntinsä ja olemuksensa arvokkaaksi ja muodolliseksi kun seuralainen ei millään puhua pukahda. :)

Komppailen Orenjia, minäkin onnistuin jo kiintymään hahmoihin. Haluaisin lukea heistä lisää! Pidän kertojasta. Siitä, miten hän ei koe etiketin noudattamista tarpeelliseksi, ja siitä, miten hän on leikkisä ja eloisa. Ihana hahmo, sellainen jonka kerronnan parissa todella viihtyy. Seuralainenkin on valloittanut sydämeni, ah ja voi. Myönnän viehättyväni miehistä, jotka on pidättyväisiä ja hiljaisia ja ehkä vähän jäyhiä mutta joista kuitenkin huokuu jonkinlaista lempeyttä. ♥

Multa onnistui jotenkin ekalla lukukerralla menemään ohi se, että seuralainen on kertojan tuleva aviomies. Nyt vasta bongasin sen tiedon tuolta. Jotenkin sekin tuntuu aikaan sopivalta, että ollaan menossa naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jota ei vielä tunneta kovin hyvin. Tulen hyvälle mielelle siitä, että kertojan turhautuminen ja epätoivo tuntuu haihtuvan, kun seuralainenkin alkaa osallistua keskusteluun ja kaksikon kävelyretki muuttuu luontevammaksi. Tulee sellainen olo, että hehän saattavat sopia toisilleen oikeinkin hyvin. Ite ainakin olen huomannut, että tällaisena höpöttelijänä sitä usein natsaa parhaiten yhteen vähän hiljaisempien tyyppien kanssa. ;D

Tarinan nimi on muuten mielenkiintoinen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se kuvaa kertojan hyväntuulisen pirskahtelevaa ja syksyn väreistä nauttivaa sielunmaisemaa, mutta loppu saa mut aattelemaan, että kaunosieluksi taitaakin paljastua tämä hiljalleen aukeneva seuralainen. Tai ehkäpä he ovat sitä molemmat, kuka tietää. Kiva nimi joka tapauksessa. Se yhdistettynä leikkisään draamaan sai mut varmaankin alun perin klikkaamaan tämän auki.

Pidän muuten hirmusti ilmauksesta murretut värit. Se on kovin kaunis ja syksyyn sopiva.

Kiitos kovasti tästä ihanasta pikku tarinasta, ihastuin tähän. ♥
« Viimeksi muokattu: 14.07.2016 18:46:20 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 483
  • ava by Claire
Vs: Kaunosielu, S | leikkisä draama | triplaraapale
« Vastaus #4 : 08.07.2020 22:27:37 »
Eksyin lukemaan tätä Hormipulverin kautta ja voi, miten kivan pikkutekstin luo se minut johdattikaan!
Voin hyvin kuvitella nämä vaikka Bellen ajatuksiksi. Itse asiassa minulle tuli mieleen laulu (Something There), jota siinä kohtauksessa, jossa Belle ja Hirviö leikkivät lumessa, lauletaan. Mukavaa kuitenkin, että olit ulkoistanut tämän sadusta.
Tykkäsin siitä, että oli syksy ja kertoja nautti siitä. Nimi oli hyvä ja se tuli esille lopussa yllättävällä tavalla, sillä minäkin olisin veikannut, että juuri kertojatyttö on se kaunosielu (en toki epäillyt jäykkää seuralaistakaan oikeasti jäykäksi :) ).
Yllättävää oli myös, että miehestä oli tulossa tytön aviomies, olin jo liikaa Kaunottaren ja hirviön tunnelmissa.

Tämä oli tosi kivaa iltalukemista, kiitos, kun kirjoitit! :-*
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)