Kirjoittaja Aihe: Kuollut vai enemmän kuin koskaan elossa [Ron, Harry/Seamus (Ron/Harry), K-11]  (Luettu 1599 kertaa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Ron pelkäsi enemmän sitä, mitä tapahtui hänen ollessaan poissa.


Nimi: Kuollut vai enemmän kuin koskaan elossa
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Karvalakkirakastaja & sieerra
Päähenkilöt: Ron, Hermione, Ginny, Harry/Seamus (Ron/Harry)
Lajityyppi: PTP = perkeleen tunnepaska
Sanamäärä: 1200
Haasteet: FF100 (99. Kaukana)  & LW14
Ikäraja: K-11


Tämä on LW14-ficci, lyriikat ficin lopussa. Idea lähti kuitenkin kasvamaan vanhan ficcialun päälle (vanhaa alkua oli 62 ficin ensimmäistä sanaa), joka ponnisti Zen Cafén biisistä "Mitäs me tehtäis", siitä ficin nimi — joka tietyllä tavalla voisi kuvastaa Ronin mielialaa ;D

Alun perin angstasin, että vasta uudelleenlukemani The Abysmal Dating Life of Harry Potter vaikuttaisi tämän ficin Ronin kertojaääneen, mutta tajusin varsin pian, etten mitenkään osaisi jäljitellä ko. mahtavaa ficciä, joten lakkasin huolehtimasta ;D sitten tajusin (ja aloin jälleen angstata), että siinäkin ficissä Seamusilla on iso osa Rarryn syntymiseen, kuten tässäkin (vaikka tässä varsinaista Rarrya ei olekaan), mutta tän ficin alku + alkuperäinen idea on paljon vanhempi kuin mun käännös ym. Abysmalista, jonka käänsin miltei heti kun olin ko. ficin ekan kerran lukenut. Q.E.D. Seamus on vain hyödyllinen hahmo (=sytytin) Potter-fandomissa ja hänellä on monenlaista (ja juuri SENlaista käyttöä) useissa eri ficeissä!

Lyriikat. No niin. Toivottavasti ei mene kauhean vierestä. Lyriikoista mulle tuli hyvin vahvasti tietynlainen fiilis, mutta en halunnut kirjoittaa sellaista ficciä, joten hain vähän syvempiä merkityksiä. No, kyseessä kuitenkin minun tulkintani lyriikoista, toivottavasti kelpaa <3

Kiitokset oikolukijoille :-*


Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Kuollut vai enemmän kuin koskaan elossa




Ron pudotti raskaan laukun olaltaan lattialle. Se ei kuitenkaan tömähtänyt niin lujaa, etteikö hän olisi kuullut yläkerrasta kantautuvia ääniä. Hän kirosi ääneen ja lakkasi avaamasta viittansa nyörejä.

"Harry!" hengästynyt ääni huudahti, ja perään kuului Harryn "Shh!", niin kuin se olisi mitään enää auttanut.

Ron kirosi uudemman kerran ja astui takaisin takkaan.



"Mikä sinun sauvasi veti solmuun?" Hermione kysyi, kun Ron potkaisi jalkarahia heti astuttuaan takasta olohuoneeseen.

Ron vain murahti ja heittäytyi sohvalle. Viktor ei selvästi ollut kotona, sillä VRV:stä kuului asiaohjelmaa eikä huispausselostusta.

"Teetä?" Ron kysyi toiveikkaana.

"Keitin juuri pannullisen, hae itse."

"Tosi vieraanvaraista", Ron mutisi könytessään ylös.

"Vieraat eivät potki viattomia huonekaluja ja rojahda lupaa kysymättä sohvalle", Hermione huomautti tyynesti nostamatta katsettaan raportista, joka oli paksumpi kuin hänen ranteensa.

Ron ei pitänyt kiirettä teen kaadossa. Totta, hän oli tullut Hermionen luo, koska niin hän aina teki kohdattuaan esteitä, joita ei osannut yksinään ylittää. Mutta eihän hän voinut oikeasti puhua Hermionelle tästä, koska... no, ei sellaista vain voinut tehdä. Miehet eivät rakastuneet ystäviinsä, paitsi jos ne olivat naisia. Siis ystävät. Olihan hänkin rakastunut Hermioneen aikanaan, kun ei vielä tiennyt paremmasta. Tai ainakin hän kuvitteli tunteen olleen rakkautta, mutta ehkä se olikin ollut jotain muuta.

Ehkä se, mitä Ron tunsi Harrya kohtaan, oli myös jotain muuta? Uteliaisuutta? Huolta? Piru vie, ehkä hän oli vain puutteessa!

"Aiotko kertoa, mikä sinua vaivaa?" Hermione kysyi, kun Ron pitkällisen pohdinnan jälkeen valui takaisin olohuoneeseen.

"En", Ron vastasi.

"Harry ja Seamus valtasivat jälleen talon?"

Ron ei vastannut. Hän halusi unohtaa, kuinka oli paria viikkoa aiemmin palannut kotiin pahaa aavistamatta vain pelmahtaakseen keskelle orgioita. Alastomia orgioita. No, paikalla olivat olleet vain Harry ja Seamus, mutta sitäkin alastomampina ja kaiken lisäksi täydessä touhussa.

Harry oli pyydellyt tapausta anteeksi viikon päivät, kunnes Ron oli uhannut muurata tämän suun umpeen. Seamus oli vain nauranut; olihan Ron nähnyt heidät molemmat alasti ennenkin. Sellaiselta oli paha välttyä, kun asui sisäoppilaitoksessa kuuden vuoden ajan.

Seamus ei ollut tajunnut, miksi Ron, saati sitten Harry, oli tehnyt asiasta niin suuren numeron. Seamus ei koskaan tajunnut Harrya. Ron puolestaan ei tajunnut, mitä Harry Seamusissa oikein näki. Seksin täytyi olla mahtavaa.

Ron vilkaisi Hermionea syyllisenä, mutta tämä oli jatkanut raportin läpi kahlaamista eikä vaikuttanut huomanneen, että Ron oli ajatellut seksiä Harryn kanssa.

"Kaikki on okei, oli vain huono päivä töissä", Ron mutisi lopulta, kun ei enää osannut olla hiljaa.

"Mhmm", Hermione myönteli.

Samassa hormikello kilahti, ja hetkeä myöhemmin Ginny pyörähti vihreistä lieskoista pudistellen nokea kaapunsa helmasta.

"Kas, ettei se vain ole Lonnukka", Ginny tervehti veljeään ja näytti tälle kieltään.

"Lepakonräkä", Ron irvisti takaisin.

"Kuikelo!" Ginny nasautti ajatusta nopeammin ja kääntyi sitten Hermionen puoleen. "Mitä tuo tekee täällä? Yhä ongelmia paratiisissa?"

Ron jähmettyi. Hän vilkaisi kysyvästi Hermionea, mutta tämä käänsi selkänsä ja alkoi järjestellä papereitaan siroon pinkkaan. Tiesikö Ginny? Vai oliko tämä vain sattumalta osunut oikeaan?

"Paratiisista puheen ollen, mitenkäs sinun äänekkäät naapurit jakselee?" Ron heitti heikosti.

"Ihan hyvin, kutsuivat minut kolmanneksi viime perjantaina", Ginny heitti takaisin iskien Hermionelle silmää.

Ronin ajatukset täyttyivät mielikuvista, jotka olivat väärällä tavalla kiinnostavia. Hän ravisti päätään ja irvisti, mutta ennen kuin hän ehti jälleen avata suutaan, Hermione puuttui peliin.

"Voi elämän kevät teidän kanssanne!" hän tuhahti. "Aivan kuin olisitte yhä viiden vanhoja!"

Ginny nauroi ääneen. "Joko olet valmis?"

"Joo", Hermione vastasi. Hän heilautti taikasauvaansa ja raotti laukkuaan, jonne raportti lennähti hyvässä järjestyksessä.

"Valmista mihin?" Ron kysyi yllättyneenä.

"Me sovittiin päivällisestä", Hermione selitti samalla, kun Ginny pyöräytti silmiään. Ihme kyllä, Ginny ei avannut suutaan vaan nakkasi hyppysellisen hormipulveria takkaan, astui vihreisiin liekkeihin ja sanoi: "Vuotava noidankattila!"

Hermione odotti, että Ginny ehti pyörähtää pois näkyvistä, ennen kuin jatkoi.

"Viistokujalla on avattu uusi ravintola, Ginny sai sinne vapaaliput viran puolesta."

"Ai", Ron totesi hölmistyneenä. "Ilmaista ruokaa, eikä Ginny edes kysynyt minulta?"

"Se on kasvisravintola", Hermione selitti ja huokaisi kuuluvasti. "Milloin oikein kasvatte aikuisiksi ja lakkaatte tappelemasta heti, kun näette toisenne?"

Ron huitaisi vähättelevästi kädellään. Hermione ei vain ymmärtänyt sisarusten välisiä suhteita. Jos hän olisi alkanut kohdella Ginnyä kuin ketä muuta tahansa ihmistä, tämä luulisi hänen joutuneen komennuskirouksen uhriksi.

"Viktor tulee vasta huomenna, voit jäädä tänne jos haluat", Hermione sanoi vielä ennen lähtöään, ja sitten hänkin oli hormin viemää.



Loppujen lopuksi Ron ei jäänyt Hermionen ja Viktorin taloon kuin muutamaksi minuutiksi. Hän tuli ajatelleeksi, että jos hän pakenisi Harrya ja Seamusta aina muualle, he onnistuisivat ennen pitkää ajamaan hänet pois kotoaan pysyvästi. Ja siihen Ron ei ollut toistaiseksi valmis. Vaikka sattuikin katsoa vierestä, kun Harry kaivautui Seamusin syliin ja Seamus puolestaan heitti reteästi käsivartensa Harryn ympärille, Ron pelkäsi enemmän sitä, mitä tapahtui hänen ollessaan poissa.

Eipä sillä, ei hän mitään voinut estääkään. Harry oli vapaa valitsemaan itse, kenen kanssa nesteitään vaihtoi.


Talo oli tyhjä Ronin saapuessa kotiin. Hän kuoriutui työvaatteistaan, napsautti VRV:n päälle ja urheilutuutin alkamista odotellessaan kokkasi itselleen lavean aterian.

Kesken makkaroiden paiston hormikello kuitenkin kilahti ja tovin kuluttua Harry palasi kotiin. Ron vilkaisi olkansa yli, mutta jatkoi ruuanlaittoa puhumatta mitään. Hän kuuli Harryn sukivan kaapuaan, mutta ei sitten mitään muuta.

Sekunnit kuluivat. Ron joutui lopulta antamaan periksi, sillä vaikka hän piti kunnon paistopinnasta, rajansa kaikella. Hän vilkaisi olohuoneeseen kipatessaan lämpimät makkarat lautaselle, mutta Harrya ei näkynyt.

Oli poikkeuksellista, ettei Harry sanonut mitään kotiin saapuessaan. Toisaalta Ron itsekään ei ollut tervehtinyt. Ehkä Harrylla oli ollut kiire vessaan? Ja höristäessään korviaan Ron kuuli yläkerrasta suihkun äänen.

Ron asettautui sohvalle ja napsautti television päälle. Harry oli esitellyt aparaatin hänelle pian heidän muutettuaan saman katon alle. "Oma projektini. Tässä on vahvat eristykset, joten taikuus ei haittaa sen käyttöä. Se nappaa kanavia vähän miten sattuu, mutta perussetissä pitäisi löytyä muutama kymmenen vaihtoehtoa." Ron ei ollut tiennyt, mitä kanavat olivat, mutta oli oppinut nopeasti.

Syödessään ja selaillessaan tarjontaa Ron kuunteli puolella korvalla ääniä yläkerrasta. Harrylla oli tapana viipyä suihkussa pitkään. Ron itse lauloi usein peseytyessään, varsinkin silloin, kun Harry oli kotona. Hänen ohjelmistoonsa kuuluivat kaikki teinivelhojen ja -noitien tuntemat härskit juomalaulut. Harry ilmeisesti kuuli sanat hyvin kylpyhuoneen oven lävitse, sillä aina Ronin astuessa ulos höyryllä täyttyneestä huoneesta Harryn silmät olivat loistaneet tukahdutettua hilpeyttä. Ron oli aikansa pohtinut, miksei Harry koskaan sanonut laulusta mitään, mutta oli tullut siihen tulokseen, että ei kannattanut ainakaan lopettaa, jos sen avulla sai Harryn iloiselle tuulelle.

"Jäikö minulle?" Harry kysyi laskeutuessaan portaita.

Ron säpsähti.

"Kokkaa itse", hän sanoi, mutta pyöräytti sitten silmiään ja osoitti peukalollaan selkänsä taakse. "Pöydällä."

"Kiitti, kamu", Harry huokaisi tyytyväisenä, ja Ron joutui kääntämään katseensa piilottaakseen omahyväisen hymyn.


