Kirjoittaja Aihe: 101 dalmatialaista l Pilkulliset puolikkaat l tunnelmoiva draama l S l puolitoistaraapale  (Luettu 3793 kertaa)

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Nimi: Pilkulliset puolikkaat
Fandom: 101 dalmatialaista (Disneyn animaatio)
Hahmot: Pongo & Roger
Genre: tunnelmoiva draama
Ikäraja: S
Haasteet: Multifandom III: 101 dalmatialaista
Otsikoinnin iloja: allitteroiva otsikko
Tassunjälkiä: koira
Vastuuvapaus: Walt Disney
A/N: Koirat ovat ihania, ne tuntuvat ymmärtävän meitä joskus paremmin kuin me itse ^^




Hypähtelevät sävelet tanssahtelivat huoneistossa, nauroivat, kompastelivat toisiinsa, väistelivät ja törmäilivät tavaroihin, kumarsivat pysähdyksen hetkinä ennen seuraavaa taivalta. Iltaisin ne kietoutuivat Rogerin ympärille hymisemään mahdollisuuksista ja leijailivat hentoina päivän kaikuina unien mielentilaan.

Soinnut olivat lemmikkini pilkkuja, mustemaisia täpliä laulamassa tarinoita menneistä, odottamassa koituvaa tulevaa. Turkissani näkyivät ajan haalistumat, se ei kiiltänyt enää nuoruuttaan, muttei ollut haipunut vielä harmaaseen.

Muutamia kuunkiertymiä sitten olin livahtanut juoksemaan kohti tähtiä kuun hopeoimille kaduille ja vastannut neidon kutsuun omalla musiikillani. Silloin hehkuin rytmikkäästi, sävelsimme yhteisen laulun, joka haihtui ensimmäisiin aamun säteisiin. Kerran kaksi meidän luoksemme oli karannut naispuolinen lemmikki ja sekoittanut Rogerin järjestäytyneet sanoitukset niin, että niiden uudelleensanelemiseen kului monta levottomasti lattiaan raapiutunutta tassunjälkeäni.

Nuottivihkojen täyttyessä sotkeutui asuntomme, tuoksui kaiholle ja kauhtuneelle, jälleen. Lemmikkini naurun huulten ympärille veistämät uomat olivat huomaamattani vilahtanet suupielistä otsalle ja kulmien väliin. Roger tarvitsisi naisen, joka osaisi piirtää melodialle viimeisen viivan täydentääkseen sen. Täpläni kaipasivat neidon vastapuolta.

Aioin etsiä kaksi pilkunpuolikasta. 
« Viimeksi muokattu: 06.11.2017 22:33:00 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Kommenttikampanjasta heei!

Oi, kun mä pidin tästä paljon, etenkin miten tämä oli kirjoitettu. Sanoilla leikkiminen oli jotenkin tosi kivaa luettavaa. Tää soljui mukavasti eteenpäin ja tuntui etenevän kepeästi.

Lainaus
Iltaisin ne kietoutuivat Rogerin ympärille hymisemään mahdollisuuksista ja leijailivat hentoina päivän kaikuina unien mielentilaan.
Juuri tälläistä hieman runnollista kerrontaa, tosi kiva. Saa tiettyyn mielentilaan ja miettimään sanojen toisia tarkoituksia ja mitä niiden taakse piiloutuu.

Pidin myös miten tää kertoi välittämisestä ja siitä, kuinka Pongo huomioi toisen tarpeet ja mitä tämä tarvitsi, päättäen myös tehdä asialle jotain, etsiä sen pilkunpuolikkaan.

En ole ennen lukenut mitään tämän tyyppistä, joten tein ihan uuden aluevaltauksen samalla! :D
Oikein mukava lukukokemus, kiitos!<3
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Dokumentti, mieluisaa kuulla, että pidit lukemastasi noin suuresti ^^ Ilahduttavaa, että se koskee niin tyyliä kuin sisältöäkin ja löysit lainattavankin kohdan. Yritin juurikin tuota välittämistä, ehkä jonkinlaista huoltakin, tuoda esille, mutta myös Rogerin rakkautta musiikkiin, joka on yhtä erottamaton osa Rogeria kuin Pongon pilkut. Hyvä, että ne tunteet välittyivät lukijalle asti.

Pongo toteaa animaation alussa, että jos se Rogerista olisi kiinni, he olisivat ikuisesti poikamiehiä, niinpä Pongo päättää toimia. Se antoi ajatusta tähän ficciin ja pilkuilla leikittelyyn.

Näemmä uusi aluevaltauksesi onnistui eikä jättänyt traumoja, onnittelut siitä ^^ Kiitos, että luit, tykkäsit ja kommentoit! ^^
« Viimeksi muokattu: 13.03.2017 19:41:15 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 805
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Tunnelmoiva draama kuvaa tätä pätkää hyvin! Tykkäsin tämän sanoilla leikittelevästä tyylistä ja tunnelmasta, tää oli oikeeta nannaa siellä kielitietoiselle aivojen osalle :D Alkuun mua kyllä mietitytti, että kuka tässä oikein on kertoja vai hyppelehtiikö se, mutta sitten hiffasin, että Pongohan se ja kutsuu Rogeria lemmikikseen ;D Oikeestaan aika somaa. Roger on kyllä sellainen heppu, että voin hyvinkin kuvitella Pongon ajattelevan tämän tarvitsevan vähän kaitsentaa :D Ja Pongo ilman muuta on se, joka laittaa rattaat pyörimään. En oo 101 dalmatialaista nähnyt pitkään pitkään aikaan, joten en kaikkia yksityiskohtia muista, mutta tuo "jos se Rogerista olisi kiinni, he olisivat ikuisesti poikamiehiä" kuulostaa kyllä niin osuvalta ;D Ei todellakaan voi pistää asioita Rogerin varaan.

Tää oli oikein mukava lukukokemus :) Kiitos tästä! (Ja nyt mun tekee mieli katsoa 101 dalmatialaista... :D)

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Secu

  • Kaskukuiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 514
  • ava © Johanna Tarkela
Larjus, kiitos paljon kommentistasi tällaiseen vanhaan ficciin, ilahdutti iltaani! :-*

Pongo tosiaan animaatiossa kutsui Rogeria lemmikikseen, joten halusin tuon hauskan pikku yksityiskohdan mukaan ficciin. Se kuvasti mielestäni hienosti Rogerin ja Pongon suhdetta: Roger on ehkä enemmän oman mielensä sisällä eläjä ja luovuuspuuskiensa kourissa, kun taas Pongo vaikuttaa koiraksi käytännölliseltä ja toiminnan koiralta ^^ Hyvä ettei se haalistanut lukukokemusta vaan kertoja oli hoksattavissa! Pongon mieleen oli jotenkin helpompi päästä - onhan Pongo paikoin animaationkin kertoja. Ficcini pohjautuu löyhästi animaation alkukohtaukseen, jossa Pongo katselee ikkunasta kadulle ja huomaa monen ohimenneen koiran jälkeen Perditan ja Anitan. Ja tuo lainauksesi taitaa olla sanasta sanaan animaatiosta, juurikin tuosta alusta, ja muistaakseni se toimi innoituksena ficilleni ^^ Aivan niin, Pongon pitää auttaa, Roger tuskin saisi pariutumista aikaan ::)

Mahtava kuulla myös, että pidit kielestä ja se hyväili aivojesi kielialueita! Olen enemmän mieltynyt tunnelmakuvauksiin kuin toimintaan, joten mukavaa, että se miellytti myös sinua lukijana! :-* On aina ihanaa, kun ficci innostaa katsomaan tai lukemaan alkuperäisteoksen. Suosittelen myös näyteltyä versiota, vaikka animaatiolla onkin aina itselläni ykkössija ^^
« Viimeksi muokattu: 14.04.2021 20:00:24 kirjoittanut Secu »
The world is but a canvas to the imagination

They call us dreamers but we are the ones who don't sleep