Kirjoittaja Aihe: Hobitti: Tahattomasti todistettua, k-11, Bilbo (Bard/Thranduil), oneshot  (Luettu 3046 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 126
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Tahattomasti todistettua
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Hobitti
Ikäraja: k-11
Paritus: Taustalla Barduil
Genre: Draamaa tämä kai on :D

Summary: ”Syystä tai toisesta olet kuitenkin sangen tolaltasi, ystävä kallis.”

A/N: Sarjassamme idea, joka oli ihan pakko kirjoittaa ylös. Taustapiruna hääri tämä kohtaus viimeisestä elokuvasta. Ei voi olla näkemättä tuota flirttiä... :D Minulla on lisäksi melkein aina päällä jokin yleinen ärsyyntyminen päähenkilöihin, mutta muutama positiivinen poikkeus löytyy, Bilbo muun muassa yksi sellainen. ^^



***



Bilbo Reppulin jokaiseen ilmansuuntaan myllertävä ajatusten sekatulva katkesi säpsähdykseen, kun hän käveleskeli suuren kivimuurin viertä ja sen toiselle puolelle kääntyessään kohtasi Gandalfin istuskelemassa raunionkappaleella. Hetken hobitti harkitsi kääntyvänsä takaisin, mutta hänen tulonsa oli jo kuultu, minkä pohjalta hän katsoi parhaaksi noudattaa hyviä tapoja ja jäädä velhon seuraksi. Sitä paitsi tämä oli hänen ystävänsä.

”Kas, Bilbohan se siinä”, Gandalf tervehti puhaltaen savua suupielestään. ”Olet myöhään jalkeilla.”

Hobitti otti oman piippunsa esiin kömpelöin sormin. ”En saanut unta.”

”Onko kaikki hyvin?”

”Miksei olisi?”

Bilbo toivoi saaneensa vastakysymyksen kuulostamaan viattomalta, mutta Gandalfilla oli ikävä tapa havaita välittömästi, jos joku teeskenteli tai ei kertonut aivan kaikkea. Bilbo ei käynyt väittämään, etteikö hänellä olisi ollut asioita, joita hän ei ollut toisille jakanut, mutta vaikka hänen mielensä olisikin ollut täysin avoin kirja ilman mitään kummeksuttavaa, velhon tarkkaavaisten silmien katse olisi joka tapauksessa tehnyt hänen olonsa hitusen vaivaantuneeksi.

”Näitkö kenties aaveen?”

”Että kuinka?” Bilbo pärskähti ja oli pudottaa piipunlehtensä. ”Eihän täällä mitään aaveita sentään ole!”

”Syystä tai toisesta olet kuitenkin sangen tolaltasi, ystävä kallis.”

Bilbo puri huultaan täyttäessään piippunsa. Olisihan hänen pitänyt arvata, ettei hänen tyyneyttä tavoitteleva esityksensä ollut tehnyt vaikutusta nimeksikään. Uteliaisuus oli hänestä yleisesti ottaen raivostuttavaa, mutta Gandalf kuulosti ainoastaan kiinnostuneelta hänen hyvinvoinnistaan. Sen lisäksi hän oli elänyt viimeiset viikot hieman päälle tusinan kääpiön kanssa, jotka toden totta eivät kainostelleet haluaan saada selvyyteen asioita kuin asioita, viis siitä kenelle ne oikeastaan olisivat kuuluneet. Sellaiseenkin kumma kyllä oli tottunut ajan kanssa.

”Tulin jossain määrin todistaneeksi jotain... omituista.”

”Hmm?” Gandalf imaisi piipustaan kehottaen sanattomasti häntä jatkamaan. Eipä moisesta toteamuksesta ollutkaan mahdollista saada juuri mitään oleellista irti.

”Hyvä on, lyhyesti”, hobitti tuhahti ja istahti velhon viereen kivipaadelle, joka joskus oli ollut osa heitä ympäröivää muuria. ”Olin jokin tovi sitten vielä aikeissa etsiä haltiakuninkaan käsiini ja sanoa pari varoituksen sanaa koskien sitä, ettei Thorin välttämättä aio tyytyä pelkkään neuvotteluun mitä tulee siihen, että Arkkikivi on päätynyt vihollisleirin haltuun, etenkään jos ja kun haltioiden ja Järvikaupungin Bardin lähestymistapa olisi oletettavasti jokseenkin ylimielinen, koska minä vielä henkilökohtaisesti satuin –”

”Bilbo”, Gandalf sanoi kärsivällisesti.

”Niin, asiaan”, hobitti hengähti ja jäi hetkeksi vain pyörittelemään polttovalmista piippua kuin olisi aprikoinut, miten sellainen mahdettiin saada syttymään. ”Joka tapauksessa olin aikeissa mennä tapaamaan asian tiimoilta haltiakuningasta – mikä hänen nimensä olikaan?” Tavallisesti hänen nimimuistinsa oli erinomainen, mutta sillä hetkellä ajatukset horjuivat kuin ruohonkorsi tuulessa.

”Thranduil.”

”Juuri häntä, mutta sen suuren teltan kaikki kankaat oli laskettu alas ja ympärillä seisoneet vartijat poissa”, Bilbo kertoi tuntien kiusaantuvansa hetki hetkeltä enemmän varsinkin, kun aisti Gandalfin silmien katseen niskassaan. ”Aluksi ajattelin, ettei siellä olisi enää ketään, mutta pienestä raosta näin, miten siellä paloi yhä kynttilöitä. En kuitenkaan uskaltanut käydä huhuilemaan mitään, jotta läsnäoloni olisi havaittu.”

Jälkeenpäin ajateltuna hän jaksoi suorastaan ylistää viisauttaan.

”Thranduil oli siis yhä teltassaan”, Gandalf totesi asiallisesti. ”Oliko hän yksin?”

”Kuulemani perusteella hänellä oli seuraa”, Bilbo murahti ja sai viimein aikaiseksi sytyttää piippunsa. Ensimmäinen savurengas leijaili ilmaan alavireisenä soikiona.

”Oliko kyse jostain sotaan liittyvästä?” harmaa velho kysäisi ja Bilbo nielaisi tyhjää. Ilmeisesti oli siis odotettavissa, että aamunkoitteessa sota todella syttyisi kaikista jaloista pyrkimyksistä huolimatta. Tai sitten Gandalf ajatteli tilannetta vain omasta näkökulmastaan. Yhtä lailla ajatus taistelusta sai kylmän hien hobitin ohimoille.

”Äh, ei ollut kyse mistään salaisesta taktikoinnista”, Bilbo tuhahti pyyhkäisten kädellään kuin kysymys olisi ollut kiusaava kärpänen. ”Pikemminkin jostain ihan päinvastaisesta, jos sotastrategian suunnittelun vastakohdaksi nyt voi laskea... lemmiskelyn.”

Gandalf kohotti kulmiaan. ”Lemmiskelyn, hyvä Bilbo?”

”En ole varma!”

Jos hän oli sittenkin erehtynyt jollain ilveellä. Hänen kuulemansa kahahtelu oli saattanut syntyä muustakin kuin vaatekerrosten riisumisesta ja kevyt tömähdys ei välttämättä tarkoittanut, että teltan suurelle pöydälle karttojen seuraksi oli kellahtanut joku. Se oli saattanut olla vaikka viinitynnyri, sillä vaimeat äänet, jotka olivat kuulostaneet erehdyttävästi suutelulta, olivat tietenkin saattaneet syntyä myös pikarista autuaasti ryystämällä. Paljoa Bilbo ei Synkmetsän haltiaklaanista tiennyt, mutta ainakin sen, että he rakastivat viiniä yli kaiken. Niin ollen se ei olisi ollut mikään ihme.

Kynttilän keveässä lepatuksessa hänen silmänsäkin olivat saattaneet tehdä tepposet hobitin nähtyä telttakankaan kapeasta raosta vilauksen puoleen reiteen riisutuista housuista ja koreista saappaista, jotka kietoutuivat tiukasti paljaan takapuolen ympärille.

”Näytät sangen järkyttyneeltä.” Gandalf ei ollut moksiskaan hänen kertomuksestaan, vaikka hän toikin sen esiin vainoharhaisen kuuloisesti ja pätkittäin.

”En ole järkyttynyt”, hobitti tuhahti takaisin. ”Korkeintaan yllättynyt.”

Ehkei hänen olisi pitänyt olla edes yllättynyt. Hänen olisi jo pitänyt hyväksyä, että ympärillä tapahtui kaikenlaista merkillistä ilman mitään ennakkovaroitusta. Järvikaupungin ja Synkmetsän liittouman – sen yhteneväisyydestä Bilbo ei silti tiennyt sanoa mitään – muodostuminen oli sekin ollut hobitista omalla tavallaan ällistyttävää, mutta toisaalta hänestä tuntui, että Ereborin aarteita himoitsi ihan jokainen nyt kun Smaugin uhkaava liekki oli sammunut lopullisesti.

Vanha velho hymähti ja puhalsi ilmoille savujäniksen pomppimaan hilpeästi heidän ympärillään. ”Jotain senlaatuista olin ounastellut.”

”Olit vai?” Bilbo käännähti velhoa kohti. Joko Gandalf oli todella ollut heitä kaikkia muita paremmin perillä asioista tapansa mukaan, tai sitten tämä vain sanoi moista peittääkseen oman kummastuneisuutensa.

”Kuningas Thranduil oli aiemmin harvinaisen välinpitämätön neuvojeni ja tietojeni suhteen”, Gandalf sanoi. ”Sen lisäksi, että hänen mielestään olen tarpeettoman vainoharhainen, hänen huomionsa näytti kiinnittyneen johonkin ihan toisaalle.”

Kumma kyllä Bilbo kykeni kuvittelemaan tilanteen varsin helposti.

”Entä Bard?”

”Hän sentään suhtautui uutisiini vakavissaan. Se urhea mies haluaisi viimeiseen asti toimia rauhan nimissä”, velho sanoi arvostavasti.

”Uskotko, että hän saisi puhuttua kuninkaalle järkeä päähän?”

Mikäli millään ehtisivät puhua jotain, Bilbo oli vähällä lisätä. Kaikilla oli todella oma tapansa suhtautua uhkaavaan sotaan; toiset kyyristelivät hiljaisimmassa mahdollisessa nurkassa silmät kyynelissä, osa käsitteli tilannetta ryypiskelemällä ja juhlimalla kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää, ja joitain viehätti antautua keskenään kiihkeämmänluontoisiin puuhasteluihin. Eipä sellainen hänen eloonsa juurikaan vaikuttanut, mutta senlaatuiset aktiviteetit olisi ollut Bilbon käsityksen mukaan suotavampaa hoitaa jossain yksityisemmässä paikassa kuin sotaleirissä kuulevien korvien ja näkevien silmien alla. Kuka tahansa huono-onninen saattoi osua paikalle väärään aikaan.

”Thranduil on viimeiseen asti itsepäinen luonne, mutta mikään ei ole mahdotonta”, harmaa velho sanoi. ”Kuvittelisin, että hän olisi halukas ottamaan huomioon myös liittolaisensa mielipiteitä ja osoittamaan lojaaliutta vastavuoroisesti.”

Bilbo naurahti mietteliäälle äänensävylle. ”Bard oli kylläkin tuota pikaa valmis salakuljettamaan meidät haltioiden nenän alta Järvikaupunkiin, kun vähän vilautti mahdollisuutta palkkiosta.”

”Kaikilla on leipä hankittavanaan”, Gandalf sanoi. ”Sitä paitsi arvelen, että hänen avunantonsa toimi teille suurena pelastuksena?”

”Siitä en käy väittelemään”, Bilbo hymähti ja puhalsi toisen savurenkaan, joka näytti ensimmäistä huomattavasti edustuskelpoisemmalta virheettömässä pyöreydessään.

”Hänen seuransa tekee hyvää Thranduilille”, harmaa velho totesi lyhyesti, ja Bilbon mieleen räiskähti jälleen ilotulituksena sinä iltana harvinaisen tutuksi tullut vaivaannus, joka oli jo ehtinyt torkkua hänen mielensä taka-alalla muutaman tovin.

”Eittämättä”, hobitti livautti suupielestään antaen ymmärtää, ettei hänellä juurikaan ollut enää mitään sanottavaa siihen kummaan keskusteluun. Kiusaannuksen lisäksi Bilboa sapetti ylenpalttisesti. Hän olisi ollut varsin mielissään, jos olisi saanut tuotua esiin mieltään kalvavia, tulenarkaan tilanteeseen liittyviä seikkoja, mutta näköjään sellainen oli osoittautunut pienimuotoiseksi mahdottomuudeksi. Järvikaupungin Bard oli toisaalta samoilla linjoilla neuvottelujen suhteen, joten ehkä tämä oli jo väläyttänyt haltiakuninkaalle mahdollisuutta kääpiöiden ja ennen kaikkea Thorinin hyisestä temperamentista. Se ajatus piristi hieman.

Jos mies vain millään oli vielä löytänyt aikaa sellaiseen. Bilbolle se oli se ja sama, mitä haltiakuninkaan teltassa tapahtui ja keiden välillä. Väliäkö vaikka olisivat huutaneet kiintymystään niin, että koko Laakso olisi kaikunut ja naineet pöydätkin nurin, mutta joillain sentään olisi ollut siinä kohtaa tärkeää asiaa, Eru sentään.



« Viimeksi muokattu: 21.07.2018 21:02:06 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 546
  • 707
Vs: Hobitti: Tahattomasti todistettua, k-11, oneshot
« Vastaus #1 : 13.02.2017 10:42:25 »
Heippa taas! Tämä oli linkattu Yhden lauseen ficcipiiriin niin piti tulla kirjoittamaan tännekin kommentti. Mennyt muuten jotenkin ohi koko ficci, mutta löytyipä viimein. Sinun ficcejäsi kun on hauska lukea!

Tässä tykkäsin erityisesti Gandalfista. Niin oma itsensä, mutta sama juttu oli kyllä Bilbonkin kanssa. Jälkimmäisen vaivaantuneisuudesta, mutta silti avarakatseisuudesta pidin, mutta Gandalfin epäilykset oli kyllä poikaa. Jotenkin täydellisen rauhallinen suhtautuminen ja tietynlainen "arvelinkin, että näin käy"-asenne toimii hahmoon loistavasti.

Lainaus
”Jotain senlaatuista olin ounastellut.”
;D Tämä jotenkin tiivistää Gandalfin tosi hyvin.

Pituuden puolesta tämä olisi varmaan toiminut lyhyempänäkin, kun kuitenkin kyseessä lyhyt kohtaus ja kahden hahmon välinen dialogi, jossa toki kuvattiin muutakin. Dialogista tykkäsin erityisesti, koska se oli hahmoille luontevaa. Ehkä enemmän dialogipainotteisesta tässä tapauksessa olisin tykännyt, mutta toimi tämä näinkin!

Paritus ei ole ehkä se omin juttu, mutta on siinäkin puolensa ja ymmärrän, miksi sellainen on syntynyt. Olen tainnut sinulta ennenkin lukea tällä parituksella ja on tässä ehdottomasti kuumat ja toimivat puolensa. Olen vain hieman nihkeä Lotr/Hobitti parituksien suhteen, mutta kyllä niitä välillä lukee ihan mielellään! :)

Kiitos jälleen kivasta ficistä, joka jälleen kerran oli mielestäni fandomille uskollinen, tässä nimenomaan noihin leffoihin pohjautuen. Tässä kun ei ehkä ollut sellaista kirjaan sopivaan viattomuutta, vaikka ei sekään mikään kiltein kirja ole!
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 126
  • Kurlun murlun
Vs: Hobitti: Tahattomasti todistettua, k-11, oneshot
« Vastaus #2 : 13.02.2017 15:10:43 »
Kiitoksia, Odo! <3

Aivan, Bilbo oli eksynyt väärään paikkaan. Gandalf on kyllä omakin suosikkini tässä. ;D Voisi kuvitella, että Bilbokin olisi salaa mielissään kyetessään jakamaan ajatuksiaan jonkun niin viisaan ja rauhallisen henkilön kanssa. Sen lisäksi velho on vähän sellainen, ettei mikään pysy salassa kovin pitkään. Gandalf tietää kaiken, hehheh.

Kieltämättä tämä olisi voinut toimia paremmin lyhyempänä ja enemmän pelkkään dialogiin, mutta jollain tapaa koin tarvetta selittää hieman taustoja, että saisi edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä oli tapahtunut ja miksi. Idea on kuitenkin vähän mielenkiintoinen siltä osin. :D Lähti teksti elämään vähän omaa elämäänsä Bilbon ajatuksien mukana ja yhtäkkiä mittaa olikin jo melkoisesti.

Barduil tuntuu olevan vähän sellainen, että se joko nappaa tai sitten ei. Sitten on mahdollista juuri ajatella koko Tolkien-maailma ilman parituksia ja muita fandomin jännyyksiä - jotkut teokset toimivat parhaiten siten. ^^ Joka tapauksessa iso kiitos että halusit lukea parituksesta huolimatta ja muutenkin, jos aivoitusteni lukeminen osoittautuu mukavaksi ajanvietteeksi. <3

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 784
  • Not killing people is really hard.
Vs: Hobitti: Tahattomasti todistettua, k-11, oneshot
« Vastaus #3 : 15.02.2017 15:28:57 »
Luin tämän jo vähän aiemmin, kun tämä oli linkitetty tuonne Odonkin mainitsemaan ficcipiiriin. Ja pidin tästä ihan tosi paljon! Luen aika vähän Hobittia enkä varmaan ole lukenut sinulta aiemmin yhtään mitään, ja ilahduin kovasti siitä, miten kiva tämä teksti oli!

Minusta hahmot olivat tässä tosi omia itsejään, en ole Hobittia (tai sen paremmin TSH:itakaan) lukenut, mutta sen perusteella mitä fandomista tiedän (elokuvat oikeastaan ja muu kuulopuhe), niin tämä kyllä tuntui siltä, että olisi voinut olla ihan oikeastikin canonia! Tai no, en tiedä tuosta parituksesta, mutta Bilbo ja Gandalf. On jotenkin niin Gandalfille tyypillistä, että hän tuolla tavalla kannustaa Bilboa kertomaan hiljaisuudellaan - ei mitenkään suoraan sano, että Bilbon on kerrottava, mutta tavallaan itsellekin tulee sellainen olo, että onhan se pakko nyt kertoa kuitenkin :D

Pidin myös hurjasti tuosta itse tilanteen kuvailukohtauksesta! Siitä, kuinka olit verrannut erilaisia ääniä viininjuontiin ja kuinka Bilbo ehkä halusikin uskotella, että sitä ei ehkä sittenkään tapahtunut, ettei hän nähnyt jotain niin yksityistä. Ja pidin myös siitä, kuinka tuota ei kerrota dialogissa itsessään, vaan Bilbon ajatuksissa, ja sitten hän tavallaan samalla kertoo sitä Gandalfille kun ajattelee. Tämä oli tosi kiva ja erilainen!

Tykkäsin siis tästä tekstistä ihan hurjan paljon, kiitos! Toivottavasti eksyn jatkossakin lukemaan tekstejäsi, kun tämäkin oli näin kiva :3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 126
  • Kurlun murlun
Vs: Hobitti: Tahattomasti todistettua, k-11, oneshot
« Vastaus #4 : 15.02.2017 20:08:29 »
Kiitos kommentista, Lauchuo! ^^

Onnistuin pyrkimyksessäni, jos Bilbon ja Gandalfin dialogi vaikutti (ei nyt välttämättä aiheensa puolesta sinänsä :'D) luontevalta ja jopa canonmaiselta. Molemmat hahmot osoittautuivat oikein leppoisiksi ja jopa helpoiksi kirjoittaa ja toivat mukavasti vaihtelua Bardiin ja Thranduiliin. Mutta pakkohan sekin paritus oli saada edes jollain tavalla estradille, thihhih.

Tästähän olisi voinut tehdä vaikka miten härskin, mutta Bilbon silmille osui vain pieni osa kokonaisuutta. ;D Se jotenkin tuntui luontevammalta laittaa tapahtumat rullaamaan ajatusten muodossa sen sijaan, että kaikki olisi kerrottu suoraan ja vähän kuin näytelmätekstissä.

Paljon kiitoksia vielä toistamiseen! :)

- Ayu
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 841
  • 🇺🇦
Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! :) Mä katsoin vuodenvaihteessa kaikki Hobitti-elokuvat uudelleen ja siksi päätin valita luettavaksi jotain, mitä olet tästä fandomista kirjoittanut, vaikka tekstit vähän vanhempia ovatkin. Mutta lukiessa mulle tuli sellainen olo, että pitäisi katsoa Hobitit vielä toistamiseen! Sillä en ollut Bard/Thranduil -paritusmahdollisuuteen leffoja katsoessa kiinnittänyt ollenkaan huomiota! :D Mutta kun asiaa miettii, niin onhan näiden kahden liittoutuminen aika yllättävä veto ja leskimiehiä tietysti kumpainenkin... Joten miksipä ei voisi pienet muhinoinnit maistuakin! :D

Tässä on mun mielestä tosi veikeä ja onnistunut asetelma! Bilbo on kivan viaton ja vaivaantunut, samalla kuitenkin selvästi juoruilunhaluinen. Samoin olet hienosti vanginnut Gandalfin velhomaisen kaikkitietävyyden! Ja kun en ollut itsekään Bardin ja Thranduilin flirttiä huomannut, samaistuin Bilboon vahvasti! Itsekin sai olla aluksi ihan mitä ihmettä -fiiliksissä ja sitten Gandalfin selittäessä todeta, että niinpä tietysti. :D

Lainaus
Jos hän oli sittenkin erehtynyt jollain ilveellä. Hänen kuulemansa kahahtelu oli saattanut syntyä muustakin kuin vaatekerrosten riisumisesta ja kevyt tömähdys ei välttämättä tarkoittanut, että teltan suurelle pöydälle karttojen seuraksi oli kellahtanut joku. Se oli saattanut olla vaikka viinitynnyri, sillä vaimeat äänet, jotka olivat kuulostaneet erehdyttävästi suutelulta, olivat tietenkin saattaneet syntyä myös pikarista autuaasti ryystämällä.

 ;D Bilbon näkökulma tuo tähän sopivaa huvittavuutta. Tilanne on ilmeisesti ollut aika kiihkeä, mutta tällä tavalla jahkaillen kerrottuna se saa ihan uusia puolia. Tykkäsin myös dialogin väliin upotetusta kuvailusta, etenkin savujäniksestä ja Bilbon savurenkaiden virheettömästä pyöreydestä. :D

Kiitokset, pitää lueskella tätä paritusta enemmänkin!