Kirjoittaja Aihe: Elämäni Joki, S | romance, fluff, het, tulkinnanvarainen  (Luettu 2152 kertaa)

jjemsie

  • ***
  • Viestejä: 273
Kirjoittaja: jennimur
Ikäraja: S
Paritus: het, tulkinnanvarainen
Genre: romance, fluff, ficlet

A/N: Huh, pitkästä aikaa saan aikaiseksi julkaista jotakin. Tämä on ollut valmiina tuolla jo vähän aikaa ja vielä viikko sitten ajattelin jättää tämän julkaisematta ja kirjoittaa haasteen jatkoficciin, mutta koska se ei ole luonnistunut, päätin heittää tämän nyt tähän. Hyvin vähän taikamaailmaan verrattavia sanoja, nekin vähän viime tipassa ympätty.

Otsikko on vähän... laimea? Mutta toisaalta se kuvastaa Yiruman River Flows In Youta, jonka pohjalta tämä on tehty. Osallistuu Klassinen kappale -haasteeseen ja päätin nyt ympätä tämän FF100 sanalla vesi, vaikka osapuolet jäävätkin hämäriksi, itse kuvittelin Sirius/Hermione -parituksen.

Palautetta otan aina vastaan mielelläni, oli se sitten minkälaista tahansa (--:


Elämäni Joki

Jotenkin on hassua miten asiat menevät. Niissä ei ole järkeä, ei järjestystä tai tiettyä kaavaa. Silti ne onnistuvat luomaan järkeviä yhtälöitä ja kauniita kuvia miltei yhtä helposti kuin huonojakin. Joskus järjetön muuttuu järkeväksi ja ruma kauniiksi. Täytyy vain osata katsoa.

Olen aina vertaistanut elämän jokeen ja veteen. Vesi on voimakas ja ajan kanssa se siloittaa korkeimmankin vuoren tai murtaa tiensä järkymättömimmänkin kallion läpi. Se ei ole taikuutta, vaan jotakin sen yläpuolella. Jotakin vielä suurempaa. Se on elämän alku ja juuri, perusedellytys, joten miksi ei? Joki virtaa ja muokkaa maata allaan, jättää jälkensä aivan kuten mekin.

Minä luulin pitkään että elämäni joki kuivui jo kauan sitten. Olin täysin valmis heittämään kaiken pois ja puolet oli jo mennytkin. On jotenkin ihmeellistä miten elämä kuljettaa ja miten sattuma saa suuremman merkityksen, se ylennetään kohtaloksi. En tiedä mitä kiittää, kohtaloa, sattumaa vaiko vain itse elämää ja sen oikkuja. Ehkä niitä kaikkia. Ehkä joka ikistä pientä asiaa, hyvää ja huonoa, sillä jollei niitä olisi, en olisi tässä. Ja tätä en vaihtaisi pois.

Pimeät kujat vaihtuivat aamuhämärään ja auringonlaskuihin.
Kylmä ilma muuttui suloiseksi lämmöksi.
Kova asfaltti muuttui pehmeäksi sängyksi.
Kylmä tuuli toisen hengitykseksi.
Kohti tulevat loitsut vaelteleviksi sormiksi, sokeasti hapuileviksi huuliksi.
Merkityksetön merkitykselliseksi.

Huulet liukuvat iholla aiheuttaen väristyksiä, hengitys kutittaa kaulan herkkää ja vielä pehmeää, ajan kuluttamatonta ihoa. Sormet tapailevat olkapäitä ja huulet löytävät suloisen kuopan johon painautua. Sormi seuraa luun kaarta ja toinen hengähtää. Sormet nousevat kevyinä kaulalle mutta niiden karkeutta ei voi peittää, silti ne lepäävät siinä kuin olisivat aina olleet, huulet hipovat solisluuta hellästi ja sormien päässä sen tuntee - kuinka sydän kiihdyttää vauhtiaan ja odottaa, värisee kosketuksesta. Huulet painavat pienen suudelman solisluun korkeimpaan kohtaan, sydän hypähtää.

Pidä minusta kiinni.

Hyvin hento parfyymin tuoksu nousee kaulalta, sormet lasketuvat taas, antavat huulille tilaa kulkea. Syvä hengähdys, ilma tuntuu lämpimältä kaulan iholla. Ylöspäin, nenä jää seuraamaan leuan kaarta, mutta tavoittaa pian parinsa, otsat koskettavat ja tuntuvat sulautuvan yhteen. Kämmenet etsivät toisensa sokeasti, ja sormet kietoutuvat yhteen tiukasti, omistavasti kuin pelkäisivät katoavansa.

Älä päästä irti.

Kaipaus tuntuu sydämissä ja siellä se kasvaa ja tarttuu kaikkeen; jokaiseen sydämenlyöntiin ja sitä kautta kaikkialle kehoon, sieltä joka kosketukseen ja hengähdykseen, ilmaan, lakanoihin. Silmät avautuvat ja tervehtivät toisiaan mukanaan raastava kaipuu, tuska, epävarmuus ja himo, joka loistaa kaiken alta voimakkaana ja ylitsepääsemättömänä. Harmaa ja ruskea vastakkain vielä hetken, kunnes kaipuu on sietämätöntä, tuska polttavaa, epävarmuus kaivautunut läpi kipupisteen ja himo ottanut vallan, silloin perhoset suutelevat ja viimeinen pari kohtaa toisensa.

Kaksi on yksi.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 21:09:49 kirjoittanut Beelsebutt »
Kahdessa viikossa voi muuttaa maailman ja neljässätoista päivässä tuhota sen.
banneri by raitakarkki
ava by laaksokukka

Herkkuoone

  • Vieras
Räpellyksen epävirallisesta kommentointihaasteesta vapaavalintaista vuorokaudenaikaa!

Tämä teksti on ihan mielettömän upeaa luettavaa ja minusta on todella sääli, ettei se ole saanut vuosien aikana yhtään ainoatakaan kommenttia, vaikka se olisi ainakin yhden sellaisen ansainnut. Heti ensimmäisestä kappaleesta, heti ensimmäisestä lauseesta minä olin myyty tälle tekstille. Täysin. Kuvailusi on aivan uskomatonta ja vertauskuvat sekä sanavalinnat ovat upeita. Esimerkiksi tässä kohdassa
Lainaus
Olen aina vertaistanut elämän jokeen ja veteen. Vesi on voimakas ja ajan kanssa se siloittaa korkeimmankin vuoren tai murtaa tiensä järkymättömimmänkin kallion läpi. Se ei ole taikuutta, vaan jotakin sen yläpuolella. Jotakin vielä suurempaa. Se on elämän alku ja juuri, perusedellytys, joten miksi ei? Joki virtaa ja muokkaa maata allaan, jättää jälkensä aivan kuten mekin.
en voinut tehdä muuta, kuin tuijottaa näyttöä silmät ymmyrkäisinä, kun tajusin, miten äärettömän hienosti olet tämän kohdan, upean ajatuksen, saanut puettua sanoiksi niin, että se on helppo ymmärtää. Ja olen erimieltä kanssasi siitä, että otsikko on vähän laimea, koska se on oikeasti hieno ja liittyy tekstin sisältöön upealla tavalla! :>

Koska mainitsit A/N:ssä itse kuvittelevasi tämän olevan Sirius/Hermionea, minäkin kuvittelin niin. Ja täytyy myöntää, tämä sopii hyvin juuri Sirius/Hermioneksi, sillä selväähän nyt on se, että minäkertoja on vanhempi, jo elämää kokenut, kun taas toisella osapuolella on vielä "ajan kuluttamatonta ihoa". Tekstiä lukiessani voin sieluni silmin nähdä edessäni kuvan Siriuksesta, joka makaa sängyllä ja tutkii huulillaan tyttöä. Kuvailusi on siis todella onnistunutta, koska harvoin ficcejä tai muitakaan tekstejä lukiessa voi tekstin lukemisen lomassa vielä nähdä tapahtumat edessään.

Ainoa asia, josta voisin hieman nillittää, on pilkutus, sillä tekstistä puuttui useampia pilkkuja paikoilta, jonne ne olisivat kieliopillisesti oikeasti kuuluneet (mm. että- ja mutta-sanojen eteen). Pilkkujen puuttuminen ei ole kuitenkaan kauhean suuri ja näkyvä virhe, enkä niihin tekstiä lukiessani oikeastaan edes pahemmin huomiotani kiinnittänyt. Ne olisivat vain olleet pienenä apuna tekstin lukemisessa. Pilkkujen puuttuminen voi toki olla myös tyylikeino, joten ei niistä sen enempää. :>

Mieleni tekisi lainata koko teksti, sillä se on niin hieno, mutta tyydyn nappaamaan vain yhden lauseen,
Lainaus
Harmaa ja ruskea vastakkain vielä hetken, kunnes kaipuu on sietämätöntä, tuska polttavaa, epävarmuus kaivautunut läpi kipupisteen ja himo ottanut vallan, silloin perhoset suutelevat ja viimeinen pari kohtaa toisensa.
joka on varmasti itse täydellisyys. Ihastuin ehkä eniten tuohon perhosten suutelemiseen sekä harmaaseen ja ruskeaan. Ensimmäinen siksi, että se on vain yksinkertaisesti ihana ja jälkimmäinen siksi, että olen kyllästynyt täysin tavalliseen "musta ja valkoinen" - vertaukseen. Harmaa ja ruskea on ihanan erilainen, mutta korostaa silti samalla tavalla henkilöiden tietynlaista erilaisuutta. :3

Kiitokset kauniista tekstistä!
~ Herkku.
« Viimeksi muokattu: 29.09.2012 01:22:45 kirjoittanut Herkkuoone »

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Jotenkin tosi jännittävää, että tässä ei missään kohdassa viitattu sanallakaan edes siihen, olivatko nämä kaksi mies ja nainen vai kaksi miestä tai kaksi naista. Lukija sai ihan kokonaan itse päättää, että ketkä kaksi tässä olivat, joko Potter-hahmoja (osaston takia), tai sitten ihan vain omiakin hahmoja. Alkutiedoissa sanoit itse pitäneesi tätä Sirius/Hermionena, mutta itse en oikeastaan osannut ajatella tässä oikein ketään erityistä hahmoa. Kertoja oli aika selkeästi vanhempi mies ja tuo toinen oli sitten nuorempi nainen, niin että ikäero on oikeasti +10 vuotta. Tokihan tässä voi hyvin nähdä myös tuon Sirius/Hermionen, itse vain en ole ikinä osannut asennoitua tuohon paritukseen oikein mitenkään.

Mun mielestä tämä oli kerrottu tosi nätisti, kun siis tuollaisen kohtauksen olisi voinut kertoa aivan toisellakin tavalla ja nostaa sitten samalla ikärajaa radikaalisti ylöspäin. Mutta mä ainakin pidin tästä paljon enemmän tällaisena sallittuna versiona. (: Toki, mä olen muutenkin paljon enemmän sen sallitun kuin K-18 tavaran ystävä, mutta tässä erityisesti oli paljon nätimpää mielestäni, että oli tällainen kiltti versio, että kaikki muu jäi sitten lukijan itsensä varaan.

Komppaan tähän loppuun vielä yllä olevaa Herkkua, joka onnistui ilmaisemaan itseään paremmin kuin minä. :D Kiitoksia tästä, tätä oli todella miellyttävää lukea! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid