Kirjoittaja Aihe: |S| Mistä tunnistaa Weasleyn joulun? Yhdeksänosainen (puolitoista)raapalesarja ||valmis 9/9||  (Luettu 1774 kertaa)

Mirror

  • GD-addikti
  • ***
  • Viestejä: 214
  • Ava by: Crysted
    • Eugene
Ficin nimi: Mistä tunnistaa Weasleyn joulun?
Kirjoittaja: Mirror
Betat: Alien & Emoji
Fandom: HP
Genre: Drama
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilö(t): Weasleyn perheenjäsenet
Summary: Weasleyn perheen Jouluaaton puuhasteluja. Yhdeksänosainen raapalesarja.
Varoitukset: -
Vastuunvapaus: Tämä kirjoitus on omani, mutta kaikki sen sisältämät hahmot ja miljööt eivät kuulu minulle.


Teksti osallistuu haasteeseen Kerää kaikki hahmot

•Ginevra Weasley•

Heräsin repeytyvän paperin ääneen keskellä yötä. Avasin  hitaasti väsyneet, suklaanruskeat silmäni, hieraisin niitä pari kertaa kämmenselälläni, ja yritin sitten saada ne tottumaan pimeään. Kun näin taas hiukan eteeni, etsin käsiini kynttilän, sekä pienen tulitikkuaskin. En saanut vielä käyttää sauvaani kotona, sillä olin Tylypahkassa vasta toisella luokalla. Toki olisin saanut sitä koulussa käyttää, mutta olin halunnut tulla jouluksi kotiin muun perheeni tavoin. Veljeni Percy oli ainoa joka ei ollut saapunut viettämään aikaa kanssamme.

Sytytin kynttilän, sujautin pörröiset aamutohvelit jalkaani, ja askelsin sitten ulos huoneestani ja alakertaan. Pyyhkäisin pitkän, tulenpunaisen hiussuortuvan kasvoiltani, ja sitten katseeni kiinnittyi vaaleansiniseen pyjamaan jossa oli tähtien kuvia.
"Ron? Mitä sinä täällä teet?" Kysyin viattomalla äänellä, ja yritin olla virnistämättä.
"Ethän vain ole availemassa lahjojasi etukäteen? Eikö sinulle kerrottu että Muriel-täti on tulossa meille, ja tahtoo nähdä kun avaamme lahjamme?"

Veljeni kääntyi minua kohti korvat punaisina ja suupielet suklaassa.
"Oiheahhihho?" Hän mussutti suklaakonvehtejaan samalla kun yritti parhaansa mukaan pyyhkiä tahroja pyjamastaan.
Virnistin veljelleni, ja pudistin sitten päätäni.
"Ei, ja hyvä niin! Mutta sinun kannattaisi ehkä siirtyä kauemmaksi niistä leijukynttilöistä, ennen kuin onnistut polttamaan itsesi- taas."

Ron vilkaisi olkansa yli, ja hivuttautui sitten kauemmas kuusesta. Olimme koristelleet sen vasta eilen, jossa olikin mennyt aikaa Georgen pienten jäynien takia. Näin joulun alla hänet sentään erotti Fredistä, kun heillä oli nimikoidut villapaidat. Fredillä oli tummanpunainen tekstillä Varo pilailukunkkua, Fred on tulossa!
Aluksi siinä oli lukenut vallan muuta, mutta kaksoset olivat hiukan parannelleet tekstejään. Minä olin saanut vihreän jumpperin jonka selässä luki Ylpeydenaihe n:o 1, ja etumuksessa nimeni. Ron oli kai onnistunut jotenkin rikkomaan omansa. Vähän kyllä ihmettelen, miten niin tapahtuu joka vuosi.


•Ronald Weasley•
Hätkähdin kun kuulin sisareni viattoman äänen takaani.
"Ethän vain ole availemassa lahjojasi vielä, etkö muka tiennyt että Muriel-täti on tulossa meille ja tahtoo nähdä kun avaamme paketit?"
Käännähdin epäuskoisena väsyneen näköistä Ginnyä kohti.
"Eh ohe hohihhahi?"
Sisareni virnisti leveästi, ja pudisti sitten päätään.
"Onneksi hän ei tule oikeasti! Mutta sinun kyllä kannattaisi tulla pois niiden leijukynttilöiden läheltä, ennen kuin onnistut taas polttamaan itsesi."

Vilkaisin taakseni, ja hivuttauduin kauemmas kuusestamme, jonka juurella olin repinyt pakettejani auki. Ikävät muistot tulvahtelivat mieleeni... Voin kyllä sanoa että palavissa housuissa kekkaloiminen voi näyttää siistiltä, mutta on kaikkea muuta kuin sitä.

Tungin loput suklaakonvehdit suuhuni, ja pureskelin ne nopeasti. Sitten nappasin rasiassa mukana olleen jouluisen keräilyfiguurin ja vein sen takan reunalle muiden saamieni joukkoon. Minulla oli jo kaikki Tylypahkan perustajat- Salazar Luihuinen astelemassa ylväästi edestakaisin, Rowena Korpinkynsi nosteli mekkonsa helmaa ja heilutteli kättään, Helga Puuskupuh loitsi jotakin ja Godrick Rohkelikko nojaili miekkaansa ja hieroi leukaansa. Lisäksi olin saanut muutamia kirjailijoita, Taikaministeri Cornelius Toffeen, sekä Viktor Krumin. Tarvitsisin enää muutaman ukon, niin minulla olisi koko sarja.

Asettelin uuden ukkoni paikoilleen, ja kopistelin sitten takaisin huoneeseeni. Ginny seurasi perässäni, ikään kuin vahtien että menisin taatusti nukkumaan. No, kyllä minä meninkin, ja näin jälkikäteen olen sitä mieltä että se oli huono päätös.

•Fred Weasley•

Pidättelin naurua, kun hiippailin ulos Ronin huoneesta. En olisi varmaankaan saanut käyttää taikasauvaani, mutta eihän nyt yksi pieni vaimennusloitsu haittaa, eihän? Olin kuullut veljeni kapuavan alas portaita, arvatenkin kurkkimaan mitä joulupaketeista tulisi. Sillä välin kun hän availi paketteja, minä ja George kävimme hakemassa hänen rottansa kutkan omaan huoneeseemme. Sitten veimme Ronin sänkyyn jo aiemmin valmistamamme joululahjan- karvaisen pussin jonka sisällä oli lämmitettyä mustaherukkamehua. Olisi hulvatonta nähdä kuinka Ron panikoi rottansa kuolemaa. George asetti kaukokorvamme valmiiksi, ja kun pikkuveljemme retkahti sängylleen- juuri pienen pakettimme päälle. Kaukokorvan kautta kuulimme kirkaisun, ja hätääntyneitä puheita kuten:
"Kutka! Kutka! Anteeksi, anteeksi kovasti! Voi ei... Äiti kyllä tappaa minut...  Hitto."

•George Weasley•

Kuuntelimme Fredin kanssa pikkuveljemme valittelua. Virnistystä oli hankala pidättää, ja hetken yrittämisen jälkeen luovutinkin. Kun huoneessa tuli hiljaista, otin Kutkan syliini ja lähdimme katsomaan mitä Ron oli tekemässä. Fred avasi veljemme huoneen oven, ja katsoimme sisälle. Siellä veljemme... Mussutti suklaata?
"Tervehdys pikku Ronnie Ponnie, oletkos purkamassa suruasi syömiseen?"
Ron mulkaisi minua ja huomasi sitten Kutkan sylissäni. Hän nousi ylös, ja ryntäsi sitten meitä kohti.

"Tuo ei ollut yhtään hauskaa! Antakaa Kutka tänne ja heti!"
Naurahdin kun Ron yritti napata rottaa kädestäni.
"Ähäkutti!"
Heitin Kutkan kaksoisveljelleni Fredille, ja hän otti sen vastaan käkättäen. Ron ärisi ja alkoi huutaa:
"Äiti! Fred ja George varastivat Kutkan eivätkä anna sitä takaisin!"

"Ihan turha huutaa, huoneessasi on vaimennusloitsu" lässytin pikkuveljelleni muka pahoillani. Yhtäkkiä kuului kova tömähdys, kun Percyn työpöllö laskeutui alakerran ikkunalaudalle. Juoksimme kaikki alakertaan- minä, Fred, Ron, sekä Ginny. Otimme kirjeen linnun jalasta, ja sisareni vei pöllön Errolin seuraksi. Sitten aloimme lukea kirjettä.

•Percy Weasley•

Tervehdys äiti ja isä, ja hyvää joulua! Olen pahoillani etten päässyt jouluksi kotiin, sillä töitä on hirveän paljon, kuten sinä Arthur varmaan tiedätkin. Tuntuu kuin kaikki rikkeet tapahtuisivat näin joulun alla. Mitenkäs teillä menee? Minut on kutsuttu Taikaministeri Cornelius Toffeen jouluillalliselle huomenna. Siellä tulee varmasti olemaan mukavaa, mutta luulen etteivät ruoat ole läheskään yhtä hyviä kuin sinun tekemäsi, äiti! Muistan vieläkin kuinka suussasulavaa toissavuonna valmistamasi kasvistäytteinen sinappikinkku oli! Kumpa saisin sitä huomenna! Sanokaa terveisiä kaikille! Ja moittikaa kaksosia minunkin puolestani, V.I.P.-kokeet eivät ole leikin asia!

"Mitä väliä millään kokeilla oikeasti on, nipottajapoika" George naurahti ja vilkaisi Frediä. "Mehän olemme joka tapauksessa-"
Fred vilkuili muita sisaruksiaan ja tukki kaksoisveljensä suun kämmenellään.
"Ei kerrota siitä vielä. Se saa olla yllätys..."
Siinä samassa Bill ja Charlie tulivat sisälle.
"Mitä himskattia te kaikki valvotte tähän aikaan? Ginny ja Ron, te menette sänkyihinne nyt! Fred ja George, onko Molly antanut teille luvan valvoa aamu neljältä?" Charlie ihmetteli. Sitten hän patisti nuorimmat lapset yläkertaan.


•Charlie Weasley•
Kun olin vienyt Ronin ja Ginnyn nukkumaan, rupesin kuljeskelemaan ympäri Kotikoloa.
"Mikään ei ole muuttunut sen jälkeen kun muutin Romaniaan..." Sivelin tuolin käsinojaa mietiskellen.
"Tässä minä yleensä istuskelin katselemassa kun sinä Bill lähdit vierailujesi päätteeksi takaisin Egyptiin..." Vilkaisin veljeäni nopeasti, ja kiiruhdin sitten keittiöön.
"Tässä on vielä minun piirroksiani lohikäärmeistä! Tuossa on Kiinalainen Pallosalama... Ja tuo Norjalainen Röpelöniska on minun suosikkini!"

Valahdin keittiön pöydän ääreen  ja aloin tuijottaa kelloa. Isä oli vielä töissä, Percy samoin. Minä, Bill ja Ginny olimme kotona, Ron nukkumassa ja äitikin vielä veteli sikeitä.
"Tämä kello on kyllä mahtava... Tarvitsisin samanlaisen töihin, mutta niin että näkisin missä mikäkin lohikäärme olisi. Se helpottaisi töitä huomattavasti..."
"Minun töitäni ei tuo kyllä kauheasti helpottaisi," Charlie naurahti olkani takaa.
"Vai keksitkö muka kellolle jonkinlaisen käyttötarkoituksen kiroustenmurtamiseen?"
"No tuota... En."


•Bill Weasley•
Istahdin pöydän ääreen haukotellen, ja Fred tuli viereeni kysyen:
"Haluaisitko jotakin juomista? Minä ja George voimme tehdä."
Billin suupielet vääntäytyivät hymyyn, ja hän totesi:
"Luuletko oikeasti että antaisin sinun tehdä minulle juotavaa? Turha luulo."

Katselin kuinka veljeni tömisteli tiskialtaan luo, otti mukin pöydältä, ja täytti sen vedellä. George yritti viittilöidä veljelleen jotakin, mutta en oikein käsittänyt mitä. Fred vain kolisteli keittiössä, ja hänen kaksoisveljensä elehti omituisilla ilmeillä, ja lopulta osoitti portaikkoon ja veti sitten sormensa kaulaa pitkin. Sitten tajusin: äiti on tulossa. Minun tekemisiini se ei kyllä vaikuttaisi, mutta kaksosten hereillä olo ei välttämättä oikein ilahduttaisi Mollya. Virnistin, kun äitimme kopisteli portaita alas silmät sirrillään ja papiljotit päässä. Kaiken lisäksi hänellä oli yllään ainoastaan alusvaatteet, ja voin kyllä sanoa ettei näky ollut kovin ihailtava.


•Molly Weasley•

"Fred ja George Weasley! Mitä. Te. Teette. Hereillä. Tähän. Aikaan. Yöstä!?" kiljahdin ja katselin hurjistuneena poikiani.
"Charlie. Bill. Miksi ette käskeneet heitå nukkumaan?!"
Fred oli jähmettynyt paikoilleen vesilasi kädessään, mutta yritti pian korjata tilannetta rykäisemällä lujasti ja kakistelemalla jotakin tähän tapaan:
"Mi-minä tulin vain hakemaan vettä... Ja George jostain syystä seurasi minua..."
Mulkaisin poikaani, ja käänsin sitten katseeni hänen kaksoisveljeensä.

"George, miksi olet alakerrassa keskellä yötä? Tuliko sinulle mieleen olla vähän HILJEMPAA SILLÄ MUUTKIN HALUAISIVAT EHKÄ NUKKUA!" Huusin naama punaisena. George oli avaamassa suutaan, mutta sitten Bill keskeytti hänet.
"Hän tuli vasta äsken, oli vissiin alkanut ihmetellä missä Fred viipyi."

Huomasin Georgen kiitollisesta ilmeestä että Bill ei puhunut totta, mutta päätin asian antaa olla yön ajan. Mulkaisin vielä poikiani, ja tokaisin sitten:
"Jos kuulen vielä yhdenkin äänen alakerrasta, saatte kiittää onneanne että olen lempeä ihminen!"
Käännyin lähteäkseni takaisin ylös, mutta huomasinkin sitten avatun kirjelapun pöydännurkalla. Nappasinkin sen mukaani, ja kapusin yläkertaan ja makuuhuoneeseemme.


•Arthur Weasley•

Räpyttelin silmiäni kun Molly tömisteli huoneeseemme valotuikku sauvansa päässä ja pergamentinpala kädessä.
"Et ikinä arvaa! Kaksoset olivat alakerrassa ja lueskelivat Charlien ja Billin kanssa tätä!" vaimoni puhisi kiukuissaan ja heilutteli kädessään kirjettä.
"Ja arvaapa mikä tämä on? Kirje Percyltä joka meidän olisi pitänyt lukea ennen lapsia!" Molly jatkoi kihinäänsä.
"Rauhoituhan nyt vähäsen", tyynnyttelin vaimoani. "Mitä kirjeessä lukee?"
Punatukkainen nainen antoi minulle kirjeen, jossa oli taikaministeriön sinetti. Lukaisin mitä poikani oli kirjoittanut, ja samalla minulla alkoi hiukan keittää päässäni.
"Sinua hän siinä kehuu, mutta usko pois että hän ivailee minulle salaa", sihisin Mollylle.
"Mutta jutellaan tästä aamulla. Hyvää yötä." Tiuskaisin ehkä hiukan liiankin ilkeään sävyyn ja painauduin tyynyäni vasten. Tuntui vain hirveän epäreilulta kun oma poikani oli taikaministerin suosiossa toisin kuin minä.
« Viimeksi muokattu: 27.03.2017 00:21:50 kirjoittanut Mirror »

tähtitaivaanmaalari

  • ***
  • Viestejä: 24
Oi joi, miten kukaan ei ole vielä kommentoinut tätä!  Minäpä yritän korjata tilanteen. Ensinnäkin, tästä välittyi hyvin Wesleyn perheen tunnelma, ja minusta hahmot olivat hyvin omiaitsejään. Ehkä hieman takerruin Charlien lapsenomaisuuteensa ja siihen että Molly ei vielä herännyt meteliin mutta ei se haitannut kuin ihan hiukkasen. Kaikenkaikkiaan ihana, ja jään innolla odottamaan seuraavia palasia.  :)

Mirror

  • GD-addikti
  • ***
  • Viestejä: 214
  • Ava by: Crysted
    • Eugene
tähtitaivaanmaalari, kiitos :D juu, itse en ole kovin tyytyväinen charlien tai percyn kohtaan (väitän sen johtuvan siitä että kirjoitin ne päiväsaikaan XD), mutta sen voin kyllä sanoa että perheen äiti on sieltä pian kyllä tulossa ;). Yritän saada tämän loppuun tällä viikolla, tai ihan viimeistään ensi viikolla :3