Kahden tunnin kuluttua, jäätelöannoksia myöhemmin, Harry tuhisi unissaan toisessa päässä sohvaa. Televisiosta tuli murhamysteeri, mutta Ron ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Harry oli painanut jalkapohjansa hänen reittään vasten ja Ron tunsi niiden lämmön farkkujenkin läpi.

Olo oli raukea.

Hän nojasi päänsä vasten sohvan selkänojaa ja piti katseensa yhä Harryssa liikahtaessaan hivenen ja asettaessaan kätensä rennosti reitensä viereen niin, että Harryn jalkaterät jäivät hänen kämmenensä alle. Harry ei herännyt.

Ron vain piti kättään jalkojen päällä, ei liikuttanut peukaloaan, vaikka olisikin halunnut. Hän tutki Harryn levollisia kasvoja, rauhallista hengitystä, pani merkille kylpytakin kaula-aukosta paljastuvan vaalean ihon ja muutamat mustat karvat, joita Harry yritti väittää rintakarvoiksi. Ron oli ollut aina varma, että ne olivat pudonneita hiuksia, jotka olivat jostain syystä liimaantuneet ihoon. Hän oli sanonut sen myös Harrylle useaan kertaan.

Olisi ollut niin helppoa siirtää kättä ylemmäs, peittämään ensin Harryn pohje, sitten polvi, sitten ehkä jatkaa vieläkin ylemmäs ja hipoa hentoja reisikarvoja aina lanteille asti. Mutta se olisi aika varmasti herättänyt Harryn ja jos ei olisi, Ron ei olisi halunnut sitä tehdäkään.

Sitten Ron muisti Seamusin ja sen, että Harryn silmissä hän itse oli edelleen vakaasti hetero. Paras ystävä. Kämppäkaveri. Ei mikään pervo tuijottelija tai hiplailija. Ei sellainen, joka käyttäisi hyväkseen tajuttomuuden tilaa saadakseen itselleen kiksejä.

Ron huokaisi.

Niin lähellä, mutta aina vain niin pirun kaukana.






Vesala - Tavallinen nainen

Aja suoraan kotiin, keskity hengittämään
Hengitä rauhallisesti ulos, sisään
Ei, tänään ei ole tapahtunut yhtään mitään

Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin

Sinut kyllä tunnetaan, sinä et tunne ketään
Sinusta tiedetään kaikki, sinä et tiedä mitään
Perheestäsi ei ole kerrottavaa

Siihen kuuluu aivan tavallinen nainen menossa kotiin
Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin

Huomenna nousee vanha aurinko
Tiedätkö, se on nähnyt aivan kaiken jo

Jos sinut pysäytetään, se on muka yllättävää
Älä kerro mitään, kysy vaan niiden hätää
Ei, tänään ei ole tapahtunut yhtään mitään

Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
(keskity hengittämään)
Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin
(menossa kotiin)


« Viimeksi muokattu: 18.04.2020 00:24:26 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Violetu

  • Talvihaukka
  • ***
  • Viestejä: 3 877
  • End of the line
Jeeeesssss.
Sun Harry ja Ron on aina jotenkin niin äijiä :D Harry säälittävine rintakarvoineen kaikkineen :'D
Tällainen kiusa on just parasta, tai tunnepaska, millä sanalla sitä ikinä haluaakaan kuvailla. Ron-parka on ihan tuskissaan ja Harrylla on kivaa Seamuksen kanssa, aijai. Jotenkin tuli Seamusista sellaiset vibat, että se tietää tasan tarkkaan, mitä Ronin mielessä liikkuu ja trollaa ihan kiusallaan.
Ja tietenkään tästä ei voi Hermionelle sanoa yhtään mitään, ei nyt sentään. Eiköhän Hermione tiedä muutenkin. Pidän ajatuksesta, että kaikki näkee Ronin kriisin sen naamasta, vaikka se tuskin on siitä kenellekään puhunut (paitsi ehkä Harry, koska se nyt tiedetään, että Harry ei ole näissä jutuissa se kaikkein hoksaavaisin).
Agh, näiden elämä oli jotenkin niin kodikasta VRV:ineen, TV:ineen ja makkaroineen kaikkineen, Ron on hyvä "kotivaimo" ja sillä se varmasti vielä saa Harrynkin oman pikkusormensa ympäri. Puhumattakaan lopun sohvahetkestä, mmmhmmm :P

Kiitos tästä, oli mukavaa lukea taas välillä Potteria suomeksi^^

~Violet

So, no plan. Great.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Violetu, hahaa, musta taas tuntuu, että ne on aina niin poikasia, mut ehkä se on katsojasta kiinni :P

