Kirjoittaja Aihe: Skam: Mihin se sitten osuu | Even(/Isak) | S | angst  (Luettu 295 kertaa)

Zacharias

  • du er ikke alene
  • ***
  • Viestejä: 2 599
  • korkokenkäpoika
    • tumblr
Title: Mihin se sitten osuu
Author: Zacharias
F: SKAM
Rating: S
Genre: angst
Characters: Even
Pairing: (Even/Isak)

Summary: jokaiselle yksinäisyys on yksilöllinen ilmiö.

A/N: Tää on nyt sitä itseään, eli tajunnanvirran hirviö. Mutta uskokaamme onnellisiin loppuihin siitäkin huolimatta, että tämä kausi tekee kummallisesti alavireiseksi. Even on ehdottomasti suosikkihahmoni Skamista. Ei siinä kai muuta. Lyhyt lyriikkapätkä on Nasin kappaleesta Cherry Wine.




Mihin se sitten osuu


Tiet huutavat tarvetta auraamiselle. Valkoinen tahraa maan. Paljonko kello on, Even? Eikö sinun tulisi olla jo nukkumassa?

Pohjoistuuli iskee, ihokarvat nousevat pystyyn, nappikuulokkeissa on joku vika ja vasemman puolen luuri pätkii ääntä. Itketkö sinä, lapsi rakas? Huomaan, että pakkanen yrittää jähmettää vettä poskipäillesi.

Edellisenä vuonna hän olisi lähettänyt viestin Mikaelille ja pyytänyt hakemaan sisälle. Sonjalle hän puhui jo eilen, eikä samaa henkilöä sovi kahtena peräkkäisenä iltana joutavilla vaivata. Mikroeleet paljastivat. Ei Sonjaa kiinnostanut, vaikka upeasti taittoi hymyä silmät lasittuneina pölyiseen nurkkaan. Even pujottaa kylmissään käden takkinsa taskuun ja tunnustelee puhelintaan käyden samalla mieltä kiihottavaa kamppailua itseään vastaan. Kuinka usein saa olla haavoittuvainen, ennen kuin on käyttänyt oikeutensa loppuun?

Tiedän, miksi Even itkee. Hän on kuvitellut skenaarion. Hän on nähnyt eläväisenä edessään kynttilät lumella, talojen seinät joista varjot heijastuvat kuin suojamuurit. Hän on käsikirjoittanut haaveensa. Etkö olekin, Even? Visionäärinä taiteillut yksityiskohtaisen, hauraan maiseman. Ja se poika, jota hän ajattelee, vaikka piti hillitsemän riehuvia toiveitaan.

Vittu. Ei ole mitään poikaa.

Hän niiskauttaa ja ohittava jalankulkija nyrpistää nenäänsä. Inho tuntemattomalta on toisarvoinen seikka, eikä saata masentaa Eveniä. Vai miten on? Puut kumartavat syyttä. Hänellä on ikävä siltoja, joille joskus pysähtyi.

Isak kurottaa kohti Eveniä ja hipaisee hellästi sormenpäillään hänen poskeaan. ”Sinä itket, vaikkei sinua itketä.” ”Tuntuu siltä, miltä kaunis näyttää.”

Se voisi yhtä hyvin tapahtua.

Ihastu, sillä sinulla on jotain annettavaa. Kuuntele itseäsi edes hetki ja hengitä, olet jälleen sinkoamassa ylikierroksille. Vittu. Hirvittävän hauskoja nuo pienet kiikkusvempeleet. Ankkoja ja pandakarhuja. Ota. Nyt. Jotain. Selvää. Joku on piirtänyt niihin graffiteja. Muistuttavat erehdyttävästi Mikaelin tyyliä, eikö?

An immaculate version of Me and My Bitch by Biggie

Jos saisi suudella ja jakaa ymmärryksen jonkun kanssa, olisi se aika helvetin upea kokemus. Even nielaisee. Suunnitelmiin ei mahdu pysähtyä puistoon leikkimään. Höh, voi vietävä. Vapaita ovat sellaiset, joita ikä tai arki eivät sido paikoilleen. Kappale pyörii automaattitoistolla, jottei tarvitsisi jatkuvasti olla vekottimia räpläämässä. Ollakseen sinut luontonsa kanssa, on Even täydellisen teennäinen. Helppoa sanoa, kun sattuu, mutta kuka hullu nyt altistaisi itsensä muiden tuomiolle onnellisena.

”Mihinpä maailma yhtä miestä tarvitsee?” ”Mutta kun olisi rakkautta, jolla puhdistaa.” Tiedätkö, ajatusratoihin on hankala samaistua, niistä on hankala innostua, jos edes sinä et osaa sanoa mistä ne tulevat.

Ylitse lentävä lentokone kruunaa sinemaattisen hetken.

Even. Hei, Even. Voisitko mennä kotiin nukkumaan? Paleltuma muodostuu laihaan reiteen, kun ilmaa pääsee sisään revityistä farkuista. Onko yksinäisyytensä syitten pohtiminen todella keuhkokuumeen arvoista puuhaa?

Isakin kanssa ei ole yksinäistä.

Even voisi kertoa sen myös Isakille, mutta tuskinpa. Jokaiselle yksinäisyys on yksilöllinen ilmiö ja se siinä juuri on ongelmana. Pelottavaa, kun pitäisi lähteä vastaan väittämään. Mikä konflikti siihen kätkeytyykään, kun yrittää peitellä omaa sieluaan jonkun toisen ilolla. Ei, lapsi rakas, ei tässä maailmassa kuulu olla kuin se mikä on. Vai?

Tiet huutavat tarvetta auraamiselle.
the charge of the love brigade.