Mulla taitaa olla joku Rarry, jossa Harry on laskenut ja nimennytkin Ronin rintakarvat, reilua vain, jos joskus ihastellaan toisinkin päin — tai no en nyt tiiä että ihasteleeko Ron tässä vai ihmettelee muuten vain ;D

En ota kantaa tuohon Seamusin tietämykseen, oikeesti en oo itsekään miettinyt sitä loppuun ;D mut kai mulla oli joku idea, että kaikki niinku tietäis Ronin ihkutuksesta paitsi Harry, joten kaipa Seamus tietää kans ;D


Kiitos hurjasti kommentista :-*
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 437
Heti kun näin, että sulta on tullut uutta Rarrya (kyllä tämä Rarryksi lasketaan), olin ihan iih iih, koska sun Rarryt! ♥ Pojat on niin ihania keskenään. Niin söpöjä ja symppiksiä ja hellyyttäviä. Tulee pakostakin vähän hyvä mieli, oli teema millainen tahansa.

Tätäkin oli siis oikein kiva lukea! Ihana standardi!homo-Seamuskin oli päässyt mukaan. :D Seamus on kyllä niin kaukainen kumppani Harrylle, mutta nautin siitä, miten häntä paritetaan Harrylle siinä samalla, kun Harry ja/tai Ron haaveilee parhaan ystävänsä perään. Konsepti on vähän kulunut, joo, mutta siitä huolimatta se jaksaa ilahduttaa minua joka kerta.

Viktor/Hermione oli yllättävä lisäys! Tykkäsin. Pidin myös hormihälystä, koska en ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi vain noin vain ilmaantua toisen olohuoneeseen ihan tuosta vain. Oikein hyvä lisä. Myöskin söpöä, että Harry ja Ron jakoivat talon! ♥ Iih, "ollaan parhaita ystävyksiä ja muutetaan samaan taloon ja sitten meistä tulee rakastavaisiakin". Näiden kahden kohdalla toi on niin ihana. :D

Biisin sanatkin sopivat minusta ficin tunnelmaan hyvin. Itse ficci ei ehkä ollut ihan niin synkeän oloinen kuin mikä fiilis minulle tuli sanoista, mutta minusta se oli vain hyvä. Ron oli tässä fiilistelemässä omia tunteitaan ja oli jollain tapaa sinut sen kanssa, ettei Harry ollut hänen kanssaan - eihän toinen edes tiennyt tästä mahdollisuuden olemassaolosta. Ron jos kuka osaa kyllä varmasti oleilla kaapissaan varsin hyvin.

*ihkuti ihkuti ihkuti* Kiitos tästä! Tarvitsin jotain helppoa rentouttavaa luettavaa, ja tämä oli just sitä.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 574
Arte, helpon luettavan liukuhihna tässä valmiina palvelemaan! o7

Kyllä tämä ehdottomasti on Rarrya! Ei siitä ole epäilystäkään, vaikka he eivät ihan ehkä loppuun asti keskenään päässeet, niin kuitenkin hyvälle alulle? ;) Seamus on vähän kuin Luna, käy kaikkien kanssa ja on helppo ja taipuisa. Siksi mä varmaan aikanaan paritin ne myös keskenään, koska heh, eikä universumikaan ees räjähtänyt x)

Kiitos kommentista :-*
 
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 012
    • Mieleni on maalaus
köldfgjlödfkgjfdklg Ron senkin ääliö puhpallura, nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja valloitat Harryn! You're meant to be!

Jotenkin niin tyypillistä Ronille, että kun tulee jokin ongelma, kysytään Hermionelta. Ihme, että pojat ylipäänsä selvisi Salaisuuksien Kammiosta hengissä, kun ovat mitä ovat ja Hermione oli kangistettuna. Tykkäsin siitä, että Viktor ja Hermione oli yhdessä, vaikka luonnollisesti Draco olisi ollut vielä parempi. ;D Kaikkea ei voi saada, etenkään PTP-pätkissä, jotka on samaan aikaan nautinnollisia ja äärimmäisen turhauttavia. Vaikka tietää turhautuvansa, niin silti sitä lukee koska Rarry. Best evö. Pitääpä lähteä tästä lukemaan sun muita hyvin rarryisia Rarryja, if you know what i mean...  ;) Kiitos siis tästä!
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin